On juuri julkaistu kirja SINÄ KUOLET, toim. Ari Liimatainen. Kymmenkunta kirjoittajaa pohtii kuolemaan liittyviä näkökohtia. Mukana ovat myös mm. Arno Kotro, Tommy Lindgren ja Torsti Lehtinen. Alla muutamia kohtia Esa Ylikosken esseestä Kokonainen elämä.
”Ei ole mieltä kuluttaa aikansa ja energiaansa sen pähkäilyyn, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä helvettiin ties milläkin ehdolla, koska koko kysymyksenasettelu ja ajatusrakennelma on mahdoton. Kannattaa keskittyä elämään.”
ooo
”Ajatus kuoleman jälkeisestä iankaikkisesta elämästä on mielestäni mahdoton, luonnonvastainen, omahyväinen ja hieman suuruudenhullu kuvitelma, josta kaiken lisäksi on ollut ja on huomattavaa haittaa ihmisten elämälle ja koko ihmiskunnan kehitykselle.”
ooo
”Elämänsä rajallisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyväksyminen vapauttaa ihmisen elämään tätä ainutkertaista ja ainutlaatuista elämäänsä täysillä, vailla turhia pelkoja ja toiveita. Ihmissuhteiden, rakkauden, ystävyyden, toveruuden ja lähimmäisten merkitys kasvaa, kun ymmärtää elävänsä vain kerran. Samalla se motivoi ohjaamaan yhteiskuntaa jokaisen elämän kunnioittamiseen myös käytännössä niin, että kaikki mahdollinen tehdään ihmisten täyden elämänkaaren turvaamiseksi ja traagisten onnettomuuksien, sairauksien, kärsimyksen ja sotien estämiseksi.”
ooo
”Ihmisten keskuudessa muinoin, kenties surun ja epätoivon hetkillä syntyneet toiveet ja ajatukset kuoleman voittamisesta ja itsensä ikuistamisesta ovat nykytiedon valossa vailla minkäänlaista tiedollista perustetta ja suhteellisuudentajua. Tähdet ja tähtisumut ovat ajallisia ja rajallisia, mutta minä en!? Nyt tiedämme, että maailmankaikkeuteemme, sen miljardeihin galakseihin kuuluu miljardien vuosien saatossa jatkuva liike, aineen kiertokulku. Tähtiä syttyy ja sammuu, atomeista on moneksi. Maakeskeinen maailmankuva katosi, mutta itsekeskeistä maailmankuvaa ei turha vaatimattomuus vaivaa.”
ooo
”Uskontojen lupaus iankaikkisesta elämästä taivaassa lienee saanut ja saa edelleen kiinnekohtaa omahyväisyydestämme, joka pohjautunee lapsen luonnolliseen psykologiseen kehitysvaiheeseen kuuluvasta kaikkivoipaisuuden tunteesta. Äiti ja koko maailma ovat vain minua varten! Kun se usko olosuhteiden pakosta katoaa, sille usein tarjotaan ja omaksutaan korvikkeeksi toinen vastaava usko. Minulle kaikkivaltias taivaan isä voi antaa ikuisen onnen ja kuolemattomuuden taivaassa, paratiisissa, vaikka maailman kärsimykselle hän ei mahdakaan mitään. Haloo, olisiko itse kunkin ja koko ihmiskunnan aika kasvaa aikuisuuteen?”
ooo
”Uskonnolliset opit taivaasta ja helvetistä perustuvat äärimäisen epäreiluun mustavalkoiseen joko tai -ajatteluun, dualismiin, joka kieltää elämän tosiasiallisen vivahteikkuuden ja monisävyisyyden. Ihminen ei oikeasti ole hyvän ja pahan suhteen ”joko tai” vaan ”sekä että”. Maailmassa on rikkautena sekä sateenkaaren värit että harmaan eri sävyjä! Kristinuskon ja islamin mustavalkoinen oppi on elämän sävyille ja väreille vastakohtainen - riippumatta siitä, katsotaanko sitä kulloinkin tarkoituksenmukaiseksi painottaa vai hieman häpeillen peitellä julistuksessa.”
ooo
”’Yksin uskosta’ -oppi on myös äärimmäisen epäreilu, varsinainen epiksen ennätys. Siis murhamiehelle riittää periaatteessa usko johonkin Jeesukseen, uhrista ja hänen omaistensa anteeksiannosta ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Uskovaiset murhamiehet ja roistot pääsevät iankaikkiseen autuuteen, mutta heidän teoistaan kärsineet, uskonsa kaikkivaltiaan hyvyyteen menettäneet pannaan pitkään pyttyyn ilman armahdusoikeutta!?”
ooo
”Ylen ykkösen aamuhartaudessa heti joulun ja Aasian hyökyaallon jättituhojen jälkeen sanottiin: ”Kiitos siitä kaikesta, mitä tälläkin viikolla tapahtuu” Hartaus oli nauhoitettu jo ennen suuronnettomuutta, ja niinpä eräs kirjoittaja Helsingin Sanomien mielipidesivulla arvosteli lausuman esittämisen ajankohtaa. Mutta voidaan kysyä, miksi kirkon pitäisi hartauksissaan oppinsa mukaan kiittää jumalan johdatuksesta vain silloin kun suomalaiset pärjäävät urheilussa ja pisa-tutkimuksissa tai taloudessa on menee hyvin. Eri asia on, että kohtalonuskoista johdatus-oppia voi ja on syytäkin arvostella ylipäätään riippumatta siitä, milloin sitä tuodaan esiin.”
ooo
”Huomion ja arvostuksen suuntaaminen tähän ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme on mielestäni hyvä pohja hyvää elämään. Niin voimme suuntautua vapaaseen, järkiperäiseen ajatteluun, inhimilliseen vuorovaikutukseen, humaanisiin eettisiin arvoihin, rakkauteen sekä hyvän elämän ja yhteiskunnan rakentamiseen yhdessä muiden kanssaihmisten kanssa. Jokaisella on oikeus saada tulla ihan ikiomilla ajatuksillaan tai ikiomalla uskollaan autuaaksi, jos on tullakseen. Onnelliseksi omassa elämässään voi tulla myös uskonnollisuudesta vapaalla elämänkatsomuksella. Ilman taivasuskoa meillä on kokonainen elämä.”
”Ei ole mieltä kuluttaa aikansa ja energiaansa sen pähkäilyyn, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä helvettiin ties milläkin ehdolla, koska koko kysymyksenasettelu ja ajatusrakennelma on mahdoton. Kannattaa keskittyä elämään.”
ooo
”Ajatus kuoleman jälkeisestä iankaikkisesta elämästä on mielestäni mahdoton, luonnonvastainen, omahyväinen ja hieman suuruudenhullu kuvitelma, josta kaiken lisäksi on ollut ja on huomattavaa haittaa ihmisten elämälle ja koko ihmiskunnan kehitykselle.”
ooo
”Elämänsä rajallisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyväksyminen vapauttaa ihmisen elämään tätä ainutkertaista ja ainutlaatuista elämäänsä täysillä, vailla turhia pelkoja ja toiveita. Ihmissuhteiden, rakkauden, ystävyyden, toveruuden ja lähimmäisten merkitys kasvaa, kun ymmärtää elävänsä vain kerran. Samalla se motivoi ohjaamaan yhteiskuntaa jokaisen elämän kunnioittamiseen myös käytännössä niin, että kaikki mahdollinen tehdään ihmisten täyden elämänkaaren turvaamiseksi ja traagisten onnettomuuksien, sairauksien, kärsimyksen ja sotien estämiseksi.”
ooo
”Ihmisten keskuudessa muinoin, kenties surun ja epätoivon hetkillä syntyneet toiveet ja ajatukset kuoleman voittamisesta ja itsensä ikuistamisesta ovat nykytiedon valossa vailla minkäänlaista tiedollista perustetta ja suhteellisuudentajua. Tähdet ja tähtisumut ovat ajallisia ja rajallisia, mutta minä en!? Nyt tiedämme, että maailmankaikkeuteemme, sen miljardeihin galakseihin kuuluu miljardien vuosien saatossa jatkuva liike, aineen kiertokulku. Tähtiä syttyy ja sammuu, atomeista on moneksi. Maakeskeinen maailmankuva katosi, mutta itsekeskeistä maailmankuvaa ei turha vaatimattomuus vaivaa.”
ooo
”Uskontojen lupaus iankaikkisesta elämästä taivaassa lienee saanut ja saa edelleen kiinnekohtaa omahyväisyydestämme, joka pohjautunee lapsen luonnolliseen psykologiseen kehitysvaiheeseen kuuluvasta kaikkivoipaisuuden tunteesta. Äiti ja koko maailma ovat vain minua varten! Kun se usko olosuhteiden pakosta katoaa, sille usein tarjotaan ja omaksutaan korvikkeeksi toinen vastaava usko. Minulle kaikkivaltias taivaan isä voi antaa ikuisen onnen ja kuolemattomuuden taivaassa, paratiisissa, vaikka maailman kärsimykselle hän ei mahdakaan mitään. Haloo, olisiko itse kunkin ja koko ihmiskunnan aika kasvaa aikuisuuteen?”
ooo
”Uskonnolliset opit taivaasta ja helvetistä perustuvat äärimäisen epäreiluun mustavalkoiseen joko tai -ajatteluun, dualismiin, joka kieltää elämän tosiasiallisen vivahteikkuuden ja monisävyisyyden. Ihminen ei oikeasti ole hyvän ja pahan suhteen ”joko tai” vaan ”sekä että”. Maailmassa on rikkautena sekä sateenkaaren värit että harmaan eri sävyjä! Kristinuskon ja islamin mustavalkoinen oppi on elämän sävyille ja väreille vastakohtainen - riippumatta siitä, katsotaanko sitä kulloinkin tarkoituksenmukaiseksi painottaa vai hieman häpeillen peitellä julistuksessa.”
ooo
”’Yksin uskosta’ -oppi on myös äärimmäisen epäreilu, varsinainen epiksen ennätys. Siis murhamiehelle riittää periaatteessa usko johonkin Jeesukseen, uhrista ja hänen omaistensa anteeksiannosta ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Uskovaiset murhamiehet ja roistot pääsevät iankaikkiseen autuuteen, mutta heidän teoistaan kärsineet, uskonsa kaikkivaltiaan hyvyyteen menettäneet pannaan pitkään pyttyyn ilman armahdusoikeutta!?”
ooo
”Ylen ykkösen aamuhartaudessa heti joulun ja Aasian hyökyaallon jättituhojen jälkeen sanottiin: ”Kiitos siitä kaikesta, mitä tälläkin viikolla tapahtuu” Hartaus oli nauhoitettu jo ennen suuronnettomuutta, ja niinpä eräs kirjoittaja Helsingin Sanomien mielipidesivulla arvosteli lausuman esittämisen ajankohtaa. Mutta voidaan kysyä, miksi kirkon pitäisi hartauksissaan oppinsa mukaan kiittää jumalan johdatuksesta vain silloin kun suomalaiset pärjäävät urheilussa ja pisa-tutkimuksissa tai taloudessa on menee hyvin. Eri asia on, että kohtalonuskoista johdatus-oppia voi ja on syytäkin arvostella ylipäätään riippumatta siitä, milloin sitä tuodaan esiin.”
ooo
”Huomion ja arvostuksen suuntaaminen tähän ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme on mielestäni hyvä pohja hyvää elämään. Niin voimme suuntautua vapaaseen, järkiperäiseen ajatteluun, inhimilliseen vuorovaikutukseen, humaanisiin eettisiin arvoihin, rakkauteen sekä hyvän elämän ja yhteiskunnan rakentamiseen yhdessä muiden kanssaihmisten kanssa. Jokaisella on oikeus saada tulla ihan ikiomilla ajatuksillaan tai ikiomalla uskollaan autuaaksi, jos on tullakseen. Onnelliseksi omassa elämässään voi tulla myös uskonnollisuudesta vapaalla elämänkatsomuksella. Ilman taivasuskoa meillä on kokonainen elämä.”
Vastaukset 3
Vanhimmat
”Ei ole mieltä kuluttaa aikansa ja energiaansa sen pähkäilyyn, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä helvettiin ties milläkin ehdolla, koska koko kysymyksenasettelu ja ajatusrakennelma on mahdoton. Kannattaa keskittyä elämään.”
Me jokainen kuolemme ennemmin tai myöhemmin, ja elämä on lopultakin kärsimystä. Siksi mielestäni on mielekästä miettiä, että entäpä tämän jälkeen. Minua itseäni ei huvita sen enempää kärventyä Helvetissä kuin kiertää samsaran kehää enää uutta kierrosta, sen verran rankkaa on elämäni ollut tähänkin saakka.
”Ajatus kuoleman jälkeisestä iankaikkisesta elämästä on mielestäni mahdoton, luonnonvastainen, omahyväinen ja hieman suuruudenhullu kuvitelma"
Kuolemanrajakokemusten perusteella kuitenkin todellinen. Voithan tietysti viettää iäisyytesi tyhjössä, jos se tuntuu kivemmalta.
”Elämänsä rajallisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyväksyminen vapauttaa ihmisen elämään tätä ainutkertaista ja ainutlaatuista elämäänsä täysillä, vailla turhia pelkoja ja toiveita."
Ja sitten uusi kierros samsaraa sen jälkeen, vai? Tai kenties tyhjöön? Tai helvettiin? Tämä maanpäällinen elämä ei ole kiva paikka, ja minulle riittää yksi kerta tätä elämää. Teit mitä tahansa, aina on tuloksena itku pitkästä elämästä. Tuo "täysillä eläminen" on tuulentupien tavoittelua, sillä jokainen meistä lopulta vanhenee ja kaikki maallinen nautinto on ohimenevää.
"Ihmissuhteiden, rakkauden, ystävyyden, toveruuden ja lähimmäisten merkitys kasvaa, kun ymmärtää elävänsä vain kerran."
En näe mitään syytä, miksi tuo sulkisi pois uskonnon. Ja sama kääntäen; en näe mitään syytä, miksi tuo kertakäyttöelämä ei voisi johtaa myös kertakäyttöihmissuhteisiin ja siihen, että ystävä ystävän pettää, jos siitä on vain jotain hyötyä ja rangaistuksen kykenee välttämään.
"Samalla se motivoi ohjaamaan yhteiskuntaa jokaisen elämän kunnioittamiseen myös käytännössä niin, että kaikki mahdollinen tehdään ihmisten täyden elämänkaaren turvaamiseksi ja traagisten onnettomuuksien, sairauksien, kärsimyksen ja sotien estämiseksi.”
Samalla tuo elämän pitäminen kertakäyttöisenä motivoi lyhytnäköiseen elämään, oman nautinnon maksimoimiseen muiden kustannuksella, hedonismiin sekä rikkauden ja varallisuuden haalimiseen muista lähimmäisistä piittaamatta. Samoin se motivoi pitämään ihmishenkiä kulutustavarana, kuten ateistisissa valtiossa yleisesti on pidetty.
Kun ymmärtää, että kaikista teoista tulee seuraamus, kutsutaan sitä synniksi tai karmaksi, ja siitä kaikesta joutuu lopulta vastaamaan, on se paljon parempi motivoimaan kuin tyhjä sanahelinä humanismista.
”Ihmisten keskuudessa muinoin, kenties surun ja epätoivon hetkillä syntyneet toiveet ja ajatukset kuoleman voittamisesta ja itsensä ikuistamisesta ovat nykytiedon valossa vailla minkäänlaista tiedollista perustetta ja suhteellisuudentajua."
http://www.nderf.org
http://www.near-death.com
Tilanne ei nykytiedon valossa ole lainkaan niin yksioikoinen kuin mitä annat ymmärtää.
”Uskontojen lupaus iankaikkisesta elämästä taivaassa lienee saanut ja saa edelleen kiinnekohtaa omahyväisyydestämme, joka pohjautunee lapsen luonnolliseen psykologiseen kehitysvaiheeseen kuuluvasta kaikkivoipaisuuden tunteesta."
Me jokainen olemme Jumalan lapsia ja pieni osa Jumalaa, ja Jumalan yhteyteen lopulta palaamme. Siinä ei ole mitään omahyväistä.
"Minulle kaikkivaltias taivaan isä voi antaa ikuisen onnen ja kuolemattomuuden taivaassa, paratiisissa, vaikka maailman kärsimykselle hän ei mahdakaan mitään."
Tämä maailma ei sitä onnea eikä iloa anna, vaan tämä elämä on kärsimystä täynnä. Tämän tajuaminen on johtanut valaistumiseen useamman kuin yhden kerran.
"Haloo, olisiko itse kunkin ja koko ihmiskunnan aika kasvaa aikuisuuteen?”
Niinpä, ja jättää teiniangsti taakse ja luottaa siihen, että kerran saamme nähdä pitemmälle kuin vain tämä matoinen materiaalinen maailmamme.
”Uskonnolliset opit taivaasta ja helvetistä perustuvat äärimäisen epäreiluun mustavalkoiseen joko tai -ajatteluun, dualismiin, joka kieltää elämän tosiasiallisen vivahteikkuuden ja monisävyisyyden."
Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. Joudut lopulta vastaamaan kaikesta, mitä olet tehnyt.
"Ihminen ei oikeasti ole hyvän ja pahan suhteen ”joko tai” vaan ”sekä että”. Maailmassa on rikkautena sekä sateenkaaren värit että harmaan eri sävyjä!"
Voiko ihminen olla vain hiukkasen raskaana mutta ei täysin raskaana? Tuo hyvän ja pahan relativisoiminen on alkuna kaikelle degeneraatiolle, ja etiikan relativisoiminen on lopulta saanut aikaan Neuvostoliiton kaltaisia hirviöitä, joissa kaikkea on saanut tehdä, mutta kiinni ei ole saanut jäädä. Homo sovieticukselle elämä todellakin oli erilaisia värisävyjä, sillä homo sovieticus ei tehnyt eroa oikealle ja väärälle.
"Kristinuskon ja islamin mustavalkoinen oppi on elämän sävyille ja väreille vastakohtainen - riippumatta siitä, katsotaanko sitä kulloinkin tarkoituksenmukaiseksi painottaa vai hieman häpeillen peitellä julistuksessa.”
Kaikissa muissakin uskonnoissa on selkeät käsitykset oikeasta ja väärästä. Vain ateismi kieltää oikean ja väärän eron.
”Ylen ykkösen aamuhartaudessa heti joulun ja Aasian hyökyaallon jättituhojen jälkeen sanottiin: ”Kiitos siitä kaikesta, mitä tälläkin viikolla tapahtuu”"
On onnellista saada kuolla nuorena, parhaassa kukoistuksessaan, sillä kaikki me lopulta kuolemme. Ei samuraiden tunnus turhaan ollut kirsikka, jonka kukka puhkeaa kukkaan ja putoaa lakastumatta.
"Hartaus oli nauhoitettu jo ennen suuronnettomuutta, ja niinpä eräs kirjoittaja Helsingin Sanomien mielipidesivulla arvosteli lausuman esittämisen ajankohtaa. Mutta voidaan kysyä, miksi kirkon pitäisi hartauksissaan oppinsa mukaan kiittää jumalan johdatuksesta vain silloin kun suomalaiset pärjäävät urheilussa ja pisa-tutkimuksissa tai taloudessa on menee hyvin."
Niin. Meidän jokaisen tulisi valmistautua elämään samuraiden filosofian mukaisesti: elä niin, että olet valmis kuolemaan minä hetkenä hyvänsä. Siinä on paljon enemmän viisautta kuin päällepäin voisi kuvitellakaan.
"Eri asia on, että kohtalonuskoista johdatus-oppia voi ja on syytäkin arvostella ylipäätään riippumatta siitä, milloin sitä tuodaan esiin.”
Meillä on vapaa tahto. Käytä sitä oikein.
”Huomion ja arvostuksen suuntaaminen tähän ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme on mielestäni hyvä pohja hyvää elämään. Niin voimme suuntautua vapaaseen, järkiperäiseen ajatteluun, inhimilliseen vuorovaikutukseen, humaanisiin eettisiin arvoihin, rakkauteen sekä hyvän elämän ja yhteiskunnan rakentamiseen yhdessä muiden kanssaihmisten kanssa."
Joka kerralla, kun on yritetty rakentaa paratiisia maan päälle, on saatu helvetti aikaan. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Suhtaudun hyvin pessimistisesti ihmisen mahdollisuuksiin saada itse mitään positiivista aikaan.
"Jokaisella on oikeus saada tulla ihan ikiomilla ajatuksillaan tai ikiomalla uskollaan autuaaksi, jos on tullakseen."
Olennaista on, että uskoo; ei se, että miten.
"Onnelliseksi omassa elämässään voi tulla myös uskonnollisuudesta vapaalla elämänkatsomuksella."
Niinpä, jos kiinnostaa joko pyöriä samsaran kehässä loputtomiin tai - herra paratkoon - hypätä a) tyhjöön b) Helvettiin. Joudumme joka tapauksessa vastuuseen lopulta.
"Ilman taivasuskoa meillä on kokonainen elämä.”
Itse asiassa meillä on oikein huonolla tuurilla lukematon määrä elämiä - täynnä kärsimystä, täyttymättömiä toiveita, pettymyksiä ja itkua sekä hammasten kiristystä. Tai sitten tyhjö tai sitten Helvetti. Valinta on sinun.
Kyl se vaan on niin, että kun kuolema tulee, filmi katkeaa ja persoonaa ei enää tiedostavana "sieluna" ole. Taivastoiveet sun muut ovat ihmisen syntyjään omaavaa logiikkaa ja turvallisuuden hakua, vailla todellisuutta.
Siinä ei auta yhtään, jos tähänastinen elämä on mennyt hukkaan ja pieleen ja ollut kärsimystä. Hyvitystä ei tule kuoleman jälkeen, joten nyt vaan kiinni parempaan tästä päivästä alkaen vaikka se olisi viimeisesi!
Kuolemanrajakokemukset ja NDE-tutkimukset ovat mielestäni osoittaneet riittävällä varmuudella sen, että tietoisuus ei lopu kuolemaan ja kuoleman jälkeen persoona jatkuu tiedostavana sieluna.
Pystytkö Sinä todistamaan, ettei näin ole?