Rakas päiväkirja
Tässä eräänä päivänä mokasin tosi pahasti. Menin ja tein virheistä pahimman. Kirjoitin asioista niin kuin ne ovat ja suorin sanoin ketään säästelemättä (itseäni vähiten). Onneksi sain siitä ansioni mukaan ja totuuteni on nyt lakaistu sinne minne totuuksilla on tapana mennä näytettyään kerran naamansa maailmalle. Lupasin itselleni etten enää kirjoita suoria sanoja enkä kerro koko totuuksia. Saa nähdä pitääkö lupaus, yritys on ainakin kova.
Olen rakastunut! Tämä nainen, tämä sofi, on vienyt sydämeni sinne minne miesten sydämet ovat naisten silmien räpsytyksessä aina menneet. Ja lisäksi hän aikoo viedä minut vihille vai olinko se minä joka vie, en muista, mutta vikinä on ainakin minun aikaansaannoksiani. Ihana onnellinen vikinä! En voi olla ihailematta sitä taitoa ja verbaalista lahjakkuutta, jota olen huomannut rakkaani harjoittavan niin tosielämässä kuin ajoittain kaffepalstallakin. Intensiivisyys, säkenöivä äly ja inhimillisyys kaikessa, mitä oma silmäteräni tekee ovat asioita, joita minä en voi olla rakastamatta.
Maailma ja sen kulkijat eivät aina ymmärrä meitä eikä niin voi tietysti odottaakaan. On vain hyväksyttävä erilaisuudetkin. Kaikista vaikeinta minulle on hyväksyä suvaitsemattomuutta. En ainakaan vielä pysty siihen puuttumatta asiaan jotenkin. Enkä ole vielä oppinut pehmentämään sanomisiani sille positiiviselle tasolle ja henkeen, jota niin usein tahdon muuten olla jakamassa ja levittämässä.
Parahin päivyrini, on tapahtunut paljon muutakin. Puolustelin omaa armastani tai oikeastaan sorruin kiusoittelemaan hänen jo kintuista karistamaansa liian innokasta vastapeluria, joka kertoi itsekin jo lopettaneensa, vaikka jaksoi kirjoitella kanssani pitkän jankutusketjun ensin nimettyään minut armaan sofini alter egoksi. Tunnustan jopa hiukan nauttineeni piikeistä, vaikka en voi olla toisaalta syytelemättä niistä itseäni. aika näyttää mihin sekin sohaisu oikein johtaa. Paljon roikkuu vastapuolesta (tämä ihan näkemättä toista, voi olla vaikka miten piukassa kunnossa).
Lopettelen nyt, mutta oma päivyrini, palaan kohta kun kirjoitettavaa tuntuu löytyvän…..
oma gloppi-poikasi
Tässä eräänä päivänä mokasin tosi pahasti. Menin ja tein virheistä pahimman. Kirjoitin asioista niin kuin ne ovat ja suorin sanoin ketään säästelemättä (itseäni vähiten). Onneksi sain siitä ansioni mukaan ja totuuteni on nyt lakaistu sinne minne totuuksilla on tapana mennä näytettyään kerran naamansa maailmalle. Lupasin itselleni etten enää kirjoita suoria sanoja enkä kerro koko totuuksia. Saa nähdä pitääkö lupaus, yritys on ainakin kova.
Olen rakastunut! Tämä nainen, tämä sofi, on vienyt sydämeni sinne minne miesten sydämet ovat naisten silmien räpsytyksessä aina menneet. Ja lisäksi hän aikoo viedä minut vihille vai olinko se minä joka vie, en muista, mutta vikinä on ainakin minun aikaansaannoksiani. Ihana onnellinen vikinä! En voi olla ihailematta sitä taitoa ja verbaalista lahjakkuutta, jota olen huomannut rakkaani harjoittavan niin tosielämässä kuin ajoittain kaffepalstallakin. Intensiivisyys, säkenöivä äly ja inhimillisyys kaikessa, mitä oma silmäteräni tekee ovat asioita, joita minä en voi olla rakastamatta.
Maailma ja sen kulkijat eivät aina ymmärrä meitä eikä niin voi tietysti odottaakaan. On vain hyväksyttävä erilaisuudetkin. Kaikista vaikeinta minulle on hyväksyä suvaitsemattomuutta. En ainakaan vielä pysty siihen puuttumatta asiaan jotenkin. Enkä ole vielä oppinut pehmentämään sanomisiani sille positiiviselle tasolle ja henkeen, jota niin usein tahdon muuten olla jakamassa ja levittämässä.
Parahin päivyrini, on tapahtunut paljon muutakin. Puolustelin omaa armastani tai oikeastaan sorruin kiusoittelemaan hänen jo kintuista karistamaansa liian innokasta vastapeluria, joka kertoi itsekin jo lopettaneensa, vaikka jaksoi kirjoitella kanssani pitkän jankutusketjun ensin nimettyään minut armaan sofini alter egoksi. Tunnustan jopa hiukan nauttineeni piikeistä, vaikka en voi olla toisaalta syytelemättä niistä itseäni. aika näyttää mihin sekin sohaisu oikein johtaa. Paljon roikkuu vastapuolesta (tämä ihan näkemättä toista, voi olla vaikka miten piukassa kunnossa).
Lopettelen nyt, mutta oma päivyrini, palaan kohta kun kirjoitettavaa tuntuu löytyvän…..
oma gloppi-poikasi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parahin päivyrini!
Ryhdyin ajattelemaan ja filosofoimaan elämän tarkoitusta. Päädyin henkisyyden harmoniseen ja nirvanamaiseen tilaan, jota vahvisti lukemani kiukunhallinta ohjeet. ”Anger Management” alkaa ilmeisesti sujua koska suupieliäni alkaa kouria lihaskrampit jatkuvan hymyilemisen seurauksena. Sofi tosin väittää minua kuminaamojen kruunaamattomaksi kuninkaaksi, mutta harjoitella pitää siitä huolimatta. Lihasharjoittelu alkaa tuottaa tulosta ja positiivisuus nostaa pikkuhiljaa päätään. Vielä vanhakin koira oppii temppuja (ja siis minäkin).
Positiivisuutta on lähdetty peräänkuuluttamaan yleisemminkin, josta iloni ilmoille kuulutan aina, kun saan mahdollisuuden. Miellyttäviä ja mukaviakin asioita jaksetaan vielä nähdä näinä synkkinä aikoina. Monet kokevat kaiken palstalla olevan positiivisena, mikä varmasti on asenteena hedelmällisempi ja helpommin lähestyttävä kuin ainainen sitruunanpuremisilme.
Vastakkaisessa kupissa maailmalla on median jatkama tyyli negatiivisuuden piilotarjoilussa. Vaikka on ollut ilmassa lupauksia paremmastakin, olen ollut hämmästynyt siitä, että niinkin yleisesti kaikki muu, kuin toisten mollaaminen ja negatiiviset kirjoitukset muiden kirjoittelusta, on tulkittavissa lällyksi ja särmättömäksi. Eli kääntäen mikään muu kuin negatiivisuus ja piikittely olisi ainoa oikea tapa?? Toivon voivani olla jotain muuta.
Luulin jo joutuneeni poliisivaltion harjoittaman mielivallan kohteeksi, rakas opukseni, mutta huomasinkin vain tulleeni ohjatuksi oikeille urille harharetkiltäni. Virkavalta on siis vielä oikeudenmukainen vaikkakin tiukka, mutta niin kai pitää ollakin.
Vielä mietin tässä multinikkeilyä? En tiedä vieläkään onko kyseinen toimintamalli ehdottoman ainoa tapa, tuomittavaa toimintaa, joidenkin yksinoikeus vaiko hyvä juttu! Itse en ole keksinyt mitään käyttöä toiselle nikille, gloppi saa kelvata kaiken sen tekijäksi jota ajatusteni nöyrät kulkutiet saavat aikaan. Ehkä jonain päivänä tajuan mitä multinikkeilyn sisään kätkeytyy.
palaan pian….
oma gloppisi!