Kristityillä on ikuinen sapatti

Sapatti on ikuinen liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä.

Kuis sitten työnteko jos aina pitää levätä? Ja tulee pimeää ja nälkä kun sähköjä ei saa sytyttää eikä ruokaa saa lämmittää.

Aloitus on tyypillinen yritys sivuuttaa törkeästi Jumalan selkeä käsky. Herra ei tuota "perustetta" hyväksy.

Näet väkevästi jos pyhitä lepopäivän
Adventisteilla on Yleistä se' että he palvovat aurinkoa että aurinko päättää': ':'' milloin täytyy lopettaa lepopäivä
Käsky on Pyhitä lepopäivä niin kuin Jumala joka on Herra '='=' lepäsi seitsemäntenä päivänä luotkaan kaiken sekä enkelit että voimat ja muut
On pakko pyhittää lepopäivä ja pakko asettaa sille päivä että miĺloin sen vähintään seitsemän päivän välein viettää
Jos aurinkoa ei ole heidän mukaansa Jumalan laki on epätäydellinen kiitosjarukous

On hioattavan paljon vaikeampaa saada laatusaarnoja joissa näkee enemmän hyvää kun kristinuskokirkkonsa pääpiirteet ei ole heikkoja monesti herra enenpää niiden seurakuntien määrää ja laajuutta jotka ovat useimmiten yksimielisesti samaa mieltä parhaista Jumalan sanojen kannattamisesta ja eivät epäile niitä
Tietysti on olemassa niinsanotusti minikirkkoja jotka eivät pyri leviämään jostain syystä kirkkojen siis rakennustensa laajuudessa
Älkää halveksiko näitä minikirkkoja eipäiyäskirjoittaamuuta

Eli aloittaja kieltää Jumalalta oikeuden pyhäpäivään.

Ei siellä taivaassa ole yötä ei päivää, ei siis myöskään viikonpäiviä tai kuukausia.
On vain yksi päivä, joka kestää ikuisesti.
Adventistien profeetta/profetian henki Ellen White on näin osoitettu valheprofeetaksi ja hänen hallusinaationsa olivat lähtöisin muualta kuin Jumalan taivaasta ja Jumalasta.

Vaikka kuinka lepäisin hengessä luottaen Jeesuksen sovitustyöhon, niin silti väsyn ainaisesta raatamisesta. Siksi iloitsen aina sapatin tullessa, sillä tiedän että se on tarkoitettu minulle virkistykseksi.
En kuitenkaan palvo aurinkoa, vaan "illasta iltaan" tarkoittaa että kun olen tehnyt työni loppuun perjantaina ja tullut ilta-aterialle, minun sapatinleponi alkaa, eikä se pääty ennenkuin vasta iltamyöhällä lauantaina.
Jos sattuu jotain kiinnostavaa vaikkapa helluntaiseurakunnassa sunnuntaina, voin mennä sinne, koska uskovilla on hengen yhteys eri käsityksistä huolimatta.
Ajatuksen samankaltaisuus on vaatimuksena ainoastaan pakkouskonnoissa.
Kun kristityt ovat yhtä, se ei tarkoita että ajatellaan samoin, vaan että kunnioitetaan toistemme käsityksiä emmekä riitele turhasta.
Riitaisuus on sielullista! Ei oikea oppi pelasta, vaan oikea usko! Usko on sitä että luotetaan Jeesukseen pelastajana. Ei riidellä yksityiskohdista!

Pidin esitelmää sekauskovien joukolle siitä että kymmentä käskyä ei ole kunottu. Joku esitti kysymyksen sapatista. Vastasin että jos Jeesus on sydämessä, se asia selviää itsestään jokaisen kohdalla.
Ei kannata perustaa uskoaan kenenkään järkeilyyn vaan kulkea Hengen johdatuksessa. Tämä ryhmä on yhä sovussa, eikä riidellä lepopäivästä.

Jostakin syystä adventistit eivät ymmärrä, että Jumalalla on ikuinen sapatin lepo luomistyöstänsä ja samaa ikuista lepoa Kristuksessa tarjotaan meillekin.

Se kirkossa käynti lauantaina väsyttää kaikista eniten. Ainoa lepopäivä pitää uhrata kirkkoon menemiseen. Ajettavaakin kertyy yhteensä 120km edes ja takaisin.

Yksi uskollinen kävijä.