Erotako vai ei, oma vai lapsen onnellisuus?

Olen ollut avomiehen kanssa 10v yhdessä ja meillä on 10kk ikäinen lapsi. Olemme kihloissa ja meillä on omakotitalo sekä yhteinen asunto-ja autolaina, suurin osa maksamatta pois. molemmista. Talo rakennutettiin unelmiemme mukaiseksi ja olemme asuneet 6 vuotta nyt tässä ihanassa kodissa. Poika aloittaa pian päiväkodissa ja tästä olisi helppo poikaa viedä sinne pyörällä, kun en itse aja autolla. Yhteiselämä takkuaa monella tapaa, koen että mies pitää itseään minua parempana. Ei ymmärrä kuinka paljon teen kotitöitä ja hoidan pojan yksin. Mies tekee töiden jälkeen pihatöitä ja omia juttujaan. Leikkii kyllä pojan kanssa, mutta esim. kakkavaippa inhottaa häntä. Mies komentelee ja passauttaa. Ihmettelee, kun olen aamuisin väsynyt ja kärttyinen, kun imetän poikaa öisin enkä ole nukkunut pojan syntymän jälkeen kunnolla. Haaveilen omasta pienestä kodista ja että saisin kiltin miehen, joka osaisi arvostaa minua ja saisin taas nauraa ja tuntea elämäniloa. Molemmat rakastamme poikaa ja olen ajatellut, että ehkä jonkun kanssa on vain tarkoitus tehdä lapset. Ehkä olen siksi jaksanut näin kauan, että saimme ihanan pojan yhdessä. Ero pelottaa, pankkiin soittaminen ja kaikki. Olisi ihana tuntea taas elävänsä. En halua miehen kanssa seksiä, kostoksi mies ei suostu halaamaan tai suukottelemaan. Tekee kyllä nämä, jos suostun seksiin. Minun on vaikea rentoutua hänen seurassaan ja toivon että seksi on ohi nopeasti. Mielestäni miehellä on minua kohtaan tunteita ja hän käyttää valtaa siinä, ettei esim. töihin lähtiessä annan halausta, koska tietää sen minua loukkaavan. Minä taas kaipaan lohtua ja läheisyyttä, mutta seksihaluja ei ole yhtään häntä kohtaan. Pojan kanssa leikkiessä hän on edelleen se sama vanha avopuoliso, jonka ennen tunsin. Jos yhteishuoltajuudessa poika olisi esim. viikon molempien luona vuorotellen, tulisi järjetön ikävä lasta. On vielä niin pieni. Mutta pelkään myös, että nykyinen elämä ei muutu ja tämä jatkuu näin aina vaan. Nyt mies uhkasi olla kuukauden pusu-ja halikiellossa. Luulen että lapsi aistii, jos olen jatkuvasti allapäin. Mies puhuu ensi kesän retkistä ja suunnitelmista, minä ajattelen että toivottavasti olen siihen mennessä saanut erottua. Onko kohtalotovereita, tämä ei ole mikään trolli, vaan minun oikeita tuntemuksia.
Ilmoita


12 Vastausta

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.


Ei tuo tilanteesi vielä ollenkaan huono ole. Eihän miehesi kuitenkaan juo, lyö sinua tai lastasi tai käy vieraissa. Kuulostat hieman naiivilta ja vähän kokeneelta. Asut kuitenkin unelmien omakotitalossa. Sitten menettäisit senkin. Ymmärrätkö ? Ettet vaan vaatisi mieheltäsi liikaa ? Ei minunkaan mieheni vaippoja vaihtanut. Miksi sellaista vaadit häneltä ? Oletko kertonut kenellekään ajatuksistasi ? Ero on tilanteessasi vihonviimeinen vaihtoehto. Jos lapsi on vuoroviikoin toisen vanhemman luona, menetät lapsesi lapsuudesta ison osan. Sinun kannattaa hakeutua perheasiainkeskukseen juttelemaan asioistasi. Voisitte mennä miehesi kanssa yhdessä. Saisitko häntä mukaan ? Ellet, voit mennä yksinkin. Vauvanhan voi ottaa mukaan. Perheasiain palveluita tarjoavat kunnat ja kirkko. Minusta sinun täytyy hakea nyt vaan apua ja miettiä elämääsi pidemmällä aikajänteellä. Ero lapsen ollessa pieni ei ole hyvä ajatus. Kstsohan nyt vielä ainakin 10, mielellään 20 vuotta, että saat lapsen aikuiseksi. Etkö voisi voit yrittää tulla miehesi kanssa toimeen ja yrittää haluta hänen kanssaan seksiäkin ? Oletko masentunut ? Tuskin ne muut miehet sen parempia ovat. Hän on kuitenkin lapsesi isä. Mutta- hae itsellesi apua, äläkä tee mitään typerää.
2 VASTAUSTA:
En voi sietää näitä kommentteja, että tuskin ne muut miehet sen parempia on. En ota kantaa ap:n tilanteeseen, mutta eroa miettivälle kommentti tuskin ne muut miehet sen parempia on, on todella järkky ja mielen alas painava kommentti. Eroava muutoinkin herkästi syyllistää itseään, miettii kelpaavuuttaan, sitä onko hän huono kelpaako kellekkään, jos sellaselle laukoo tuollaista ei ne muut parempia oo, niin se on mun mielestä melkein kiusantekoa! Aivan varmasti parempia miehiä on, siihen uskominen vaikeilla hetkillä on vaan hirveen hankalaa. Kaikissa meissä on vikoja, mutta kuinka suuria ja millasia, siinä todellakin on eroa. Harkitsemaan neuvon ap:ta ja yrittämään, josko tilanne vauvan kasvettua muuttuisi.
Varmaan kyse on siitä, osaako valita paremmin seuraavallakaan kerralla. Jotkuthan eivät osaa, ja uusikin tapaus on sitten väärin valittu, ja ero koittaa taas hetken päästä. Olen nähnyt eronneita, jotka seurustelevat vuoden jonkun kanssa,sitten bänät ja sitten taas uutta kehiin. Ei ole lapsellekaan hyvä alituisesti vaihtuvat äidin uudet poikaystävät tai isän uudet tyttöystävät. Kehotan harkitsemaan ja hakeutumaan perheasiainneuvontaan tai parisuhdeterapiaan,missä voit yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa punnita tilannettasi.
+Lisää kommentti
Olet saanut haluamasi, sitten jalat ristiin. Mielestäsi miehesi on ilkeä.

Ymmärrätkö yhtään kuinka hirveä ihminen olet?
Osaatko ja ymmärrätkö edes hävetä?
Ilmoita
Olet 10 vuotta kimpassa paskan tyypin kanssa, tiedät millainen se on ja siihen pitää väkisin vääntää lapsi ja vasta sitten ruveta ruikuttamaan. Ei tipu säälipisteitä täältä. Oma on valintasi.
Ilmoita
Ei kannata erota, teillä on vaan hankala pikkulapsivaihe, sitten on hankala lapsuusvaihe ja sen jälkeen hankala murkkuvaihe. Oikeesti oon sitä mieltä, että kun lapsi on alle kaks vuotta niin ei kantsi erota, sillä se on kuluttavaa aikaa ja asiat voi sen jälkeen helpottaa. Monilla se moodi jää kuitenkin vaan päälle ja oikeesti teillä ei enää muutoinkaan oo yhteistä ja hankaluudet jatkuu ja sitä voi sit halutessaan jatkaa maailman tappiin. Mutta tällöin eroa viimeistään, kun laps kaks vuotta, jos ei muutosta. Mun korviin toi sun miehes kuulostaa lapselliselta ja ymmärtämättömältä ja tilanne henkiseltä väkivallalta, kiristykseltä. Asia olis varmaan toinen, jos säkin kiristäisit seksillä, mutta kirjotat ettet pysty siihen. Oothan miehelles sen kertonut. No, miehes selkeesti tuuppaa sua jonkun toisen syliin ei se niin tyhmä voi olla ettei tajua.
Ilmoita
Itse valitsisin oman onneni. Turhan monet roikkuvat huonossa liitossa/suhteessa lasten takia. Lapsetkin kärsivät usein vanhempien huonosta tilanteesta vaikka eivät sitä osaa etenkään pieninä itse osoittaa, ehkä käytösongelmina alkuun. Silloin kun vanhempi/vanhemmat ovat onnellisia on lapsenkin helpompaa olla onnellinen. Lapsella on turvallisempi ja vakaampi olla vaikka vain yhden vanhemman kanssa ennemmin kuin riitaa täynnä olevassa kodissa. Lapsen kanssakin voi asiasta keskustella mutta silloin on lapsen oltava jo vähän vanhempi, ihan pienet eivät siihen kykene. Otsikossa oli oma vai lapsen onnellisuus, veikkaisin että jos pääsee hyvään lopputulokseen niin onni on molemmilla.
Ilmoita
Ensinnäkin, ota nyt järki käteen hyvä ihminen.
Lapsesi on jo 10 kk. Lopeta imettäminen, anna lapselle kunnon ruokaa, niin hän nukkuu jatkossa yönsä ja sinäkin saat nukuttua. Ethän sinä voi päiväkodissakaan käydä häntä imettämässä, joten olisi hyvä jo tässä vaiheessa rauhoittaa yöt nukkumiselle. Maailman sivu lapset ovat kasvaneet terveinä ja terveiksi tavallisella kotiruualla. Ei niitä tississä tarvitse montaa vuotta kiinni roikottaa jos imettäminen väsyttää ylenmäärin ja vie äidin kunnon alaspäin.

Minun mieheni ei vaihtanut kakkavaippoja kummallekaan lapselle oikeastaan kertaakaan, mutta ei tarvinnut kun vaipan teippi irrottaa niin oksensi saman tien. Ei ressukka kestä edes vauvan kakan hajua. Totesin miehelle, että anna olla, ei tarvitse. Ei ne yksi - kaksi kakkavaippaa päivässä minulle ongelmaksi muodostunut, äkkiä ne oli vaihdettu. Tästä miehen vajavaisuudesta huolimatta lapset olivat vaippaikäisinä isänsä mukana niin autojen tuunaus-metsästys/kalastus- kuin muissakin harrastuksissa. Kakkavaipat tuli miesporukalla vaihdettua, aina sakissa oli joku joka sen homman teki. Tottakai miehen kaverit naureskelivat ja vieläkin muistelevat mieheni "erityisherkkyyttä", mutta ei siitä mitään ongelmaa tullut meidän parisuhteeseen eikä lastenhoitoon. Ehkä osittain tästä syystä molemmat lapsemme oppivat tekemään tarpeensa pienennysrenkaan avulla suoraan pönttöön alle 2 vuotiaina, tekivät tarpeensa veskin pyttyyn niin kuin isot miehet. Tyttökin sanoi että hänkin on jo iso mies :).

Mitä seksiin yms läheisyyteen tulee niin huh. Koska meinaat kasvaa aikuiseksi?
Sinä et halua koskettaa miestä, odotat vai milloin seksi loppuu, sehän on tosi, tosi loukkaavaa ja suoraan sanottuna helvetin lapsellista. Mikä järki tossa teidän hommassa on. 10 vuotta yhdessä ja käyttäydytte noin toisianne kohtaan. Hei haloo kumpikin, aivan sairasta tollanen.

Eikö sitä mitä teillä, sinulla jo on, kannattaisi kohdella hyvin?
Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi päin, avaa silmät ja katso ympärillesi. Ole onnellinen että sinulla on kaikki mitä olet aiemmin halunnut ja koeta tajuta että sinulla on oikeesti nyt jo paljon enemmän kuin mitä olet tajunnutkaan.

Maailmassa ei ole olemassa sellaista ihmistä olemassa jossa ei olisi jotain pientä vikaa. Oletko koskaan sanonut miehellesi olevasi onnellinen siitä että teillä on kaikki hyvin, terve lapsi, toimeentulo, hyvä koti, asiat kunnossa.
Ilmoita
Ei tipu ymmärrystä täältäkään tohon sun unen vähyyteen.
Kersahan on kohta vuoden ikänen, kyllä sille jo muutaki ruokaa luulis löytyvän ku äidinmaito keskellä yötä jos sitä on pakko siihen aikaan ruokkii.
Meillä lapset nukku 8-10h yöunia jo tuon ikäsenä. Tietysti pitäähän ne siihen muun ruuan syömiseen ja nukkumiseenkin öisin opettaa, mutta toi yöllä imettäminen on täysin sun oma valinta.

Ei muakaan kukaan kotitöistä kiitä, ne nyt vaan on sellasia pakollisia asioita nää pyykinpesut, ruuanlaitot ja siivoamiset joita tehdään nimenomaan sillon kun ollaan kotona. Hankala niitä olis sun miehen etänä duunista tehdä.

Seksin suhteenki oon samoilla linjoilla ku edelline. Aikuiset ihmiset käyttäytyy ku pikkuset teinit. Sulla on asiat näköjään liian hyvin kun yh:na oleminenki olisi susta parempi ku nykyelämä. Kato tarkkaan sun miestä ja mieti mihin sä siinä rakastuit ja mitä sä itte teet nyt väärin teidän suhteessa. Aloita remppa omasta ittestäs, muuta omaa käytöstäs ja kato muuttuuko teidän kemia paremmaksi.

Ei se yksin eläminen pienen kersan kaa herkkuu ole. Esmes sillon kun kersa sairastaa, saat liksaa vain max. kolmesta lapsen sairaspäivästä, sitten alkaa palaa sun vuosilomapäivät tai oot palkattomalla vapaalla hoitamassa.
Ja sama homma sillon kun sä olet itse kipeenä tai väsyny. Ei muuta ku hoidat siinä sivussa pientä lasta, teet safkat ja leikit vaikka sulla olis 40 astetta kuumetta ja hoidat ne samat kotiduunit ku nytkin, tiskaat, pyykkäät, siivoot eikä sua kukaan kiitä siitä.
Tervemenoa vaan omaan kotiin ja yh-oravanpyörään pienen lapsen kaa jos siltä tuntuu, mutta älä sitten itke että sun elämä on ihan peestä ja sä joudut itte tekeen kaikki.
Ilmoita
No kuule, pitäisköhän sun puhua tästä sun miehen kanssa, eikä yksin hautoa eroa? Ihan samalla tavalla itse käytöt miehesi mielestä valtaa, kun et suostu seksiin vaan kärtät vaan pusuja ja haleja kuin pikkulapsi.
Ilmoita
"Mies ihmettelee".. oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Kertonut nätisti, mikä harmittaa?
Ero tuossa vaiheessa taitaa olla hyvin vaikea vaihtoehto, kuten aikaisemmatkin kommentit kertovat. Jos ette keskenänne puhumalla saa ratkaistua, niin miten olisi joku pariterapia? Ei seksiin voi itseään pakottaa, sen haluamiseen vaikuttaa myös toisen käytös.
Ilmoita
Kunhan ei mies miettisi samoin että erotako vai ei.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Erotako vai ei, oma vai lapsen onnellisuus?

Olen ollut avomiehen kanssa 10v yhdessä ja meillä on 10kk ikäinen lapsi. Olemme kihloissa ja meillä on omakotitalo sekä yhteinen asunto-ja autolaina, suurin osa maksamatta pois. molemmista. Talo rakennutettiin unelmiemme mukaiseksi ja olemme asuneet 6 vuotta nyt tässä ihanassa kodissa. Poika aloittaa pian päiväkodissa ja tästä olisi helppo poikaa viedä sinne pyörällä, kun en itse aja autolla. Yhteiselämä takkuaa monella tapaa, koen että mies pitää itseään minua parempana. Ei ymmärrä kuinka paljon teen kotitöitä ja hoidan pojan yksin. Mies tekee töiden jälkeen pihatöitä ja omia juttujaan. Leikkii kyllä pojan kanssa, mutta esim. kakkavaippa inhottaa häntä. Mies komentelee ja passauttaa. Ihmettelee, kun olen aamuisin väsynyt ja kärttyinen, kun imetän poikaa öisin enkä ole nukkunut pojan syntymän jälkeen kunnolla. Haaveilen omasta pienestä kodista ja että saisin kiltin miehen, joka osaisi arvostaa minua ja saisin taas nauraa ja tuntea elämäniloa. Molemmat rakastamme poikaa ja olen ajatellut, että ehkä jonkun kanssa on vain tarkoitus tehdä lapset. Ehkä olen siksi jaksanut näin kauan, että saimme ihanan pojan yhdessä. Ero pelottaa, pankkiin soittaminen ja kaikki. Olisi ihana tuntea taas elävänsä. En halua miehen kanssa seksiä, kostoksi mies ei suostu halaamaan tai suukottelemaan. Tekee kyllä nämä, jos suostun seksiin. Minun on vaikea rentoutua hänen seurassaan ja toivon että seksi on ohi nopeasti. Mielestäni miehellä on minua kohtaan tunteita ja hän käyttää valtaa siinä, ettei esim. töihin lähtiessä annan halausta, koska tietää sen minua loukkaavan. Minä taas kaipaan lohtua ja läheisyyttä, mutta seksihaluja ei ole yhtään häntä kohtaan. Pojan kanssa leikkiessä hän on edelleen se sama vanha avopuoliso, jonka ennen tunsin. Jos yhteishuoltajuudessa poika olisi esim. viikon molempien luona vuorotellen, tulisi järjetön ikävä lasta. On vielä niin pieni. Mutta pelkään myös, että nykyinen elämä ei muutu ja tämä jatkuu näin aina vaan. Nyt mies uhkasi olla kuukauden pusu-ja halikiellossa. Luulen että lapsi aistii, jos olen jatkuvasti allapäin. Mies puhuu ensi kesän retkistä ja suunnitelmista, minä ajattelen että toivottavasti olen siihen mennessä saanut erottua. Onko kohtalotovereita, tämä ei ole mikään trolli, vaan minun oikeita tuntemuksia.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta