Lauantaina 12.03.2005
"Yhteistyö sopii kokoomuksen piirustuksiin"
– Niin kauan kuin keskustan ja kokoomuksen välillä ei ole luottamusta yhteistyössä ei päästä puheita pidemmälle. Uskaltaisin sanoa, että tilanne on tässä suhteessa paranemaan päin, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo.
Yhteistyö sopii kokoomuksen piirustuksiin
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on pannut tyytyväisenä merkille, että sekä hänen omassa puolueessaan että keskustassa on viritelty yhteistyön verkkoja presidentinvaalien toista kierrosta silmällä pitäen. – Varmaan on ihan paikallaan, että yhteistyöstä käydään keskusteluja ennen kuin ehdokkaiden nimet ovat pöydässä, miksei sen jälkeenkin. Seuraan mielenkiinnolla, millaista keskustelua yhteistyöstä käydään keskustan sisällä. Sen tiedän, että meillä on siihen hyvät valmiudet, hän sanoo.
Muutamat keskustan ja kokoomuksen poliitikot ovat ryhtyneet kyselemään porvariyhteistyön perään vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli meni pohdinnoissaan niin pitkälle, että esitti, että kaikki ei-sosialistiset puolueet istuisivat saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta ennen kuin puolueet ovat nimenneet omia ehdokkaitaan.
– Kallin ehdotus istuu hyvin siihen maaperään ja tunnelmaan, joka on alkanut viritä jo aiemmin. Kummankin puolueen kannattajakunnassa on jo parin vuoden ajan ollut ilmiselvää halua rakentaa luottamusta ja yhteistyökuviota. Se on positiivinen ja suomalaista politiikkaa tervehdyttävä piirre ilman että ryhdytään tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, Katainen sanoo.
Katainen ei vielä samalta istumalta ole valmis ilmaisemaan tukeaan keskustan presidenttiehdokkaalle, jos kokoomuksen oma ehdokas on pudonnut jatkosta.
– Ennen sitä on käytävä keskusteluja keskustalaisten kanssa, mitä mahdollinen yhteistyö olisi. Olennainen kysymys on, näkevätkö molemmat osapuolet yhteistyön samalla tavalla. Yhteistyöhän tarkoittaa vastavuoroisuutta. Ilman keskinäistä luottamusta ei saada aikaan sellaista ilmapiiriä, jota tässä tarvitaan, hän sanoo.
Mutta mikä on se muoto, jolla puolueet voivat suorassa kansanvaalissa vaikuttaa ihmisten toisen kierroksen äänestyskäyttäytymiseen?
– Yhteistyö voi perustua vain avoimuuteen, eli kabinettipäätöksiä ei tarvita, eikä niillä olisi mitään merkitystä. Äänestäjiä ei voi ohjata salaisilla sopimuksilla, ja tuskin kovin suurta liikkuvien äänestäjien massaa liikutetaan puoluehallituksen päätöksillä.
– Presidentinvaali on korostetusti henkilövaali, jossa korostuvat sekä ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet että hänen maailmankatsomuksensa. Sellaista henkeä voidaan toki nostattaa, että jos oma ehdokas ei ole toisella kierroksella, niin sitten etsitään lähinnä omaa arvomaailmaa oleva ehdokas ja tuetaan häntä. Uskon, että tällaisella ilmapiirillä ja hengen nostatuksella on suuri merkitys vaalin toisella kierroksella, hän jatkaa.
Kokoomuksen oma ehdokastilanne on vielä auki.
– Muutaman varteenotettavan henkilön kanssa käydään keskusteluja. Luonnollisesti olemme keskustelleet myös Sauli Niinistön kanssa.
– Ehdokas kyllä löytyy, kun sen aika tulee. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että olisin itse ehdokkaana. Keskityn puolueen johtamiseen ja eduskuntatyöhön, Katainen toteaa.
Katainen julistautuu puoluejohtajana realistiksi ja pragmaatikoksi, joka ei ryhdy tekemään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä porvariyhteistyön mahdollisuuksista. Kataisen pragmatismi on kuitenkin muuta kuin puhua yhteistyöstä ketunhäntä kainalossa silloin kun se näyttää olevan puolueelle hyödyllistä.
– Kokoomuksen kannalta on olennaista se, että pitkässä juoksussa luottamus ja yhteistyön henki keskustan kanssa paranee, kunhan se on molemminpuolista. Perinteistä asetelmaa pidän surkeana, hän sanoo.
Kataisen mielestä keskustan ja kokoomuksen välinen kyräily ja epäluottamus on asiallisesti ottaen sulkenut porvarihallituksen pois vaihtoehtojen joukosta.
– Porvarihallitukseen ei ole koskaan haluttu. Kerran siihen on jouduttu, kun SDP halusi oppositioon. Tilanne ei ole terve kenellekään, ei keskustalle, ei kokoomukselle, ei suomalaiselle yhteiskunnalle.
– Uskon, että vaalien jälkeen jokainen kolmesta suuresta puolueesta toimii hyvin pragmaattisesti, lähtee siihen hallitusyhteistyöhön, joka on mahdollista. Niin on vastakin, mutta haluan omalta osaltani vahvistaa tilannetta, että vaihtoehtoja olisi useampia. Tähän saakka puolueiden pragmatismilla on ollut kapeat rajat, vaihtoehtoina sinipuna ja punamulta, Katainen sanoo.
Hänen mielestään henkilövaihdokset kokoomukset ja keskustan johdossa tarjoavat eväitä uuden luottamuksen ja yhteistyön synnyttämiselle.
– Uutta on aina helpompi rakentaa, kun ihmiset ovat vaihtuneet. Pelkillä päätöksillä luottamusta ja yhteistyötä on hankala luoda. Kyllä ne lähtevät ihmisistä ja kanssakäymisestä, hän painottaa.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma ärähti Kallin ehdotukselle. Sosialidemokraattien vahva mies syytti Kallia kansalaissodan aikaisten haavojen aukirepimisestä.
– Voi hyvänen aika, mitä puhetta. Tällaiset puheet sopivat jumalattoman huonosti sen kanssa, että meidän tulisi kansakuntana pärjätä globalisoituvassa maailmassa. Pitää vain toivoa, ettei kukaan vakavasti otettava poliitikko lähde kaivamaan sellaisia hautoja, jotka on luotu umpeen ja siunattukin jo aikoja sitten, Katainen hämmästelee päätään puristaen.
Kataisen mielestä Heinäluoman reaktio kielii omalta osaltaan siitä, että muuallakin on pantu merkille kokoomuksen ja keskustan välillä oleva, aikaisempaa avoimempi ilmapiiri.
– Nähtävästi Suomessa vasemmisto saa kyllä keskustella yhteistyöstä ja viritellä vaikka millaisia kuviota alkaen puolueiden yhdistämisestä, mutta jos toisella laidalla ryhdytään pohtimaan, miten yhteistyö voisi palvella puolueiden välisiä yhteisiä arvoja, se on jyrkästi tuomittavaa.
– Ei se näin voi olla. Vaikka keskustan ja kokoomuksen välillä on paljon eroja, löytyy sieltä yhteistäkin. Presidentinvaalien ympärillä käytävä keskustelu on tässä suhteessa rohkaisevaa, Katainen toteaa.
Jari Rauhamäki
Kuvat: Jari Laukkanen
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Jämijärveläinen Pasi Alkkiomäki toivoo, että mielenosoitukset voitaisiin lopettaa. Se edellyttäisi kuitenkin tuottajien tulotason korjaamista.
Tuottajat toivovat hallitukselta enemmän tekoja
Eilen Helsingissä mieltään osoittaneet maataloustuottajat haluaisivat alalle työrauhan. Maaseututupon lisäksi tarvitaan pitkäjänteisempää politiikkaa.
MTK:n järjestämä mielenosoitus sujui tällä kertaa rauhallisesti. Järjestyshäiriöitä tai kuolleiden sikojen päitä ei näkynyt, vaikka somerolainen Jani Kurvinen vähän vihjaili, että sellainenkin saattaisi takakontista löytyä.
Aatteen paloa sentään riitti ja kun hanuristi soitti Muistoja pohjolasta, jokainen tiesi, että nyt ollaan tosissaan. Maatalousväen viesti oli jo monesta aikaisemmalta vuodelta tuttu: palkka ei riitä.
MTK:n arvion mukaan tukalin on maatalousyrittäjien tilanne. Tuntiansio jää neljään euroon ja kustannukset ovat nousseet reilusti viimeisen vuosikymmenen aikana. Tuottajat vaativat polttoaineveron palautusta, kevennystä sähköveroon, korotusta kansalliseen tukeen ja yhtä lisälomapäivää kotieläintiloille.
Iltapäivällä jatkuneista budjettineuvotteluista terveisensä mielenosoittajille tuonut valtiosihteeri Pekka Pesonen sai rauhallisen vastaanoton. Pesosella ei ollut luvata kuuta taivaalta, mutta sentään pientä osanottoa.
– Tulotasossa on otettu notkahdus alaspäin. Ministeriö on tehnyt esityksen, jolla korjausta lähdettiin kehysriihessä hakemaan.
Pesonen muistutti, että kaikki ei ole hallituksen käsissä, vaikka kuinka yhdessä haluttaisiin.
– Nämä kymmenen vuotta ovat tehneet selväksi sen, että tuen muoto ja taso sanellaan pitkälti EU:sta käsin. Se on realiteetti, joka on kaikkien tiedossa.
Alahärmässä kahdensadan naudan lihatilaa pitävä Mauno Ylinen sanoo, että liittymissopimus oli alun perin epäedullinen. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea.
– Suomalaisen maataloustuottajan verotus on monelta osin rankempaa kuin muiden EU-maiden kollegoilla, esimerkiksi sukupolvenvaihdoksessa.
Pohjoisesta Satakunnasta Helsinkiin mieltään ilmaisemaan tullut tuottaja Pasi Alkkiomäki on pahoillaan siitä, että mielenosoitukset jatkuvat vuosi toisensa jälkeen.
– Ei täällä ole mukava seistä, emmekä tällaista haluaisi.
Alkkiomäen jämijärveläisellä tilalla on tällä hetkellä 43 lehmän lypsykarja. Vuonna 2000 toteutettiin laajennus ja investoinnit painavat.
– Luotettiin, että laajennus kannattaa. Nyt ei kuitenkaan näytä kovin hyvältä, tuotantokustannukset nousevat ja hintaa nipistetään alaspäin. Palkkaa ei oikein uskalla enää ryhtyä laskeskelemaan.
Alkkiomäki sanoo, että sukutilaan on silti pakko uskoa, ainakin niin kauan kun pankki vaatii omiaan.
– Hallitukselta toivoisi enemmän myötätuntoa, että otettaisiin maaseutuväestön asia nykyistä paremmin huomioon. Muiden palkkoja on nostettu aina, mutta tuottajahinnat eivät vain nouse.
Politiikka saa kitkeriä terveisiä myös anttolalaiselta Vesa Lampiselta, jonka pitkäaikaisella matkailutilalla Mikkelissä on 23 lehmää.
– Vaalien alla luvataan, mutta sitten kun tekoja tarvitaan, niitä ei uskalleta tehdä. Hallitus suojelee omia asemiaan ja Juha Korkeaojastakin on jäänyt selittelijän kuva.
Keskustaan Lampinen on pettynyt.
– Sellainen kuva on tullut, että Sdp hivuttaa ja vedättää, eikä keskusta uskalla pitää puoliaan, kun hallituspaikasta halutaan pitää sopupelillä kiinni.
Porvoolainen Mauri Leiramo on keskustan jäsen, eikä ole ajatellut hylätä puoluetta: päässäkin on viime presidentinvaaleista tuttu big dream -lippis. Porvoossa lypsykarjatilan sukupolvenvaihdoksen jo poikansa hyväksi toteuttanut Leiramo huomauttaa, että kurjuuteen on jo totuttu, mutta toivoi ryhtiliikettä viimeistään nyt.
– Näkymät eivät ole kymmeneen vuoteen olleet hyvät. Nyt asiaa on pitkitetty liikaa ja siksi ollaan hakoteillä. Maaseututupo olisi pitänyt tehdä silloin kun muutkin ratkaisut tehtiin.
Nuoret viljelijät seuraavat alan tilannetta oma tulevaisuus mielessään. Laitilalaiselle Juuliska Seikolalle mielenosoitus oli koulupäivääkin tärkeämpi tapaus ja kotona kana- ja juurikastilalla odotellaan maatalousratkaisuja koko perheen voimin. ”Lisää liksaa isälle, viikkorahat meille”, luki Juuliska-tyttären kantamassa lakanassakin.
– Autan tilalla iltaisin ja kesäisin. Useimmat nuoret kaverit suhtautuvat maatalouteen myönteisesti, mutta tulevaisuus näyttää kyllä huonolta, toisti Seikola sukupolvet ylittäneen viestin.
Simosta, Meri-Lapista Helsinkiin lähtenyt Juha Marttila haluaa kaikesta huolimatta valaa nuoriin uskoa alan tulevaisuudesta.
– Maataloudelle on suuri haaste kilpailla osaavasta työvoimasta. Pitää panostaa osaamiseen ja korkeaan teknologiaan. Lypsyrobotit ja muu tekniikka tuovat varmasti lisää nuorten mielenkiintoa.
Petri P. Pentikäinen
Kuvat: Jari Laukkanen
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kirjat ovat tärkeitä. Viimeksi Tapani Hankaniemi on lukenut Kekkosen päiväkirjoja. Nyt jo toiseen kertaan.
Kunnat käyvät eloonjäämistaistelua
Ei ole liioiteltua sanoa, että kunnissa on meneillään eloonjäämistaistelu. Rakenteellisia uudistuksia on pakko tehdä, sillä jatkuva juustohöylällä säästäminen on piinallista. Kälviän kunnanhallituksen puheenjohtajan paikalta valtuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi siirtynyt Tapani Hankaniemi tietää pitkän kokemuksensa perusteella, että paikoilleen ei saa juuttua. Toimintaa pitää olla. Ja koko ajan katse suunnattuna eteenpäin.
– Nyt kysytään rohkeutta. Poliittisen päättäjän on uskallettava ajaa asiaansa jämäkästi silloin kun tietää olevansa oikeassa, sanoo Hankaniemi.
Helppoa se ei ole.
Vaikeimpia asioita omalla uralla ovat olleet kyläkoulujen lakkauttamiset.
– Niissä keskusteluissa on niin paljon tunnetta mukana.
Tunne ja järki eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Hankaniemi tietää, että järjen vastakohta on järjettömyys ja tunteen vastakohta tunteettomuus.
Ei päättäjäkään saa olla tunteeton.
– Ihmisiä pitää kuunnella herkällä korvalla. Pitää ymmärtää mistä he puhuvat.
Tapani Hankaniemi on syntyperäinen ”käläviläinen”, vaikka isän suku tulikin etelämpää Soinista. Kun hän liikkuu kylän raitilla hänet tunnetaan, ja hän tuntee melkein kaikki.
Hänelle on helppo tulla kertomaan, missä kaikissa asioissa kunta on nyt toiminut taitamattomasti. Hankaniemi kuuntelee, katselee silmät sikkaralla ja ottaa lopulta puheenvuoron:
– Joo, joo, mutta kahtosta nyt ko...
Ja sitten selkeät perusteet.
Niin moni on tullut vakuuttuneeksi, että vaaleista toiseen mies on valittu valtuustoon kunnioitettavalla äänimäärällä.
Kuntapäättäjän osa muuttuu kaiken aikaa vaativammaksi. Kyläpoliitikkojen aika on ohi, nyt tarvitaan laajempaa näkemystä.
– Enää ei riitä, että huolehdit oman kunnan edusta. Nyt pitää pystyä ajattelemaan seutukunnallisesti. Ilman yhteistyötä kunnat eivät enää selviä.
Hyvällä yhteistyöllä taas voidaan saada paljon aikaan. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Kokkolan seudun elinkeinoyhtiö KOSEK, jonka toiminta on käynnistynyt lupaavasti.
Suuria säästöjä voidaan saavuttaa myös yhteisiä virkoja perustamalla.
– Tärkeintä on se, että palvelut säilyvät, muistuttaa Hankaniemi.
– Byrokratiaa ja turhaa hallintoa ei pidä puolustaa.
Turhasta hallinnosta käyvät esimerkiksi läänit. Täällä edesmenneen Vaasan läänin pohjois-osissa ja nykyisen Länsi-Suomen läänin periferiassa koko läänijärjestelmää pidetään aikansa eläneenä.
– Tai jos lääni nyt pitää olla, niin eiköhän se riittäisi yksi lääni koko valtakuntaan!
Toinen hyvä esimerkki on Suomen Pankki: miksi ihmeessä siellä tarvitaan enemmän väkeä kuin Ruotsin vastaavassa instanssissa. Eikä Suomella ole edes omaa rahaa!
Hankaniemen mielestä Raimo Sailasta kannattaa kuunnella.
– Koko julkinen sektori ajaa karille ellei rakenteellisia uudistuksia saada aikaan.
Nyt on vielä aikaa tehdä muutokset hallitusti. Ellei niin tehdä, niin muutoksiin ajaudutaan ja se on aina huonompi vaihtoehto.
Mutta toivoa on, se pitää aina muistaa.
– Kyllä me tästä selvitään, vakuuttaa Hankaniemi.
– Ja Suomessa asiat ovat sittenkin hyvin. Sen on matkustelu ainakin opettanut.
Pirkko Wilén
Suomenmaa – mainittava lainattaessa.
"Yhteistyö sopii kokoomuksen piirustuksiin"
– Niin kauan kuin keskustan ja kokoomuksen välillä ei ole luottamusta yhteistyössä ei päästä puheita pidemmälle. Uskaltaisin sanoa, että tilanne on tässä suhteessa paranemaan päin, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo.
Yhteistyö sopii kokoomuksen piirustuksiin
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on pannut tyytyväisenä merkille, että sekä hänen omassa puolueessaan että keskustassa on viritelty yhteistyön verkkoja presidentinvaalien toista kierrosta silmällä pitäen. – Varmaan on ihan paikallaan, että yhteistyöstä käydään keskusteluja ennen kuin ehdokkaiden nimet ovat pöydässä, miksei sen jälkeenkin. Seuraan mielenkiinnolla, millaista keskustelua yhteistyöstä käydään keskustan sisällä. Sen tiedän, että meillä on siihen hyvät valmiudet, hän sanoo.
Muutamat keskustan ja kokoomuksen poliitikot ovat ryhtyneet kyselemään porvariyhteistyön perään vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli meni pohdinnoissaan niin pitkälle, että esitti, että kaikki ei-sosialistiset puolueet istuisivat saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta ennen kuin puolueet ovat nimenneet omia ehdokkaitaan.
– Kallin ehdotus istuu hyvin siihen maaperään ja tunnelmaan, joka on alkanut viritä jo aiemmin. Kummankin puolueen kannattajakunnassa on jo parin vuoden ajan ollut ilmiselvää halua rakentaa luottamusta ja yhteistyökuviota. Se on positiivinen ja suomalaista politiikkaa tervehdyttävä piirre ilman että ryhdytään tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, Katainen sanoo.
Katainen ei vielä samalta istumalta ole valmis ilmaisemaan tukeaan keskustan presidenttiehdokkaalle, jos kokoomuksen oma ehdokas on pudonnut jatkosta.
– Ennen sitä on käytävä keskusteluja keskustalaisten kanssa, mitä mahdollinen yhteistyö olisi. Olennainen kysymys on, näkevätkö molemmat osapuolet yhteistyön samalla tavalla. Yhteistyöhän tarkoittaa vastavuoroisuutta. Ilman keskinäistä luottamusta ei saada aikaan sellaista ilmapiiriä, jota tässä tarvitaan, hän sanoo.
Mutta mikä on se muoto, jolla puolueet voivat suorassa kansanvaalissa vaikuttaa ihmisten toisen kierroksen äänestyskäyttäytymiseen?
– Yhteistyö voi perustua vain avoimuuteen, eli kabinettipäätöksiä ei tarvita, eikä niillä olisi mitään merkitystä. Äänestäjiä ei voi ohjata salaisilla sopimuksilla, ja tuskin kovin suurta liikkuvien äänestäjien massaa liikutetaan puoluehallituksen päätöksillä.
– Presidentinvaali on korostetusti henkilövaali, jossa korostuvat sekä ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet että hänen maailmankatsomuksensa. Sellaista henkeä voidaan toki nostattaa, että jos oma ehdokas ei ole toisella kierroksella, niin sitten etsitään lähinnä omaa arvomaailmaa oleva ehdokas ja tuetaan häntä. Uskon, että tällaisella ilmapiirillä ja hengen nostatuksella on suuri merkitys vaalin toisella kierroksella, hän jatkaa.
Kokoomuksen oma ehdokastilanne on vielä auki.
– Muutaman varteenotettavan henkilön kanssa käydään keskusteluja. Luonnollisesti olemme keskustelleet myös Sauli Niinistön kanssa.
– Ehdokas kyllä löytyy, kun sen aika tulee. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että olisin itse ehdokkaana. Keskityn puolueen johtamiseen ja eduskuntatyöhön, Katainen toteaa.
Katainen julistautuu puoluejohtajana realistiksi ja pragmaatikoksi, joka ei ryhdy tekemään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä porvariyhteistyön mahdollisuuksista. Kataisen pragmatismi on kuitenkin muuta kuin puhua yhteistyöstä ketunhäntä kainalossa silloin kun se näyttää olevan puolueelle hyödyllistä.
– Kokoomuksen kannalta on olennaista se, että pitkässä juoksussa luottamus ja yhteistyön henki keskustan kanssa paranee, kunhan se on molemminpuolista. Perinteistä asetelmaa pidän surkeana, hän sanoo.
Kataisen mielestä keskustan ja kokoomuksen välinen kyräily ja epäluottamus on asiallisesti ottaen sulkenut porvarihallituksen pois vaihtoehtojen joukosta.
– Porvarihallitukseen ei ole koskaan haluttu. Kerran siihen on jouduttu, kun SDP halusi oppositioon. Tilanne ei ole terve kenellekään, ei keskustalle, ei kokoomukselle, ei suomalaiselle yhteiskunnalle.
– Uskon, että vaalien jälkeen jokainen kolmesta suuresta puolueesta toimii hyvin pragmaattisesti, lähtee siihen hallitusyhteistyöhön, joka on mahdollista. Niin on vastakin, mutta haluan omalta osaltani vahvistaa tilannetta, että vaihtoehtoja olisi useampia. Tähän saakka puolueiden pragmatismilla on ollut kapeat rajat, vaihtoehtoina sinipuna ja punamulta, Katainen sanoo.
Hänen mielestään henkilövaihdokset kokoomukset ja keskustan johdossa tarjoavat eväitä uuden luottamuksen ja yhteistyön synnyttämiselle.
– Uutta on aina helpompi rakentaa, kun ihmiset ovat vaihtuneet. Pelkillä päätöksillä luottamusta ja yhteistyötä on hankala luoda. Kyllä ne lähtevät ihmisistä ja kanssakäymisestä, hän painottaa.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma ärähti Kallin ehdotukselle. Sosialidemokraattien vahva mies syytti Kallia kansalaissodan aikaisten haavojen aukirepimisestä.
– Voi hyvänen aika, mitä puhetta. Tällaiset puheet sopivat jumalattoman huonosti sen kanssa, että meidän tulisi kansakuntana pärjätä globalisoituvassa maailmassa. Pitää vain toivoa, ettei kukaan vakavasti otettava poliitikko lähde kaivamaan sellaisia hautoja, jotka on luotu umpeen ja siunattukin jo aikoja sitten, Katainen hämmästelee päätään puristaen.
Kataisen mielestä Heinäluoman reaktio kielii omalta osaltaan siitä, että muuallakin on pantu merkille kokoomuksen ja keskustan välillä oleva, aikaisempaa avoimempi ilmapiiri.
– Nähtävästi Suomessa vasemmisto saa kyllä keskustella yhteistyöstä ja viritellä vaikka millaisia kuviota alkaen puolueiden yhdistämisestä, mutta jos toisella laidalla ryhdytään pohtimaan, miten yhteistyö voisi palvella puolueiden välisiä yhteisiä arvoja, se on jyrkästi tuomittavaa.
– Ei se näin voi olla. Vaikka keskustan ja kokoomuksen välillä on paljon eroja, löytyy sieltä yhteistäkin. Presidentinvaalien ympärillä käytävä keskustelu on tässä suhteessa rohkaisevaa, Katainen toteaa.
Jari Rauhamäki
Kuvat: Jari Laukkanen
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Jämijärveläinen Pasi Alkkiomäki toivoo, että mielenosoitukset voitaisiin lopettaa. Se edellyttäisi kuitenkin tuottajien tulotason korjaamista.
Tuottajat toivovat hallitukselta enemmän tekoja
Eilen Helsingissä mieltään osoittaneet maataloustuottajat haluaisivat alalle työrauhan. Maaseututupon lisäksi tarvitaan pitkäjänteisempää politiikkaa.
MTK:n järjestämä mielenosoitus sujui tällä kertaa rauhallisesti. Järjestyshäiriöitä tai kuolleiden sikojen päitä ei näkynyt, vaikka somerolainen Jani Kurvinen vähän vihjaili, että sellainenkin saattaisi takakontista löytyä.
Aatteen paloa sentään riitti ja kun hanuristi soitti Muistoja pohjolasta, jokainen tiesi, että nyt ollaan tosissaan. Maatalousväen viesti oli jo monesta aikaisemmalta vuodelta tuttu: palkka ei riitä.
MTK:n arvion mukaan tukalin on maatalousyrittäjien tilanne. Tuntiansio jää neljään euroon ja kustannukset ovat nousseet reilusti viimeisen vuosikymmenen aikana. Tuottajat vaativat polttoaineveron palautusta, kevennystä sähköveroon, korotusta kansalliseen tukeen ja yhtä lisälomapäivää kotieläintiloille.
Iltapäivällä jatkuneista budjettineuvotteluista terveisensä mielenosoittajille tuonut valtiosihteeri Pekka Pesonen sai rauhallisen vastaanoton. Pesosella ei ollut luvata kuuta taivaalta, mutta sentään pientä osanottoa.
– Tulotasossa on otettu notkahdus alaspäin. Ministeriö on tehnyt esityksen, jolla korjausta lähdettiin kehysriihessä hakemaan.
Pesonen muistutti, että kaikki ei ole hallituksen käsissä, vaikka kuinka yhdessä haluttaisiin.
– Nämä kymmenen vuotta ovat tehneet selväksi sen, että tuen muoto ja taso sanellaan pitkälti EU:sta käsin. Se on realiteetti, joka on kaikkien tiedossa.
Alahärmässä kahdensadan naudan lihatilaa pitävä Mauno Ylinen sanoo, että liittymissopimus oli alun perin epäedullinen. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea.
– Suomalaisen maataloustuottajan verotus on monelta osin rankempaa kuin muiden EU-maiden kollegoilla, esimerkiksi sukupolvenvaihdoksessa.
Pohjoisesta Satakunnasta Helsinkiin mieltään ilmaisemaan tullut tuottaja Pasi Alkkiomäki on pahoillaan siitä, että mielenosoitukset jatkuvat vuosi toisensa jälkeen.
– Ei täällä ole mukava seistä, emmekä tällaista haluaisi.
Alkkiomäen jämijärveläisellä tilalla on tällä hetkellä 43 lehmän lypsykarja. Vuonna 2000 toteutettiin laajennus ja investoinnit painavat.
– Luotettiin, että laajennus kannattaa. Nyt ei kuitenkaan näytä kovin hyvältä, tuotantokustannukset nousevat ja hintaa nipistetään alaspäin. Palkkaa ei oikein uskalla enää ryhtyä laskeskelemaan.
Alkkiomäki sanoo, että sukutilaan on silti pakko uskoa, ainakin niin kauan kun pankki vaatii omiaan.
– Hallitukselta toivoisi enemmän myötätuntoa, että otettaisiin maaseutuväestön asia nykyistä paremmin huomioon. Muiden palkkoja on nostettu aina, mutta tuottajahinnat eivät vain nouse.
Politiikka saa kitkeriä terveisiä myös anttolalaiselta Vesa Lampiselta, jonka pitkäaikaisella matkailutilalla Mikkelissä on 23 lehmää.
– Vaalien alla luvataan, mutta sitten kun tekoja tarvitaan, niitä ei uskalleta tehdä. Hallitus suojelee omia asemiaan ja Juha Korkeaojastakin on jäänyt selittelijän kuva.
Keskustaan Lampinen on pettynyt.
– Sellainen kuva on tullut, että Sdp hivuttaa ja vedättää, eikä keskusta uskalla pitää puoliaan, kun hallituspaikasta halutaan pitää sopupelillä kiinni.
Porvoolainen Mauri Leiramo on keskustan jäsen, eikä ole ajatellut hylätä puoluetta: päässäkin on viime presidentinvaaleista tuttu big dream -lippis. Porvoossa lypsykarjatilan sukupolvenvaihdoksen jo poikansa hyväksi toteuttanut Leiramo huomauttaa, että kurjuuteen on jo totuttu, mutta toivoi ryhtiliikettä viimeistään nyt.
– Näkymät eivät ole kymmeneen vuoteen olleet hyvät. Nyt asiaa on pitkitetty liikaa ja siksi ollaan hakoteillä. Maaseututupo olisi pitänyt tehdä silloin kun muutkin ratkaisut tehtiin.
Nuoret viljelijät seuraavat alan tilannetta oma tulevaisuus mielessään. Laitilalaiselle Juuliska Seikolalle mielenosoitus oli koulupäivääkin tärkeämpi tapaus ja kotona kana- ja juurikastilalla odotellaan maatalousratkaisuja koko perheen voimin. ”Lisää liksaa isälle, viikkorahat meille”, luki Juuliska-tyttären kantamassa lakanassakin.
– Autan tilalla iltaisin ja kesäisin. Useimmat nuoret kaverit suhtautuvat maatalouteen myönteisesti, mutta tulevaisuus näyttää kyllä huonolta, toisti Seikola sukupolvet ylittäneen viestin.
Simosta, Meri-Lapista Helsinkiin lähtenyt Juha Marttila haluaa kaikesta huolimatta valaa nuoriin uskoa alan tulevaisuudesta.
– Maataloudelle on suuri haaste kilpailla osaavasta työvoimasta. Pitää panostaa osaamiseen ja korkeaan teknologiaan. Lypsyrobotit ja muu tekniikka tuovat varmasti lisää nuorten mielenkiintoa.
Petri P. Pentikäinen
Kuvat: Jari Laukkanen
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kirjat ovat tärkeitä. Viimeksi Tapani Hankaniemi on lukenut Kekkosen päiväkirjoja. Nyt jo toiseen kertaan.
Kunnat käyvät eloonjäämistaistelua
Ei ole liioiteltua sanoa, että kunnissa on meneillään eloonjäämistaistelu. Rakenteellisia uudistuksia on pakko tehdä, sillä jatkuva juustohöylällä säästäminen on piinallista. Kälviän kunnanhallituksen puheenjohtajan paikalta valtuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi siirtynyt Tapani Hankaniemi tietää pitkän kokemuksensa perusteella, että paikoilleen ei saa juuttua. Toimintaa pitää olla. Ja koko ajan katse suunnattuna eteenpäin.
– Nyt kysytään rohkeutta. Poliittisen päättäjän on uskallettava ajaa asiaansa jämäkästi silloin kun tietää olevansa oikeassa, sanoo Hankaniemi.
Helppoa se ei ole.
Vaikeimpia asioita omalla uralla ovat olleet kyläkoulujen lakkauttamiset.
– Niissä keskusteluissa on niin paljon tunnetta mukana.
Tunne ja järki eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Hankaniemi tietää, että järjen vastakohta on järjettömyys ja tunteen vastakohta tunteettomuus.
Ei päättäjäkään saa olla tunteeton.
– Ihmisiä pitää kuunnella herkällä korvalla. Pitää ymmärtää mistä he puhuvat.
Tapani Hankaniemi on syntyperäinen ”käläviläinen”, vaikka isän suku tulikin etelämpää Soinista. Kun hän liikkuu kylän raitilla hänet tunnetaan, ja hän tuntee melkein kaikki.
Hänelle on helppo tulla kertomaan, missä kaikissa asioissa kunta on nyt toiminut taitamattomasti. Hankaniemi kuuntelee, katselee silmät sikkaralla ja ottaa lopulta puheenvuoron:
– Joo, joo, mutta kahtosta nyt ko...
Ja sitten selkeät perusteet.
Niin moni on tullut vakuuttuneeksi, että vaaleista toiseen mies on valittu valtuustoon kunnioitettavalla äänimäärällä.
Kuntapäättäjän osa muuttuu kaiken aikaa vaativammaksi. Kyläpoliitikkojen aika on ohi, nyt tarvitaan laajempaa näkemystä.
– Enää ei riitä, että huolehdit oman kunnan edusta. Nyt pitää pystyä ajattelemaan seutukunnallisesti. Ilman yhteistyötä kunnat eivät enää selviä.
Hyvällä yhteistyöllä taas voidaan saada paljon aikaan. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Kokkolan seudun elinkeinoyhtiö KOSEK, jonka toiminta on käynnistynyt lupaavasti.
Suuria säästöjä voidaan saavuttaa myös yhteisiä virkoja perustamalla.
– Tärkeintä on se, että palvelut säilyvät, muistuttaa Hankaniemi.
– Byrokratiaa ja turhaa hallintoa ei pidä puolustaa.
Turhasta hallinnosta käyvät esimerkiksi läänit. Täällä edesmenneen Vaasan läänin pohjois-osissa ja nykyisen Länsi-Suomen läänin periferiassa koko läänijärjestelmää pidetään aikansa eläneenä.
– Tai jos lääni nyt pitää olla, niin eiköhän se riittäisi yksi lääni koko valtakuntaan!
Toinen hyvä esimerkki on Suomen Pankki: miksi ihmeessä siellä tarvitaan enemmän väkeä kuin Ruotsin vastaavassa instanssissa. Eikä Suomella ole edes omaa rahaa!
Hankaniemen mielestä Raimo Sailasta kannattaa kuunnella.
– Koko julkinen sektori ajaa karille ellei rakenteellisia uudistuksia saada aikaan.
Nyt on vielä aikaa tehdä muutokset hallitusti. Ellei niin tehdä, niin muutoksiin ajaudutaan ja se on aina huonompi vaihtoehto.
Mutta toivoa on, se pitää aina muistaa.
– Kyllä me tästä selvitään, vakuuttaa Hankaniemi.
– Ja Suomessa asiat ovat sittenkin hyvin. Sen on matkustelu ainakin opettanut.
Pirkko Wilén
Suomenmaa – mainittava lainattaessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.