Kuuliaisuus rippi-isälle

Ei silloin, jos omatunto sanoo toisin.
Esim. sisar Kristoduli lähti Kreikasta luostaristaan, kun ei voinut olla samaa mieltä juutalaisista, kuin paikallinen piispa.

Kyllä kuuliaisuus rippi-isälle on asianmukaista. Joskus hän voi antaa neuvoja, jotka koet typerinä mutta lopulta ne koituvat hyväksi. Omasta kokemuksesta puhun. Jos ei rippi-isä
tunnu ”omalta”, niin voi vaihtaa.

Mahtaakohan olla seurakuntavaalit lähellä kun yli seitsemänkymppiset vietiin Airistolle ilmaisristeilylle? En kyllä äänestäisi kirkkoherran mielen mukaisesti.

Tuli viime seurakuntavaalit ja annatyt ohjeet.

No ei todellakaan tarvitse olla 100-prosenttisesti kuuliainen. Tässä on tainnut aloittaja lukea luostarikilvoittelijoiden opetuksia kuuliaisuusesta vanhukselleen? Täysi kuuliaisuus kuuluu vain luostarikilvoitukseen ja silloinkin vain, jos sillä henkilöllä, jolle aiotaan olla kuuliaisia, on itse kokemusta kuuliaisena olosta jollekulle toiselle. Yleensä tämä luostarissa toteutuukin.

Toisin sanoen tavallinen srk-pappi on tuskin itse ollut kuuliainen sanan varsinaisessa merkityksessä kenellekään - nyt ei siis tarkoiteta kuuliaisuutta piispoille, mikä perustuu vähän eri asiaan.

Terve rippi-isä ei myöskään edellytä koskaan kuuliaisuutta rippilapsiltaan. Jos näin on, niin se on sairautta ja vallankäyttöä.

On eri asia tutkiskella rippi-isän sanomia asioita ja antamia neuvoja Kristuksessa. Usein ikävältä ja turhanpäiväiseltä tuntuva neuvo kirkastuu, kun sitä lähestyy Kristuksessa ja armon avulla. Ja hyvä rippi-isä pidättäytyy liiallisesta neuvomisesta ja rukoilee sen sijaan rippilapsensa puolesta.