Että mitä vikaa on mallissa, jossa naisen tarpeet/rooli lähtevät hänestä itsestään? Eli että hän saa luoda oman minuutensa itse? Kenenkään siihen millään tavoin puuttumatta!
En ymmärrä, jos pyritään pois rooleista, miksi tarjota uutta roolia sen sijaan, että kaikki hylätään, ja annetaan valinnan vapaus yksilölle itselleen?
Mielestäni feminismi luo yhtä roolimallia naiselle. Siinä mielessä vielä hurjan kipeää, että se vaatii sellaisia asioista, jotka ovat monelle naiselle täysin vieraita.
Mielipiteitä.
En ymmärrä, jos pyritään pois rooleista, miksi tarjota uutta roolia sen sijaan, että kaikki hylätään, ja annetaan valinnan vapaus yksilölle itselleen?
Mielestäni feminismi luo yhtä roolimallia naiselle. Siinä mielessä vielä hurjan kipeää, että se vaatii sellaisia asioista, jotka ovat monelle naiselle täysin vieraita.
Mielipiteitä.
Vastaukset 148
Vanhimmat
Mielestäni feministi on roolimalli siinä kuin kotiäitikin.
Eikö sinusta? Voitko tosiaan väittää, ettei sanasta "feministi" tule mieleesi mitään? Jotain totaalisen erilaista asiaa kuin esim. kotiäiti? Täällähän feminístien keskuudessa halveksutaan "pullanleipojia".
Minulle tulee mieleen paljonkin. Mutta riitojen välttämiseksi en halua sitä julkituoda. Ymmärrät varmaan?
Tässä täytyy nyt olla joku väärinkäsitys. Tunnen useamman kotiäidin ja yli puolet heistä on feministejä. Osaavat vaikka mitä naisten töitä mm. pullan leivonnan ja tykkäävät, että kotihoito on hyvä asia. Itsekin olen varsinainen welho keittössä.
Minulle feminististä tulee ensimmäisenä mieleen useat feministiset ystäväni, jotka ovat keskenään melko erilaisia. Löytyy nimittäin kotiäitiä ja myös naisten välistä rakkautta ainoana oikeana pitäviä tyyppejä.
Sanasta feministi?
Tasa-arvoa ja naisten aseman parantamista ajava nainen. Joka voi olla ihan tavallinen kotiäiti tai uranainen.
Minä olen tällähetkellä sellainen pullanleipoja, ja eipä kukaan ole sanonut minua halveksivansa sen takia.
En halua mitään uraa luoda työelämässä, koska katson lasten kasvatuksen olevan tärkeämpää.
Valinta on minulla ollut vapaaehtoinen.
feministi haluaa kaikille naisille valinnanvapauden.
Sitä en sitten tiedä, mikä feminismin suuntaus se on, tekee ihan älyttömyyksiä. Mutta minä en sekoittaisi sitä ns "normaaliin feminismiin"
Väärinkäsitys. Jos et sitten itseäsi tarkoittanut. Puhuin siis roolimalleista. En väittänyt, että feministi ei voisi olla kotiäiti taikka päinvastoin. Vaan mielikuva on erilainen.
Feministi on myös rooli, naisen rooli. Rooleista eroon pyrkivä ismi tarjoaa uutta roolia tilalle. Näin ajattelen. Itse en kannata mitään tiettyä rooliamallia sen enempää naiselle kuin miehellekään.
Täälläkin on näitä "pullanpyörittäjiä" halveksittu. En tiedä oletko tietoinen. Vai onko feministeillä sitten tapana halveksua kaikkia muita kuin itseään?
Ei feminismi sinällään anna naiselle mitään roolimallia, vaan nimenomaan haluaa VAPAUTTAA naisen perinteisestä roolimallista, joka on ULKOAPÄIN TUOTETTU ROOLI NAISELLE.
Feminismi pyrkii siihen, että jokainen nainen ITSE voisi olla oma itsensä, MÄÄRITELLÄ ITSE ITSENSÄ. Feminismin mukaan nainen on sitä, mitä hän itse tuntee olevansa. Naiset ovat erilaisia, jotenka feminismi ei voisi mitenkään luoda yhdenmukaista naismallia.
Minä käytän termiä "pullanleipojat" perinteisistä naisista, mutta se sanontani EI liity naisten tekemään kotityöhön eikä sinällään ole tarkoitettu halventamaan naisen perinteistä työtä. Käytän "pullanleipojaa" sen tyyppisestä naisesta, joka ei koskaan ole kyseenalaistanut rooliaan miehen tukijana, ymmärtäjänä, sovittelijana, lasten ensisijaisena hoitajana, kodin ensisijaisena hoitajana, vaan tyytyy osaansa kyselemättä ja tinkimättömällä vakaumuksella ja pyrkii samalla jarruttamaan niitä naisia, jotka kyseenalaistavat perinteistä naisen roolia. "Pullanleipoja" on kuitenkin juuri minun oma termini, eikä sitä sinällään sovi sotkea muiden feministien sanomiseen, puhumattakaan, että se olisi jokin feministiseen aatteeseen liittyvä sanonta. "Pullanleipojasta" vastaan minä, ei muut feministit, eikä aate.
Kerro ihmeessä, miten mielestäsi feminismi naista pakkoroolittaa. Et sinä ole ennenkään riitaa täällä pelännyt, joten anna tulla.
Feministi voi yhtä lailla olla kotiäiti, uratykki, työssäkäyvä sairaanhoitaja, taidemaalari, arkkitehti, sydänkirurgi, työtön, opiskelija jne...
Roolittomuuskin on rooli. :D
Eikö sitten nainen VOI itse valita ja olla valintansa kanssa onnellinen, JOS hän on miehen tukija, ymmärtäjä, sovittelija taikka lastensa ensisijainen hoitaja? Miksi tästä pitäisi tuntea syyllisyyttä? En tajua. Jos se antaa naiselle eniten, miksi pitäisi olla väkisin muuta?
Jos huutelet, että feminismi antaa naisen itse määritellä itsensä (ilman rooleja), silloinhan mitään "pullanpyöritystä" taikka miehen ymmärtämistä ei voi sulkea ei-toivottuna pois. Feminismihän on silloin yhtä kuin feminiinisyys. Ja ainakin vielä viime viikolla se ei ollut sama asia. Samalla tämä avaa aivan uudenlaisen näkökohdan esim. minun "roolilleni" tällä palstalla.
"Naiset ovat erilaisia, jotenka feminismi ei voisi mitenkään luoda yhdenmukaista naismallia."
Millä tavoin nimimerkki "jorojukka-kukka" sitten voi määritellä, kuka täällä ON feministi ja kuka ei, jos feministillä ei ole tunnusomaista profiilia? Tämän mukaan, minkä juuri allekirjoitit, kaikki naiset ovat feministejä.
feminismi kannattaa miesten ymmärtämistä, ollaan paratiisissa.
" Käytän "pullanleipojaa" sen tyyppisestä naisesta, joka ei koskaan ole kyseenalaistanut rooliaan miehen tukijana, ymmärtäjänä, sovittelijana, lasten ensisijaisena hoitajana, kodin ensisijaisena hoitajana, vaan tyytyy osaansa kyselemättä ja tinkimättömällä vakaumuksella ja pyrkii samalla jarruttamaan niitä naisia, jotka kyseenalaistavat perinteistä naisen roolia."
Tässä paljastit koko jutun. Lähdet siitä, että JOS nainen on valinnut miehen ja perheen, hän ei ole ajatellut loppuun asti. Hän on alistunut. Miksi ajattelet näin? Tästä on jutussani kyse. Lanseeraat itseäsi feministinä täällä, etkä selvästikään voi tajuta, että tuollainen elämä voi olla TÄYSIN ITSE VALITTUA. Ajattele, joku voi elää siinä täysin onnellisena ja tyytyväisenä. Kauppaat uutta roolia päälle, jossa näin elävä nainen ei olisi asiaa kyseenalaistanut, vaan tyytyisi olemaan "perinteisessä naisenroolissaan". Mikäs se uudenlainen rooli sitten on? Onko kuitenkin joku feministinen rooli?
Ei. Kun ydinkysymys on tuo kyseenalaistaminen. Hän käyttää pullanleipoja termiä naisista, jotka eivät ole koskaan kyseenalaistaneet valintojaan, vaan ovat ottaneet ne annettuina.
Lainaus:
"Tässä paljastit koko jutun. Lähdet siitä, että JOS nainen on valinnut miehen ja perheen, hän ei ole ajatellut loppuun asti. Hän on alistunut"
Tämä ei sikäli pidä paikkaansa, että jos nainen on kyseenalaistanut toimintansa ja SILTI valinnut miehen ja perheen, ei hän ole pullanleipoja. Se tarkoittaa, että hän todellisuudessa uskoo, että hänen valintansa oli hänelle sopiva, mutta ei yleispätevä. Hän kasvattaa tyttärensä ja poikansa kriittisiksi sukupuolirooleja kohtaan, eikä usko sukupuolisiin ominaisuuksiin. Hän sanalla sanoen TIETÄÄ valinneensa.
Feminismi EI ole sama kuin feminiinisyys, eikä feminiinisyys saa naista toimimaan millään erikoisella tavalla.
Kaikki naiset EIVÄT ole feministejä. Miksi sitten "pullanleipoja" ei mielestäni ole hyvä roolimalli. Se ei ole sitä siksi, että se EI ANNA naiselle muita vaihtoehtoja, vaan PYRKII TUKAHDUTTAMAAN NE.
Toki voin luokitella, kuka on täällä feministi ja kuka ei. Sinäkin voit luokitella ihan samoin. Eräs hyvä keskustelunaihe on, minkälainen nainen ON feministi. Niitä omia antamiaan määreitä voi sitten verrata feminismin määreisiin ja päätellä onko feministi vai ei. Onnea vaan tutkimusmatkalle itseesi!
Eli sanalla sanoen ongelmasi on, että uskot mielummin antifeministien luomaa kuvaa, kuin feministin itsensä tekemää määritelmää.
Minun on hieman vaikea kuvitella, minkälaisen roolimallin feministi sitten tuo mieleesi. Onko sinusta esim. SAKlainenkin rooli? Tai vihreys? Tai kokoomuslaisuus? Minusta erilaiset ismit ovat enemmänkin minäkuvan kappaleita, kuin varsinaisia rooleja. Feminismi ei velvoita muuhun, kuin asioiden sukupuolisidonnaisuuden tutkimiseen ja tiedostamiseen. Kaikki muut velvoitteet ovat antifeministien propagandaa.
Jokainen nainen voi itse päättää, mitä haluaa. Juurihan kirjoitin, että feminismi vapauttaa naisen määrittelemään itse itsensä. Itse valittu rooli on jo muuta kuin "pullanleipojan" rooli, joka on itsestäänselvyytenä imaistu, eikä sitä ole koskaan uskallettu edes kyseenalaistaa.
Myös on tärkeää, ettei kotiäitikään yritä syyllistää niitä naisia, jotka haluavat valita toisin.
Jossain aijemmin kirjoitit, että olet käyttänyt feminismiä omana ponnahduslautanasi, mutta itse tehnyt loput. Juuri niin feminismi toimii. Ei se kenellekään meille anna valmiina mitään, vaan muokkaa maaperää, tasoittaa tietä.
Vetävät tiettyjä rooleja. Sitä et kyllä voi kieltää. Joten jos feministisyys on sama kuin esim. vihreys, voidaan puhua tiettyjen asioiden tärkeydestä ja sitä kautta haetusta kannatuksesta. Vihreät kannattavat luonnonsuojelua ensisijaisesti. Heillä on luonnonsuojelussa huomattava rooli. ROOLI. ROOLI. Rooli.
Feminismikin on ROOLI. Vaikka muuta väittää.
Tämä on lähtökohtani. Enkä siitä etene, ennen kuin joku voi todistaa muuta.
"...kuka on feministi, kuka ei..."
Sitoutumatta minkään aatteen viralliseen näkemykseen, feministiksi kutsutaan nykyisin tiedostavaa ihmistä yleensä. Sukupuolten välisen tasa-arvon eteen työtä tekeviä ihmisiä on sekä miehissä että naisissa. Monet naiset elävät alisteisessa asemassa - ja voivat usein huonosti -mutta he uskovat vilpittömästi, että se on naiselle annettu osa ja oma valinta. Ehkä avainsanoja ovat tiedostminen, ymmärrys, näkökyky, arvostelukyky...
Tasa-arvoajattelun taustalla on kaikkien ihmisten hyvä elämä, siis mahdollisuus TODELLISEEN vapaaseen valintaan. Olosuhteiden yhteiskunnassa pitää vastata tätä valinnan vapauden mahdollisuuta. Yhteiskuntaa pitää rakentaa ihmistä varten. Eikä pyrkiä vahvistamaan olosuhteita, joka perustuu osaltaan käsitykseen jonkin ihmisryhmän taipumukseen uhrata omat mahdollisuutensa täysin pyyteettömästi (nyt tässä) miehensä, lapsensa ja patriarkaalisen järjestemän ylläpitämisen vuoksi.
Minä olisin voinut ihan hyvin tehdä uraa.
Olisin voinut tehdä sitä silloin, kun minulla oli vain yksi lapsi. Silloin lapsi olisi ollut muualla hoidossa, ja minä töissä.
Minä kokeilinkin sitä aikani.
Olin poissa kotoa 12-14h päivässä.
Lapsi nukkui silloin kun tulin, ja aamulla oli pakko viedä se heti hoitoon. Hänellä oli kaksi hoitajaa päivän aikana!!!
Puolen vuoden päästä se alkoi tuntua ihan tyhmältä.
Ajoin itseni loppuun ja en tuntenut lastani.
Joten, kiitos riitti!
Rauhoitin tahtia ja sen jälkeen olemme kaikki voineet paremmin. Ja tein vielä kaksi lasta, koska halusin. En vieläkään osaa oikein rauhoittua vain kotona olemiseen, mutta mikään (sisäinen) pakko minun ei ole enän tehdä pitkää päivää.
Mutta mistä tiedät, tai hän tietää, kuka on kyseenalaistanut ja kuka ei? Miksi tätä alistuneen mallia sovelletaan kaikkiin näin valinneisiin?
Loppuosasta olen samaa suht mieltä kanssasi. Se mitä nainen on, ei kerro ulkopuoliselle onko hän onnellinen vai alistunut.
Kasvatusasiasta kyllä vahvasti eri mieltä. Vastuullinen vanhempi ei toimi noin. Kenellekään ei edellekään voi tuputtaa väkisin mitään!
Mutta en sitä, että sinunkin olisi pitänyt lastasi vastaan toimia, vain että sukupuoliroolit tulee oikeassa järjestyksessä opetettua.
Olen kanssasi samaa mieltä! Enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni!
Mutta eri raiteilla olemme edelleen siinä, että "pullanleipojan" rooli tarkoittaisi auttamatta alisteista elämäntapaa taikka kärsimystä siitä.
Sinä et voi ulkopuolisena tietää, miten joku pullanleipojan roolissa elävä nainen todellisuudessa ajattelee. Hän saattaa sinun läsnäollessasi jopa valitella osaansa, jos tietää mielipiteesi asiasta, mutta sehän ei ole välttämättä todellista. Ainoastaan tällä hän estää sinun suoran halveksuntasi itseänsä kohtaan.
Sano nyt selvästi ave.maria, tarkoitatko että nainen on ymmärtänyt ROOLINSA (!) oikein, jos hän asettaa kaikkien muiden edun etusijalle ja unohtaa omansa. Siis ET ole sitä mieltä, että että perhe on instituutio, johon mies ja nainen osallistuu kaikilta osin samanlaisella panoksella. Sekä kodin, lasten ja toimeentulon osalta. (Aito valinnanvapaus on jo käsitelty.)
Olen samaa mieltä, täysin samaa mieltä jo aiemmin siteeraamani Britt-Marie Perheentuvan kanssa tästä asiasta. Jospa hänen sanansa selittäisivät sinulle paremmin mistä tässä oikein on kyse.
"Kun nainen kasvaa tietoisuudessa, hän luo itsensä uudelleen. Hänellä on omaa sanottavaa, ei enää sitä mitä hän on oppinut isältä ja äidiltä eikä edes kulttuurilta, ja hän haluaa seistä sen takana."
Lainaus on linkistä:
http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2002/11/naisjohtajuus.htm
Kiitos vastauksestasi, mutta olisin halunnut vastauksen esittämääni kysymykseen. Siis sinun vastauksesi omin sanoin juuri siihen mitä kysyin.
Britt-Marien teksti nyt kuitenkin osoittautuu mielestäsi liian vaikeasti tulkattavaksi, kerron että mielestäni naisen tulee ajatella omaa etuaa. Mutta ei pelkästään omaa etuaan, jos hän on ottanut vastuulleen muitakin. On lukemattomia tilanteita, joissa ei tule ajatella ensin itseään. Mutta ei kai niistä tarvitse listaa kirjoittaa?
Elämä on valinta. Hyvä tai huono. Itsensä tuntien/itseään kuunnellen tekee vähiten itseä vahingoittavia virheitä. Ja se kai on pyrkimyksenä?
Kysyä, että mistä olet tuollaista lukenut?
On olemassa asioita, joiden vastaukset eivät ole mustavalkoisia.
Ei voi tehdä valintaa, että ajattelen aina ensin itseäni tai en koskaan. Ei se elämä näin saa mennä!
Ei minulla ole tapana lainailla suoraan toisten ihmisten valmiiksi kirjoittamia tekstejä! Mutta jos ajatukseni logiikka tuottaa sinulle vaikeuksia ymmärtää, niin en voi mitään. Jos vetoat lukeneisuuteen, niin sitä voi soveltaa arvomaailmaansa oman perimän, vastaanotetun tiedon ja ympäristön yhteisvaikutuksen periaatteella.
Niin, siis en lukenut sitä teksitä johon viittasit.
"Elämä on valinta. Hyvä tai huono. Itsensä tuntien/itseään kuunnellen tekee vähiten itseä vahingoittavia virheitä. Ja se kai on pyrkimyksenä?"
Tässä asiassa olemme aivan samaa mieltä.
laittaa kanssakirjoittajasi piikkiin. Lukihan lainauksessa selvästi, miten toimitaan.
Että sinä kyselet, mutta et lue vastauksia?
Jos/kun puhutaan naisen valinnasta ja uhrauksista perheelleen, asiaa voisi yhtä hyvin valottaa niin, että kenelläkään ei ole perheenperustamispakkoa. Jos sen perustaa, tietää varmasti pystyykö samalla hoitamaan muut velvoitteensa. Jos ei on pidättäydyttävä taikka sitten otettava pullakuskin leiman otsaansa.
Jos taas se on pahinta, mitä tietää, pitää jo siksikin pystytellä lapsettomana. Mutta kuinka onnellinen on ihminen, joka tekee päätöksiä omasta elämästään sen mukaan, mitä muut pitävät tärkeänä?
Jollekin juttu sopii, mutta miten se voisikaan olla yleispätevänä ohjeena kaikille? On myös ymmärrettävä, milloin sitä valintaa tehdään!!
"Mielestäni feminismi luo yhtä roolimallia naiselle. Siinä mielessä vielä hurjan kipeää, että se vaatii sellaisia asioista, jotka ovat monelle naiselle täysin vieraita.
Mielipiteitä."
Tästä näkökulmasta 'prvosoiduin'. Mutta tässä ollaan nyt menossa samaan suuntaan kuin Näri Sareen kanssa. Minä puolestani olen monessa asiassa samaa mieltä kuin sinä.
Niin siis toistan vielä, että en lukenut antamaasi linkkiä.
Mutta etkö kannata ajatusta, että miehen ja naisen pitäisi olla tasapuolisesti vastuussa sekä perheen sisäisitä käytännön asioista ja toimeen tulon hankkimisesta. Tai siis että heillä OLISI AINAKIN PERIAATTEESA mahdollista valita ne vaihtoehdot. Viisaat puhuvat tässä yhteydessä positiivisesta valinnan vapaudesta yhteiskunnassa.
Olen tässä nyt yrittänyt sanoa jo useaankin kertaan, että pakkoa ei ole, mitä tulee avioliittoon tai perheeseen. Ne ovat valintoja. Valintaa EI TEHDÄ siinä vaiheessa, jolloin lapsi on jo syntynyt. Mikäli ei ole kyseessä ekstratilanne. Se tehdään jo ennen lapsen alulle saattaamista. Tämä unohtuu hyvin usein.
Hommahan lähtee siitä, että tuntee yhteenkuuluvaisuutta henkilön X kanssa. Hänen kanssaan sitten jutut junaillaan molempia tyydyttävään pisteeseen, eikä niin, että joka kohdassa on otetteva ainoastaan toisen etu huomioon.
Yhteiselämä ei ole koskaan aivan helppoa, mutta yhteensovittamalla ja hyvää tahtoa osoittamalla se luonnistuu. Mitä vähemmän pidetään molemmin puolin omista oikeuksista kiinni, sen enemmän tilanne elää ja antaa mielihyvää. Sillä sitä saa jopa itsensä ylittämisestäkin!
Positiivinen valinnan vapaus on hyvä sana tässä yhteydessä.
Toivon, että ymmärrät mitä haen. En pidä mahdollisena, että meille kaikille sopii kaikki. Taikka että me kaikki voimme elää elämämme onnellisina tehden itsellemme vääriä valintoja, mutta yhteiskunnan kannalta oikeita. Mitä se sitten milloinkin tarkoittaa.
"Mielestäni feministi on roolimalli siinä kuin kotiäitikin.
Eikö sinusta? Voitko tosiaan väittää, ettei sanasta "feministi" tule mieleesi mitään? Jotain totaalisen erilaista asiaa kuin esim. kotiäiti? Täällähän feminístien keskuudessa halveksutaan "pullanleipojia". "
Tuo feministinen "roolimalli" nähdään varmaan melko eri tavoin, riippuen siitä katsojasta. Esim. henkilö, joka ei ole kovin perehtynyt feminismiin ja suhtautuu siihen ennakkoluulojensa pohjalta negatiivisesti, näkee varmasti feminismin varsin epämielyttävänä "roolimallina". Hän on luonut mielikuvansa sen perusteella, mitä on ehkä joskus jossain nähnyt jonkun feministin sanovan/tekevän, ja olettaa että koko ryhmä käyttäytyy näin. Eli kyse on siitä, että ns. ulkopuolisen silmin, saattaa jokin ryhmä vaikuttaa varsin yhtenäiseltä ja kaavamaiselta, vaikka se ei sitä olisikaan.
Itse lähtisin mielummin lähestymään asiaa vähän avarammasta näkökulmasta. Jos esim. vertaa feminismiä vaikkapa nyt kristinuskoa tunnustaviin henkilöihin, niin heitähän löytyy varsin eriliaisia, eikä heitä yksinkertaisesti voi ahtaa yhteen ja samaan "roolimalliin". Toiset käyvät kirkossa joka viikko, toiset harrastavat uskoaan kirkon ulkopuolella, toiset ovat lähinnä nimellisiä harrastajia ja miettivät uskon asioita ehkä kerran/pari vuodessa. Sama asia feminismin kanssa. Meitä on joka lähtöön, ja aivan yhtä hyvin esim. kotiäitinä viihtyvä maatalon emäntä voi olla feministi kuin mitä suurkaupungissa asuva lapseton uranainenkin.
Huomaan nyt, että olemme pitkälle samaa mieltä, mutta olemme puhuneet hieman toistemme ohi, koska minulla on se yhteiskunnallinen näkökulma mukana, johon peilaan asioita.
Mutta niistä linkeistä! Jos kiinnostaa, niin googlen kautta löytyy varmaan tietoa positiivisen ja negatiivisen yhteiskunnan käsitteistä.
Enpä tiedä jaksanko enää edes yrittää selittää, mitä tässä ajan takaa.
Nimimerkin "nuoli" kanssa pääsin ehkä lähimmäs alkuperäistä ajatusta.
Feminismihän on kyseenalaistanut vanhat roolimallit. En ymmärrä miksi. Mitä vikaa niissä on? Yhtä lailla ne ovat valinnan seurausta kuin feminismikin. Ovat olleet ennen ja ovat nyt.
En jaksa uskoa, että feministeissä olisi paljon näitä perinteisen mallin kannattajia. Kyllä he tuntevat aatteen vieraaksi. Sillä sehän on heidän valintansa vastainen. Itse asiasa, miksi edes olisi perustettu feminismi, jos se on sitä, mitä naisen elämä siihen saakka oli ollutkin?
Kun näitä valintoja tehdään, niitä ei tule tehdä sen mukaan, mikä kulttuuri milloinkin on vallalla. Jos nyt on feminismi vallalla ja perinteisiä arvoja moukaroidaan vahvasti, valinnan ei tule perustua tähän vaan omaan haluun ja tarpeeseen.
Eli jos lähtökohtaisesti nähdään vanha malli sellaisena, josta tulisi pyrkiä pois (emansipaatiota nääs) niin samanaikaisesti ikään kuin vahingossa luodaan mielikuvaa tästä vanhasta mallista huonona valintana. Eli nainen, joka ei haluakaan elää vahvana ja itsenäisenä modernina naisena, vaan valitsee perinteisemmän roolin, onkin tehnyt huonon valinnan. Onko valinnanvapaus siis kokonaisuutena lisääntynyt, vai onko vapauden kohde vain muuttunut? Enään sinun ei tarvitse olla hellä kotiäiti, nyt sinun täytyy olla moderni ja yhteiskunnallisesti ajatteleva itsenäinen nainen!
Toisaalta itse en tähän roolimalli-ajatteluun ole ikinä jaksanut lähteä. Jos joku kokee olevansa pakotettu tiettyyn suuntaan yleisen mielipiteen takia on se oma häpeä. Yksilön pitäisi kyetä katkomaan kahleet ja elämään omaa elämäänsä ulkoisista roolimalleista huolimatta.
"En jaksa uskoa, että feministeissä olisi paljon näitä perinteisen mallin kannattajia. "
En minäkään, mutta en myöskään usko, että tuo "perinteinen" kotiäiti rooli on ainoa, jota kotona oleva voisi toteuttaa. Aivan samoin kuin esim. työssäkäyvän naisen rooli on muuttunut, on myös kotiäidin rooli muuttunut. Itse kyllä en suosittelisi kenellekään sitä perinteistä kotiäidin roolia, jossa äiti on lähinnä palvelija, jonka elämäntarkoitus on toisista perheenjäsenistä huolehtiminen.
Uskoisin, että tämä ongelma johtuu pitkälti molemminpuolisista epäluuloista. Uranaiset näkevät kotona olevan naisen automaattisesti säälittävänä alistujana, joka uhraa koko elämänsä toisten eteen. Toisaalta taas kotiäidit näkevät uranaiset itsekkäinä oman edun tavoittelijoina, jotka tuhlaavat elämänsä työn perässä juostessaan.
Todellisuudessa näiden ryhmien sisältä löytyy varmasti mitä erilaisempia syitä omiin valintoihin. Varmasti osa kotiäideistä haluaisi jotain muuta, esim. rahaa/aikuisten seuraa/työn tuomaa tyydytystä/arvostusta/tasa-vertaisempaa asemaa miehensä kanssa jne., mutta osa on varmasti täysin tyytyväinen valintaansa. Ja samoin osa työssäkäyvistä naisista varmasti haluaisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa/puuhailla kotona/elää rauhallisemmin jne., mutta osa on varsin tyytyväinen valintaansa. Ulkopuolisen on siis lähes mahdotonta sanoa, mikä toiselle sopii ja mikä ei.
En halua nyt käsitellä teitä feministejä minään massana, mutta palsta on antanut minulle sen kuvan, että mikäli joudun, erityisesti työasioissa, feministin kanssa tekemisiin, olen äärettömän tarkka sanomisissani. Jokainen ele on tarkkaan harkittu (mikä ele) eli olen hyvin jähmeä, enkä ollenkaan vapautunut. Nooh, riippuu vähän siitä, missä asemassa minuun nähden tuo feministi sattuu olemaan. Riskejä en kuitenkaan uskalla otta, edes tiedostamattomia.
"maatalon emäntä voi olla feministi kuin mitä suurkaupungissa asuva lapseton uranainenkin."
Miksei, mutta jaksaisikohan feministi toimia maatilan emäntänä?
"Miksei, mutta jaksaisikohan feministi toimia maatilan emäntänä? "
Miten niin ei jaksaisi? Enkä ymmärrä miksi sinun pitäisi mitenkään erityisesti jännittää tai varoa puheitasi feministin läsnäollessa, ellet sitten yleensä jatkuvasti päästele suustasi epätasa-arvoisia tai jollain tapaa naista halventavia/väheksyviä kommentteja. On varmasti totta, että vahvasti feministinen nainen todennäköisesti tarttuu helpommin em. kaltaisiin lausahduksiin, mutta en usko etteikö normaali mies pystyisi luontevasti feministin seurassa olemaan. Uskoisin myös, että tällaisella anonyymillä palstalla puhe on huomattavasti suorempaa ja ärhäkämpää kuin mitä kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, joten älä nyt turhaan pingota.
Vähän samoja tuntemuksia herättää palstan antama kuva, mutta tunnen feministejä livenäkin, ja he eivät tosiaankaan ole hyökkääviä, saatika tuo julki ajatuksiaan mitenkään tuputtavasti.
Joten, palstan antama kuva, ja totuus, eivät ole sama asia.
Se vois olla kyllä niin, ettei se maatalon emäntä feministi, kauaa ole maatalonemäntä. Hän taitaa haluta kohta olla se isäntä...
Vähän niinkuin Ahmed Ahne, kalifiksi kalifin paikalle...
Minulle tulee sellainen tunne (ja huomaa tunne), että feministi tarkkailee miestä aivan erityisellä tavalla. Jos tunne on tämä, miksi riskeerata ja tarkoitan tällä sitä, että mietin ja harkitsen puheeni kolmeen kertaan, ettei tule väärinkäsityksiä. Olo on kuin työpaikka haastattelussa tai rehtorin puhuttelussa. Kenetkähän se feminismi sitten vapauttaa?
"oten, palstan antama kuva, ja totuus, eivät ole sama asia."
No tiedänhän minä sen :)
"Se vois olla kyllä niin, ettei se maatalon emäntä feministi, kauaa ole maatalonemäntä. Hän taitaa haluta kohta olla se isäntä...
Vähän niinkuin Ahmed Ahne, kalifiksi kalifin paikalle..."
;))) Hyvin hokattu. No ainakin tittelit vaihtuis sukupuolineutraalimmiksi.
Minun on vaikea jostain syystä ymmärtää tuota jännittämistäsi. Toki ymmärrän, että jos esim. itse olisin rasisti, varoisin ja olisin erityisen varovainen sellaisen ihmisen seurassa, jonka tiedän henkeen ja vereen vastustavan rasismia. Mutta jos en olisi rasisti, voisin olla vapaasti oma itseni tämän ihmisen seurassa.
Eli, (tämä on siis nyt vain oma käsitykseni) kirjoituksestasi tulee nyt väistämättä mieleen, että tiedostat/pelkäät itse käyttäväsi naista vähätteleviä tms. puheita, joten joudut käytöstäsi tarkemmin tarkkailemaan, jos paikalla on joku, jonka tiedät asiaan kiinnittävän huomiota.
Miksi sääliä ketään omasta valinnastaan? Tai miksi tukea ketään (rahallisesti) oman huonon valinnan takia? Nämä ovat niitä keskeisiä kysymyksiä, joissa olen saanut täällä usein loat niskaani.
Minun mielestäni kaikkien tulee kantaa vastuu omista valinnoistaan. Rahoittaa omat valintansa.
Samaa mieltä, ulkopuolinen ei voi tietää, eikä sellaista saa edes esittää, että tämä on sinulle paras. Se passivoi.
Minä taas uskallan suositella kaikille sitä, josta saavat suurimman tyydytyksen elämäänsä. Mitään poissulkematta.
";))) Hyvin hokattu. No ainakin tittelit vaihtuis sukupuolineutraalimmiksi."
Anteeksi nipotukseni, mutta eihän "isäntä" ole sukupuolineutraali nimitys vaan maskuliininen (samoin kuin "emäntä" on feminiininen nimitys)!
Huomaatko miten mielenkiintoista, että periaatteessa olemme täysin samaa mieltä, mutta kun lähdetään asiaa purkamaan tarkennuksiin, niin eroja tulee rutkasti.
No mutta tärkeitä emmme ole me kaksi, vaan se että kaikki naiset voivat tehdä OMAN valintansa.
Onko sinulla yhtään mielikuvitusta? Olen kysynyt tätä sinulta jo aijemminkin. :)
Maatilan emännyyttä voi toteuttaa erittäin monella tapaa, erittäin monella tapaa. Hänhän voi kirjoittaa vaikkapa kirjan feminismistä tai ihan mitä muuta tahansa. Olla luomuviljelijä.
Feministi voi olla sänkyyn sidottu syöpäsairas ja toteuttaa feminismiään vielä siitäki asemasta. Kaikki on kiinni ihmisestä itsestään.
Ilman muiden rekrytointia.
Ajatuksemme ovat jalostuneet eri tavalla. Vaikkakin ehkä suurin piirtein samasta alkupisteestä. Minun ajatuksikseni ne tekee minun kokemukseni. Sinun taas sinun kokemuksesi.
Tulee väistämättä mieleen joku teeveeohjelma, jossa naiset vaihtoivat paikkaa (vaimot vaihtoon?) keskenään, entuudestaan tuntemattomien perheiden kesken.
Mitähän siitäkin seuraisi, jos sinä jorojukka tulisit tänne minun paikalleni pariksi viikoksi?
Elämään minun elämääni.
:)
Minun on kyllä sanottava, että maatilan emännyys olisi sen verran kovaa työtä, etten usko siihen kykenevän kenen tahansa. Ja toisaalta nämä emännät ovat usein hyvin jähmeitä lämpenemään millekään ismille, siellä maalla. Siellä tehdään työtä ja riidellään palkkaerosta isännän ja emännän välillä hieman vähemmän. Jos ollenkaan. Maatilan pito suorastaan edellyttää yhteistä suuntaumista.
Ja vuosia on kirjoiteltu, ettei näitä nykyajan hienohelmoja maaseutu juurikaan kiinnosta. Paljon on emännättömiä tiloja. Feministeistäkö sitten ratkaisu pulmaan? Minusta se vaikuttaa vitsille, anteeksi vain.
Kyllä varmasti sillä syöpäsairaallakin on jotain muuta tehtävää lähestyvän kuoleman edessä, kuin feminisminsä toteuttaminen. Tällaiset asiat, kuten feminismi, menettävät nopeasti merkityksensä kun paikalle astuu oikeat henkilökohtaiset vastoinkäymiset. Elämää suuremmaksi en osaa feminismiä asettaa.
Mutta entä ihminen joka on sisäistänyt sukupuolten välisen tasa-arvon normaalina, itse elämään kuuluvana asiana. Siksi välillä ärsyttää kun feminismiä - joka juuri pitää sitä ajatusta keskeisenä aatteenaan - pidetään niin hirvittävänä mörkönä yhteiskunnassa.
En minä ainakaan koe erottuvani mitenkään omituisella tavalla yhteisöstä tämän ominaispiirteeni vuoksi. Vai onko tasa-arvoinen elämänasenne sitten peräti luonnevika? Siis täysin pieleen mennyt kotikasvatus tai jokin muu 'vamma'
Se voi olla juuri yksi tärkeimpiä asioita kuoleman lähestyessä.
En minä ainakaan tarkkaile miestä "aivan erityisellä tavalla".
Jollei hän syljeskele ympäriinsä tai puhele itsekseen.
Eihän "miehen tarkkaileminen" ole mitään itsensä toteuttamista ja riemurinnoin elämistä.
Niin luulen ainakin. Entäpä sinä, Aave, miltäs tuntuisi olla Jörö?
Silloin minä kyllä katson, enkä väitäkään että katseeni on lempeyttä täynnä.
... sinä mahdat asua tai aikaasi viettää - tämä ei ole kysymys, vaan pohdiskelua.
Juu kato ku minä aattelin, että feministinen emäntä ei haluais itseään kutsuttavan emännäksi ja isäntää isännäksi. Eikös feministiselle emännälle parempi termi olis maataloustyöntekijä kuin myös isännälle.
Onnko n a i n e n (esim. elinympäristönsä tai käytöksensä suhteen) kyseenalainen, jos hän näkee jonkun m i e h e n käyttäytyvän rahvaanomaisesti?
Tiedätkö miksi pointtisi oli hyvä - nimittäin feminismi ja maatalon emännyys eivät oikein sovi yhteen. Maatalon emännät ovat niitä Niskavuoren emäntiä, jotka pitävät miehet aisoissa omin avuin. Ja siinä, jos jossain toteutuu se feminismi konkreettisesti. Tosin tuota mallia ei tarvitse pukea mihinkään sen ihmeempään kaapuun.
Tähän vois sanoa, että sitä saa mitä tilaa.
"Jonkun" ???
"Se voi olla juuri yksi tärkeimpiä asioita kuoleman lähestyessä."
Olen usein ihmetellyt ihmeellisen naiveja kommenttejasi tällä palstalla, nyt vasta käsitin että olet ilmeisesti ihan lapsi vielä. Ei kai kukaan aikuinen nyt ihan vakavissaan ehdota ,että kuolinvuoteella pohditaan feminismiä. Kyllä on elämä ollut aika köyhä ja ennenkaikkea tuhlattu jos näin onnettomasti käy.
... tämä kommentti. Se oli asiaton :(
Viidenkymmenen vuoden kokemuksella voin vakuuttaa sinulle, että miehet kuseskelevat ihan mihin vaan. Juuri pari päivää sitten voimakas kusen haju tuli nenääni pussipysäkin nurkkauksessa! :(
Että miehen käytöstä ei saa arvostella? Vai miksi tilaus-vertauksesi?
Miksihän mies heti lähtee puolustuskannalle, kun miehiä yleisesti arvostellaan jostain todella ällöttävästä käyttäytymisestä. Mikä helkuta siinä on, ettei aikuinen mies voi vapaasti sanoa puolustelematta, että "toi kuseskelu on kyllä tyhmää ja toivottavasti et Jörö joudu usein sellaisen kiusallisen toiminnan silminnäkijäksi ja muutenkin toivottavasti kuseksivat miehet vähän järkiintyisivät, koska virtsan haju on todella epämiellyttävä, kun se piintyy. Ymmärrän hyvin tympääntymisesi."
Vaan ne teot!
Tuo tyylisi on erittäin murskaavaa arvostelua ja sinällään aivan turhaa ja osoittaa sinusta ihmisenä aika paljon. Sovitaanko niin, että kuolinvuoteellaan jokainen saa ajatella aivan sitä mitä haluaa. Katsos feminismi on niin laaja aihe, että kommentistasi päätellen et ymmärrä sitä alkuunkaan, joten turha tästä enää jatkaa.
Mutta yhden neuvon sinulle annan. Jätä ymmärtämätön toisten ihmisten arvostelu sikseen. Saat sillä vain pahaa aikaan ja paha kääntyy vielä sinuun itseesi tai on varmaankin jo kääntynyt.
... miten asioita esitetään. Minä en koe miesten kuseskeua ongelmana, itse asiassa sitä harrastavat lähinnä nuoriso viikonloppuisin ja kylläpä niissä p.konkeihin kuseskelijoissa on myös tyttöjä, ainakin ennen oli. Mutta niin --- Julkisella paikalla kuseskelu on tyhmää ja toivottavasti Kukka et joudu usein sellaisen kiusallisen toiminnan silminnäkijäksi ja muutenkin toivottavasti kuseksivat miehet vähän järkiintyisivät, koska virtsan haju on todella epämiellyttävä, kun se piintyy. Ymmärrän hyvin tympääntymisesi. Noin ja olen ihan juuri tuota mieltä. Ei tämä ole minulle mitenkään vaikeaa, kun vain tiedän minkälaista vastinetta odotat.
... pitäisi ollakin. Yhteiskunta onkin muuttunut siinä suhteessa huonompaan suuntaan, että puhe on lisääntynyt (kohina) ja teot ovat vähentyneet.
"Eli, (tämä on siis nyt vain oma käsitykseni) kirjoituksestasi tulee nyt väistämättä mieleen, että tiedostat/pelkäät itse käyttäväsi naista vähätteleviä tms. puheita, joten joudut käytöstäsi tarkemmin tarkkailemaan, jos paikalla on joku, jonka tiedät asiaan kiinnittävän huomiota."
Ei noin. Palstalta minulle on jäänyt sellainen kuva, että täällä femmarit mielellään käsittävät kirjoitukseni väärin, kuten sinäkin nyt. Siksi viittasin siihen itsekontrolliin ja kolminkertaisiin varmistuksiin (tosielämässä). Minun ei tarvitse peitellä mitään, kunhan voin luottaa siihen, että sanomisiani edes halutaan tulkita oikein. Tällä palstalla se ei ole mahdollista, mutta ei se haittaa (joskus harmittaa kun erehtyy luulemaan, että syntyy mielenkiintoinen keskustelu). Oikeastaan se on aika mielenkiintoista. Mielenkiintoisia havaintoja feministeistä (ei koske kaikkia).
Eihän sitä tarvitse tietää, kuka yksilö on tiedostava ja kuka ei, kun fakta on, että osa on tiedostanut ja osa ei. Tiedostamattomaan osaan voi viitata, vaikka heitä ei osaisi luetella nimeltä.
Ihmettelen suuresti, mitä tuputtamista on, jos kasvattaa lapsensa kriittisiksi kohtaamiaan "totuuksia" kohtaan. Sukupuolet synnytetään nimenomaan tuputtamalla, eli suosimalla tiettyjä ominaisuuksia pojalla ja toisia tytöllä. On hyvä muistaa, että tyttömäisyys ja poikamaisuus ovat kulttuurimme tuotoksia. Tytölle tyttömäisten asioiden opettaminen on yhtälailla tuputtamista.
Kohdistamme tiedostamattomat odotuksemme lapsiimme ja nämä odotukset lapsi tulkitsee opiksi. Vanhempien pienetkin viittaukset, äänenpaino, muutokset olemuksessa jne. ohjaavat lasta valitsemaan "oikein". Lapsi kokee tietynlaisen vanhemman palautteen kiitokseksi ja toisen torumiseksi. Lasten merkittävin ominaisuus sosialisaation kannalta on lapsen kyky ja halu toimia laumassa "oikein".
...on maatalousyrittäjä. Maataloustyöntekijä on palkollinen, eli karjakko/maatalouslomittaja/renkipoikaharjoittelija
Ainakin minulle feminismi on osa minuuttani. Esimerkiksi joku harrastus olisi sellainen, jonka jättäisi pois siinä vaiheessa, kun aikaa olisi enää vähän. Tai uralla kiipininen. Feminismi ei ole harrastus eikä ura. Ehkä en tuhlaisi aikaani palstoilla, mutta muulla tavoin olisin yhä feministi; tiedostaisin sukupuolisuuteen liittyvät ongelmat ja mahdollisuuksien mukaan virittelisin niistä keskustelunkin.
Pitää miehet aisoissa? Ovatko miehet kenties eläimiä? Miksi naisen pitäisi hallita ensin miehensä hallitakseen kaikkea? Eikö ole yksinkertaisempaa puhaltaa yhteen hiileen niin, että kumpikin osapuoli pääsee parhaiten hyödyntämään kertynyttä taitoaan tilan parhaaksi? Mihin tarvitaan monimutkaisia ihmissuhdepelejä ja taistoa hallinnasta, kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita?
Satun tietämään tästä asiasta keskivertoa ikäistäni enemmän, ja sanoisin, että maataloissa on monenlaista emäntää. Joku pelkää miestänsä, toinen pitää miestään pelossa, kolmannessa paikassa kummallakin on omat leiviskänsä hoidettavana ja neljännessä nainen käy tilan ulkopuolella töissä. Ja variaatioita riittää. Miksi ihanteena pitäisi olla Niskavuori? Silloinhan maamiehen ihanne olisi itkeskelevä juoppo, joka turvautuu äitivaimoonsa! Kummallisia fantasioita.
Sinähän et siis itse lainkaan arvostele muita ihmisíä? Luepas nyt vähän omia aikaisempia tekstejäsi. No sillä perusteella tietysti et jos miehiä ei lasketa ihmisiksi, muuten kyllä ja aikas runsaasti. Voi teitä teinejä, toisaalta naurattaa mutta silti vähän ärsyttää :D
Siinä vaiheessa kun kykenet itse pidättäytymään arvostelusta, otan kyllä neuvojasi vastaan, sitä ennen suhtaudun sinuun juuri sillä kunnioituksella minkä ansaitset oman "tyylisi" perusteella. Jos jatkuvasti kaivaa verta nenästään ei liene yllätys että joskus siinä onnistuukin. Feminismistä kuten monesta muustakin asiasta tiedän aivan varmasti enemmän kuin sinä.
"Että mitä vikaa on mallissa, jossa naisen tarpeet/rooli lähtevät hänestä itsestään?" Kuinka paljon on noin keskimäärin mahdollista rakentaa minuttaan itse? Ihmiset ovat varsin pitkälle perimänsä, kasvatuksensa ja yhteisönsä arvojen "luomuksia". Naisilla etenkin on taakkana näkymättömyyden perinne. Naisten arvoa on perinteisesti mitattu tekemisen ja muiden aseman kautta. Naisten on vakea tulla näkyväksi edes itselleen. Vuosisatainen ajatus siitä, että nainen on jonku tytät, puoliso tai äiti. Hankaloittaa edelleenkin naisten vapautta valita ja tulla omaksi itsekseen. Feminismi on eräänä osatekijänä lisännyt naisten suoritumispaineita. Syntymässä on eräänlainen supersuorittaja nainen, joka hoitaa kodin, lapset ja työelämässä aktiiviseti toimivan kirjoittelee huvikseen väitöskirjaa. Vaatimustaso on naisilla hurjan korkea ja ongelmallista tässä tasossa on, että naiset ovat itselleen myös sisäistäneet tämän pärjäävän suorittajan roolin. Kotiäitiys on tässä ongelmakentässä eräänä hankalana osatekijänä. Kotona olevat äidit lisäävät työssäkäyvien äitien taakkaa entisestään. Äideilla on tarve ja halu olla lastensa kanssa ja työelämässä toimivalla naisella tämä tarve jää toteutumatta. Syyllisyyttä on vaikea välttää, kun edelleenkin lasten kasvatustyön katsotaan kuuluvan ensisijaisesti äideille.
Hyvä että peilaat noita rooliodotuksia ja paineita suhteessa koko yhteiskuntaan. Roolit ovat syntyneet ikäänkuin "evoluution" tuloksena ja niitä ylläpitää kaikki yhteiskunnan jäsenet sukupuolesta riippumatta. Toisaalta onhan rooleissa kuitenkin hyvätkin puolensa. Tehtävien jako ja yhteistoimista ihmisten kesken helpottuu. Rooleja on nimittäin muuallakin kuin vain sukupuolten välillä.
Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut aika tavalla lyhyessä ajassa. Arvostellaanko naista, joka asettaa uran perheen edelle (ei tämäkään ihan yksiselitteinen juttu)? Minusta enemmän arvostelua kohtaa nykyisin kotiäiti. Jos feminismi ajaa sitä, että naisen vapaus valita laajenee, silloin pitää kyllä tukea kaikkia valintoja.
Kyllä, kotiäidin roolin valineen naisen ongelmana on sekä yhä lisääntyvä krittiikki, että taloudellinnen riippuvaisuus. Omaksi itsekseen kasvamista häiritsee riippuvaisuus muista. Kirjoitin varmaan hieman epäselvästi. Tarkoitukseni oli lähinnä -tuossa kotirouva- kohdassa pohtia sitä, miksi kotiin jääviä naisia kritisoidaan näinkin runsaasti, myös muiden naisten toimesta.
Roolit eivät ole suntyneet edes ns."evoluution" tuloksena. Nykyisinkin vallalla olevat yhteiskunnalliset roolit ovat sekä uskonnollisen tradition synnyttämiä, että viellä kulttuuriin vaikuttavan agraarikulttuurin rooliodotusten pohjalta. Nykyiseen maailmanjärjestykseen perinteiset rooliodotukset istuvat huomosti. Ongelia on sekä miehillä että naisilla itsensä löytämisessä. Muutosvauhti on ollut niin raju, arvot ja asenteet jähmeästi vaihtuvina laahaavat perässä.
Kummatko yleensä ottaen ovat (nykyaikana) joustavampia ja kyseenalaistavampia omaan sukupuoleensa kohdistuvien perinteisten rooliodotusten suhteen: miehet vai naiset?
Kyllähän naiset ovat paljon joustavampia. Naisten roolit ovat myöskin muuttuneet huomattavasti enemmän. Miehillä on roolimuutospaineessa myös omien etujen puolustamisesta kyse. Perheenpää ajattelussa on etunsa -miesten kannalta. Tekniikan edelleen kehittyessä, muutospaine tulee kohdistumaan yhä enemmän miehiin. Perhekulttuurin muutos koskettaa miesten roolia. Roolien on pakko muuttua nykyaikaan paremmin sopiviksi.
Onko naiset joustavampia, jos asiaa ajatellaan hieman laajemmin? Naisten roolit ehkä onkin muuttunut enemmän kuin miesten, mutta sitähän feminismi juuri on ajanut vuosikymmeniä. Miehen rooli on muuttunut taas lähinnä vanavedessä. Muutokseen suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, lähteekö se ihmisen omista tarpeista vai ulkoisista tarpeista. Vähän kyllä pistää ajatteleen, minkähän roolin feminismi on varannut miehelle. Naisten valinnan mahdollisuudet lisääntyvät (tosin nainen on enemmän hukassa kuin koskaan) ja miesten valinnan mahdollisuudet kaventuvat. Enää ei riitä se, että mies toimii määrätyllä tavalla, vaan ajatuksetkin halutaan määrittää määrättyyn muottiin. Yhteiskunta kehittyy kovaa vauhtia hankalaksi paikaksi miehekkäälle miehelle.
Naisten aseman muutoksen laajuus ei ole niinkään kiinni feminismistä. Yhteiskunnan raju muutos on merkittävänpi vaikuttaja. Kaupungistuminen, yleinen oppivelvollisuus, koulutusmahdollisuuksien lisääntyminen, e-pillerit jne.. ovat muuttaneet naisen roolia enemmän kuin mikään ismi voisi tehdä. Kuinka paljon naisten roolimuutokset ovat lähteneet naisista itsestään? Yhteikunnallinen painostus on myös otettava huomioon. Perhe-elämässä roolit ovat muuttuneet varsin hitaasti, jos ajatellaan muutoksen laajutta muuten. Miksi roolit siis perheissä ovat jämähtäneet? Onko syynä jokin perustarve, joka palvelee ihmisiä? Onko niin että pitäytyminen vanhaa on helpompaa, vaikka roolit tuntuisivatkin ahtailta? Vai ovatko miehet ottaneet jarrumiehen roolin ja pitäytyvät vanhoillisissa asenteissaan, koska kokevat asetelman edulliseksi itselleen? Naisten taakka on kohtuuttoman kova, odotusten ristipaineet ovat heillä valtavia.
Miehekkään miehen rooli on vaikea nykymaailmassa. Miehekkyydelle ei ole enää sellaista tilausta, että pelkästään miehisyyteen nojautumalla pärjäisi. Pehmeys on arvona syrjäyttänyt auktoriteetin.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että miehillä on oltava oikeus määritellä itse miehisyytensä ja myöskin roolinsa tässä muuttuvassakin tilanteessa. Ajattelun vapaus on pystyttävä säilyttämään. Naisten määrittelemä miehisyys on yhtä väärin, kuin patriarkaatin määrittelemä naiseuskin.
Niin mihis minun pitäsi vastata?
"Miehekkään miehen rooli on vaikea nykymaailmassa. Miehekkyydelle ei ole enää sellaista tilausta, että pelkästään miehisyyteen nojautumalla pärjäisi. Pehmeys on arvona syrjäyttänyt auktoriteetin."
Niin juuri ja sen takia miehen on vaikea sopeutua. Jos mennään historiassa hieman taaksepäin. Ennen koulujärjestelmiä, miehen tärkeimpiä ominaisuuksia, jotka takasivat menestymisen yhteiskunnassa ja yhteisössä, oli nimenomaan ne miehekäät ominaisuudet. Kolujärjestelmien myötä näiden ominaisuuksien merkitys väheni ja nyt ne ovat lähinnä haitaksi. Miljoonien vuosien evoluutiokehitys käännettiin päälaelleen muutamassa sadassa vuodessa. Viimeisien muutaman kymmenen vuoden aikana yhteiskunta on muuttunut hyvin feminiiniseksi. Miesten pitää nyt opetella toimimaan naisten ehdoilla ja ei ole kovinkaan ihmeellistä, että törmäyksiä tapahtuu ja kapinointia ilmenee.
"Naisten määrittelemä miehisyys on yhtä väärin, kuin patriarkaatin määrittelemä naiseuskin."
Juuri näin. Julkisessa keskustelussa kuitenkin hyväksytään se, että naiset määrittävät miehen mallia ja edellyttävät miestä muuttumaan, mutta toisinpäin sitä ei hyväksytä.
Miehet häviävät pian koulutuksessa naisille. Tulevaisuudessa voi olla hankalaa leikkiä perheen päätä, jos viikkoraha tulee vaimolta. Siksi miesten pitää armahtaa itseään ja luopua moisesta päällikkyyshaaveesta. Tosiasiassa aika harvalla ihmisellä on kapasiteettia olla oikeamielinen perheen pää; perheessä kun on niin erilaisia päätöksiä tehtävänä. Kaksi päätä on aina parempi kuin yksi.
Yhden vanhemman perheissä tilanne on sikäli erilainen, että silloin perheessä on vain yksi aikuinen. Silloin pään valta kohdistuu muihin vajaavaltaisiin, kuten kahden vanhemman perheessä kahden pään valta kohdistuu vain lapsiin. Toisiaan kohden vallankäyttäminen on järkevää vain erikoistilanteessa.
Jos viittaat keskusteluun, missä miestä patistetaan hoivavastuuseen lapsistaan, niin todettakoon, että se on mielestäni oikeutettua, koska lapset ovat miehenkin lapsia. Miehet (enemistö) ovat tähän asti välttäneet hoivavastuuta ja heiltä on se myös evätty naisten taholta. Minusta ei ole kummankaan vanhemman oikeus yksin päättää asemaansa perheessä.
...kapitalISMI...
Aivan loistavaa argumentointia! Onko TDK:si YTK?
Onkohan niinkään, maailma muuttunut feminiiniseksi? Sosiologin näkökulmasta feminiinisyys on pikemminkin vähentynyt. Maailma on muuttunut maskuliseempaan suuntaan. Feminisyyteen ajatellaan perinteisesti kuuluvan ns. pehmeät arvot, yhteisöllisyys, huolenpito, henkisyys jne... Pehmeiden arvojen merkityksen vähentyminen on leimaa antavin muutos nykyisessä yhteiskunnassa. Kaupallisuus, tehokkuus, markkinatalous, maailman laajuinen kauppa jne.. Ovat perinteisesti miehisyyteen liittettäviä arvoja ja näiden arvojen on katsottu surjäyttäneen em. pehmeät arvot. Oletko sinä erimieltä?
Pitääkö miehen opetella toimimaan naisten ehdoilla, kuka on edellyttänyt sitä? Mielestäni kyse on pikemminkin tarpeiden yhteensovittamisesta. Sopeutumisesta siihen, että kaikkien perheessä olevien jäsenten tarpeet on otettava huomioon. Onko tämä sitten kovin naismaista? Naiset ovat pitkään toimineet toisten ehdoilla. Olisiko niin, että naisten tarpeiden huomioonottaminen on niin uusi ja vaikea asia, että tuntuu kuin joutuisi luopumaan jostakin miehisyyteen liittyvästä ominaisuudesta?
Kapitalismi unohtui. Yhteiskuntatieteitä on tahkottu. Kiitos.
"Onkohan niinkään, maailma muuttunut feminiiniseksi? Sosiologin näkökulmasta feminiinisyys on pikemminkin vähentynyt. Maailma on muuttunut maskuliseempaan suuntaan."
Olet oikeassa. Näin on varmaan käynytkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt pitää tarkentaa omia kirjoituksia, että puhun nyt lähinnä kehityksestä suomessa.
... Oletko sinä erimieltä?
En - Eikö olekin ihmeellistä :)
"Mielestäni kyse on pikemminkin tarpeiden yhteensovittamisesta."
Osaltaan sitäkin, kyllä. Suomalaisen yhteiskunnan standardiksi on kuitenkin tulossa pikkuhiljaa nainen ja naisen tarpeet. Miehen on ikäänkuin varmistettava, että hänen miehiset ominaisuutensa ja tarpeensa eivät ole ristiriidassa naisen ominaisuuksien ja tarpeiden kanssa. Miehekkyys ei oikein ole huudossa. Miehekäs mies tulkitaan usein väärin perustein sovinistiksi tai jotain siihen suuntaan. Naisellisuuteen ei kohdistu vastaavia paineita.
No sinä se vaan heität lisää löylyä kiukaalle. Onko se mielestäsi reteilyn aihe, että miehet häviävät naisille koulutuksessa? Jumankauta, mutta etkö ymmärrä, että se on suuri ongelma sp:n tasa-arvokehityksen kannalta. Ja jos luulet, että tässä joku ryhmä hyötyy, olet väärässä. Kaikki häviävät. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Itsensä kasvattaminen ja huonojen osien kitkeminen pois itsestä ei ole ollenkaan mahdotonta, aikuiselle tiedostavalle ihmiselle.
Toisaalta naisten pitäisi kyetä vapautumaan äideistään. Noin kuvainnollisesti. Sitä on yritetty monet kerrat, feminismikin näyttäisi olevan eräs työkalu siihen. Mutta ei onnistu. Pelkkä vaihtoehdon luominen ei näytä toimivan.
Aina kun luodaan uusi rooli taikka toimintamalli, tavallaan hylätään huonona se entinen. Kun kyseessä on ihmisten toiminta, jää yksilöllisyys piiloon, ja heitä syyllistetään eniten, jotka eivät pysty/halua toteuttaa uutta mallia. Hekin, jotka toteuttavat saattavat tuntea itsensä petetyiksi.
Väärin perustein eteneminen on raskasta.
Kuka katsoo kasvatustyön kuuluvan äidille? Pakottaako tähän edelleen joku muu kuin nainen itse itsensä? Itse en näe sitä ainoastaan äitien tehtävänä, mutta toki tiedän, että käytäntö on toinen. Mutta kenen halusta?
Jos kysytään heiltä, jotka ovat eronneet, molemmat sanovat yleensä, että äidin kasvatusvastuu on selviö. Äiti siis oli halunnut lapsensa. Miksi, jos kuitenkin siitä haluaa irti?
Itsensä eteen työn tekeminen sattuu, aika useinkin, mutta se kannattaa aina.
Naiseuteen kohdistuu myös paineita, toki paineet ovat erilaisia. Naisiin liitettävät ulkonäkö vaateet, aiheuttavat valtavasti paineita etenkin nuorille naisille/tytöille. Anoreksia ja lisääntyneet kauneusleukkaukset riittänevät esimerkeiksi. Perheen ja työn yhteen sovittaminen on ongelmallista naisille joilla perhettä on. Tämä näkyy myös urakehityksen hidastumisena. Naisten syyllistäminen lasten pahoinvoinnista lisää naisvaltaisten opettajien ja erityisesti yksinhuoltaja naisten stressiä. Uralla menestynyttä naista pidetään helposti epänaisellisena. Naista joka uskaltaa mielpiteensä tuoda esiin on helppo pitää hankalana. Kyllä niitä ongelmia löytyy kun etsimään alkaa -naisillakin.
"Miehekkyys ei oikein ole huudossa." Miehekkyyden määritelmää en ole onnistunut löytämään mistään. Sinänsä jännä juttu,koska kerään määritelmiä kuin saituri rahoja. Määrittelisitkö minulle, minkälainen on miehekäs mies?
Minä kyllä sanoisin, että nämä ulkonäköseikat ovat sellaisia, että niiden on oltava itselle jo ennestään tärkeitä, jotta niistä voi tuntea yhteiskunnan puolelta painetta. Pitää tuntea epävarmuutta ulkonäöstään. Nainen taikka mies ei paljon perusta paineista, jos on itseensä täysin tyytyväinen.
Jokin urheilijakin voi tuntea menestyksen painetta, koska haluaa olla paras.
Kyllä, kasvaminen on vaikea haaste. Itseksi kasvaminen on haasteista vaikein. Kyky nähdä oma toiminta osana ongelmakenttää, on haastava ja kipeää tekevä prosessi. Virheitä on niin helppoa nähdä vain muualla, omien virheiden aito tiedostaminen vaatii valtavaa kykyä rehellisyyteen. Siksi ihmiset tarvitsevat ismejä tuekseen, jopa silloin kuin kyse on omasta kasvuprosessista.
Naisten on vaikeaa luopua kasvatusvastuusta jo tradition vuoksi. Lapsensa hoidon luovuttanut nainen leimaataan usein epäkelvoksi. Leimaajina on usein toiset naiset -ikävä kyllä. Myöskään miehillä ei kovinkaan paljon ole haluja lähivanhemmaksi ryhtyä. Aika pienistä prosenteista puhutaan silloin, kuin kiistelyä lahihuoltajuudesta syntyy. Huomattavasti suurenpi osa miehistä käytännössä hylkää lapsensa. Mistähän tämäkin ilmiö kertoo, sitä on niin vaikea ymmärtää?
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kasvatustyö kuuluu molemille vanhenmille. Molenpien vanhempien täytyisi myös saada ratkaista kasvatukselliset suunnat. Nykyisinhän kasvatustyön teoreettinen perusta on usein naisten käsissä.
Kirjoitit juuri sen, jonka minäkin täällä jo olen sanonut, mitä tulee feminismin osaan tässä asiassa. Olen todella onnellinen siitä. En olekaan ollut väärässä. Taikka ainakaan en ajattele yksin, että feminismiä jotkut käyttävät tukenaan kasvussa.
Uskon, että niistä miehistä, jotka lapsensa "hylkäävät" on osa heitä, joille ero lapsista on ollut niin kipeä, etteivät he halua näyttää (odotusten mukaan!!) heikkouttaan ja ikäväänsä, edes lapsilleen. Roolinsa vanki mieskin; miehethän ei tunteile!
Uudelleen ja uudelleen lapsista eroaminen on varmasti yhtä tuskaa. Varsinkin jos välit exään ovat kovin hankalat. Uskon siis, että hylkäämisellekin on syynsä. Ja vain aniharvoin se on oikeasti hylkääminen välinpitämättömyyden vuoksi.
En minä sitä kielläkään, etteikö naiseuteen kohdistu paineita. Lopetetaan, ennen kuin menee juupas eipäs väittelyksi (no ei kai sentään).
Vai että miehekkyyden määritelmä. Nyt tämä sitten taas tulkitaan väärin, mutta mitäpä siitä :)
Lonkalta.
Ulkoisia:
Roteva/jämäkkä - lihaksikas - isokokoinen - leveä hartianinen - vahvat kasvojen piirteet - vahva tukka - (pitäisköhän vielä varmuuden vuoksi katsoa peiliin ;)) - matala ääni - itsevarmat liikkeet - määrätietoinen katse
Henkisiä:
Auktoritäärinen - suoraviivainen - toiminnallinen - ratkaisuhakuinen - määrätietoinen - jämäkkä - kilpailuhenkinen - haastaja - rohkea - itsevarma - hallitseva
Tämän tyyppisillä ominaisuuksilla oli käyttöä vielä ennen muinoin. Osalla tietysti vieläkin, mutta isosta osasta on myös pelkkää haittaa. Tuo kuvaa nyt sitten klassista käsitystä miehekkyydestä.
Tietenkin, feminismi on ollut naisten apuna kasvussa. Tietoisuus omasta yhteiskunnallisesta roolista ja laajenpi käsitys naiseudesta ovat omalta osalta luoneet käsitystä nykyaikaista naisesta. Feminismi on luonut vaihtoehdon traditionaaliselle käsitykselle naisena olemisesta. Naisten mahdollisuutta määritellä oma ihmisyytensä, feminismi on tukemassa myös.
Lahja hevosta ei saisi suuhun katsoa, mutta... Minusta sinä määrittelit lähinnä maskuliinisuuden. Onko miehisyys yhtä kuin maskuliinisuus? Eikö miehisyyteen -mielestäsi- liity mitään yleisinhimillisiä piirteitä?
Sivuhuomio, lyhytkasvuisuus on miehelle sosiaalisen haitan lisäksi myös identiteettikriisin paikka. Miehisyyteen kuuluvan koko määritteen vuoksi. Tämä varmaan on totta. En ole ajatellut asiaa aiemmin näin
Yleisinhimillisiä piirteitä?
Ihan totta. Ne taisi unohtua. Taisin painottaa liikaa noita nykyisin negatiiviseksi miellettyjä ominaisuuksia. Kyllä miehisyyttä on myös tarve, halu ja kyky suojella ja huolehtia omaisista ja kyky ja halu puolustaa reviiriään, terve itsensä ja toisen kunnioitus, kyky kohdella naisia kohteliaasti ja kyky hurmata (saa nauraa:)). Muuta ei nyt tule mieleen, jonka yhdistäisin nimenomaan miehisyyteen. Tänä päivänä kuitenkaan nuo miehiset ominaisuudet eivät enää takaa mitään ja niistä saattaa jopa olla haittaa eli mikä olisi sitten se elämässään menestyvän miehen profiili tänäpäivänä. Osaatko sinä sanoa?
Ei rungon pituus ole sinänsä miehen mitta, mutta kyllä sekin osaltaan yhdistetään miehekkyyteen. Olen kyllä kuullut, että jotkut lyhytkasvuiset miehet kokevat pituutensa ongelmana, mutta ei se käsittääkseni ole mikään iso juttu tai sitten sitä ei haluta tuoda julki. Ovela juttu on myös se, että toiset miehet kokevat laihuutensa ongelmana. Onkos naisten keskuudessa tällaisia probleemia?
KIRJOITETTU HUUMORILLA!!
Väitetään että nykyaika suosii ja suorastaan vaatii ihmisiltä ominaisuuksia, joilla voidaan määritellä patologinen narsistinen persoonallisuus. Onko miehelle eduksi olla seuraavanlainen?
Sinkkosen kriteerit nasristiselle persoonallisuudelle.
1. Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään (liioittelee lahjojaan ja saavutuksiaan, odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena)
2. Keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
3. Uskoo olevansa erikoinen ja ainutlaatuinen ja kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä
4. Vaatii korostunutta ihailua
5. Kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytetyksi
6. Käyttää häikäilemättä muita hyväkseen
7. Ei kykene empatiaan: on haluton huomaamaan toisen tunteet ja tarpeet ja eläytymään niihin
8. Kadehtii muita tai uskoo muiden kadehtivan häntä
9. Käyttäytyy röyhkeästi muita kohtaan
Mikseivät miehet ole niin ahkeria kuin naiset? Vai ovatko naiset lahjakkaampia?
Pitäisikö naisten latistaa itsensä ja hiljentää vauhtia, jotta miehet löytäisivät hukassa olevia palloja? Jos, niin jopa on aikoihin eletty!
JOS miehet häviäisivät tulevaisuudessa naisille koululuksessa, niin ei kai se sentään ole naisten vika? Ei kai siitäkin voi naisia syyllistää. Mielestäni tämä ei enää kuulu tasa-arvokeskusteluun. On kysymys jo vallan muusta.
Tätäkö feminismin vastustajamiehet pelkäävät? Naisista voimaa ja kapasiteettia. Jepulis! :)
Kyllä, tämä kuuluu ehdottomasti tasa-arvokeskusteluun. Feministinen ongelma se ei kylläkään ole. Yhä naisistuvat yliopistot ovat sekä yhteiskunnallinen että tasa-arvollinen asia. Poikien koulutukseen liittyviin ongelmiin ei sovi suhtautua väheksyvästi.
Nainen on menettämässä naiseutensa. Se tässä on huolestuttavaa. Naisten kouluttautuminen ja menestyminen työelämässä ovat hyviä asioita, mutta samanaikaisesti sellaisen sensuellisuus, naisellinen ilmeikkyys, lapsirakkaus ja seksuaalisuus alkavat vähentyä suomalaisten naisten keskuudessa. Toisin sanoen suomalainen nainen miehistyy ja se on huono asia se.
Ainakaan minun mielitiettyni ei löydy autoritäärisestä, hallitsevasta ja kilpailuhenkisestä miehestä. Huih! Saavat minulta kenkää.
Luin muuten vastauksesi puolisolleni ja hän sanoi jotakin siihen malliin, että ei ole ihme, jos noilla ominaisuuksilla ei ole kysyntää tulevaisuudessa naisten keskuudessa! Kommentoituaan hän lähti takaisin keittiöön pihvin paistoon! ;) Kunnon liha kuulemma miehen keittiössä pitää. On se aika veitikka! :D
Tarkoitinkin juuri feminististä tasa-arvokeskustelua, johon se ei mielestäni kuulu, vaan pikemminkin siihen, miksi miehet eivät panosta opiskeluun. Tämä on miesten tehtävä selvittää, ei kait naiset voi tälle mitään. Ei lennetä heti auttamaan miehiä, kun omissakin asioissamme on niin paljon tehtävää.
Moderni yhteiskunta ei toimi, jos niin suuri osa ihmisistä kuin kokonainen sukupuoli (monissa kehittymättömissä maissa se on naissukupuoli) on syrjässä työ-, kulttuuri- ja talouselämästä.
Miehen syrjäytyminen uhkaa koko nykyisenlaista yhteiskuntaa, jos se menee tarpeeksi pitkälle. Asiaa ei edesauta tippaakaan se, että jotkut miehet vielä tosissaan hourivat miesten "ylemmyydestä". Hyvinvointiyhteiskunta antaa jäsenilleen paljon, mutta se edellyttää myös tietynlaista sosiaalisuutta ("solidaarisuus" lienee jo monen mielestä ruma sana), muunkin kuin rahan ja aseman arvostamista, ja valmiuksia oppia uutta ja tarvittaessa tarkistaa ja kyseenalaistaa vanhoja käsityksiä. Haluaisimmeko silti, että maailma ei muuttuisi? Kun vain meidän itsemme ei tarvitsisi muuttua. Sopii miestenkin kysyä itseltään.
Niin mitä perusteita sinulla on väitteellesi?
Kun perhe voi hyvin, niin koko yhteiskuntakin voi hyvin. Vanha sanonta pitää paikkaansa edelleenkin. Tutkimusten mukaan sinkkuja ja lapsettomia on naisissa eniten juuri korkeasti koulutetuissa. Näillä naisilla on ongelmia naiseutensa kanssa ja siksi he jäävät sinkuiksi. Tasa-arvo ei ole sitä, että naisten tulee miehistyä ja miesten naisistua. Monesti kuulee naisten valittavan, että miehet eivät halua itseään paremmin työelämässä menestynyttä ja paremmin ansaitsevaa naista puolisokseen itselleen tai että miehet pelkäävät vahvoja naisia. Tämä on minun mielestäni väärä tulkinta, vaan todellinen syy on se, että näillä naisilla on henkisellä puolella naiseus hakusessa. Minun mielestäni edelleenkin pitäisi tytöt kasvattaa johdonmukaisesti naiseksi ja pojat mieheksi ja vasta sitten miettiä miten tasa-arvo toteutuu työelämässä.
Viestiesi perusteella sanon vielä, että sinä et kuulu niihin, joilla on naiseus hukassa.
Onko niillä miehillä, jotka jäävät sinkuiksi, ongelmia miehuutensa kanssa?
Mikä "pöpö" sinkkuus on? Ja jos ei vielä hanki lapsiakaan, ei ole rasitteena "yhteiskunnalle" eikä meluhaittana naapureille. Mikäs sen sievempää. Emmekö ole arvokkaita yksilöinä, sittenkö vasta olemme jotakin, kun olemme pariskunta ja pari lasta?
Onko korkeasti kouluttautuminen enää mitään "miehistymistä"? Ei takuulla ole ollut enää vuosikymmeniin. Kai ole ollut kuulolla? Kuinka monissa yliopistojen tiedekunnissa miehet ovat enää enemmistönä? Kuinka paljon valmistuu akateemisia tai AMK-tasoisia naisia? Tämä on nykyään sitä naiseksi kasvattamista; vilja kasvaa ja kohisee.
Jos tytöt pitää "kasvattaa" naisiksi ja pojat miehiksi, niin jotakin on todella vialla. Pahasti. Ei suinkaan tytöissä ja pojissa, vaan julmassa yhteiskunnassa, joka survoo 2000-luvussa elävää ainestaan sääty-yhteiskunnan ja porvarillisen romantiikan ajan ruusuisiin ihanteisiin - jotka olivat omissakin aikakausissan pelkkää utua ja unelmaa.
Ajatteppa nyt, jos ei olisi hyväveliverkostoa, niin ei olisi myöskään menestyneitä yrityksiä. Sinunkin palkkasi olisi nyt korkeintaan 300 ekee/kk ja valittaisit nyt miksei hallitus tee mitään asialle. Naisten ongelmat ovat joko miesten tai yhteiskunnan syytä, mutta miesten ongelmat ovat miesten omaa syytä. Se on sitä kuuluisaa feministin logiikkaa.
Lapset nimenomaan pitää kasvattaa johdonmukaiseksi omaan sukupuoleen kuuluvaksi. Se on kasvatuksen tärkein tehtävä. Naiseksi ja mieheksi ei synnytä vaan kasvetaan. Vanhemmilla on tässä prosessissa ratkaiseva merkitys. Lapsen seksuaalisuus on biseksuaalista ja kasvatuksesta johtuu miten nainen tai mies aikuisena kykenee toimimaan oman sukupuolensa edustaja. Lapsen kaikista tärkeimmät kehitysvaiheet ovat silloin kun lapsi on vaahtosammuttimen kokoinen. Tuo feministien peräänkuuluttama "julma yhteiskunta" on todellakin väärä tulkinta ihmisten ongelmiin. On kuitenkin turha puhua tästä aiheesta, sillä kukaan ei ymmärrä tällä palstalla näitä asioita.
Mikä ihmeen itsetarkoitus on "oman sukupuolensa edustajana" oleminen ja sellaiseksi kasvattaminen?
"Lapset nimenomaan pitää kasvattaa johdonmukaiseksi omaan sukupuoleen kuuluvaksi. Se on kasvatuksen tärkein tehtävä."
- Niin siis miksi? Miksi pitää eritellä?
Mitä nämä johdonmukaisuudet ovat? Eri lelut ja potkupukujen värit?
"Naiseksi ja mieheksi ei synnytä.."
- Siinäpä se, vaikka synnytäänkin.
Kärsitkö muuten homofobiasta?
Ehkäpä pojat tiedostavat sen seikan, etteivät tarvitse yhtä pätevää koulutusta kuin tytöt työelämässään pärjätäkseen?
Viittaan tässä osin Vatt:n tutkimukseen, jonka mukaan koulutus nostaa odotettavissa olevaa palkkaa naisilla vähemmän kuin miehillä ja että naiset saavat liian alhaista palkkaa ominaisuuksiinsa nähden verrattuna miehiin.
Tiedä sitten tulevaisuudesta.
Miten poikia voitaisiin saada panostamaan enemmän koulutukseensa?
Siteeraan:
A woman who doesn't care what men think of her - ah, this is dangerous. This is the worst conceivable insult to the male ego.
~ Martha Shelley
Onkohan?
Mitkäs olisivat sitten naisellisuuden määritelmät - etenkin henkisten ominaisuuksien suhteen?
Muistan jonkinlaisen tutkimuksen siitä, että pidemmät mieshenkilöt pärjäävät työelämässään lyhyempiä paremmin, eri kummallista?
Jaa, no Pekkarinen ja Lipponen.
Voiskohan se olla niin, että olitpa sitten nainen tai mies, ongelmia piisaa? Tuskin niiden määrässä kannattaa lähteä kilpailemaan.
Noillakin ominaisuuksilla voi menestyä jollain tasolla, mutta muuten ei. Kerro sinä nyt, mikä olisi nykykriteerien tai feminististen kriteerien mukaan hyvä ja sopiva mies?
Älkää syökö noin raskaita ruokia noin myöhään illalla.
Luithan sen kirjoitukseni ihan kokonaan, nimittäin vastauksestasi en oikein saa sitä kuvaa.
En taida uskaltaa sanoa, koska sekin ymmärrettäisiin väärin. Kuitenkin, miehiset ja naiselliset ominaisuudet ovat toistensa vastakohtia (klassinen määritelmä). Jos mietit noita mainitsemiani, miehisen miehen henkisiä ominaisuuksia kuvaavia ominaisuuksia, naisella voi olla vaikka ne kaikki, mutta ei se naisen naisellisuutta lisää. En tiedä sitten olisiko se hyvä vai paha.
Ongelmia piisaa molemmilla.
mutta osaatko vastata siihen, miksi miehet ärähtää, jos nainen (feministit) ajaa naisten asiaa, niin miehet sanoo, että miksi ne ei samalla aja miesten asiaa???
Miehilläkin menee kuulemma huonosti.
Miksei nainen voi ajaa vain omaa etuaan, vaan heti pitäisi myös huomioida miehen etu???
Toivottavasti ymmärrät, mitä ajan takaa.
Enkä väitä, että sinä niin ajattelisit, vaan tämä nyt on vain sellainen yleinen huomio.
Hankala kysymys, etenkin siksi, kun olen ehdottomasti sitä vastaan, että naiset lähtisivät määrittelemään miehuutta. Ihmisyyden määritteet sopivat minusta molemille sukupuolille. Tiedäthän nämä jo kliseeksi muodostuneet:
"Ihmisen tulee kasvaa täyteen mittaansa, toisia hyväksi käyttämättä. Apua antaen ja vastaanotaen, koska ihmisillä on tarve sekä antaa että saada. Elämää kunnioittaen ja sitä tarvittaessa varjellen. Itsenäisesti ajatellen ja antaen saman vapauden myös toisille."
Henkilökohtaisesti pidän itsenäisistä ja vahvoista miehistä. Älykäs ja miehisyydestään varma ihminen on minun makuuni. Vahva miehisyyden korostaminen vaikuttaa toisaalta hieman naurettavalta, samoin kuin yltiöpäinen naisellisuuskin (naisissa). Miehisyyttä ei tarvitse alleviivata, sitä ei myöskään ole tarve peitellä.
Hyvä kysymys vaikkakin minulla on siihen vastaus ollut jo pidemmän aikaa valmiina.
Nainen voi ja naisen pitääkin ajaa sekä naisten että omaa etuaan. Feminismi ratsastaa sp. tasa-arvolla, mutta mikään ei tue sitä, että feminismi ajaisi sp:n tasa-arvoa. Mielestäni olisikin reilumpi myöntää tosiasiat, eikä verhota niitä laajemmin hyväksyttävämpien asioiden taakse. Enkä taskaan väitä, ettäkö kaikki fem. liikkeet tai kannattajat ajaisivat vain naisen etua. Aika erikoisia julkisia kannanottoja kuitenkin putkahtelee esiin. Samaten yhteiskunnalliset toimenpiteet sp:n tasa-arvon edistämiseksi lähtevät ensisijaisesti naisten näkökulmasta ja kuka niitä siellä ajaa??? Olenkohan pahasti väärässä todetessani, että feministit.
Aivan. Tuo määritelmä ihmisyydestä on eittämättä ihan toimiva sp:sta riippumatta.
Niin ja se, että kukin saa olla oma itsensä.
Naisellisuuskin on erittäin vaikeasti määriteltävissä. Olen jopa huomannut, että hyvinkin "miehekkäästi" toimiva nainen saatetaan kokea naisellisena (ei pelkästään oma huomioni). Voiskohan miehekkyyskin olla nykyisin hieman saman tyyppinen juttu?
"Ärsyttääkö sinua siis se kaksinaamaisuus?"
Juuri se. Pidän reilusta pelistä. Toisaalta strategianahan harhautus on ikivanha ja hyväksi havaittu. Lisäksi, miten voidaan ajatella sellaisen liikkeen ajavan sp. tasa-arvoa, joka hyväksyy miestä halveeraavat ääriainekset joukkoonsa. Minä en ainakaan voisi toimia yhdessä rintamassa sovinistien kanssa. Feminististen liikkeiden pitäisikin tarkentaa profiiliaan, mikäli tarkoitus on hakea toiminnalle myös miesten hyväksyntää.
Näinhän se on. Mutta luulen, että tilanne on sama kuin uskonnoissakin.
Kuka on se, joka voi sanoa toiselle, et hei, tuo ei ole se oikea tapa, ja ettet sinä voi noilla ajatuksilla ja teoilla olla oikea feministi.
Eihän uskovaisillekaan voi noin mennä sanomaan.
"Näinhän se on. Mutta luulen, että tilanne on sama kuin uskonnoissakin."
Juuri tämän takia "valtion kirkosta" on erkaantunut useita erilaisia suuntauksia.
"Kuka on se, joka voi sanoa toiselle, et hei, tuo ei ole se oikea tapa, ja ettet sinä voi noilla ajatuksilla ja teoilla olla oikea feministi."
Kun luodaan selkeä profiili, niin jo vain voi ja varmaan jossain määrin näin on tapahtumassakin. Ja nyt tarkoitan feministisiä liikkeitä.
Poliittiset puolueet ovat hyvä esimerkki. Ei niissäkään sallita sitä, että joku puolueeseen kuuluva antaa puolueen nimissä julkisuuteen puolueen linjasta poikkeavia julkilausumia.
Vaikka joku profiili oliskin, en minä ainakaan voisi tuomita ketään.
Tarkoitan sitä, että joku sanoo olevansa se feministi, ja sitten se kuitenkin jollakin tavalla poikkeais yleisestä linjauksesta, en minä vois sille sanoa, et hei, et sinä voi käyttää itsestäsi nimeä feministi.
Mutta ehkä sellaisia ihmisiä löytyy, jotka vois sitten pitää ruodussaan nämä "hairahtuneet" yksilöt.
Voisikohan lähteä siitä ajatuksesta, että ihmisen ollessa itseensä ja sukupuoli-identtiteettiinsä tyytyväinen, hän on viehättävä omalla tavallaan. Metroseksuaalisuus on nykyisin muotia, joten kyllä voisi ajatella perinteisten s-p roolien pikkuhiljaa katoavan. Muutos on alkanut ulkoisen olemuksen saman kaltaistumisesta. Ville Valo on mielestäni hyvä esimerkki miehestä, joka on rohkeasti rajoja ylitellyt.
Jos kerran miehiä voi syyllistää kaikista naisten ongelmista, miksi ihmeessä tasaarvoisessa yhteiskunnassa ei voi vastavuoroisesti syyttää naisia kaikista miesten ongelmista? Logiikkahan on aukoton.
Eihän miehiä mitenkään arvostella kaikesta. Tuo on joutavanpäiväistä lätinää, jota ei jaksa edes lukea.
Mutta JOS pojat pärjäävät koulussa huonosti, niin asiaa toki pitää miettiä ja siihen keskusteluun olet itsekin valmis, vaikka todellakaan se ei mielestäni liity tasa-arvokeskusteluun, vaan pelkästään poikiin itseensä. Eivät pojat pärjää tyttöjen takia huonosti, vaan itsensä takia. Mutta miksi näin on. Onko poikien tasa laskenut vai onko se aina ollut huono?
Aina on poikain taso ollut huono. Tyhjä pää kaikilla.
Selvä tapaus. Loppuunkäsitelty.
Kysy vielä jotain
Joskus on täälläkin mainittu, että miehillä on pontevampi kilpailuvietti. Jos näin on, niin ei se ainakaan koulussa ole leimahtanut. Jos tytöillä on heikompi kilpailuvietti, niin sitten he kai ovat lahjakkaampia? Vai ovatko tytöt yksinkertaisesti kiusallaan hyviä - feminististä lieroilua hamasta esikoulusta alkaen?
Mitään positiivistahan tyttöjen koulumenestys tietenkään ei ole. Tietää länsimaisen kulttuurin romahdusta, vissiin. Ongelma! Jos tytöt eivät menestyisi koulussa nin hyvin, pojat näyttäisivät paremmilta opiskelijoilta.
"Eli että hän saa luoda oman minuutensa itse? Kenenkään millään tavoin puuttumatta!"
Olen kyllä kanssasi täsmälleen samaa mieltä! Tässä asiassa!
Ei ole pitänyt kyllä edes lukea kirjoituksiasi taannoisten tapahtumien takia, mutta luinpas nyt aloituksen.
Ja miten tämä "antti" liittyy minuun?
"Mikä ihmeen itsetarkoitus on "oman sukupuolensa edustajana" oleminen ja sellaiseksi kasvattaminen?"
Viestien hierarkia meni täyteen, joten vastaan tähän.
Naisen kehitysprosessi tytöstä naiseksi on erilainen kuin pojan kehitysprosessi mieheksi ja se pitäisi ottaa huomioon kasvatuksessa. Monet aikuisen naisen ja miehen erot johtuvat erilaisesta kehitysprosessista ja jos väkisin yritetään poika ja tyttö kasvattaa samanlaiseksi, siitä seuraa ongelmia. Tämä on sinulle todennäköisesti vieras ajatus, mutta niin se vaan on.
Miksi väkisin?
No niin, kerropa meille kaikille, missä kulttuurissa ja millä aikakaudella esintyy se oikea "nainen" ja se "oikea mies". Haluaisin todellakin tietää sen!
---
On todellakin väärin vaatia poikia ja miehiä opiskelemaan, eivät he ole samanlaisia kuin naiset. Pojat pitää kasvattaa miehiksi: veneitä veistämään, papinvirkaa hoitamaan (mikäli latinan alkeet saa päntättyä) ja ruhtinaskuntia hallitsemaan.
"
"Lapset nimenomaan pitää kasvattaa johdonmukaiseksi omaan sukupuoleen kuuluvaksi. Se on kasvatuksen tärkein tehtävä."
- Niin siis miksi? Miksi pitää eritellä?
Mitä nämä johdonmukaisuudet ovat? Eri lelut ja potkupukujen värit?
"Naiseksi ja mieheksi ei synnytä..
"
- Siinäpä se, vaikka synnytäänkin.
Kärsitkö muuten homofobiasta? "
Olen psykologian asiantuntija ja tiedän mitä kaikkia ongelmia syntyy sukupuolikasvatuksen laiminlyönneistä. Tulisi pitkä vastaus, jos kertoisin kaiken yksityiskohtaisesti ja tuskin sitä edes ymmärtäisit.
No koittaisit ees valaista meitä tyhmii.
Aika kiva vastine: En vaan kerro - en ees mitään, asiat ku vaan on nii ku sanon, ja jos ei oo nii siitä syntyy onkelmii.