Erotako vai ei, oma vai lapsen onnellisuus?

Anonyymi

Olen ollut avomiehen kanssa 10v yhdessä ja meillä on 10kk ikäinen lapsi. Olemme kihloissa ja meillä on omakotitalo sekä yhteinen asunto-ja autolaina, suurin osa maksamatta pois. molemmista. Talo rakennutettiin unelmiemme mukaiseksi ja olemme asuneet 6 vuotta nyt tässä ihanassa kodissa. Poika aloittaa pian päiväkodissa ja tästä olisi helppo poikaa viedä sinne pyörällä, kun en itse aja autolla. Yhteiselämä takkuaa monella tapaa, koen että mies pitää itseään minua parempana. Ei ymmärrä kuinka paljon teen kotitöitä ja hoidan pojan yksin. Mies tekee töiden jälkeen pihatöitä ja omia juttujaan. Leikkii kyllä pojan kanssa, mutta esim. kakkavaippa inhottaa häntä. Mies komentelee ja passauttaa. Ihmettelee, kun olen aamuisin väsynyt ja kärttyinen, kun imetän poikaa öisin enkä ole nukkunut pojan syntymän jälkeen kunnolla. Haaveilen omasta pienestä kodista ja että saisin kiltin miehen, joka osaisi arvostaa minua ja saisin taas nauraa ja tuntea elämäniloa. Molemmat rakastamme poikaa ja olen ajatellut, että ehkä jonkun kanssa on vain tarkoitus tehdä lapset. Ehkä olen siksi jaksanut näin kauan, että saimme ihanan pojan yhdessä. Ero pelottaa, pankkiin soittaminen ja kaikki. Olisi ihana tuntea taas elävänsä. En halua miehen kanssa seksiä, kostoksi mies ei suostu halaamaan tai suukottelemaan. Tekee kyllä nämä, jos suostun seksiin. Minun on vaikea rentoutua hänen seurassaan ja toivon että seksi on ohi nopeasti. Mielestäni miehellä on minua kohtaan tunteita ja hän käyttää valtaa siinä, ettei esim. töihin lähtiessä annan halausta, koska tietää sen minua loukkaavan. Minä taas kaipaan lohtua ja läheisyyttä, mutta seksihaluja ei ole yhtään häntä kohtaan. Pojan kanssa leikkiessä hän on edelleen se sama vanha avopuoliso, jonka ennen tunsin. Jos yhteishuoltajuudessa poika olisi esim. viikon molempien luona vuorotellen, tulisi järjetön ikävä lasta. On vielä niin pieni. Mutta pelkään myös, että nykyinen elämä ei muutu ja tämä jatkuu näin aina vaan. Nyt mies uhkasi olla kuukauden pusu-ja halikiellossa. Luulen että lapsi aistii, jos olen jatkuvasti allapäin. Mies puhuu ensi kesän retkistä ja suunnitelmista, minä ajattelen että toivottavasti olen siihen mennessä saanut erottua. Onko kohtalotovereita, tämä ei ole mikään trolli, vaan minun oikeita tuntemuksia.

100

6548

Vastaukset

  • Ei tuo tilanteesi vielä ollenkaan huono ole. Eihän miehesi kuitenkaan juo, lyö sinua tai lastasi tai käy vieraissa. Kuulostat hieman naiivilta ja vähän kokeneelta. Asut kuitenkin unelmien omakotitalossa. Sitten menettäisit senkin. Ymmärrätkö ? Ettet vaan vaatisi mieheltäsi liikaa ? Ei minunkaan mieheni vaippoja vaihtanut. Miksi sellaista vaadit häneltä ? Oletko kertonut kenellekään ajatuksistasi ? Ero on tilanteessasi vihonviimeinen vaihtoehto. Jos lapsi on vuoroviikoin toisen vanhemman luona, menetät lapsesi lapsuudesta ison osan. Sinun kannattaa hakeutua perheasiainkeskukseen juttelemaan asioistasi. Voisitte mennä miehesi kanssa yhdessä. Saisitko häntä mukaan ? Ellet, voit mennä yksinkin. Vauvanhan voi ottaa mukaan. Perheasiain palveluita tarjoavat kunnat ja kirkko. Minusta sinun täytyy hakea nyt vaan apua ja miettiä elämääsi pidemmällä aikajänteellä. Ero lapsen ollessa pieni ei ole hyvä ajatus. Kstsohan nyt vielä ainakin 10, mielellään 20 vuotta, että saat lapsen aikuiseksi. Etkö voisi voit yrittää tulla miehesi kanssa toimeen ja yrittää haluta hänen kanssaan seksiäkin ? Oletko masentunut ? Tuskin ne muut miehet sen parempia ovat. Hän on kuitenkin lapsesi isä. Mutta- hae itsellesi apua, äläkä tee mitään typerää.

    • En voi sietää näitä kommentteja, että tuskin ne muut miehet sen parempia on. En ota kantaa ap:n tilanteeseen, mutta eroa miettivälle kommentti tuskin ne muut miehet sen parempia on, on todella järkky ja mielen alas painava kommentti. Eroava muutoinkin herkästi syyllistää itseään, miettii kelpaavuuttaan, sitä onko hän huono kelpaako kellekkään, jos sellaselle laukoo tuollaista ei ne muut parempia oo, niin se on mun mielestä melkein kiusantekoa! Aivan varmasti parempia miehiä on, siihen uskominen vaikeilla hetkillä on vaan hirveen hankalaa. Kaikissa meissä on vikoja, mutta kuinka suuria ja millasia, siinä todellakin on eroa. Harkitsemaan neuvon ap:ta ja yrittämään, josko tilanne vauvan kasvettua muuttuisi.


    • Varmaan kyse on siitä, osaako valita paremmin seuraavallakaan kerralla. Jotkuthan eivät osaa, ja uusikin tapaus on sitten väärin valittu, ja ero koittaa taas hetken päästä. Olen nähnyt eronneita, jotka seurustelevat vuoden jonkun kanssa,sitten bänät ja sitten taas uutta kehiin. Ei ole lapsellekaan hyvä alituisesti vaihtuvat äidin uudet poikaystävät tai isän uudet tyttöystävät. Kehotan harkitsemaan ja hakeutumaan perheasiainneuvontaan tai parisuhdeterapiaan,missä voit yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa punnita tilannettasi.


    • Oleks ihan tosissas?? 😨


    • Juuri näin. Älä eroa, sillä syy on omien korvien välissä kuitenkin ja sama näytelmä jatkuu partnereita vaihdellessakin. Olet äiti, vaimo ja lähimmäinen, joten elä siten ja edellytä muilta samaa kunnioitusta toisille kuten itsekin tahdot antaa.


    • 👍 viisaasti kirjoitettu.


    • Järkyttävä teksti.


  • Olet saanut haluamasi, sitten jalat ristiin. Mielestäsi miehesi on ilkeä.

    Ymmärrätkö yhtään kuinka hirveä ihminen olet?
    Osaatko ja ymmärrätkö edes hävetä?

  • Olet 10 vuotta kimpassa paskan tyypin kanssa, tiedät millainen se on ja siihen pitää väkisin vääntää lapsi ja vasta sitten ruveta ruikuttamaan. Ei tipu säälipisteitä täältä. Oma on valintasi.

  • Ei kannata erota, teillä on vaan hankala pikkulapsivaihe, sitten on hankala lapsuusvaihe ja sen jälkeen hankala murkkuvaihe. Oikeesti oon sitä mieltä, että kun lapsi on alle kaks vuotta niin ei kantsi erota, sillä se on kuluttavaa aikaa ja asiat voi sen jälkeen helpottaa. Monilla se moodi jää kuitenkin vaan päälle ja oikeesti teillä ei enää muutoinkaan oo yhteistä ja hankaluudet jatkuu ja sitä voi sit halutessaan jatkaa maailman tappiin. Mutta tällöin eroa viimeistään, kun laps kaks vuotta, jos ei muutosta. Mun korviin toi sun miehes kuulostaa lapselliselta ja ymmärtämättömältä ja tilanne henkiseltä väkivallalta, kiristykseltä. Asia olis varmaan toinen, jos säkin kiristäisit seksillä, mutta kirjotat ettet pysty siihen. Oothan miehelles sen kertonut. No, miehes selkeesti tuuppaa sua jonkun toisen syliin ei se niin tyhmä voi olla ettei tajua.

  • Itse valitsisin oman onneni. Turhan monet roikkuvat huonossa liitossa/suhteessa lasten takia. Lapsetkin kärsivät usein vanhempien huonosta tilanteesta vaikka eivät sitä osaa etenkään pieninä itse osoittaa, ehkä käytösongelmina alkuun. Silloin kun vanhempi/vanhemmat ovat onnellisia on lapsenkin helpompaa olla onnellinen. Lapsella on turvallisempi ja vakaampi olla vaikka vain yhden vanhemman kanssa ennemmin kuin riitaa täynnä olevassa kodissa. Lapsen kanssakin voi asiasta keskustella mutta silloin on lapsen oltava jo vähän vanhempi, ihan pienet eivät siihen kykene. Otsikossa oli oma vai lapsen onnellisuus, veikkaisin että jos pääsee hyvään lopputulokseen niin onni on molemmilla.

    • Juuri näin. Täällä syyllistetään ap ta ja se on väärin. Narsistisen mielenlaadun omaavat miehet ja naisetkin, tässä tapauksessa mies käyttää naisen tunteita hyväkseen.
      Eikä välitä tuon taivaallista mitä vaimo tekee kodin ja pojan eteen, sehän on itsestäänselvyys. Mies ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään näiden asioiden eteen ja varsinkaan tärkeintä TUKEA vsimoaan raskaassa elämänvaiheessa vaan jättää yksin sekä henkisesti ja fyysisesti..
      1kk hali ja pusulakko/kielto! Ei helvetti!

      Koeta saada voimaa ja lähde.
      Nämä ihmiset vievät tuhkatkin pesäatä ja yrittävät kaikkensa että et saa mitään. Olethan loukannut häntä.
      Hän voi luvata muuttua, mutta se ei tule pitämään paikkaansa. Hetken hyvin ja sitten entistä pahempi.

      Mitä tulee kommentteihin mitäs teet lapsen tuollaisen kanssa niin hävetkää. Ette tiedä millainen mies on ollut ennen lasta.
      Yleensä tämän tyypin miehet pitävät kulissia niin kauan pystyssä kun saavat kaiken haluamansa, sitten kun ne on tavoitettu tuntuu kuin koko persoona muuttuisi yhdessä yössä ja toisen on vallannut kiristävä demoni. Nämä osaavat näytellä ulkopuolisille kaikki parhaat puolensa ja kukaan ei tahdo uskoa voiko toinen olla niin ilkeä ja paha.

      Tosiaan löhde ennenkuin olet niin rikki ettei voimat riitä mihinkään.
      Voi ottaa yhteyttä paikalliseen kriisikeskukseen ja he neuvovat ja auttavat kaikessa sinua.
      Tsemppiä ja voimiä, kyllä elämä vielä voittaa kunhan pääset miehestä eroon.


  • Ensinnäkin, ota nyt järki käteen hyvä ihminen.
    Lapsesi on jo 10 kk. Lopeta imettäminen, anna lapselle kunnon ruokaa, niin hän nukkuu jatkossa yönsä ja sinäkin saat nukuttua. Ethän sinä voi päiväkodissakaan käydä häntä imettämässä, joten olisi hyvä jo tässä vaiheessa rauhoittaa yöt nukkumiselle. Maailman sivu lapset ovat kasvaneet terveinä ja terveiksi tavallisella kotiruualla. Ei niitä tississä tarvitse montaa vuotta kiinni roikottaa jos imettäminen väsyttää ylenmäärin ja vie äidin kunnon alaspäin.

    Minun mieheni ei vaihtanut kakkavaippoja kummallekaan lapselle oikeastaan kertaakaan, mutta ei tarvinnut kun vaipan teippi irrottaa niin oksensi saman tien. Ei ressukka kestä edes vauvan kakan hajua. Totesin miehelle, että anna olla, ei tarvitse. Ei ne yksi - kaksi kakkavaippaa päivässä minulle ongelmaksi muodostunut, äkkiä ne oli vaihdettu. Tästä miehen vajavaisuudesta huolimatta lapset olivat vaippaikäisinä isänsä mukana niin autojen tuunaus-metsästys/kalastus- kuin muissakin harrastuksissa. Kakkavaipat tuli miesporukalla vaihdettua, aina sakissa oli joku joka sen homman teki. Tottakai miehen kaverit naureskelivat ja vieläkin muistelevat mieheni "erityisherkkyyttä", mutta ei siitä mitään ongelmaa tullut meidän parisuhteeseen eikä lastenhoitoon. Ehkä osittain tästä syystä molemmat lapsemme oppivat tekemään tarpeensa pienennysrenkaan avulla suoraan pönttöön alle 2 vuotiaina, tekivät tarpeensa veskin pyttyyn niin kuin isot miehet. Tyttökin sanoi että hänkin on jo iso mies :).

    Mitä seksiin yms läheisyyteen tulee niin huh. Koska meinaat kasvaa aikuiseksi?
    Sinä et halua koskettaa miestä, odotat vai milloin seksi loppuu, sehän on tosi, tosi loukkaavaa ja suoraan sanottuna helvetin lapsellista. Mikä järki tossa teidän hommassa on. 10 vuotta yhdessä ja käyttäydytte noin toisianne kohtaan. Hei haloo kumpikin, aivan sairasta tollanen.

    Eikö sitä mitä teillä, sinulla jo on, kannattaisi kohdella hyvin?
    Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi päin, avaa silmät ja katso ympärillesi. Ole onnellinen että sinulla on kaikki mitä olet aiemmin halunnut ja koeta tajuta että sinulla on oikeesti nyt jo paljon enemmän kuin mitä olet tajunnutkaan.

    Maailmassa ei ole olemassa sellaista ihmistä olemassa jossa ei olisi jotain pientä vikaa. Oletko koskaan sanonut miehellesi olevasi onnellinen siitä että teillä on kaikki hyvin, terve lapsi, toimeentulo, hyvä koti, asiat kunnossa.

  • Ei tipu ymmärrystä täältäkään tohon sun unen vähyyteen.
    Kersahan on kohta vuoden ikänen, kyllä sille jo muutaki ruokaa luulis löytyvän ku äidinmaito keskellä yötä jos sitä on pakko siihen aikaan ruokkii.
    Meillä lapset nukku 8-10h yöunia jo tuon ikäsenä. Tietysti pitäähän ne siihen muun ruuan syömiseen ja nukkumiseenkin öisin opettaa, mutta toi yöllä imettäminen on täysin sun oma valinta.

    Ei muakaan kukaan kotitöistä kiitä, ne nyt vaan on sellasia pakollisia asioita nää pyykinpesut, ruuanlaitot ja siivoamiset joita tehdään nimenomaan sillon kun ollaan kotona. Hankala niitä olis sun miehen etänä duunista tehdä.

    Seksin suhteenki oon samoilla linjoilla ku edelline. Aikuiset ihmiset käyttäytyy ku pikkuset teinit. Sulla on asiat näköjään liian hyvin kun yh:na oleminenki olisi susta parempi ku nykyelämä. Kato tarkkaan sun miestä ja mieti mihin sä siinä rakastuit ja mitä sä itte teet nyt väärin teidän suhteessa. Aloita remppa omasta ittestäs, muuta omaa käytöstäs ja kato muuttuuko teidän kemia paremmaksi.

    Ei se yksin eläminen pienen kersan kaa herkkuu ole. Esmes sillon kun kersa sairastaa, saat liksaa vain max. kolmesta lapsen sairaspäivästä, sitten alkaa palaa sun vuosilomapäivät tai oot palkattomalla vapaalla hoitamassa.
    Ja sama homma sillon kun sä olet itse kipeenä tai väsyny. Ei muuta ku hoidat siinä sivussa pientä lasta, teet safkat ja leikit vaikka sulla olis 40 astetta kuumetta ja hoidat ne samat kotiduunit ku nytkin, tiskaat, pyykkäät, siivoot eikä sua kukaan kiitä siitä.
    Tervemenoa vaan omaan kotiin ja yh-oravanpyörään pienen lapsen kaa jos siltä tuntuu, mutta älä sitten itke että sun elämä on ihan peestä ja sä joudut itte tekeen kaikki.

    • Ei hyvää päivää miten te pelottelette ja syyllistätte ap:ta! Ero voi todellakin olla hyvä ratkaisu, mä luen alotuksesta, että ap:n puoliso harjoittaa jonkinasteista henkistä väkivaltaa mitä tulee perheterapioihin ym.niin mun mielipide on, että niissä vain hyssytellään ja lempeästi yritellään tyyliin, mitä jos nyt tekisitte näin. Monet miehet ei ainakaan suppean, putkiaivoisuutensa vuoksi ymmärrä hölkäsen pöläystä abstrakteista käsitteistä. Apua voi saada paremmin suuremman kokemuksen omaavilta yksityisterapeuteilta, jotka on ihan helvetin kalliita ja hukkaan voi nekin rahat mennä (tai ei ne hukkaan mene, mutta ei ne liittoas pelasta). Mitä tulee edelliseen kirjoirukseen, että oot sitten yh ja kuinka sitä ja tätä. Ei se nyt nykypäivänä monestikaan noin mene vaan isät kyllä hoitaa lapsiaan yhteishuoltajuudella, jopa sellaset isät (ihan kiusallaankin), jotka ei ennen eroa oo paljon mitään lasten eteen tehnyt.


    • Voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Kyllä ensmäinen asia o neuvolaan tai terapiaan ja heti. Ei rakkaus huonolla hoidolla elä. Ja mies mukaan, mut jos ei suostu ni yksin. Olisko tutuissa joku joka vois tukea. Nimimerk hyvin selvinnyt avipäoliitossakn hankalan vauvavaih jälkeen.


  • No kuule, pitäisköhän sun puhua tästä sun miehen kanssa, eikä yksin hautoa eroa? Ihan samalla tavalla itse käytöt miehesi mielestä valtaa, kun et suostu seksiin vaan kärtät vaan pusuja ja haleja kuin pikkulapsi.

  • "Mies ihmettelee".. oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Kertonut nätisti, mikä harmittaa?
    Ero tuossa vaiheessa taitaa olla hyvin vaikea vaihtoehto, kuten aikaisemmatkin kommentit kertovat. Jos ette keskenänne puhumalla saa ratkaistua, niin miten olisi joku pariterapia? Ei seksiin voi itseään pakottaa, sen haluamiseen vaikuttaa myös toisen käytös.

  • Kunhan ei mies miettisi samoin että erotako vai ei.

    • Täällä ap, kiitos vastauksista kaikille. Asiat vielä samalla mallilla kuin aloituksessa, mutta jospa se tästä. Ainakin nuo kommentit sai ajattelemaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Täällä ap, kiitos vastauksista kaikille. Asiat vielä samalla mallilla kuin aloituksessa, mutta jospa se tästä. Ainakin nuo kommentit sai ajattelemaan.

      Karseeta luettavaa joidenkin kommentit. Jos on kokemusta omasta tai omista lapsista, ei se tarkoita, että kaikki lapset olisivat samanlaisia. Lapsesi on todella pieni 10 kk. Siis todella pieni. On monia eri tapoja hoitaa vauvaa ja valitse sinä niistä itsellesi paras. Imetä niin kauan kuin se tuntuu sinusta hyvältä ja luonnolliselta. Vaikka lähemmäs 2v asti. Aivan kuten sinä koet. Tai lopeta heti, jos siltä tuntuu, mutta älä vain sen takia, että joku toinen sanoo niin. Sinä olet sinun lapsesi äiti ja sinä päätät miten asiat hoidat ja miten teillä toimitaan. Toki vinkkejä on hyvä kuunnella ja testata sen mukaan mikä tuntuu itselle sopivalta.

      Nukkuminen: lapset ovat erilaisia nukkujia, niin kuin me kaikki. Huonosti nukkuvan lapsen hoitoa ei voi ymmärtää äiti, jonka lapsi nukkuu 8-10 tuntia putkeen. Ei todella. Lapseni nukkui kokonaiset unet vasta 2 vuotiaana. Siis nukkui. Sittemmin heräsi taas aina yöllä kerran tai useasti. Ja kyllä, jos joku miehen köntys olisi herättänyt minut tai olisi estänyt minua nukkumasta, kun siihen oli mahdollisuus, niin kyllä olisi kamat äkkiä kasassa ja eri osoitteissa. Yksikin ylimääräinen herätys jäätävän väsymyksen ja univajeen keskellä on liikaa. Jos sitä ei ymmärrä on todellinen idiootti.

      Mitä tulee seksiin. Itse aloin palata seksuaalisesti ennalleen vauva ajan jälkeen vasta lapsen ollessa kaksi ja ylikin. Voi siis olla täysin normaalia, että et ole palautunut synnytyksestä ja vauva-ajasta seksuaalisesti vielä. Anna itsellesi aikaa ja määrää myös mies tekemään niin! Väännä hänelle rautalangasta, että olet nainen, joka on äiti, joka on synnyttänyt vasta 10 kk sitten etkä ole millään tasolla seksualisesti palautunut ennalleen etkä halua seksiä. Jos mies ei kykene tajuamaan sitä haistakoon kukkanen. Idiootti. Sitä paitsi, niin kauan kuin nainen imettää, naisen elimistössä vallitsee sama tilanne kuin miehen elimistössä hänen lauettuaan. Eli nainen joka harrastaa seksiä imetysaikana vastaa miestä, joka on valmis uudelleen heti lauettuaan...kenellä seisoo lauettaan? Kuka mies on heti saman tien valmis ja uudelleen keppi pystyssä? Se on biologiaa. Luonnollista, että seksi ei käy mielesäkään, jos on vauvan äiti. Se on normaalia. Miehesäsi on vika jos haluaa väkisin panna naista, joka ei ole seksuaalisesti valmis. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa, jos et halua seksiä. Niin kuin sanoin anna itsellesi aikaa. Kyllä halut palautuvat, kun olet valmis.

      Jos miehesi ei ymmärrä senkään jälkeen, kun on tietoinen elämän biologiasta ja edelleen on tukematta sinua ja pihtaa haleja ja suukkoja, kun niitä todellakin eniten elmässäsi tarvitset NYT, miehesi on sika. Kykenemätön ajattelemaan ja tuntemaan napaansa pidemmälle. Niin kuin joku tuolla heitti, narsiatinen. Kammottavaa. Narsistiset on vaarallisia lähimmäisilleen. Mikäli todella narsistin vikaa on, niin älä mieti kahdesti heivatessasi pihalle sellaista miestä. Usko tämä.

      Itse olen kasvattanut lapseni yksin. Mikään ei ole ollut sen parepaa, kuin olla ollut yksin vauvan kanssa. On saanut tehdä kaiken yksin ja juuri niin kuin on itse halunnut juuri sillä hetkellä. En hetkeäkään usko, että itse olisin jaksanut olla miehen kanssa tai mies olisi jaksanut olla minun kanssa vauva-aikana tai sen jälkeen. Tai jos olisi, niin sitten liitto olisi sinetöity maailman loppuun asti.

      Kertauksena vielä. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa. Olet äitinä nuori. Keskity vauvaan ja nauti siitä. Se aika on pian ohi. Pian on tilalla taapero. Nauti siitäkin, sekin aika menee pian ohi ja tilalla on ihana isompilapsi.. Unohda muu. Älä takerru mieheesi ja odota saavasi häneltä onnea ja tukea, koska et sitä valitettavasti näytä saavan. Olet hyvä äiti, kuuntele sisintäsi ja keskity tyydyttämään vauvasi tarpeet. Se on sinun tehtäväsi elämässäsi tällä hetkellä. Muu saa odottaa. Vauva ei. Toisena älä unohda itseäsi. Tee asioita, jotka auttavat sinua voimaan hyvin ja mistä saat energiaa ja voimia. Kun äiti voi hyvin vauvakin voi hyvin. Hae voimaa muualta kuin miehestäsi niin kauan, kun hän on kykenemätön sinua tukemaan. Ehkä miehesikin alkaa havaitsemaan olemassaolonsa eritavalla, jos hän on sinulle kuin ilmaa ;) Tsemppiä sinulle ja muille äideille. Voimia elämääsi ja arkeesi. Rakasta itseäsi, rakasta vauvaasi ja mieti vasta sen jälkeen rakastatko miestäsi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Karseeta luettavaa joidenkin kommentit. Jos on kokemusta omasta tai omista lapsista, ei se tarkoita, että kaikki lapset olisivat samanlaisia. Lapsesi on todella pieni 10 kk. Siis todella pieni. On monia eri tapoja hoitaa vauvaa ja valitse sinä niistä itsellesi paras. Imetä niin kauan kuin se tuntuu sinusta hyvältä ja luonnolliselta. Vaikka lähemmäs 2v asti. Aivan kuten sinä koet. Tai lopeta heti, jos siltä tuntuu, mutta älä vain sen takia, että joku toinen sanoo niin. Sinä olet sinun lapsesi äiti ja sinä päätät miten asiat hoidat ja miten teillä toimitaan. Toki vinkkejä on hyvä kuunnella ja testata sen mukaan mikä tuntuu itselle sopivalta.

      Nukkuminen: lapset ovat erilaisia nukkujia, niin kuin me kaikki. Huonosti nukkuvan lapsen hoitoa ei voi ymmärtää äiti, jonka lapsi nukkuu 8-10 tuntia putkeen. Ei todella. Lapseni nukkui kokonaiset unet vasta 2 vuotiaana. Siis nukkui. Sittemmin heräsi taas aina yöllä kerran tai useasti. Ja kyllä, jos joku miehen köntys olisi herättänyt minut tai olisi estänyt minua nukkumasta, kun siihen oli mahdollisuus, niin kyllä olisi kamat äkkiä kasassa ja eri osoitteissa. Yksikin ylimääräinen herätys jäätävän väsymyksen ja univajeen keskellä on liikaa. Jos sitä ei ymmärrä on todellinen idiootti.

      Mitä tulee seksiin. Itse aloin palata seksuaalisesti ennalleen vauva ajan jälkeen vasta lapsen ollessa kaksi ja ylikin. Voi siis olla täysin normaalia, että et ole palautunut synnytyksestä ja vauva-ajasta seksuaalisesti vielä. Anna itsellesi aikaa ja määrää myös mies tekemään niin! Väännä hänelle rautalangasta, että olet nainen, joka on äiti, joka on synnyttänyt vasta 10 kk sitten etkä ole millään tasolla seksualisesti palautunut ennalleen etkä halua seksiä. Jos mies ei kykene tajuamaan sitä haistakoon kukkanen. Idiootti. Sitä paitsi, niin kauan kuin nainen imettää, naisen elimistössä vallitsee sama tilanne kuin miehen elimistössä hänen lauettuaan. Eli nainen joka harrastaa seksiä imetysaikana vastaa miestä, joka on valmis uudelleen heti lauettuaan...kenellä seisoo lauettaan? Kuka mies on heti saman tien valmis ja uudelleen keppi pystyssä? Se on biologiaa. Luonnollista, että seksi ei käy mielesäkään, jos on vauvan äiti. Se on normaalia. Miehesäsi on vika jos haluaa väkisin panna naista, joka ei ole seksuaalisesti valmis. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa, jos et halua seksiä. Niin kuin sanoin anna itsellesi aikaa. Kyllä halut palautuvat, kun olet valmis.

      Jos miehesi ei ymmärrä senkään jälkeen, kun on tietoinen elämän biologiasta ja edelleen on tukematta sinua ja pihtaa haleja ja suukkoja, kun niitä todellakin eniten elmässäsi tarvitset NYT, miehesi on sika. Kykenemätön ajattelemaan ja tuntemaan napaansa pidemmälle. Niin kuin joku tuolla heitti, narsiatinen. Kammottavaa. Narsistiset on vaarallisia lähimmäisilleen. Mikäli todella narsistin vikaa on, niin älä mieti kahdesti heivatessasi pihalle sellaista miestä. Usko tämä.

      Itse olen kasvattanut lapseni yksin. Mikään ei ole ollut sen parepaa, kuin olla ollut yksin vauvan kanssa. On saanut tehdä kaiken yksin ja juuri niin kuin on itse halunnut juuri sillä hetkellä. En hetkeäkään usko, että itse olisin jaksanut olla miehen kanssa tai mies olisi jaksanut olla minun kanssa vauva-aikana tai sen jälkeen. Tai jos olisi, niin sitten liitto olisi sinetöity maailman loppuun asti.

      Kertauksena vielä. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa. Olet äitinä nuori. Keskity vauvaan ja nauti siitä. Se aika on pian ohi. Pian on tilalla taapero. Nauti siitäkin, sekin aika menee pian ohi ja tilalla on ihana isompilapsi.. Unohda muu. Älä takerru mieheesi ja odota saavasi häneltä onnea ja tukea, koska et sitä valitettavasti näytä saavan. Olet hyvä äiti, kuuntele sisintäsi ja keskity tyydyttämään vauvasi tarpeet. Se on sinun tehtäväsi elämässäsi tällä hetkellä. Muu saa odottaa. Vauva ei. Toisena älä unohda itseäsi. Tee asioita, jotka auttavat sinua voimaan hyvin ja mistä saat energiaa ja voimia. Kun äiti voi hyvin vauvakin voi hyvin. Hae voimaa muualta kuin miehestäsi niin kauan, kun hän on kykenemätön sinua tukemaan. Ehkä miehesikin alkaa havaitsemaan olemassaolonsa eritavalla, jos hän on sinulle kuin ilmaa ;) Tsemppiä sinulle ja muille äideille. Voimia elämääsi ja arkeesi. Rakasta itseäsi, rakasta vauvaasi ja mieti vasta sen jälkeen rakastatko miestäsi.

      Haiskahtaa aika voimakkaasti viha miehiä kohtaan, ettei vaan jäänyt jotain kertomatta?

      Ja mitä tulee lasten kasvatukseen ohjeella:"tee niinkuin itsestä tuntuu" mennään raskaasti perseelleen, tuore äiti on kykenemätön asettamaan lapselle rajoja, koska ei siedä lapsen itkua. Hyvä esimerkki tuo nukkumaan opettelu, omat lapseni siirtyivät omaan huoneeseensa nukkumaan hyvin varhain, muutamina ekoina öinä toki huutoa, mutta kun sen pystyy kestämään vanhempana, eikä ole heti hakemassa sitä lasta viereen, niin kyllä ne oppii nukkumaan myös itse, kysymys on puhtaasti vaan siitä kykeneekö vanhempi sen opettamaan. Pätee lukemattomiin oppimiskysymyksiin mutta toki totta on sekin että lapset ovat erilaisia, ja vanhemman täytyy yrittää löytää aina paras keino omalle lapselle oppimiseen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Täällä ap, kiitos vastauksista kaikille. Asiat vielä samalla mallilla kuin aloituksessa, mutta jospa se tästä. Ainakin nuo kommentit sai ajattelemaan.

      Täällä yksi mies. Älä nyt hyvä nainen eroa kun lapsi ei ole vielä vuottakaan! Kenenkään ei pidä erota pikkulapsiaikana, tämä neuvon sain itse tuoreena isänä. Paitsi tietysti jos väkivalta, alkoholi yms. Tämä johtuu siitä että naisella on hormonit sekaisin vielä 1-2 vuotta synnytyksen jälkeen ja tunteet on yhtä vuoristorataa. Sen päälle vielä jatkuva väsymys yms. Se on vain molempien kestettävä.

      Mitä ihme kiitosta kaipaat vauvanhoidosta? Sehän on sinun työsi, siksi olet kotona! Toiset hoitaa 3-4 lastakin yhtäaikaa. Lopeta se seksin panttaaminen, mutta sitä ennen sinun pitää puhua miehellesi. Hän ei ole ajatustenlukija. Älä sorru marttyyriuteen. Hoidat yhtä tervettä lasta hienossa talossa, älä valita liikaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Karseeta luettavaa joidenkin kommentit. Jos on kokemusta omasta tai omista lapsista, ei se tarkoita, että kaikki lapset olisivat samanlaisia. Lapsesi on todella pieni 10 kk. Siis todella pieni. On monia eri tapoja hoitaa vauvaa ja valitse sinä niistä itsellesi paras. Imetä niin kauan kuin se tuntuu sinusta hyvältä ja luonnolliselta. Vaikka lähemmäs 2v asti. Aivan kuten sinä koet. Tai lopeta heti, jos siltä tuntuu, mutta älä vain sen takia, että joku toinen sanoo niin. Sinä olet sinun lapsesi äiti ja sinä päätät miten asiat hoidat ja miten teillä toimitaan. Toki vinkkejä on hyvä kuunnella ja testata sen mukaan mikä tuntuu itselle sopivalta.

      Nukkuminen: lapset ovat erilaisia nukkujia, niin kuin me kaikki. Huonosti nukkuvan lapsen hoitoa ei voi ymmärtää äiti, jonka lapsi nukkuu 8-10 tuntia putkeen. Ei todella. Lapseni nukkui kokonaiset unet vasta 2 vuotiaana. Siis nukkui. Sittemmin heräsi taas aina yöllä kerran tai useasti. Ja kyllä, jos joku miehen köntys olisi herättänyt minut tai olisi estänyt minua nukkumasta, kun siihen oli mahdollisuus, niin kyllä olisi kamat äkkiä kasassa ja eri osoitteissa. Yksikin ylimääräinen herätys jäätävän väsymyksen ja univajeen keskellä on liikaa. Jos sitä ei ymmärrä on todellinen idiootti.

      Mitä tulee seksiin. Itse aloin palata seksuaalisesti ennalleen vauva ajan jälkeen vasta lapsen ollessa kaksi ja ylikin. Voi siis olla täysin normaalia, että et ole palautunut synnytyksestä ja vauva-ajasta seksuaalisesti vielä. Anna itsellesi aikaa ja määrää myös mies tekemään niin! Väännä hänelle rautalangasta, että olet nainen, joka on äiti, joka on synnyttänyt vasta 10 kk sitten etkä ole millään tasolla seksualisesti palautunut ennalleen etkä halua seksiä. Jos mies ei kykene tajuamaan sitä haistakoon kukkanen. Idiootti. Sitä paitsi, niin kauan kuin nainen imettää, naisen elimistössä vallitsee sama tilanne kuin miehen elimistössä hänen lauettuaan. Eli nainen joka harrastaa seksiä imetysaikana vastaa miestä, joka on valmis uudelleen heti lauettuaan...kenellä seisoo lauettaan? Kuka mies on heti saman tien valmis ja uudelleen keppi pystyssä? Se on biologiaa. Luonnollista, että seksi ei käy mielesäkään, jos on vauvan äiti. Se on normaalia. Miehesäsi on vika jos haluaa väkisin panna naista, joka ei ole seksuaalisesti valmis. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa, jos et halua seksiä. Niin kuin sanoin anna itsellesi aikaa. Kyllä halut palautuvat, kun olet valmis.

      Jos miehesi ei ymmärrä senkään jälkeen, kun on tietoinen elämän biologiasta ja edelleen on tukematta sinua ja pihtaa haleja ja suukkoja, kun niitä todellakin eniten elmässäsi tarvitset NYT, miehesi on sika. Kykenemätön ajattelemaan ja tuntemaan napaansa pidemmälle. Niin kuin joku tuolla heitti, narsiatinen. Kammottavaa. Narsistiset on vaarallisia lähimmäisilleen. Mikäli todella narsistin vikaa on, niin älä mieti kahdesti heivatessasi pihalle sellaista miestä. Usko tämä.

      Itse olen kasvattanut lapseni yksin. Mikään ei ole ollut sen parepaa, kuin olla ollut yksin vauvan kanssa. On saanut tehdä kaiken yksin ja juuri niin kuin on itse halunnut juuri sillä hetkellä. En hetkeäkään usko, että itse olisin jaksanut olla miehen kanssa tai mies olisi jaksanut olla minun kanssa vauva-aikana tai sen jälkeen. Tai jos olisi, niin sitten liitto olisi sinetöity maailman loppuun asti.

      Kertauksena vielä. Sinussa aloittaja ei ole mitään vikaa. Olet äitinä nuori. Keskity vauvaan ja nauti siitä. Se aika on pian ohi. Pian on tilalla taapero. Nauti siitäkin, sekin aika menee pian ohi ja tilalla on ihana isompilapsi.. Unohda muu. Älä takerru mieheesi ja odota saavasi häneltä onnea ja tukea, koska et sitä valitettavasti näytä saavan. Olet hyvä äiti, kuuntele sisintäsi ja keskity tyydyttämään vauvasi tarpeet. Se on sinun tehtäväsi elämässäsi tällä hetkellä. Muu saa odottaa. Vauva ei. Toisena älä unohda itseäsi. Tee asioita, jotka auttavat sinua voimaan hyvin ja mistä saat energiaa ja voimia. Kun äiti voi hyvin vauvakin voi hyvin. Hae voimaa muualta kuin miehestäsi niin kauan, kun hän on kykenemätön sinua tukemaan. Ehkä miehesikin alkaa havaitsemaan olemassaolonsa eritavalla, jos hän on sinulle kuin ilmaa ;) Tsemppiä sinulle ja muille äideille. Voimia elämääsi ja arkeesi. Rakasta itseäsi, rakasta vauvaasi ja mieti vasta sen jälkeen rakastatko miestäsi.

      Miksi tehdä lapsia jos ei ole pienintäkään käsitystä vastuusta ja velvoitteista joihin on oltava valmis?

      Käsittämätöntä ulinaa. Katsokaa ympärillenne siittäjät: jättimäisesti ylikansoittunut maapallo ympäristöongelmineen, sotaa ja väkivaltaa, mielenosoituksia, diktaattoreita ympäri maailman, ihmisarvon jatkuvaa loukkaamista, jättimäistä työttömyyttä...
      Tuttavaperheen lapset joutuivat kokemaan ja näkemään Jokelan kouluteurastuksen. Siihen päättyi kolmen pojan Terve Elämä ja tilalle tulivat psyykenongelmat jotka eivät koskaan parane.

      Tähän Paskamaailmaan siitätte uusia kärsijöitä?

      Ei käy järkeen, ei.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Haiskahtaa aika voimakkaasti viha miehiä kohtaan, ettei vaan jäänyt jotain kertomatta?

      Ja mitä tulee lasten kasvatukseen ohjeella:"tee niinkuin itsestä tuntuu" mennään raskaasti perseelleen, tuore äiti on kykenemätön asettamaan lapselle rajoja, koska ei siedä lapsen itkua. Hyvä esimerkki tuo nukkumaan opettelu, omat lapseni siirtyivät omaan huoneeseensa nukkumaan hyvin varhain, muutamina ekoina öinä toki huutoa, mutta kun sen pystyy kestämään vanhempana, eikä ole heti hakemassa sitä lasta viereen, niin kyllä ne oppii nukkumaan myös itse, kysymys on puhtaasti vaan siitä kykeneekö vanhempi sen opettamaan. Pätee lukemattomiin oppimiskysymyksiin mutta toki totta on sekin että lapset ovat erilaisia, ja vanhemman täytyy yrittää löytää aina paras keino omalle lapselle oppimiseen.

      Pakko kommentoida tuohon lasten nukkumiseen, että se on niin lapsesta kiinni. Ei ole välttämättä väliä, että nukkuuko lapsi omassa sängyssä jne.. Mun lapset on alkanut nukkua vasta kaks vuotiaana ja voin kertoa, että univaje on kaikista pahin elämänilon tappaja. Aloittajalle suosittelen, että keskustelet miehesi kanssa kunnolla ja käytte puhumassa ulkopuoliselle. Jos onnistut muuttamaan tilanteen hyväksi arjeksi, niin arvostan 110. Aina kannattaa kokeilla ja jutella asiat läpi


    • Mies käy puutteessa "puutarhatöissä". Melkoista tuskaa on. Uusi vaimo thaimaasta olisi paikallaan ja alkaisi halittamaan..


  • Voimia! Hankalia tilanteita on monilla. Toivottavasti pääsette miehenne kanssa yhteisymmärrykseen.

  • Se on varmasti jokaisen ihmisen itse ajateltava mikä on parempi. Kenties kituuttaa parisuhteessa, jossa on jotain hyviä puolia, vaiko lähteä eri teille ja alkaa elämään itsenäistä elämää.

    Varmasti lapsi oppii asioita vanhemmiltaan ja selviytymiskeinoja sellaisiin tilanteisiin missä vanhemmat itsekin elävät. Toisaalta lapsi voi myös oppia välttämään vanhemman esimerkillä tällaisia tilanteita alunperinkin.

    Sitten on myös apuväyliä kuten apuaeroon.fi hakukoneella noita tuntui löytyvän lisääkin. Tsemppiä sulle ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa mihin suuntaan sitten päädytkin sen kanssa!

  • No kuule ota ero!!!

  • Heippa!

    Oletko miettinyt miksi alunperin rakastuit mieheesi? Oletko puhunut näistä asioista miehesi kanssa tai oletko miettinyt jos voisitte mennä puhumaan asioista terapeutin kanssa? Väsyneenä ei kannata tehdä johtopäätöksiä! Vaikka kuinka tuntuisi ettei toinen arvosta sinua voi se olla vain näkemyseroja tai harhaa väsymyksen ja uupumuksen takia. Kehottaisin ehdottomasti yrittämään puolisosi kanssa ja jos hän ei vastaa tähän pyyntöön eikä ole valmis tekemään töitä suhteenne eteen niin silloin ero on ehdottomasti vapauttava ja paras vastaus teidän polulle. Monet ajattelee että ero on lapsen kannalta pahinta, mutta mieti sitä jos lapsi joutuu elää elämänsä teidän välissä. Nähden että te ette rakasta toisianne vaan "tulette vain toimeen". Lapsi saa tästä väärän käsityksen ihmissuhteista, joten loppupeleissä jos ette todella halua olla yhdessä kaikille parasta on olla erillään.

  • Kannattaa puhua asioista suoraan miehen kanssa. Eroaminen on helpompaa lapsen kannalta kuin lapsi on pieni. Ennenkuin eroat tai asiasta päätät niin juttele miehelle suoraan tunteistasi. Jos sinun on vaikea jutella niin näytä kirjoituksesi.Stemppiä

  • Toivon, että et ota sydämeesi niitä ilkeältä vaikuttavia kommentteja ja käskyjä, mitä tällä palstalla satelee, vaan käännyt mieluummin turvallisemmin esim. joko seurakunnan tai perheneuvolan työntekijän puoleen. Pikku lasta hoitaessa äiti on väsynyt ja siitä ei saa syyllistää häntä. Lapsen imettäminen on oikein ja äiti saa imettää lastaan tuntematta syyllisyyttä niin kauan kuin kokee sen tarpeelliseksi lapselleen. Siihen on terveydellisiäkin hyötyjä todettu lapselle olevan. Toisekseen, kun äiti on väsynyt, niin luonnollisestikaan ei halua seksiä. Kas kun se on vaan mahdotonta haluta aivan väsyneenä, ei silloin saa syyllistää, pakottaa eikä kiristää. Mies jos kiristää sillä ettei halaa tai pussaa, tekee itse hallaa, oikeasti henkistä väkivaltaa. Ilmeisesti mies tarvitsee nyt hyvää neuvonantajaa rinnalleen ja pysähtymistä ajattelemaan, että hänen tehtävänsä on pitää huolta äidistä ja lapsesta niin, että heillä on hyvä olla. Kun mies rakastaa ja osoittaa rakkautta ja arvostusta vaimolle, niin varmasti vaimo alkaa haluta miestään, kunhan on saanut myös nukkua ensin rauhassa. Ehkä mies voisi siinäkin auttaa. Tällaisessa tilanteessa pikkulapsen kanssa olette uudessa elämän vaiheessa. Kaikki ei ole menetetty, älä hätiköi, vaan hakekaa yhdessä apua. Voitte oppia ymmärtämään toisianne ja antamaan anteeksi. Kaikissa pikkulapsiperheissä tulee parisuhteisiin yleensä koetuksia, isompia tai pienempiä. Mutta silloin on haettava apua.

  • Miehesi kuulostaa hyvältä isältä ja mieheltä ainut vain on se, että ette ole samalla aaltopituudella. Teidän pitäisi selvittää parisuhdetta minunkaan mies ei vaihtanut kakkavaippoja esikoista nyt se on vaihtanut nuorempien 1,5vja 5kk vauvojen vaippoja melkein koko ajan ja inhoan sitä vaipan vaihtoa kun yleensä oon raskaana ja meinaan oksentaa, meillä on 7lasta.
    16vuotta olemme jo olleet yhdessä.

  • Ukkosi on narsisti, käyttää myös valtaa hallitakseen tilannetta.....eroa,vaikka ei se helppoa ole mutta kunnon miehiä riittää Suomessa.

  • Älä ihmeessä riko perhettäsi. Pikkulapsiaika on lonelĺa tavalla rankkaa ja parisuhde kovilla, mutta jälkikäteen tajuaa sen olleen elämän parasta aikaa.

    Joskus 15 vuoden kuluttua voit harkita eroa, jos tilanne ei parane. Hanki vaikka salarakas, niin jaksat sinne asti.

  • Joo kannattaa erota jos ei pysty puhumaan asioista! Bonus perhe on varmasti vielä parempi! Riskejä on sit vielä enemmän jaksamisen kanssa tai toinen vaihtoehto et oikeasti helpottaa kuten minulla kävi. Yksin on parempi olla antaa naisten mennä jos on muut mielessä!

  • Jos eroa mietit, niin kannattaa lähtökohtaisesti ajatella elämää lapsen kanssa. Ei uutta miestä siihen heti mukaan. Joskus paranee vaihtamalla, joskus ei

    • Minä jätin mieheni juuri tuollaisen takia, kun nuorin lapsi oli 3 vuotta. Päivääkään en ole katunut löysin aivan ihan miehen, joka arvostaa minua ja yhteistä elämäämme.

      Oma onni on tärkeintä, koska lapsesi vaistoavat ja tietävät alitajunnassaan että teillä ei ole rakkaussuhde vaan olette pakonomaisesti yhdessä. Pienemmällä rahalla tulee loistavasti toimeen, kun on rakkautta ja onnellinen perhe.


  • Menet terapiaan, pari terapiaan. Sikäli mikäli tuo on ihan normaalia kun on lapsi.

    Itse kahden pienen lapsen isänä voin todeta, että tässä on kyllä tunteita koettu ylös alas ja ylös. Se on normaalia. Minä väsynyt töistä, vaimo valvoo yötä.

    Pääasia on löytää toista tukeva yhteys. Jos vaimo on kiukkunen, yritän hillitä itseeni ja annan vaikka halin. Tottakai aina riitaa, kinaa ja hermostunutta ilmapiiriä on. Se kuuluu aikaan. Tärkeetä on puhua tunteista, eikä yksin oman pään sisällä niitä käsitellä. eikä eteenkään tämö hullu foorumi siihen auta.

    tsemppiä.

  • Olen nyt miettinyt tätä samaa miehenä, että haenko eroa vaimostani, kun meillä on yhteisiä lapsia. Vaimoni on kyllä ihan mukava, mutta raha-asioitaan hän ei osaa hoitaa lainkaan, hänellä on ostoaddikti, joten kaikki ansiot menevät toinen toistaa päättömämpiin hankintoihin ja mihin muuhun, mistä ei ole tietoa, palkka ja lapsilisät häviää mystisesti.
    Eroa olen miettinyt aiemminkin, mutta nyt vaimoni teki niin päättömän suuren hankinna, että kerroin hänelle harkitsevani avioeroa. Lasten takia jatkamme, koska lapset kärsivät tässä erossa kaikkein eniten, en saisi lastemme huoltajuutta kuitenkaan ja lapset jäisivät vaimolleni. Nyt lasten elämä pysy järjetyksessä, kun elämme perheenä omakotitalossamme, josta minä maksan kaiken ja kustannan muutenkin elämisen.
    Keskustelemme tai yritän keskustella vaimoni kanssa hänen raha-asioistaan, koska olen avoin omista raha-asoistani, mutta vaimoni ei suostu kertomaan raha-asioistaan. Meillä on avioehto, koska jo ennen avioitumistamme sain käsityksen, että tuleva puolisoni ei osaa hoitaa raha-asioitaan kunnolla. Joten avioerossa ei minulle tule taloudellista ongelmaa.
    Meillä ei ole alkoholiongelmaa kummallakaan ja ulospäin perheemme näyttää varmaan hyvinkin toimivalta. Eikä meillä ole ollut suuria riitojakaan, mitä nyt viimeaikainen vaimoni suuri hankinta aiheutti minulle melkoisen yllätyksen ja sain siitä aikaiseksi jonkinlaisen keskustelun.
    Kummallisinta tässä jutussa on, että vaimoni ansiotulot ovat jopa suuremmat minun tuloihini nähden, silti niistä ei riitä taloutemme pyörittämiseen tai autoon tms. Kaikki autot olen minä ostanut vuosien aikana, vaikka vaimoni saa työnantajaltaan kilometrikorvaukset työmatkoistaan. Kaikki häviää, mitään ei jää uuden auton ostoon tai huoltoihin, hädin tuskin polttoaineisiin.
    Vaan näillä mennään siihen asti, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, en halua pilata lasten elämää.

    • Jos vaimollasi on ostosaddiktio, hän voisi olla yhteydessä Perheasiainneuvottelukeskukseen ja käydä siellä miettimässä, miksi hän toimii, niinkuin toimii. Samalla saisitte yhdessä miettiä tilannetta ulkopuolisen ihmisen kanssa.


  • Tärkeintä on rakastaa, kunnioittaa ja olla toiselle hyvä.

    Lapsi tietysti on numero yksi ja sen mukaan lapsiperheiden arki menee.
    Huolehdi itsestäsi eli unesta, liikunnasta ja sosiaalisista suhteista mahdollisuuksien mukaan.

    Sinä pihtaat ja mies pihtaa hellyyden osoituksia.
    Keskustelkaa asiasta avoimesti, kunnioittavasti ja rauhassa. Myös ulkopuolista apua saa esim. seurakunnista parisuhdeterapiaa eli sitä tarvittaessa ettei asiat mene lukkoon.

    Itse erosin, kun emme keskustelleet tarpeeksi.
    Asiat menivät lukkoon.

    Kyllä Sinun pitäisi olla hyvä miehellesi ja miehesi antaa Sinulle hellyyden osoituksia.
    Kilpailkaa rakkaudessa ja toisen huomioimisessa.

    Jos käytätte seksiä ja hellyyttä aseena niin se on tuhon tie teille molemmille ja myös lapsellenne.

    Jos eroaa niin monesti saa vielä huonomman, mutta ei tietenkään aina.

    Puhukaa, rakastakaa ja kilpailkaa rakkaudessa.

  • Onko kenties VALTIOLLINEN POLIISI mennyt korvienväliin? Valtion tapa muuten varastaa kaikki ... siksi se huumekauppakin on ollut poliiseille niin tärkeää.

    Huumeiden käyttö on sen verran kallista, että mitä enemmän "mielenterveysongelmia" ihmisillä on, niin sitä enemmän SOCIALISMILLA valtio voi varastaa ... on muuten Venäjä/Italo-mafia taustalla. Siksi se poliiisijohtokin "tappoi itsensä" ...

    Verovaroilla tuettua HUUMERIKOLLISUUTTA a la SUOMI.

    • Hitto mitä kitinää.. Mietihän, että oot aikuinen ja äiti. mitä halipusuhommia kaipailet mieheltäs? lapsia halitaan ja pusutellaan, kun niillä on paha mieli. kyl vähän säälittää ukkos, mut lapsen takia toivottavasti jonkun ratkaidun löydätte


  • Uskon, että pelottaa <3 Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun. Asioita, joita mun mieleen nousee sun kirjoituksesta: Vanhempien suhde on lapsen koti. Oma onnellisuus on lapsen onnellisuus. Itseäni on auttanut kirja Miehet on Marsista naiset Venuksesta. Toivon sulle kaikkea hyvää!

  • Ainiin, nainen syttyy yleensä seksiin läheisyydestä, turvallisuudesta ja pusuttelusta. Miehen voi olla hyvä miettiä kannattaako kieltäytyä niistä 🤔

    • Loistava kommentti!


  • Parin ollessa yhdessä ja muuttaessa saman katon alle, eikö toinen osapuoli ole tuolloin rakkain ja tärkein ihminen toiselle? Mikä muuttuu lapsen syntymän jälkeen? Aleneeko mies asteikolla lapsen jälkeen? Ilmanmuuta lasta rakastetaan, muttei sen rakkauden pitäisi olla toiselta pois. Olen huomannut merkillisen piirteen joissakin naisissa lapsen syntymän jälkeen. Kokevat olevansa jollain lailla "neitseellisiä" olentoja, joihin ei saisi koskea seksuaalisesti. Koko elämä pyörii ainoastaan lapsen ympärillä. Mitä peliä tämä on? Lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla, jolloin oltiin huonoja äitejä ellei imettänyt. Onneksi kohdalleni sattui aivan mahtava kätilö, joka oikaisi tämän asian. Imetin ensimmäistäni 5 viikoa ja toista 3 viikkoa. Tämä ei johtunut laiskuudesta, vaan maitoa ei riittänyt tarpeeksi ja jouduin turvautumaan sen lisäksi vastikkeeseen. Huomasin arjen pyörittämisen olevan huomattavasti helpompaa kun ei tarvinnut pähkäillä maidon riittämistä. Lapsillehan annetaan jossain määrin kiinteää ruokaa jo puolen vuoden iän jälkeen.En ole huomannut lasteni kärsineen tästä järjestelystä.
    Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja lopeta maidon kanssa läträäminen öisin. Syötä enemmän kiinteää ruokaa ja siirry kaupan maitoon. Huomioi enemmän miestäsi äläkä odottele niitä pusuja ja haleja kuin teini. Mitäpä jos tekisit vaihteeksi lähentymisaloitteen. Voisit jopa yllättyä. Ei lapsi ole mikään este rakkauden jakamiselle.

  • Tarvitseeko tuota edes miettiä, tietysti lapsen onnellisuus ennen kaikkea.
    Olet vaan turhaan tyytymätön, käykää jossain parikurssilla niin suhde elpyy.
    Jos eroatte, lapsen perusturvallisuuteen tulee suuri särö ja trauma.
    Lapsi jos joutuu eroon vanhemmastaan lapsena, tulee tod.näk.kärsimään ikänsä hylätyksi tulemisen pelosta, turvattomuudesta ja paniikkioireista.
    Useat lapsena eripituisiksi ajoiksi vanhemmasta eroon joutuneet kärsivät näistä, minä mukaanlukien.
    Sinulla on ihan kadehdittavan mahtava elämä, nauti siitä perheesi kanssa.

  • Lue ja mielellään luetuta miehelläkin kirja: Rakkauden revoluutio

  • Tuosta kannattaa lapsen kanssa lähteä. Asiat kyllä järjestyvät. Miehiä kyllä piisaa mutta seksiä pitää olla, muuten ei suju pitemmän päälle. Jos seksi ei maistu sitten kannattaa elellä itsekseen.

  • En ymmärrä tätä valitusta siitä että toinen ei ymmärrä miten paljon töitä teen. Itse olin koti isänä 2 vuotiaan ja 10 kk kanssa. Ei ollu rankkaa. Oli antoisaa ja ainakin minun mielestä parasta aikaa. Töissä on kyllä pahempi. Vähän suuhteelisuudentajua. Lasten hoito vaatii paljon mutta antaa myös todella paljon. Mieti hyviä puolia. Seksi kuuluu liittoon. Jos sinä saat halauksia silloin kun mies saa seksiä, eikö silloin molemmat saa mitä haluavat?

  • Hei naiset ,äidit!

    Täältä on varmaan saanut neuvoja miten toimia missäkin tilanteesa ,eikö vaan.Minä annan neuvon ,toisenlaisen! Hyvät naiset ja kunnon miehet. Yhteen muutossa pian huomaatte, ette sovi toistenne kanssa ja ero koittaa .Menee talot ja tavarat jakoon ja tulee riitaa ja oikeudenkäyntejä huolloista ja omaisuuden jaosta.Asukaa omissa asunnoissa ,käykää kylässä ja yökylässä toistenne luona .Suhde pysyy paljon parempana ja Rakkaus tai ,jos nyt rakkautta yleensä on tai jos se on sekoitettu Sexiin ,pysyy paljon parempana ja kestä kauemmin.Viikonloppu kyläily toisen luona on ihanaa , hellyys ja lämpö ja läheisyys tuntuu tosi hyvältä ja muuten voi ellellä työviikkoa tehden.Me eläkeläiset olemme tämän jutun keksineet .Ei tekisi pahaa teille nuorillekkaan.!

  • Olet varmaan oman ajan tarpeessa. Ota viikonloppu vapaata ja mene nauttimaan elämästä johonkin hoteliin. Olen mies,meillä vaimo sai aina vapaata kun olin kotona muuten työ vei voimat viikolla. Etsikää itsenne niin se lapsi muuttaa maailmankuvaa niin teki meilläkin ja varmaan kaikilla. Se vaan täytyy kestää ja nähdä lapsen kasvavan se huoli ei lopu koskaan. Meillä jo lapsi maailmalla silti aina mielessä miten menee ja jne.

  • Eikö teidän kannattaisi mennä perheneuvontaan keskustelemaan? Nyt vaiuttaa siltä että olette kumpikin omassa nurkassa ettekä anna periksi toisen toiveille. Ulkopuolinen apu viisi auttaa.

  • Vaihtamalla paranee sanovat monet. Ongelma on, että yleensä ihmiset - niin miehet kuin naisetkin - hakeutuvat samantyyppisten partnereiden seuraan kerta toisensa jälkeen. Samanlaisilla ominaisuuksilla, hyvillä ja huonoilla.

    Vaihtamalla ei siis aina parane eikä myöskään huonone. Se on usein vain uusi alku, joka usein myös päättyy samalla tavalla kuin edellinen suhde. Voisitko ehkä ajatella aloittavasi uudestaan nykyisen puolison kanssa?

    Mies hakee naiselta kolmea asiaa: lapsia, kumppanuutta ja seuraa, sekä seksiä. Viimeinen on biologinen, sisäänrakennettu asia (kuten toki naisillakin), mutta sen merkitys ei muutu lasten syntymän myötä, koska hormonitasot eivät vaihtele yhtä paljon kuin äidillä. Tätä asiaa eivät monet naiset tajua: seksin määrä on monelle miehelle synonyymi rakkauden määrälle, ja käänteisesti sen loppuminen on sama kuin rakkauden, ja myös miehisyyden loppu.

    Jos kaikki muu toimii; mies tarjoaa turvaa ja taloudellisesta vakautta, ja sinulla on sinun ihana talosi jossa asua ja elää lapsen kanssa, niin oletko miettinyt, että voisit antaa miehelle avoimen luvan käydä toteuttamassa seksuaalisia tarpeitaan muualla? Jos se on ainoa asia jota et pysty hänelle antamaan, niin kannattaako heittää kaikki muu pois sellaisen asian takia, joka on pelkästään vastenmielistä sinulle?

    Itsesi kannalta tämä olisi win-win. Mies olisi tyytyväisempi ja samalla huomaavaisempi, elämänlaatu paranisi - sekä hänellä että itselläsi. Jos sen sijaan eväät mieheltäsi hänen geneettisen perustarpeensa, etkä salli sen toteuttamista muuallakaan, niin olet aivan oikeassa siinä, että ero saattaa olla paras vaihtoehto. Ei lapsen, ei välttämättä itsesi, mutta miehesi näkökulmasta kyllä.

    Voimia ja onnea teille kaikille.
    //Marko

  • Vaihtoon vaan. Omaan verrattuna tuo mies elää sillan alla ja vaatii vastauksia arvoituksiin että jengi pääsee yli... kunnon peikko. Henkistä kiristystä, kykenemättömyyttä aikuismaisee kommunikointiin ja luultavasti pian joku nainen siinä sivussa. Ei yllättäisi. Pakkaa kamppeesi ja mene tai raahaa äijä pariterapiaan. Vaihtoehtoja on useita miten tätä voi yrittää ratkaista. Otat niistä sen mikä pitää sun veneen pinnalla.

  • Teidän kannattaa opetella puhumaan asioista avoimesti, puolueettoman kolmannen osapuolen läsnäollessa. Koston kierteessä kituminen ja rakkauden ja hellyyden osoittamisen panttaaminen kertoo, että tilanne on tulehtunut. Seksin pitäisi olla ilo molemmille osapuolille, se ei todellakaan ole koskaan velvollisuus. Vauva-aikana perhe-elämässä tapahtuneet muutokset, univaje ym. vaikuttavat, ymmärrystä tarvitaan puolin ja toisin. Siitäkin asiasta pitäisi voida puhua - ja keskittyä puhumaan omista tunteistaan toista syyllistämättä.

    Mitä tulee komenteluun ja passuuttamiseen, se ei ole hyväksyttävää käytöstä, ja se kannattaa sanoa komentelijalle asiallisesti suoraan. Kiitoksella ja kauniisti pyytämällä pääsee pidemmälle.

    Äitiys ei ole aina helppoa, mutta myös tuoreet isät pelkäävät ja ovat huolissaan - parisuhteestaan, omasta loppuelämästään, toimeentulosta, suhteestaan lapseen ja vaikka mistä. Eivätkä aina osaa tukea ja arvostaa puolisoaan tärkeässä elämänvaiheessa oikealla tavalla. Arvostakaa itseänne, arvostakaa ja kunnioittakaa toisianne ja omaa osuuttanne yhteisen hyvinvoinnin (henkisen/fyysisen/taloudellisen) eteen. Älkää jääkö yksin, vaan etsikää sinnikkäästi apua vaikkapa neuvolan kautta - itselle, parina ja perheenä. Voi olla, että opitte vielä puhumaan keskenänne ja arvostamaan - jopa rakastamaan - myös toisianne.

    Älkää ns. istuko aidalla parisuhteessanne, vaan opetelkaa kommunikoimaan. Teillä saattaa olla vielä hyvä mahdollisuus onnistua parina ja perheenä. Niin tai näin, teillä on yhteinen, rakas lapsi, ja hänen hyvinvointinsa takia teidän on arvostettava toisianne ja opittava tukemasn toisianne ja tulemaan toimeen keskenänne, olitte sitten yhdessä tai erikseen.

    Nimimerkillä viisikymppinen - kokemusta on pahoista tunnelukoista, penikkataudeista ja kommunikaatio-ongelmista parisuhteessa nuorempana. Monta asiaa ollaan opittu kantapään kautta. Samassa suhteessa edelleen, ja aina paranee - onnenkauppaakin ehkä, mutta myös yhteisen yrittämisen ja tahdon ansiota.

    Ansaitsette kaikki hyvän perhe-elämän, jossa riittää rakkautta ja toinen toisensa kannattelemista, päivittäistä keskinäistä kiittämistä ja kiitollisuutta. Sellaisessa lapsen on hyvä olla.

  • Ero on paras ratkaisu.

  • Ensiksikin, voi jeesus sentään mitä mul**uja kommentteja porukka täällä latoo pöytään, syyllistämistä ja ilkeilyä. Todella ylimielistä porukkaa, joista kyllä erottaa puutteessa elävät miehet ja ninamikkoset. Mutta mietipä mitä tulee lapsesta jonka vanhemmat kiusaavat toisiaan? Toinen pihtaa läheisyyttä ja toinen seksiä, kumpaakin tarvitaan hyvään ihmissuhteeseen. Nyt keskustelua peliin, jos tilanne on jatkunut pitkään, niin voi olla että kahdestaan ei saada asioita purettua vaan joudutaan entistä pahempaan umpikujaan. Ulkopuolisen apu jos hyvän sellaisen jostain löytää olisi varmastikin tarpeen. Tosin siitäkään ei välttämättä apua ole, kummankin on haluttava parannusta suhteeseen ja se on tehtävä oman itsen takia, ei puolison tai lapsen takia. Pikkulapsi arki on raskasta, mutta silti huonoon suhteesen ei pidä jäädä. Muista ettei fyysinen väkivalta ei ole ainoa väkivallan muoto, ei kenkään kettuilua tarvitse sietää, ei sinun eikä puolisosi. Kukaan muu ei pysty puolestasi ratkaisua tekemään, eikä sitä pidä kenenkään ainakaan tällä palstalla päästä tekemäänkään. Sinä teet ratkaisusi itse ja joudut sen kanssa elämään.

    • Menkää perheneuvolaan.
      Ota itsellesi harrastuksia, omaa aikaan, niin että mies saa hoitaa poikaa yksin.
      Mene pienelle matkalle.
      Nyt pitää elää!
      Onnea perheelämään!


  • Ikävä huomata, että tällä sivustolla hyökätätään sitä vastaan, joka oikeasti toivoo apua ja hyviä neuvoja. Toivoisi ylläpidonkin miettivän, mitä julkaistaan ja mitä ei..

    Toivon sinulle voimia! Itselle aika tuttua tuollaiset kokemukset ja tunteet. Toki mukana voi olla väsymykseen liittyvää ja lievää masennusta, mutta parisuhde on kahden kauppa ja molemmilla on velvollisuus tulla toista vastaan. Miehesi ei saisi käyttää henkistä väkivaltaa, sitähän se on enempi vähempi. Kannatan, että yrittäisit saada miehesi mukaan keskustelemaan asioista esim. perheneuvolan psykologille. Tai jos hän ei lähde, pyri käymään juttelemassa asioista yksin siellä tai mielenterveystoimistossa. Se ei tarkoita, että olisi hullu, päinvastoin siellä saa apua henkiseen pahaanoloon ja ahdistukseen, ja keskustelut ovat luottamuksellisia. Se voi avata ajatuksia ja näkökulmia.

    Itse olen eronnut kesällä lapseni ollessa 4-vuotias. Raskas päätös, mutta oikea. Lapsikin aistii vanhempien mielentilat ja tunteet, ja omalla parisuhteella antaa lapselle mallia, mikä on hyväksyttävää parisuhteessa. Itselläkin jäi auto ja talo taakse eron myötä, mutta lopulta on tärkeämpää että pystyy hengittämään ja olemaan vapaasti oma itsensä, ja olla onnellinen, ainakin ajan kanssa, koska ero on aina kriisi elämässä. Arvosta itseäsi ja pidä itsestäsi ja lapsestasi huolta. Voimia!

  • Älä eroa kahdenkaan vuoden päästä. Elämä on todella rankkaa yksin lapsen kanssa. Suuri ongelma on ainainen rahan puute. Anna miehelle aikaa aikuistua ja ymmärtää paremmin sinua. Omalle pojalleni annoin ohjeita kuinka huomioidaan puoliso lapsen syntymän jälkeen. Ovat edelleen yhdessä . Lapsi on 14 v. Elämä on tasoittunut ja heillä on hyvä olla yhdessä. Poikani tekee kotona paljon kotitöitä. Miniä on kova laittamaan ruokaa. Vuosien varrella olen tukenut ja keskustellut heidän kanssaan. Miniäkin kunnioittaa minua.

  • .... Kun äiti voi hyvin /on onnellinen, niin lapsi/lapset voi hyvin....
    Päätös on sun.

  • Herran jestas puhukaa asioista ja koittakaa ymmärtää toisianne ja itseänne. Kerro miehellesi mitä susta tuntuu ja mitä pitäisi muuttaa ja kysy että miltä hänestä tuntuu ja mitä hänen mielestään pitäisi muuttaa. Äläkä odota että hän osaisi heti vastata.

    Musta tää kuulostaa aika selkeästi siltä että pieni lapsi stressaa ja väsyttää teitä molempia ja reagoitte molemmat siihen eri tavalla ja koitatte painostaa toisianne helpottamaan oloanne itse haluamallanne tavalla sen sijaan että koittaisitte helpottaa oloanne yhdessä.

  • Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat. Itse olen erolapsi ja hyvin tyytyväinen siihen, että vanhempani erosivat. Lapsi aistii kyllä, jos vanhemmat eivät ole onnellisia.
    Olen vasta 22 vuotias, joten varmasti moni on sitä mieltä, että en ole elänyt tarpeeksi antaakseni neuvoja. Mielestäni kuitenki tämä on asia, josta sinun pitäisi puhua miehesi kanssa. Jos kummatkin ovat valmiita yrittämään niin yrittäkää ja jos tarvitsette mielestänne ulkopuolista apua, hankkikaa sitä.
    Älä tee hätiköityjä päätöksiä.
    Jos tunnet olosi onnettomaksi vaikka kuinka yrittäisitte tai jos miehesi ei halua yrittää on mielestäni syytä HARKITA eroa.
    Onnettomassa suhteessa olevat vanhemmat vaikuttavat lapsiin, niin kuin myöskin vanhempien ero. Minun mielestäni erossa kannattaa ajatella ensisijaisesti itseään, sillä itsensä kanssa elää koko loppu elämänsä ajan.
    Täytyy vielä tuohon joka toinen viikko vuorotteluun sanoa, että se ei aina ole paras mahdollinen vaihtoehto lapselle. Sitäkin pitää miettiä tarkkaan, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi. Meillä toimi paremmin se, että toisen vanhemman luona käytiin vain joka toinen viikonloppu. Tällöin meillä oli normaali arkirytmi. Tiedän myös monia muita, joilla tämä järkestely on toiminut hyvin. Tämä on asia, jota pitää kokeilla ja sitten päättää lapselle sopiva vaihtoehto.

  • Neuvon sinua olemaan kärsivällinen. Kysyy apua vanhemmiltasi (isältäsi ja äidiltäsi) ja tarvittaessa kysyy neuvoa ja kerro asiasta aviomiehesi vanhemmille. Puhuu aviomiehesi kanssa. Uskalla pyytää ihmisiä väliin läheisistä. Ota tuomarin omasta perheestäsi ja anna hänen ottaa tuomarin hänen perheestä ja valmista puheesi ja kerro asiat. Jos kuitenkin erotte niin odota pari kuukautta eron jälkeen, ennen kun muutatte erikseen. Siinä aikana miettikää, että haluatteko lopettaa suhdetta tai palaatteko yhteen siinä aikana. Kuitenkin siinä aikana, kun älkää harrastako seksiä toistenne kanssa vaan olkaa kaverina ja sitten, kun kuukaudet on ohi, ettekä siinä aikana palannut yhteeb tai harrastanut seksiä niin sitten voitte muuttaa erikseen.🌸

  • Käy perheneuvolassa puhumassa tästä. Ero on iso asia, ei liian nopeita päätöksiä mutta älä nyt jää useampaa vuottakaan odottamaan.

    Yritä puhua miehellesi tästä, ehkä jopa saada mukaan perheneuvolaan.

    Kun saat yösi nukuttua paremmin ja ajatuksesi saat sitä myöten paremmin haltuun, tutki tosissaan sydäntäsi mikä on parasta. Toisen takia ei kannata uhrautua jos se tekee sinut itsesi onnettomaksi.

    Voimaa

  • Voi yhden kerran,ettäkö pusu ja hali kiristys jos ei saa pissareikää? Ei kyllä kovissa kantimissa elämä yhdessä,ootko oikea vai elämäntapataiteilija? Ei kyllä tekis pahaa jos vaikka kysyisit siltä ukoltasi lapsettaako sitä vielä pitkään ja samaa sulle toisinpäin. Tais jäädä Hiekkalaatikolle molemmilta Lelut. Maalaisjärki on poistunut,,kumartakaamme ja sanokaamme hyvästit Aivotoiminnalle.

    • Sulla kommentista päätellen? Kuin kirjottaisit itsestäsi, varsinkin viimeinen lause. Voi olla parempi, että olet hiljaa ja mietit vähän.


  • Oi voi. Oikeastiko täältä kysyt? No... Saat pitää pienen lapsesi lähes yksin. Hyvä jos isä saa edes muutaman tunnin viikossa nähdä lastaan. Muut asiat saat selville jopa ilmaiseksi asianajajan kautta. Elarit ja lapsilisät saat. Saat myös hoitaa kotityöt ja lapsen yksin. Ei ole enää ketään jota syyllistää.

  • Teidän ongelmat olisi korjattavissa, koska kuulostaa siltä, että melkein kaikki ongelmat liittyvät puutteelliseen kommunikointiin. Olisiko parisuhdeterapia oikea ratkaisu? Et ole varmastikaan puhunut miehelle siitä, että harkitset vakavasti eroa.

    Olin itse aikoinaan esikoisen kanssa samassa tilanteessa eli rättiväsynyt yövalvomisesta, kun taas mies koki, että hän sai raataa töissä ansaitakseen rahaa perheelle ja kun hän tuli töistä, niin vastassa kotona oli vain kiukkuinen väsynyt ja kulahtanut vaimo. Päätin jäädä suhteeseen niin pitkäksi aikaa, että saamme toisen lapsen, koska halusin rakkaalle lapselleni sisaruksen saman miehen kanssa. Uskalsin erota vasta sitten, kun olin varma, että haluan erota myös siinä tapauksessa, etten löytäisikään parempaa miestä tulevaisuudessa.

    Jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt avautua tuntemuksistani miehelle esim. kirjoittamalla ja vaatimalla mies parisuhdeterapiaan keskustelemaan, koska meidän juttuyritykset kiersivät aina samaa kehää syyttelyineen.

    Olen ollut vuosia yksin erottuani lasteni isästä. Näin jälkikäteen olisi ollut parempi uskaltaa ns. nostaa kissa pöydälle. Parisuhdemarkkinoilla yksinhuoltaja ei ole niin kovin haluttua vaimoainesta . Minulle ero tarkoitti yksinäisyyttä, huonoja lyhyitä miessuhteita sekä valtavaa taloudellista pudotusta, koska yksin on pitänyt kustantaa kaikki. Samaan aikaan mies on avioitunut uudelleen, hän reissaa ulkomailla ja hänellä elämä on mallillaan asuntolainat maksettuina, kun taas itse sinnittelen ison asuntolainan kanssa vuodesta toiseen.

    Kotona ollessa on aikaa miettiä ja haaveilla. On tärkeää olla realisti ja miettiä, että mitä haaveita oikeasti haluaa toteuttaa. Kumpikin teistä varmasti haluaa lapsen parasta ja onnellisen parisuhteen ja ne teidän on mahdollista saavuttaa, jos niin päätätte.

  • Oikeesti en osta aloittaja sun ongelmia tollasenaan. Jos sun lapsi on ns. perusterve, syö ja nukkuu edes muutaman tunnin vuorokaudessa yhteen putkeen, niin nou hätä, aina pystyt lepäämään. Jos sun rytmi on menny sekasi etkä pysty nukkuun esim päiväunia, hae apua terveydenhuollosta.

    Mun eka kersa huusi yötä päivää kolme ensimmäistä kuukautta. Kävin terkkarilla ja sairaalan päivystyksessä pojan kanssa todella monta kertaa. Kersa huusi sielläkin pää punaisena ja ihan jäykkänä, mutta ilmavaivoiksi ne joka kerta kuitattiin. Olin siinä pisteessä, että mun on kohta pakko antaa kersa pois ennenkuin tulen hulluksi. Sain lapsen yksin eikä ollut ketään muuta, ei isovanhempia, ei sukulaisia auttamassa.

    Sitten yks kerta huomasin vaippaa vaihtaessa tollasen huutosession aikana, että mikä iso patti pojalla on nivustaipeessa, ei muuta kuin hippulat vinkuen sairaalan päivystykseen, pojalla olikin tyrä, oli jo iso kuroutuma sisälle selkärankaan päin, onneksi tuli ihan vahingossa näkyviin uloskin päin, muuten olisi käynyt tosi huonosti. Ei muuta kuin poika leikkaukseen saman tien. Siihen jäi itkut ja puklaukset. Siitä voi sanoa, että se 3 kk jos mikä oli rankkaa - yksinhuoltajalle. Ton jälkeen ei ole pienet yöheräämiset tuntuneet minulla missään.

    Enkä kerro tätä kilpaillakseni sun kokemusten kanssa enkä vähätelläkseni niitä. Yritän sanoo, että vaikuta sinä nyt niihin asioihin joihin voit ja jotka parantaa sun ja sun lapses elämänlaatua tässä ja nyt. Ota järki käteen ja ala kattoon elämääs aikuisen silmin ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen.
    Mun mielestä ero ei parantais sun eikä lapses elämää.

    Jos kerran oot menossa kohta töihin, niin ilman muuta imetykset pikku hiljaa pois, kunnon ruokaa tilalle.
    Ja ennen kaikkee lasta enemmän isälle ja myös muille ihmisille.
    Jos isällä on mahdollisuus pitää vanhempainvapaata tai jäädä kotiin vaikka vain kuukaudeks kun sä oot töissä, suosittelen sitä vaihtoehtoo. Voisivat olla kaksisteen ja tutustua kunnolla toisiinsa ja luoda elinikäsen suhteen siinä.
    Kohta sun lapsi joutuu oleen erossa sinusta 6-9h putkeen useampana päivänä viikossa. Pakko sun on alkaa luottaa muihinki ihmisiin lapsesi hoitajana kuin vain ittees. Joten rohkeesti vaan, kun mies tulee kotiin, niin lasta hänelle ja vaikka oma pää tyynyyn jos väsyttää.

    Kotihommat, mulla ei ollu koskaan ongelmaa kotitöiden suhteen. Hyvin ehdin yksin tekeen, ja hyvin ehdin vieläkin vaikka on useampi lapsi. Tosin kersat auttaa, mies auttaa kun olen ne siihen auttamiseen kasvattanu ja pyytäny apuu.

    Jos lapsi heräilee öisin, unikoulut on keksitty, löydät infoo ja ratkaisuin ongelmaan, jos vaan haluut sitä etsii. Pitkäjänteisyyttä se vaatii, mutta onnistut.

    Sitten kun meet töihin, molemmat hoitaa muksua ja kotia tasavertasesti niin kaikilla on parempi olla. Asiat hoituu, kun pistät hoitumaan.

    Nää seksi- pusu - sun muut läheisyydet miehen kaa, niille pitää olla parisuhteessa aikaa. Ne kuuluu parisuhteeseen ja jos sä koko aika oot että seksii ei tipu, tai annat pikaseksii niin harvoin kuin mahdollista, se on aika hirveetä miehen hyljeksintää ja myös tekee hallaa sulle ittelles. Läheisyys lähentää, ihokosketusta pitää olla parisuhteessa. Nyt te ootte molemmat yhtä pahoja, sinä et anna, mies pihtaa pusuja. Ei todellakaan hyvä. Jos oot masentunu tai jos sun hormonit heittää, so what, siitä huolimatta läheisyys ja seksi kuuluu parisuhteeseen. Ne on tärkee osa parisuhdetta ja thats it, ei mitään selittelyjä alatte kohteleen toisianne paremmin. Piste tää on sellanen kohta josta ei voi laistaa. Mitä intiimimmät välit teillä on, sitä parempi perhe-elämä ja sitä tyytyväisempi mieli.
    Jos et saa orgasmii, opettele nauttimaan seksistä, puhu miehelle, oo rohkee, anna ittelles lupa olla taas nainen, sun miehen rakastajatar, et ole pelkästään lapsesi äiti.

  • Tämän avauksen luettuani ajattelin, että onpa siinä lapselliset ihmiset tehneet lapsen. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että onhan teillä kummallakin vielä opittavaa.

    Seksiä, pusuja ja haleja ei pidä pihdata. Lopeta se imetys, niin seksikään ei enää tunnu inhottavalta. Tuossa asiassa kannattaa olla itsekäs. Vauva ei kärsi vaikka tissittely loppuisi nyt justiinsa, mutta kärsii ja paljon jos eroatte.

    Ps. Miehen ei tarvitse vaihtaa 10 kk:n ikäisen vaippoja. Hän käy töissä ja sinä olet kotona, haloo. Kohta lapsi oppii potalle, eikä teidän tarvitse tapella siitä, kuka vaihtaa vaipan. :D

  • Ehdottomasti eroa. Pärjäät kyllä. Noin pieni lapsi saa olla äidillään arkisin aina ja isällä sitten joka toinen viikonloppu ja lomista puolet isompana, jos lapsi ylipäätään 12-vuotiaana enää itsekään haluaa.

    Jos miehesi olisi rakastava, hän pitäisi Sinua kuin kukkaa kämmenellä. Tilanne ei tule muuttumaan. Omiin tuntemuksiinsa kannattaa luottaa. Sinulla - ja lapsellasi on yksi elämä, käytä se hellän ja huolehtivan miehen kainalossa. Parisuhdeistumiset harvoin auttavat - pitkittävät vaan päivänselvää asiaa.

    Onnea matkaan ! Ole rohkea ! Suomessa naiset pärjäävät kyllä, kunhan et tartu pulloon. Ajattelematonta ja loukkaavaa tällaisilla palstoilla diagnosoida toinen ajatustenvaihtaja masentuneeksi. Et ole sitä lain. Ei seksiä pakolla tarvitse suorittaa - sehän on avioliitossakin raiskaus.

  • Älä hyvä ihminen tee mitään suuria päätöksiä niin kauan kunnes olet saanut kunnolla nukkua JA lopettanut imetyksen. On ihan fiksu neuvo että alle kaksivuotiaiden vanhempien ei pitäisi erota. Mutta keskustelu miehen käytöksestä olisi hyvä avata kyllä saman tien, tuo hellyyskiristäminen on kamalaa. Onnistuisiko pariterapia?

  • Itselläni masunnus, ja parisuhteesi kuulostaa hieman samalta kuin omani. Kun se lähtee tuohon kierteeseen kaikki negatiivinen kasvaa. Aiheuttaen arvostuksen puutetta yms.
    Jonkun täytyy ottaa ohjat. Ja paras tietenkin jos ottaisitte ne yhdessä. Muuten homma vaan pahenee entisestään. Eikä milestäni silloin se ole edes lasten etu.
    On ymmärrettävää että lasta tulisi kova ikävä kuin ei vaikka viikkoon ole nähnyt. Mutta silloin kun se aika koittaa olla oman lapsensa kanssa, siitä osaa ottaa kaiken irti ja olla oikeasti läsnä.
    Tuntuu, että moni suomalainen jää liian huonoon suhteeseen. Voi olla että joskus asiat ovat toimineet ja muu stressi vaikeuttaa sitä, ja päästään yli. Joskus taas ei. Silloin on hyvä lähteä.
    Oma hyvinvointisi on samalla lapsesi hyvinvointia!!!

  • Hei, hyvinkin tuttua. Aivan kuin sitä elämää, jota elin miehen kanssa suhteessa, joka oli kuin pystyyn kuollut. 😒 T. H

  • Miehesi tekee väärin kun kiristää läheidyydellä ja hellyydellä. Tuo on nöyryyttävää kokemus, en ihmettele että olet pahoittanut mielesi. Haluttomuutta ei ymmärretä, se ei ole tahdonvoimalla päätettävä asia, vaan sen syyt on syvemmällä suhteessa.

    Lapset tehdään yleensä yhteistuumin ja on ajatus siitä, että ne hoidetaan yhdessä. On epäreilu asetelma jos toinen alkaa määritellä kotiin jääneen roolia, kun sillä ei ole vaihtoehtoja. Omassa suhteessa minä jäin kotiin ja mies lisäsi työmääriäänään, joten lapsen ja kodinhoito jäi käytännössä minulle. Lepo jäi vähäiseksi ja kaikki vastuu jäi minulle, väsyin. Ja väsyminen vei halut. Rakkauden vei se, että vain seksillä saatoin ostaa läheisyyttä ja hyväksyntää.

    Ehkä pariterapia olisi voinut auttaa, mutta jos ajatusmaailnat ei kohtaa tunneasiossa, voi olla vaikeaa.

    Harmillista kuinka yleistä on tuomitseva suhtautuminen haluttomuutta kohtaan. Haluton haluaisi haluta, mutta olosuhteet ovat syöneet sen pois. Kun suhteessa on vaikeuksia, usein läheisyys kärsii ensin ja seuraavana seksi. Kun suhde paranee, seksi palaa viimeisenä.

    Läheisyys ja hellyys kertoo, että olet ihana ilman mitään velvollisuuksia, sinuna. Seksi taas on enemmän tarve, kuten syöminen tai juominen,

    Moni suhde voisi paremmin, kun PYYTEETTÖMÄSTI osoitettiin toista kohtaan hellyyttä ja läheisyyttä, suukkoja, haleja, lähellä olemista, kehuja, kuuntelemista. Semmoisessa suhteessa halulle on tilaa kehittyä, eikä siitä tulee kauppatavaraa.

    Ja hei, ainakaan hyvää seksiä ei ole tiedossa, jos se hoidellaan vastoin omaa halua.

  • Erotkaa vaan PogU

  • Eroa jos siltä tuntuu. Ei sitä kukaan kuitenkaan hepposin perustein tee. Suhteessa voi olla paha olla vaikka mies ei hakkaisikaan tai ryyppäisi. Ihmeellistä ajattelua, että mies on huippuhyvä jos ei ryyppää tai hakkaa??!!
    Itseäni aikoinaan ahdisti suunnattomasti omassa suhteessa koska mieheltä ei saanut minkäänlaista tukea missään tilanteessa, ei lapsen syntyessä, ei lähiomaisen kuollessa jne. Lapsen hoidin jo yhdessä asuessa lähes yksin, vein ja hain päiväkodista, tein ruuat, pesin pyykit, siivosin, nukutin jne jne.
    Elämäni itse asiassa helpottui kun erosimme ja lapsi olikin välillä isällään. Minulla olikin yhtäkkiä omaakin aikaa jolla taas on ollut suuri merkitys jaksamiseen. Lapsen kanssa asuttu kaksin viisi vuotta ja ei kaduta. Välit lapsen isäänkin paremmat kuin koskaan. Yhdessä vietetään jouluaatot ja pojan synttärit. :)

  • Riipuu oletko yksi niistä harvoista ihmisistä joka pystyy peittelemään sen ettet ole onnellinen lapsilta. Varmaan 9/10 ihmisestä ei pysty ja lapsi kyllä aistii sen että toinen/molemmat vanhemmat ovat onnettomia...eikä lapsi sitä helposti ymmärrä että kyse on "aikuisten jutuista" vaan alkaa mahdollisesti syyttämään itseään tai vastaavaa joka aiheuttaa pitemmän päälle vakaviakin lieveilmiöitä.

  • Tämä on hyvin ristiriitainen keskusteluketju.
    Ap on kuvaillut miestään ihan hyväksi mieheksi ja isäksi. Ap on itse lapsessaan kiinni ympäri vuorokauden, imettää yhä vaikka töihinkin pitäisi kohta jo mennä. Väsyttää, masentaa, ei jaksaisi tehdä sitä eikä tätä vaikka on koko vuorokausi aikaa.

    Ap, olette olleet 10 vuotta yhdessä. Teillä oli säännöllinen seksielämä ennen lasta. Nyt lapsen synnyttyä sinusta kaikki seksiin liittyvä on muuttunut vastenmieliseksi. Et halua enää intiimiä kanssakäymistä ollenkaan miehesi kanssa.
    Kuitenkin vaadit miestäsi suukottelemaan ja halailemaan, mutta ei mitään sen enempää. Olet sukupuoliyhteydessä vain jos on aivan pakko, mutta et anna itsestäsi silloinkaan mitään, odotat että seksi olisi pikaisesti ohi. Ei hellyyttä ei rakkautta, ei seksiä, ei minkäänlaista yhteenkuuluvuutta, ei mitään jäljellä siitä mitä teillä oli ennen lasta.

    10 vuotta yhdessä, kaikki on hyvin, on kaunis koti, on töitä, halutaan lapsi, lapsi syntyy. Sitten totaalinen stop. Ei olekaan enää parisuhdetta. Onkin äiti ja lapsi. Ja mies joka on enää vain joku platoninen tyyppi joka myös asuu samassa kodissa.
    Käytöksesi on ristiriitaista ja aivan hirveän väärin miestäsi kohtaan. En yhtään ihmettele jos hän on vihainen ja ärtynyt eikä suostu pehmoleluksesi.

    Monen kommentoineen mielestä on ihan ok, että äiti voi viedä 10 kk vanhan lapsen mennessään tuosta noin vain erotilanteessa ja sanoa lapsen isälle, että voit nähdä lasta lyhyen hetken silloin tällöin, mutta saat lapsen luoksesi vasta sitten kun hän on isompi.
    Mun mielestä noin ei voi tehdä. Lapsen erottaminen kunnollisesta toisesta vanhemmastaan on epäinhimillistä, sadistista ja helvetin julmaa niin lasta kuin vanhempaakin kohtaan. Ei mahdu ymmärrykseen miten kukaan tervejärkinen voisi tehdä noin pahasti omalle lapselleen.

    Jos sinulla ap on oikeasti tilanne ns. päällä, niin mene kiireesti terveyskeskuksen terveydenhoitajan juttusille tai mielenterveystoimistoon keskustelemaan tästä. Olet masentunut tms. ajatuksesi ja käytöksesi ei ole normaalia.

  • Ehdollistaminen ( jos et ole minulle mieliksi, en halaa....... Ym.) tappaa äkkiä tunteet.

  • Puhumalla asiat järjestyy,jos ei kahdestaan,niin ammattiapua on saatavilla,ei heti pidä eroa ruveta mittimään,nimittäin kokemusta on ,ei vaihtamalla tuossa tilanteessa parane,ensi ainakin on muut keinot kokeiltava,jos ölisi fyysistä väkivaltaa,silloin kannattaisi lähteä ja nopeasti.

  • Parisuhdeterapiaan kannattaa mennä vaikka yksinkin, jos mies ei suostu. Aina kannattaa yrittää parantaa suhdetta mielummin kuin luovuttaa.

    • Voi mennä yksinkin ja fiksu mieskin (onko sellaaia olemassa) voi ottaa koppia annetuista neuvoista. Parisuhdetta ei kuitenkaan yksin pysty korjaamaan siihen tarvitaan kummankin korjausta. Itsellesi saat kyllä siitä hyötyä. Näet omia virheellisiä ja hyviä toimintamalleja, oppii tuntemaan muutoinkin itseään eli saa myös hyviä toimintatapoja tuleviin suhteisiin, mutta aivan turhaan sillä uusia suhteita ei helpolla solmita ja se että löytäis ihmisen, joka olis myös jotakin matkan varrella oivaltanut olis aika ihme. Tosin kaikki ihmiset ei tietty jo lähtökohtaiaesti oo samanmoisia pölvästejä.


  • Itse olen vaimo, kolme lasta ja täysin päinvastainen ongelma ollut eli mieheni ei ole ikinä viivveisannut perheen toimeentulosta ja minun päänvaivani on ollut laskujen maksaminen. toki mieskin on nimellisesti töissä käynyt mutta palkkansa ei ole ollut juuri työttömyysrahaa suurempi. Talo mekin rakennettiin, haaveilin aina kunnon miehestä joka saa edes saman palkan kuin minäkin. Puutarhatöissä minunkin mieheni on rentoutunut, varsinkin siivouspäivinä. Eroa olen ajatellut sata kertaa, mutta olen ollut itse poikkeuksellisesn terve sekä henkisesti että fyysisesti niin jostain kumman syystä olen päätyöni ohella vielä pystynyt paikkaamaan mieheni olemattomia tuloja.
    Lapsemme ovat ihania ja hyvin menestyneitä, toki tietenkin riitelyt kyseisen asian vuoksi ovat heihin jälkensä jättäneet. Arki on mennyt omalla painollaan ja minulla on ollut ystäviä aina jotka ovat auttaneet jaksamaan. Olen ajatellut, että miehelläni on ollut jokin vaiva mikä on estänyt työnhakua. Hänen omaa perhetaustaa miettien se on ollut ehkä hänen etäinen perhe jolta ei ole tukea tullut (vain pyydettäessä, muuten ei ole piitattu eikä oltu todellakaan läheisiä). Siitä johtuen itsetunto on jäänyt kehittymättä.

  • Uusi mies parempi Irakista. Mina rakasta sinua..

  • itse olin onnettomassa liitossa 10 vuotta, jossa vaimo petti ja ryyppäsi viimeiset 3 vuotta.pelkäsin erota,koska pelkäsin lapsieni puolesta, jotka olivat kaikista tärkeimmät.kuitenkin vaimoni eron sattuessa halusi jatkaa rälläämistä ja antoi lapset ja lemmikit minulle, joten sain mitä halusin kaikin tavoin, että ei kaikki ole ennalta määrätty.jos liitto ei toimi, niin erotkaa.Lasten asiat kyllä järjestyvät.

  • Ei kyllä kannata erota, itse ollut 7 vuotta avoliitossa joista 5 vuotta kihloissa lapsen olen syntymästä saakka hoitanut yksin. Puolisoa ei kiinnosta lastenhoito, minkäänlaista arvostusta en ole mistään saanut koko suhteen aikana. Ainoastaan seksistä kun hän totesi ettei ole koskaan ennen saanut miehen kanssa orgasmia, siinä ainoa positiivinen toteamus minusta koko suhteen aikana. Suhteessa ei ole ollut melkein koko aikana yhtään läheisyyttä eikä tietenkään seksiäkään vuosikausiin, asutaan ja ollaan silti yhdessä siitä huolimatta. Olen kuitenkin jo sen verran kokenut että kaikissa miehissä ja naisissa on omat vikansa, ikää kummallakin on jo lähemmäs 50 vuotta, ei se puoliso vaihtamalla parane se on jo nähty. Ja aina jokaisessa puolisossa on jotain vikaa enemmän tai vähemmän, puhumalla se kannattaa lähteä asioita korjaamaan. Meillä tilanne ei varmasti tule muuttumaan, ollaan vaan kuin kaksi erillistä perhettä saman katon alla. Eroa olen joskua miettinyt mutta olen moneen kertaan nähny että kukaan toinen ei toisen miehen tai naisen lasta rakasta eikä siitä välitä niinkuin omat vanhemmat, meillä lapset voivat hyvin kumpikin saa rakkautta ja läheisyyttä ns. Omalta vanhemmaltaan. Myönnän kyllä että monessakin edellisistä suhteista olisin voinut paremmin, eli erittäin suuri todennäköisyys on että vaihtamalla puoliso huononee, ja yhtä suuri todennäköisyys on myös siihen että lasten tilanne voi muuttua eroamisen jälkeen monin verroin huonommaksi. Eli neuvoisin hoitamaan nykysen suhteen kuntoon niin se on varmaan koko perheelle parhaaksi💕 voimia ja jaksanista koko perheelle tv. Ukkelin rähjä täältä lapista😊

  • Kodin ilmapiiri vaikuttaa kuitenkin lapsiisi eikä aina parhaalla mahdollisella tavalla

  • Ihminen on tosi heikko olento! Tällaista pohdintaa/tekoja lööpit täynnä.

  • Surettaa tässä eniten se että jos mies noin mulkku että kiristää seksillä, että tommosen kanssa on lähtenyt ylipäätään hankkimaan lapsia. :(

  • Minunkaan mielestä sun ei kannata erota, kun itsekin olen joskus ollut tuossa vaiheessa.. Ehdottaisin ennemmin keskustelua miehen kanssa ja sanomista suoraan ettet jaksa tehdä kaikkea, naisen ei ole vaan pakko myöntyä kaikkeen ja jos ei muu auta sano suoraan takas tämä ongelmasi, mikä sua häiritsee, niin kunnioitusta tulee varmaan esiin, jos kuitenkin tämä teidän suhde on ollut yhteinen ja sopusuhtainen ennen ja niin poispäin... Voit jopa sanoa että jos et sinä suostu silloin tällöin vaihtaa vaippaa niin minä lähden tästä suhteesta, tai kysyä eikö tämä lapsi ollut kuitenkin meidän yhteinen päätös? Ei se voi pelkästään minun hoivissa, jos on yhteinen?

  • Kannattaa mennä vaikka terapiaan tai lääkärille ensin. Kannattaa pitää mielessä, että pitkään kestäessään seksittömyys voi johtaa myös pettämiseen. Liha on aika heikko, jos puutteen kesken tarjoutuu tilaisuus.

  • En puutu kotitöihin enkä lasten hoitoon. Seksi on erittäin tärkeä osa parisuhdetta. Seksuaalinen tyydytys luo yhteenkuuluvuutta, rentouttaa ja ylläpitää parisuhdetta. Orgasmi auttaa saamaan paremmin jopa unen päästä kiinni ja uni on levollisempaa ja syvempää.

    Kysyn aloittajalta vain tähän parisuhdeläheisyyteen liittyviä kysymyksiä.
    Toivottavasti nämä kysymykset havahduttavat aloittajan miettimään todellista ongelmaansa.

    1. Oliko teillä säännöllisesti fyysistä kontaktia, päivittäisiä tai viikottaisia panoja ennen raskaaksi tulemista?

    2. Mikä on se - miehessäsi - lapsen syntymän jälkeen tapahtunut muutos, joka vei sinulta intiimiin kanssakäymiseen hänen kanssaan liittyvät halut?

    3. Vai oliko sinulla tätä vastenmielisyyttä seksiä kohtaan miehesi kanssa jo aiemmin, siis jo ennen kuin edes halusitte lapsia?

    4. Oletko sitä mieltä, että teet miestäsi kohtaan oikein, kun vaadit mieheltäsi kaverihaleja ja suukkoja päivittäin, mutta torppaat mieheltäsi kaikki intiimialueisiin liittyvät hellimiset ja siitä saatavan hyvän olon tunteen?

    5. Tyydytätkö itse itseäsi salaa mieheltäsi, vai onko halusi tosiaan kadonneet kokonaan lapsen syntymän myötä?

    6. Kuinka kauan miehesi pitää jaksaa antaa kaverisuukkoja ja haleja ja odottaa sinun halujesi syttymistä? Vuosi, kaksi vuotta, kymmenen vuotta, vai aiotko itse tehdä haluttomuudellesi jotain tässä ja nyt tänä päivänä?

    7. Rakastatko miestäsi, haluatko saada parisuhteesi vielä kuntoon?

    Viimeinen kysymys on aivan eri asiasta.
    8. Onko -sinulle- merkitystä sillä, millainen isä-lapsi suhde miehesi ja lapsenne välille kasvaa?

    Vastaa ylläoleviin kysymyksiin rehellisesti, ratkaisu ongelmiinne löytyy vastauksistasi.

  • En tiedä oletko jo tehnyt liikkuja, kun nyt vasta tuli esiin tämä sun teksti. Mutta mikäli et ole, niin suosittelisin, että kävisitte juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa.
    Kuulostaa ettei teillä ole vielä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Kun lapsi on pieni, nukutaan liian vähän ja se toisen huomioiminen jää usein minimiin, niin mieli alkaa tekemään kärpäsestä härkäsen. Itse olen kokenut aikalailla saman tilanteen kauan sitten ja ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä kirjoitan.
    Kaikki se, mitä olette rakentaneet ympärillenne ei saa olla se miksi jäisit, vaan ne ihmiset. Ei se rakkaus hetkessä kuole, mutta sen eteen täytyy tehdä hurjasti töitä. En tiedä oletteko yhtään syvällistä keskustelua edes käyneet läpi vai oletatteko kumpikin puolellanne asioita.
    Teinä miettisin vielä tarkkaan ennen kuin teette isoja liikkuja. Ei se uusioperhe elämäkään usein ole kovin herkkua, pitemmän päälle, toki alkuunsa kaikki tuntuu ihanalta.

    • Jos suhde ei ole kunnossa, ei ole seksiä. Eihän sitä voi haluta väkisin. Eihän nainen ole mikään panopatja. Kyllä seksin haluaminen vaatii läheisyyttä. Näistä viesteistä päätellen tuli mieleen, että naisten pitäisi harrastaa seksiä naisten kanssa ja miesten miesten kanssa, jotta halut yhdistyisivät. Eihän tuollaista miestä voi haluta


  • Olet väsynyt, vauva toi muutoksia, joihin et ollut varuunut. Mies on muös vähän tuuliajolla, ja hän yrittää pitää entisen koossa sillä, että panee sinut huolehtimaan muuttuneista tilanteista.
    Tämä menee ohi. Lapsi kasvaa, oppii nukkumaan, eikä kukan ole enää liian väsynyt.
    Ota huomioon se että kaikki unelmasi ovat nyt toteutumassa.

    Jos nyt haikailet uutta elämää, huomaa, että koskaan et tule saavuttamaan mitään nirvanaa, vaikka nyt jättäisit kaiken tämän saavuttamasi taaksesi.
    Muistaisit koko elämäsi ajan kuitenkin, että ennen oli sellaista ja sellaista. Et voi unohtaa olleesi tyytyväinen ja onnellinen.
    Olet halukas hyppäämään uuteen kokemukseen, mutta tulet pettymään siinä, sillä sinulla on liian suuret odotukset. Ei kukaan muu pysty huolehtimaan sinun onnellisuudestasi kuin sinä itse.
    Tsemppiä sinulle. Muista, että suurin osa nuorista äideistä on elänyt samanlaisen väsymyksen ajan pikkulapsensa kanssa.
    Ne ajat unohtuvat.

Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.