säästäminen kuin sairaus

kyllä vain on. Yöunet menee jos ostaa jotain isompaa vaikka rahaa onkin ihan hyvin. Jos ei saa jemmaan rahaa joka tilistä nousee "kylmä hiki" pintaan...

Mulla on ihan sama juttu! Olen "köyhä opiskelija" ja laitan kuukausittain eri rahastoihin 100 euroa minkä lisäksi jemmaan aina kuun lopussa ennen tilipäivää & opintorahaa toiselle tilille kaikki minkä raaskin. Vaikka en säästäisi niin käyttörahat olisivat silti aika vähissä, nyt joudun tosiaan syömään sitä kaurapuuroa. Lisäksi en raaski ikinä ostaa mitään isompaa, saatikka lähteä lomamatkoille yms. vaikka periaatteessa olisi varaa. Tämän lisäksi pidän hirveän tarkkaa kirjaa tuloista ja menoista; säästän kaikki kuitit ja teen kirjanpitoa excelillä.

Alkaakohan mennä jo neuroottiseksi? Onko järkeä säästää pakonomaisesti kun ei edes ole mitään tiettyä kohdetta mitä varten säästää? Toisaalta ainakin toi henkilökohtainen kirjanpito on ihan hyvä juttu, nyt tiedän sentin tarkkuudella paljonko esim. menee kuukaudessa ruokaan jne.

suunnittelen kuinka paljon voin säästää ja laittaa sivuun,kituuttelen ja kärsin vaikka aihetta ei olisi."on vain niin hauskaa" ja pah.mutta päivittäinen saldojen tuijottelu ,varojen veksailu ja ikuinen haaveilu jostakin on omassa päässä olevaa harrastetta. isojen asioiden ostaminen on tuskallista ,vertailen ,kyttään,odotan halvempia hintoja. sähkölaskun kilpailuttaminen vaikka säästö 40e tuntui kuin olisin maailmanmestari.puhelinliittymän kilpailuttaminen oli riemu voitto.taas ajattelen sitä että kuinka paljon laittaisin palkastani sivuun "pahan päivän" varalle.onneksi näemmä en ole yksin.

Perheessäme säästetään noin puolet löysistä rahoista rahastoihin sen takia että kotirouvallakin olisi jonkinlaista eläketurvaa.

Ongelmanne on mielessä ja haluissa. On totta että on hyvä säästää pahan päivän varalle mutta jos säästäminen on pakonomaista ja itsetarkoitus niin silloin jää helposti se todellinen elämän takoitus kokematta -elämä itse.

Useilla ihmisillä addiktiot suuntatuvat eri alueille. Teillä se suuntautuu rahan sääsätmiseen, joka on kylläkin parempi kuin esim. viinaan tuhlaaminen tai jatkuva rötöstely.

Kyseisitä addiktioista saattaa päästä eroon mietiskelemällä elämän perimmäisiä tarkoituksia ja kenties vaikka meditoimalla samlla oppien ymmärtämään että raha ei sinänsä tuo onnea ja tyytyväisyyttä vaan pikemminkin sa saattaa tuottaa jopa surua ja kärsimystä ja huolta.

Sitävastoin kun pyritte pääsemään erilaisista haluista ja addiktioista ( rahan kerääminen tässä tapauksessa) irti niin olotila kevenee. En tarkoita että sääsätminen täytyy lopettaa mutta kohtuus kaikessa. Raha on elämistä varten mutta ei tuhlaamista varten. Toisin sanoen ylimääräiset rahat säästään, vaikka rahastoihin ja loput tarkoituksenmukaisesti käyttöön, kukin tarpeittensa mukaan.

Ihan samassa veneessä ollaan...Palkkapäivä hupenee Pörssikauppaan tai rahastosijoituksiin
Tavoite on wanha miljoona (FIM), eli 167 000€ ja kaukana en ole.. mut mitäs sitte??
Ei oo hinkua ostella taloja ym ..
Ehkä se haave muuttaa eläkepäiviksi jonneskin kauas Suomesta on se yksi syy.. Toki kestää vuosia...Työtä riittää ja mielenkiinto ed. kasvaa kokoajan.. Siirtyminen EQ pankkiin oli jo lähellä, kunnes oma pankki heräsi viimemetreillä tinkimään kulujaan.. Mutta usein jää miettimään, mitä kaikkee sit vois tehdä esim. laittaa kotia, vaihtaa uudempaan autoon tms.. mut ei ne kiinnosta..Salkkuun tarvii saada kokoajan lisää kaikkee kivaa .. Hyvä et meitä on muitakin..
Osinkoja alkaa kohtaa ropista lisää ja mietin jo mitä taas ostaisi.. vai olisko pala rahastoa paikallaan, joita olen alkanut suosia..nam.. herkkua,kunhan saa mukavaa tuottoa..

T: PÖRSSI NARKOMAANI :o)

Mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä, liekö tämä vimma minunkin tapauksessa jo geeneissä? Mutta myönnettävä on että palkkapäivänä tililtä lähtee ensin pakolliset laskut ja sen jälkeen loput menee rahastoihin.

Ainakin mun tapauksessa tämä on jo kotona opittua:)