Teen laajempaa uskonnon esitelmää kouluun, aiheesta erilaisuuden etiikka. Kaipaan esitykseeni erilaisia mielipiteitä faktojen ja omien mielipiteitteni lisäksi. Jos viitsit, ole hyvä ja vastaa muutamaan kysymykseen:
1. Miten suhtaudut erilaisuuteen, esim. kehitysvammaisuuteen tai ns. erilaiseen nuoreen?
2. Onko erilaisuus syntiä? Jos on, miksi?
3. Missä kulkee erilaisuuden raja?
4. Miten määrittelet normaaliuden?
Kiitos jo etukäteen.
1. Miten suhtaudut erilaisuuteen, esim. kehitysvammaisuuteen tai ns. erilaiseen nuoreen?
2. Onko erilaisuus syntiä? Jos on, miksi?
3. Missä kulkee erilaisuuden raja?
4. Miten määrittelet normaaliuden?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
1. Suhtaudun fyysisesti ja psyykkisesti vammaisiin ja sairaisiin sekä esim. homoihin ihan kuten kehen tahansa fyysisesti ja mieleltään terveisiin ja homoihin kuten heteroihin.
2. Erilaisuus ei ole syntiä. Ne, jotka vetoavat Raamattuun tuomitakseen tai torjuakseen erilaisia, tekevät syntiä.
3. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä...
4. Ei ole olemassa yhtäkään "normaalia". Jos joku määrittelee "normaaliuden", tuo määritelmä samalla sisältää käsityksen epänormaaliudesta. Se on mahdotonta kenenkään ihmisen tehdä, sillä se joka niin tekee, on itse jonkin toisen määritelmän mukaan epänormaali.
MOTTO:
Ihminen on rajallinen ja omaan kokemiseensa sidottu, jonka tähden hänelle on mahdotonta määritellä normaalin ja epänormaalin, oikean ja väärän universaaleja, kaikkialla paikkansa pitäviä rajoja; siitä huolimatta nämä rajat ovat olemassa, ei perustuen rajallisen ihmisen kokemiseen, vaan Jumalaan, joka on Jumala kaikkialla ja kaikkeen nähden: itsessään muuttumaton arvojen ja niiden sovellutusten lähtökohta.
Se että meillä ihmisinä on suhteellisia käsityksiä normaaliudesta, kuten toteat kohdassa 4., ja että nämä käsitykset ovat sidoksissa omaan, yksilölliseen käsittämiseemme ja kokemiseemme, ei tee tyhjäksi että normaalia ja epänormaalia on.
Meidän tosin saattaa olla vaikea ymmärtää milloin on kyse normaalista, milloin epänormaalista, mutta se ei tarkoita, etteikö näitä olisi olemassa.
I. JUMALAN OLEMASSAOLO NORMAALIN LÄHTÖKOHTANA.
En ottaisi kirjoitukseesi välttämättä kantaa ollenkaan, mutta itse viittasit Raamattuun, kohdassa 2.
Raamatun perusajatushan on että on olemassa 1) ihminen, 2) Jumala, ja 3) Jumalan erityinen kutsu ja toiminta ihmiseen nähden, johon liittyen 4) Jumala ilmaisee itseään yleisenä ilmoituksena luonnossa, erityisessä ilmoituksessa Sanassaan ja henkilökohtaisessa ilmoituksessa Henkensä kautta.
Mitä tämä siis tarkoittaa "normaalin" ja "epänormaalin" suhteen?
On jokin, tarkemmin sanottuna Joku, josta käsin asiat saavat arvonsa.
Ehkä yksinkertaisin määritelmä normaaliuteen olisi: se, mikä on Jumalan olemuksen ja tahdon mukaista, yhdensuuntaista Hänen pyhän luontonsa kanssa, on normaalia - se tottelee ja toteuttaa maailmankaikkeuden sisäisiä lakeja, näkymättömiä, elämää koossa pitäviä periaatteita, rikkomatta niitä (ja samalla itseään) vastaan. Tästä seuraisi, että se, mikä on vastoin Jumalaa ja Hänen olemukseensa perustuvaa jumalallista tahtoa, sotien Hänen tarkoitustaan ja sitä ilmaisevia periaatteita vastaan, on epänormaalia.
II. ILMAN JUMALAA EI OLE SYNTIÄ.
> Ne, jotka vetoavat Raamattuun tuomitakseen tai torjuakseen erilaisia, tekevät syntiä. <
Kiinnittäisin vastauksessasi huomiota sanaan "synti". Et sano, että ne jotka vetoavat Raamattuun etc., tekevät vääryyttä, vaan käytät kristillistä terminologiaa - "syntiä". Tämä edellyttää uskoa Jumalan olemassaoloon. Synti on syntiä vain siitä käsin että se rikkoo Jumalan tarkoitusta (ja Hänen sanaansa, jossa tarkoitus ilmoitetaan) vastaan.
Palaan siihen mistä aloitin, eli kirjoitukseni MOTTOON. Meidän näkemyksemme perustuvat omiin käsityksiimme ja kokemuksiimme ja ovat niin ollen yksilösidonnaisia eivätkä (välttämättä) kerro totuutta.
Näin on myös sinun määritelmäsi laita!
Mielestäsi ne jotka vetoavat Raamattuun - - tekevät syntiä. Mutta tämähän juuri on yksi yksilöllinen käsitys ja tulkinta.
Jotta saataisiin ymmärrys onko tulkintasi oikea tai väärä - ja mikä todellisuudessa on syntiä, mikä ei - pitäisi tuntea Jumala oikean ja väärän lähtökohtana, eikö niin?
III. TUOMIOSTA JA TORJUNNASTA.
Kuka tuomitsee ja torjuu - ja kenet? Tuomitaanko ja torjutaanko jumalallisten periaatteiden ja arvojen esittäjät, leimaten heidät tuomitsijoiksi ja torjujiksi, koska on omaksuttu ennakkokäsitys ja -asenne, jonka mukaan jumalallisia periaatteita ja arvoja ei ole?
Olen samaa mieltä, että jotka vetoavat Raamattuun TUOMITAKSEEN tai TORJUAKSEEN erilaisia, toimivat synnillisesti. Erityisen vakavaksi tällaisen toiminnan tekee jumalalliseen Sanaan vetoaminen, kun paetaan Sanan kärkeä, joka aina kohdistuu ensisijaisesti itseen: juuri minä olen syntinen. Syntisenä minulla ei ole lupaa eikä oikeutta tuomita eikä torjua toisia syntisiä. Siihen on lupa ja oikeus ainoastaan Jumalalla. Näin Jumalan Sana ohjaa meitä tuomitsemisen sijasta rakastamaan: Hän hyväksyy syntisen (minut), joten minäkin hyväksyn syntisen (toisen). Tuomiovalta jää Hänelle.
* * *
Erilaisuus on rikkaus.
Mutta kaikki erilaisuus ei ole "normaalia" rikkautta. Erilaisuus ei ole itseisarvo sinänsä - jos niin olisi, koko Raamatulta ja Jumalan ilmoitukselta putoaisi pohja pois.
Yltiöhumanistinen "kristillisyys", joka pitää lähtökohtanaan ihmistä Jumalan sijasta, määritellen Hänen tarkoituksensa suhteellisuudestamme ja henkilökohtaisista (yleensä vielä syntisidonnaisista) tottumuksistamme käsin, ei ole eikä voi olla raamatullista, ilmoitukseen kiinnittyvää kristillisyyttä.
* * *
Ainahan on niin, että jos joku esittää näkemyksenään tietystä ihmisryhmästä tai taipumuksesta että tuo ihmisryhmä tai heidän taipumuksensa on epänormaaliutta, poikkeamaa Luojan järjestyksestä, niin joku toinen voi sitten leimata esitetyn näkemyksen että se on vain erilaisuuden tuomitsemista ja torjumista eli syntiä, jolloin asia saadaan ikäänkuin mitätöityä - esitettyjä näkemyksiä ja niiden informaatiosisältöä ei tarvitse ottaa ollenkaan vakavasti eikä kohdata, koska niiden esittäjien motiivit nousevat vain erilaisuuden pelosta?
IV. LOPPUPÄÄTELMÄ:
Samalla kun myönnän että olen rajallinen, että ymmärrykseni Jumalan tarkoituksesta on vajaa, että näkemykseeni Hänen tahdostaan saattaa sekaantua omia, synnillisiä intressejäni, totean kuitenkin että on olemassa tahto, tarkoitus ja periaatteet, jotka eivät ole rajallisuudestani riippuvaisia ja että Jumala on kykenevä ilmaisemaan itseään rajallisuutemme keskelle.
Pidän lauseesta: Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän sairaita.
Totuuden myöntäminen on alku parantumiselle. Siinä on vapautta.
Kristillisen ilmoituksen mukaan on näet yksi täydellisen terve.
Jos ei ole epänormaaliutta, ei sairaalloisuutta - koska kaikki ovat toisiinsa verraten samalla tavalla ja erotuksetta yhtä terveitä/sairaita ( ! ) - , silloinhan parantaminen käy mahdottomaksi?
Yltiöhumanistinen suvaitsevuuden teologia tekee siis, pohjattomassa ja perusteettomassa ihmisrakkaudessaan, tarpeettomaksi Jeesuksen.
Sovitus on vain uskonnollinen temppu, psykologinen mekamismi, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Tuollainen teologia on karhunpalvelus syntiselle ihmiselle. Se on "ihmisrakkautta" joka ei paranna eikä todellisesti auta ketään - kaikkein vähiten niitä jotka siihen vedoten kiertävät ongelmansa ja välttävät kohtaamasta märkiviä haavojaan.
Edustamaasi ajattelua varten on kehitetty Suomen Lait, jotka estävät tuollaisten ajatusten toteuttamisen.
raamattuun vetoaminen syrjinnässä, on syntiä, jota Jumala vihaa. Se on saatanallinen keino käyttää Raamattua.
uskovat käyttävät Raamattua eritavoin.
ovat kristinuskon mukaan kaikki asiat jotka psygologiassa luokitellaan tunteiksi!Voidakseen tehdä syntiä on tunnettava tekevänsä syntiä.
EMPEDOKLES:Jumalan olemus on kehä,jonka keskus on
kaikkialla eikä laitoja ole missään.
on aika antropomorfinen jumala-käsitys
En ole kanssasi täysin samaa mieltä seuraavista: 1) Tunteet ovat syntiä, ja 2) Synti on riippuvainen sen tuntemisesta synniksi.
1)
Kaikki asiat jotka psykologiassa luokitellaan tunteiksi eivät ole syntiä. Siis: tunteet EIVÄT OLE kristinuskon mukaan syntiä.
- Mihin käsityksesi tunteiden synnillisyydestä kristinuskossa perustuu?
2)
Toinen kohta riippuu synnin määritelmästä.
Voiko ihminen, joka ei TUNNE tekevänsä syntiä, kuitenkin tehdä sitä, tietämättään ja/tai tuntemattaan?
KYLLÄ voi. Nimittäin, jos synti on poikkeamista jumalallisista periaatteista eli järjestyksestä, jonka perusta on Jumalan olemuksessa eli pyhyydessä.
Raamatussa on kyllä joitain kohtia joissa synti liitetään ymmärrykseen. Esimerkiksi: joka tietää tehdä sitä, mitä oikein on, mutta ei tee, hänelle se on synniksi. Tämä ei kuitenkaan ole kattava synnin määritelmä.
Eikö nyt puhuttu synnin määritelmästä?
* * *
> Edustamaasi ajattelua varten on kehitetty Suomen Lait, jotka estävät tuollaisten ajatusten toteuttamisen. <
Laki siis piirtää normaalin ja epänormaalin rajat? No, ainakin oikein ja väärän rajat! Hyväksyn tämän "maallisena regimenttinä".
Mutta kuten itse totesit kirjoituksessasi, nämä rajat ovat suhteellisia. Siis: Suomen Laki on kulttuurisidonnainen ja muotoutuva.
Maallinen laki on tavallaan jatkuvassa muutosprosessissa, koska kulttuurikin muuttuu. Näin ollen Suomen Laki ei koskaan voi esittää millään tavalla varmoja totuuksia siitä mikä oikeasti ja pohjimmiltaan on oikeaa tai väärää - ne kuuluvat "hengelliseen regimenttiin".
Uskovan näkökulmasta on näin: Raamatun ja sen tulkinnan pohjalta tarkastelemme maallista lakia. Kun Raamattu sanoo että "koska laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus", tämä koskee ensisijaisesti seurakuntaa; jos uskova hylkää hengellisen näkemyksen ja lähtee toteuttamaan uskovaisuuttaan syntiinlangenneen maailman ajatustottumusten mukaisesti, seurauksena on laittomuuden soluttautuminen seurakunnan piiriin.
Yhteiskunnassa laittomuus pääsee valtaan juuri sillä tavalla että jumalattomat, epäkristilliset ja elämää vahingoittavat tavat ja tottumukset laillistetaan, mutta niistä varoittaminen leimataan syrjinnäksi ja kriminalisoidaan.
Kun maallinen laki antaa laittomuudelle (jumalallisia periaatteita vastaan rikkoville käyttäytymismalleille) laillisen oikeuden, mutta kriminalisoi jumalallisen lain, silloin laittomuus yhteiskunnassa on maallisen lain kautta päässyt valtaan.
On mielenkiintoista että toisaalta vetoat Suomen Lakiin, joka mielestäsi estää "tuollaisten" ajatusten toteuttamisen; toisaalta taas kannatat laittomuutta suhteellisuuden periaatteen pohjalta.
Muistutan edelleen että käytät itse sanaa "synti" joka kuuluu kristilliseen terminologiaan ja joka on mahdotonta ilman Jumalan olemassaoloa. Synti edellyttää aina Jumalan.
Meidän käsityksemme Jumalasta saattavat vaihdella, mutta itsessään Jumala pysyy juuri sellaisena kuin on. Siksi todellinen, universaali laki ei ole sidottu "maalliseen regimenttiin" ja sen vaihteleviin ja muuttuviin säädöksiin.
* * *
> Edustamaasi ajattelua varten on kehitetty Suomen Lait, jotka estävät tuollaisten ajatusten toteuttamisen. <
Kaksi kysymystä:
Joitain aikoja sitten Suomen Laki määritteli homoseksuaalisuuden rikokseksi - en sano "synniksi", sillä syntiä ei koskaan määrittele maallinen laki, sen määrittely kuuluu "hengelliseen regimenttiin".
- Mitä mieltä tästä olet? Silloin homoseksuaalisten taipumusten harjoittaminen oli rikos, ja nyt se ei ole rikos.
Jonkun mielestä tämä on eteenpäin menemistä, jonkun mielestä taaksepäin menemistä! Kuka sen sitten voi määritellä kumpi on oikeassa?
Jos sanot että Suomen Laki sen määrittelee, niin muistutan että laki on muuttuvainen ja siitähän on esimerkki juuri käsillä olevassa tapauksessa. Voit vedota ainoastaan henkilökohtaisiin käsityksiisi, mitään perustavanlaatuista faktaa sinulla ei ole esittää käsityksesi tueksi. Ollaksesi looginen sinun pitäisi siis myöntää että tavallaan kumpikin ovat oikeassa, kumpikin omalla tavallaan? Toisaalta laki oli oikeassa silloin, toisaalta laki on oikeassa nyt - kaikki on suhteellista ja mitään varmaa emme voi tästä sanoa?
Meidän on hyväksyttävä maallinen regimentti ja Suomen Laki, mutta samalla myönnämme ettemme tiedä kuinka asia oikeasti on, onko homoseksuaalisuus jumalallisen todellisuuden mukaan synti ja rikos vai ei.
Sitä emme todellakaan voi tietää ellemme tunne Jumalaa ja Hänen sanaansa!
Toinen kysymys:
- Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat "tuollaisten ajatusten toteuttamisella"?
> Raamattuun vetoaminen syrjinnässä, on syntiä, jota Jumala vihaa. Se on saatanallinen keino käyttää Raamattua. <
Olen jo edellä todennut olevani kanssasi samaa mieltä tässä. Kuten sanoin. Raamattuun vetoaminen syrjinnässä, on syntiä. Huomaa käyttämäsi sana: SYNTIÄ.
Asian olennainen syvyys onkin juuri siinä MIKSI jokin asia on syntiä.
Huomioi tämä. Jos jäämme keskustelemaan vain siitä onko jokin yksittäinen asia synti tai ei, emme juurikaan pääse eteenpäin, ellemme ensin ole määritelleet mistä lähtökohdista käsin keskustelemme.
Ei siis pelkästään se, onko jokin asia syntiä, vaan jos se on syntiä, miksi se on sitä.
Mielestäni synti määriytyy Jumalan olemuksesta käsin. Koska ihminen on rajallinen ja omaan yksilölliseen kokemiseensa sidottu, jonka tähden hänen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta määritellä oikean ja väärän eroa - tämän olet itsekin todennut ja tästä olemme yhtä mieltä -, juuri siksi: tarvitaan muuttumattoman Jumalan oma ilmoitus 1) luonnossa, 2) sanassa, 3) henkilökohtaisen todistuksen kautta.
Erityisen painoarvon annan Jumalan sanalle, jossa Hän tarkoituksellisesti puhuu ihmiselle kohdistaen Sanansa juuri hänelle henkilökohtaisesti.
* * *
Yleinen ilmoitus ei ole varsinaisesti kohdistettu kenellekään. Se on ilmoitusta itsessään. Kyse on Jumalan luomisteoista ja jumalallisesta järjestyksestä kuten se on nähtävillä luodussa. Vähän samalla tavalla kuin tietokone ilmoittaa omalla olemisellaan että on suunnittelija ja tekijä, vaikka tietokoneen varsinainen tehtävä ei olekaan ilmoitus, myös luomakunta puhuu suunnittelijastaan ja tekijästään. Hänen "elävä kädenjälkensä" ja sen kautta yleinen läsnäolonsa on näkyvillä kaikessa. Tämä on yleinen ilmoitus.
Henkilökohtainen todistus Jumalasta on Jumalan kutsun ja sen vastaanottamisen kautta. Se on Pyhän Hengen sisällinen todistus, jossa olemme suhteessa Persoonan kanssa.
Tämä on kristinuskon todellinen ydin. Kuitenkin: ihminen on rajallinen, vajavainen, ja hänen kokemisensa tai ainakin kokemusten tulkinta voi vääristyä omien, henkilökohtaisten mieltymysten ja intressien vaikutuksesta.
Siksi tarvitaan Sanan ilmoitus. Raamattu.
Ihmisen vaillinaisuuden tietäen Jumala puhuu hänelle Sanansa kautta. Sanan ymmärtämiseen tarvitaan normaalia järjellistä ajattelua, mutta siihen tarvitaan myös Pyhän Hengen vaikutus.
Sanan tarkoitus on ohjata meitä henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja elämään tätä suhdetta totuudessa. Jos keskitymme vain sanoihin ja sanajärjestyksiin sinänsä, unohtaen todellisen tarkoituksen ja sisällön, eli Jumalan itsensä, silloin vääjäämättä käytämme Raamattua "omaksi hyödyksemme" (mieltymykset ja intressit).
Kuinka sellainen uskova jonka elämän kallisarvoisin ja tärkein asia ei ole Jumalan persoona ja Hänen tuntemisessaan kasvaminen, totuuden tunteminen yli kaikkien muiden tavoitteiden, voi päästä selvyyteen oikeasta ja väärästä joiden lähtökohta juuri on Jumalassa?
Kuinka uskova joka ei kunnioita Jumalan Sanaa, Raamattua, eikä välttämättä edes pidä sitä Hänen sananaan, ei anna sen tutkia ja arvioida itseään ja vaellustaan, vaan itse omalla järjellään tutkii ja arvioi Raamattua sanellen Jumalalle mikä siinä on Hänestä ja mikä ei, voi koskaan päästä sellaiseen Jumalan tuntemiseen että oikean ja väärän erottaminen (yli omien mieltymysten!) tulisi hänelle mahdolliseksi?
* * *
Siis SYRJINTÄ.
Raamatun käyttäminen syrjinnässä on synti. Käytät erittäin vahvoja sanoja: "...saatanallinen keino..." Kyllä vain, sitä se on. Olemme siis tekemisissä kahden persoonan kanssa, joilla kummallakin on oma syynsä käyttää Raamattua.
Jumala haluaa käyttää Sanaansa ohjatakseen sinua ja minua lähemmäs itseään, tuntemiseensa, ja tietenkin myös käyttäytymään ja toimimaan oikein. Saatana taas haluaa käyttää Jumalan sanoja vääristelläkseen Hänen tarkoituksensa. On olemassa sanonta "lukee kuin piru Raamattua".
Minkä kautta Jumala toimii ja avaa Raamatun henkilökohtaiseksi puheeksi ihmiselle?
Henkensä kautta. Tämä on Uuden Testamentin pääopetuksia uskoville: hengellisen kokemisen syntymiseen tarvitaan risti, antautuminen ja alistuminen Hänen tahtoonsa, sen hyväksyminen, että tarvitsemme ehdotonta kuuliaisuutta Kristukselle, joka on seurakuntaruumiin pää.
Minkä kautta vihollinen eksyttää ja manipuloi, nostaen ihmisen mestaroimaan ja vääristelemään Jumalan sanaa omiin, kulloisiinkin tarpeisiin sopivaksi, jotta ihminen ei löytäisi Kristusta elämänsä Herraksi eikä alistuisi Hänelle?
Ihmispersoonan lihallisuuden kautta. Se on taipumusta pitää oikeana ja hyvänä sitä mikä inhimillisesti tuntuu miellyttävimmältä. Se on halua määritellä asiat omien mukavuusnäkökohtien mukaan. Pitää kiinni omasta "autonomiastaan" antautumatta ehdoitta. Määritellä myös Jumala omasta uskonnollisuudestaan ja ajatustottumuksistaan käsin.
Kuinka voimme päästä syntiinlankeemuksen tuomasta luontaisesta lihallisuudestamme hengelliseen elämään, jossa emme enää käytä Raamattua saatanallisesti?
Tarvitaan RISTI.
Se tarkoittaa henkilönä, omana yksilöllisenä persoonana olemista Jumalan edessä, kohtaamisessa. Siinä olen vain minä ja Hän. Pyytäen että Hän ilmaisee itseään minulle sanansa ja Henkensä välityksellä.
Se on omien mieltymysten, mielipiteiden, oikkujen ja uskonnollisuuksien laskemista maahan Hänen edessään.
Se on sen hyväksymistä, että vaikka olemmekin rajallisia - josta seuraa että kaikki "maalliseen regimenttiin" liittyvät lakimme ovat rajallisia, ehdollisia ja muuttuvia - , on kuitenkin olemassa muuttumaton ja ehdoton laki, jonka perusta on Hänessä, muuttumattomassa Jumalassa johon meillä Jeesuksen Kristuksen kautta on suhde.
* * *
> uskovat käyttävät Raamattua eritavoin. <
Kyllä. Sanoisin että uskovat tulkitsevat Raamattua eritavoin. Tulkintoihimme vaikuttaa kasvatuksemme (joskus myös käänteisesti!), kokemuksemme, seurakunnan opetus ym.
On kuitenkin yksi asia jonka tulisi olla sama. Meidän tulee käyttää Raamattua rukoillen.
On oltava omien tulkintojensa kanssa "ristin juurella" anoen:
"Herra, anna minulle viisautta Sinun tuntemisessasi."
Jos tämä ulottuvuus ei ole läsnä Raamatun "käyttämisessämme" silloin se on pelkkää inhimillistä uskonnollisuutta, jossa jokainen uskoo Jumalaan "omalla tavallaan" ja on milloin minkäkin tuulten heiteltävänä.
Eikö se ole vähän ristiriitaista, että ihminen sanoo kaiken olevan suhteellista ja myöntää että ihminen on rajallinen ja siksi erehtyväinen tulkinnoissaan, mutta kuitenkin katsoo kaikessa rajallisuudessaan olevansa kyllin pätevä ja viisas itsessään uskomaan Jumalaan, määrittelemään Hänet ja Hänen tarkoituksensa - ilman sanan ohjausta, ilman henkilökohtaista Hengen puhetta ja ilman ristiä?
* * *
Kysynkin nyt sinulta:
- Kuinka sinä määrittelet synnin?
- Mihin määritelmäsi perustuvat?
Ja kun nyt on esimerkinomaisesti puhuttu homoseksuaalisuudesta, miten perustelet, että
- Homoseksuaalisuudesta puhuminen niin että mainitsee sen olevan luonnoton taipumus ja sen harjoittamisen olevan syntiä, on syrjintää ja SYNTIÄ?
- Siis kuinka perustelet Raamatulla sen, että homoseksuaalisuuden tuomitseminen on saatanallista?
Kaikkea hyvää sinulle!
SHALOM.
1. Niin kauan kuin erilaiset eivät vahingoita ketään, niin se on ok. Minun pikkusiskolla on cp-vamma eli minulle vammaisuus ei edes ole erilaista. Tosin se on tullut huomattua, että joillekin on, ikävä kyllä.
Se, että poikkeaa massasta, ei tee ihmisestä "erilaista".
2. Excuse me? Kuka määrittelee normaalin ja sitä kautta erilaisuuden? Typerä kysymys, sorry :).
Raamatun perusopetus on oppi lähimmäisenrakkaudesta, sisältäen siis myös erilaisten lähimmäisten rakastamisen. Jeesus ei syrjinyt edes niitä, joita muut syrjivät. Eli Raamatun mukaan erilaisten syrjintää ei voi synniksi perustella. Synnit tehdään muissa yhteyksissä...
3 ja 4. Kaikki meistä ovat toisistaan poikkeavia ja siten erilaisia. Sairaus ei tee ihmisestä erilaista, olipa kyse fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta.
Normaali ihminen kykenee rakastamaan eikä toiminnallaan pyri vahingoittamaan muita. Normaali ihminen kunnioittaa elämää (kaikissa sen muodoissa). Normaali ihminen edistää hyvien asioiden toteutumista. Normaali ihminen antaa muiden elää omaa elämäänsä eikä harrasta moralisointia. Normaali ihminen tekee elämässään valintoja ja kykenee perustelemaan ne ilman auktoriteettejä (kuten Raamattu). Tämä koskee aikuisia ihmisiä, lapsilta ei tätä vielä voi odottaa.
Jeesus olikin erilainen!
Minä pidän ihmisistä ja Suomikin olisi aika tylsä paikka ilman ns "kylähullujaan". Kukaan ihminen ei jätä kylmäksi ja aina oppii toiselta jotain uutta.
Vammaisuus säälittää minua ja valitettavasti olen huomannut itse katselevani muualle, kun tapaan heitä. En osaa suhtautua oikein. En tiedä mitä CP-vammainen pystyy ymmärtämään, miten heidän kanssaan ollaan - ja silleen.
Olen aikaisemmin tällä palstalla maininnut olleeni vaikeasti vammaisten hoitolaitoksessa työssä ja jos minulle annettaisiin kaksi vaihtoehtoa: menetkö vastaavanlaiseen työhön takaisin vai rakennussiivoojaksi, niin raksalle menisin. Tämä on karua kertomaa ja tästä tulee haukut, mutta se on totta omalla kohdallani.
Erilaiset nuoret? En tiedä mitä tarkoitat, mutta minä olen erilainen nuori eli vanha:)
Viiltäjä-Jack oli erilainen jo lapsesta saakka. Hän oli ulkoisesti samaan aikaan sekä mies että nainen ja hänen "erilaisuutensa" johti niihin tekoihin, jota synniksi sanotaan:Älä tapa.
Erilaisuuden rajoista ja normaaliudesta minulla ei ole hajuakaan.
Ole hyvä.
En nyt vastaa jokaiseen kysymykseen erillisenä, mutta tässä tällainen yleinen näkemys:
Minusta jokainen ihminen on erilainen tavalla tai toisella, sikäli pidän erilaisen ja normaalin käsetteitä mahdottomina määritellä. Jos nyt lähdetään kuitenkin ajatuksesta, että erilaisia ovat esim. vammaiset, psyykkisesti sairaat, homot ym. ryhmät jotka "perinteisesti" erilaisiksi luetaan, niin itsestään selvää minusta on, ettei erilaisuus ole syntiä (ateistina pidän koko käsitettä tyhmänä, mielummin ehkä puhun oikeasta ja väärästä). Väärin on vain sellainen erilaisuus, joka loukkaa muiden mahdollisuutta elää elämäänsä tavallaan (esim. minusta kyky tehdä harkittu murha on erilaisuutta, jos sitä sanaa nyt käytetään, ja tuollainen kyky on väärin jos sitä menee käyttämään).
Vaikka hyväksyn nuo klassiset "erilaiset" ihmiset, myönnän, että joskus suhtautuminen on vaikeaa. Lähinnä esimerkiksi vammaisia kohdatessa saatan ajatella: "pitäisikö minun auttaa?miten?loukkaantuuko hän jos kysyn tarvitseeko apua...?" tai muuta vastaavaa, en siis oikein tiedä aina "miten päin olisin". Tämä ei ole mitään pahansuopuutta, vaan yksinkertaisesti omaa kyvyttömyyttäni suhtautua täydellisen luontevasti tilanteessa kuin tilanteessa.
Erilaisiin nuoriin, homoihin ym. ryhmiin jotka eivät vaadi minulta tuollaista "pohdintaa" en suhtaudu oikeastaan mitenkään erityisesti. Minusta nuo piirteet ovat vain persoonallisuuden osia, eivätkä yleensä edes kovin määrääviä sellaisia. Jotkut heisä ovat täysiä kusipäitä, toiset äärimmäisen ihania ihmisiä.
1) Suotuisammin kuin "normaaleihin"
2) Erilaisuus on rikkaus
3) Erilainen on yleisestä massasta poikkeava
tapaus. Jos sinulla on karkkipussissa 99 valkoista karkkia ja 1 musta, musta on erilainen.
4)Normaalius on ihmisten keksimä, heitä itseään rauhoittava määritelmä jotta nämä tietävät ketä kohti heittävät seuraavan kiven ja tietävät myös, miten itse parhaiten estää kivien lentelemisen omaan takaraivoon. Mielestäni ihmiskunnassa kaikki on normaalia, sodat ja rauhat. Selkäytimellään ajatteleva kädellinen kun ei ole kovin fiksu, uskoi sitten pyhään tai ei.
1. Pidän itseäni suvaitsevana ihmisenä. Koetan arvostaa kaikkea elävää. Joskus jos kohtaa jonkun ihmisen joka on tosi erilainen kuin itse on hankalaa asettua sen toisen asemaan ja ymmärtää. Yritän kuitenkin. Kaikki me olemme yhtä arvokkaita!
2.Ei todellakaan piste.
3.ei missään:)ja kaikkialla. Kaikki me olemme erilaisia mutta oi niin samanlaisia.
4.En tykkää koko sanasta. Ehkä normaali on se enemmistön mielipiteen mukainen.miten seki mitataan,Normaali...onko mikään normaalia?Asioista ja esineistä voi käyttää normaali sanaa. 'onpa normaalin näköinen kahvikuppi'..mutta normaalia ihmistä ei kyllä ole olemassakaan.
1. Erilaisuus on meidän jokaisen oikeutemme. Mielestäni ei ole olemassa erilaisuutta, vain normaaliutta.
2. Ei ole syntiä.
3. Missä kulkee normaaliuden raja? Kuka meistä on normaali, kuka ei? En osaa vetää erilaisuudelle, kuten en normaaliudellekaan, rajaa.
4. Normaalius on jotakin, mikä on muokkautunut yleisesti hyväksyttäväksi aikojen saatossa. Tästä mallista poikkeavia pidetään erilaisina.
1. kehitysvammainen on kuin lapsi aikuisen ihmisen ruumiissa,häntä pitää kohdella arvostavasti ikänsä mukaisella tavalla,ottaen huomioon ymmärryskyvyn.Älykkyys ei ole älykkyysosamäärästä kiinni,se on myös tunneälykkyyttä - ja se on monilla kehitysvammaisella suhteellisen hyvin kehittynyt.Sitä paitsi,heillä on usein tosi hyvä ihmistuntemus muutenkin.He tietävät kuka olet.Ihmisenä ihmiselle yritän heidän kanssaan olla...
2.Erilaisuus ei ole syntiä,päinvastoin.Jumalalla on meitä jokaista vain yksi kappale,ja siksikin olemme arvokkaita kaikki.Meillä on velvollisuus olla erilaisia.
3.Jokainen on erilainen.Vain identtiset kaksoset ovat samanlaiset..joskaan eivät hekään sitten loppujen lopuksi..
4.normaalius on sellaista,joka ei loukkaa ketään,josta ei ole kenellekään haittaa..myöskään ihmiselle itselleen
Taidan minäkin vastailla vähän kerralla kaikkiin...
Ensinnäkin kun pitäisi määritellä se erilaisuus, ennen kuin alkaa vastata mihinkään muuhun. Millainen on erilainen? Kaikki ihmisethän ovat erilaisia. "Samanlaisuus" on geneettinen mahdottomuus - edes identtiset kaksoset eivät ole täysin samanlaisia.
Kuvitellaan ettei olisi näitä klassisesti erilaisiksi määriteltyjä. Kaikki olisivat terveitä heteroita. Noh, sittenkin löytyisi erilaisuutta, jos ei muusta niin siitä että jollakin on 1 cm isompi nenä kuin muilla. Hän on erilainen, jos mitään tuon kummenpaa ei ole.
Näin ollen on vähän paha mennä sanomaan että erilaisuus olisi väärin, muutenkin kun eihän ihminen mitään vammalleen tai homoudelleen oikeastaan voi.
Suhtautumiseni... No, kaikki ovat ihmisiä. Katsotaan sitten millaiseksi ihmiseksi paljastuu. Jotenkin sitä kyllä suhtautuu tavallista varauksellisemmin ehkä johonkin vaikeasti vammaiseen vaikkei haluaisikaan...