TODELLINEN klassikkoelokuva on Tohtorioutolempi josta huokuu Yhdysvalloissa 50-luvulla voimaikkaimmanmin elänyt kommunistifobia, satiirisella oteella tietenkin koska tarinaa kuljettaa edesmennyt loistava Stanley Kubrick.
Suosittelen tätä elokuvaa nuoremmalle väellekin joka ei ole elänyt vuosina sirppi ja vasara (vaikka en itsekään ole mikään keski-ikäinen vielä) koska se valaisee hyvin ydínasepelotteen käsitettä, joka oli tuolloin 50-luvulla konkreettisempi kuin tänä päivänä jota dominoi vapaus-demokratia vs terrorismi mantrat erään "Vapaan maailman" älyköyhällistön kruunaamattoman kuninkaan toistamana. Nyt meni taasen politiikan puolelle, mutta joka tapauksessa kommentoikaapa muutkin tätä loistavaa elokuvaa.
Suosittelen tätä elokuvaa nuoremmalle väellekin joka ei ole elänyt vuosina sirppi ja vasara (vaikka en itsekään ole mikään keski-ikäinen vielä) koska se valaisee hyvin ydínasepelotteen käsitettä, joka oli tuolloin 50-luvulla konkreettisempi kuin tänä päivänä jota dominoi vapaus-demokratia vs terrorismi mantrat erään "Vapaan maailman" älyköyhällistön kruunaamattoman kuninkaan toistamana. Nyt meni taasen politiikan puolelle, mutta joka tapauksessa kommentoikaapa muutkin tätä loistavaa elokuvaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kubrickin satiiri on todella purevaa. Ehkä huumori onkin paras ase perusjenkkien militaari-ihannointia vastaan.
Peter Sellers tekee loistavaa työtä. George C Scott näytteli myöhemmin mm. panssarikenraali Pattonista kertovassa sotasankarileffassa, josta olisi saanut Oscarinkin, mutta kieltäytyi vastaanottamasta koska ei itse arvostanut sotaelokuvaa pätkääkään.
Loppukohtaus on asetelmineen ja eleineen huima, räävitön ja älyllisesti skarppi yhtä aikaa. Vera Lynnin laulama We'll meet again jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Kertakaikkiaan loistava elokuva. Kuka enää tekee tällaisia?
Toiseen maailmansotaan/Vietnamin sotaan liittyvät leffat ovat varmaan niitä tunnetuimpia lähihistorian kuvauksia, ja antavat varmasti ainakin osan siitä perustietämyksestä, jonka kirjoja lukematon ihminen pystyy aiheesta saamaan.
Mutta Outolempi on yhtälailla tärkeä, ja osoittaa erittäin terävästi ja ironisoivalla otteella "kauhun tasapainon" järjettömyyden. Samankaltaisia elokuvia katsellessa ihmettelee, että onko 1900-lukua todellakin pidetty jossakin vaiheessa ihmiskunnan kehityksen huipentumana... siinäpä kehitysoptimistiselle väellä purtavaa.
Tietysti Mr. Kubrick on tehnyt muitakin hienoja, kantaaottavia elokuvia... Full Metal Jacket ('Namista) ja Kellopeliappelsiini (satiiria mm. vankeinhoitojärjestelmästä).