Lukossa

Juuri ihmissuhteissa meitä koetellaan eniten
ja monesti väärinymmärrykset laittavat asioihin turhia lukkoja, ja niitä on niin tavattoman vaikeaa,
itse aukaista.

Jos itsestä tuntuu ettei minua ymmärretä
niin silloin on vaikeaa lohduttaa toista
ja taas toinen kokee, kun ei saa lohdutusta,
niin silloin ei voi myöskään ymmärtää sitä toista

Ja tämmöinen yhteentörmäys voi haavoittaa syvästi.

On semmoinen sanonta: "Menen vaikka läpi harmaan kiven" ja "suomalaisella sisulla" tämä ruokkii sitä itsekästä toimintamallia että: kyllähän minä ITSE tästä selviän...

Mutta, onko todella niin?


Miten vaikeaa ja yksinäistä on elämä ilman toisia
mutta valitettavan monesti kuulee tätä "minä itse"
ja "kaikki minulle heti!" ajattelutapaa.

Oikein pysähdyin tänä aamuna miettimään tätä, miten
ennen uskoontuloani, ajattelin myös paljon näin
ja yritin aina mennä läpi sen harmaan kiven.

Ja nyt ymmärrän ettei se koskaan oikeasti onnistunut, vaan rikoin itseäni sen suuren kiven lohkareisiin, jota niin väkisin yritin rikkoa.

Eräs uskova sanoi mulle silloin:"Ei omin ihmisvoimin,
vaan Hengellä Jumalan" ja se todella laittoi miettimään...

Nyt tiedän, että se on totta!
Kivi ei siirry pois tieltämme omin voimin
vaan rukouksella ja kääntymällä suloisen Jeesuksen puoleen, niin Hän siirtää kiven pois edestämme
ja tie avautuu kauniina ja sekään ei haittaa
vaikka mutkia välillä on, niin tietoisuus siitä että on oikealla tiellä ja Herra ohjaa askeleet,

Hän antaa pysyvän rauhan sydämeen ja rukous auttaa
myös avaamaan kaikki lukkotilanteet ihmissuhteissamme ja Rakkaus voi valloittaa
meidät, joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen :)

***

Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen Kuningas.
Ilm.15:3