1)Koska uskonnot ovat kuplia.
2)Jos uskontoja ei olisi ei olisi ateistejakaan.
Kääntäen ylläoleva:
Ateismin ollessa perusajatus maailmassa olisiko
silloin uskontoja?
3)Kuinka moni uskova todellakin on nähnyt Jumalan
tai Jeesuksen, siis elävä sellainen.
Kuinka moni ateisti pystyy selittämään miksi on itse olemassa tai omien uniensa tarkoituksen.
4)Kuinka moni uskova tai ateisti pystyy tässä hetkessä antamaan tyhjentävän selvityksen omasta itsestään, sisällyttäen kertomukseensa kaikki ihmisenäolemisen myös tieteellisesti todistetut aspektit.
5)Jos kyky kommunikoida otetaan pois, mikä on uskovan ja ateistin ero?
6)Koska kommunikaatio alkaa yksilössä ajattelusta ja aistihavainnot ovat mielen perustana, kuinka moni uskova tai ateisti henkilökohtaisesti tietää millä tavalla kommunikaatio eroaa aistihavainnoista ?
7)Ei suinkaan ateismi vaan ateistit yksilöinä ovat riippuvaisia uskonnoista koska heidän minäkuvansa
on rakentunut uskontojen kieltämisen kautta spiraalimaiseen viha-rakkaus-suhteeseen, jossa toisten samaa-ajattelevien tuki vain vahvistaa yksilö-ateistin minäkuvaa.
8) Elämässä on kaksi perustotuutta, joihin kukaan
ei voi vaikuttaa:
Syntymä ja kuolema
Kaikki mitä näiden tapahtumien välillä tapahtuu,
on hetkellistä.
Kuinka moni ateisti tai uskova samaistuu ajatuksiinsa ja siis ottaa ne todesta?
Vastaappas tai anna lisäselvennystä, kiitos
2)Jos uskontoja ei olisi ei olisi ateistejakaan.
Kääntäen ylläoleva:
Ateismin ollessa perusajatus maailmassa olisiko
silloin uskontoja?
3)Kuinka moni uskova todellakin on nähnyt Jumalan
tai Jeesuksen, siis elävä sellainen.
Kuinka moni ateisti pystyy selittämään miksi on itse olemassa tai omien uniensa tarkoituksen.
4)Kuinka moni uskova tai ateisti pystyy tässä hetkessä antamaan tyhjentävän selvityksen omasta itsestään, sisällyttäen kertomukseensa kaikki ihmisenäolemisen myös tieteellisesti todistetut aspektit.
5)Jos kyky kommunikoida otetaan pois, mikä on uskovan ja ateistin ero?
6)Koska kommunikaatio alkaa yksilössä ajattelusta ja aistihavainnot ovat mielen perustana, kuinka moni uskova tai ateisti henkilökohtaisesti tietää millä tavalla kommunikaatio eroaa aistihavainnoista ?
7)Ei suinkaan ateismi vaan ateistit yksilöinä ovat riippuvaisia uskonnoista koska heidän minäkuvansa
on rakentunut uskontojen kieltämisen kautta spiraalimaiseen viha-rakkaus-suhteeseen, jossa toisten samaa-ajattelevien tuki vain vahvistaa yksilö-ateistin minäkuvaa.
8) Elämässä on kaksi perustotuutta, joihin kukaan
ei voi vaikuttaa:
Syntymä ja kuolema
Kaikki mitä näiden tapahtumien välillä tapahtuu,
on hetkellistä.
Kuinka moni ateisti tai uskova samaistuu ajatuksiinsa ja siis ottaa ne todesta?
Vastaappas tai anna lisäselvennystä, kiitos
Vastaukset 40
Vanhimmat
1) Voithan sinä noinkin sanoa, ulkokuori ilman sisältöä?
2) Ateismi-sana on otettu käyttöön määrittelemään suhdetta uskontoon. Mikäli uskontoja ei olisi niin ei olisi myöskään tarvetta tuolle sanalle. kaikki olisivat ateisteja
3) Hallusinaatioita on tietyllä osalla ihmisiä. Osa tulkitsee ne uskonnollisiksi näyiksi. Voivat olla täysin rehellisiä, mutta tulkinta havainnosta on vain väärä.
Olen olemassa ikuisen maailmankaikkeuden luonnonlakien vuoksi, uneni ovat heijastuksia aivojen informaation käsittelystä nukkumisen aikana.
4)Miksi pitäisi?
5) Jos mykkiä niin ei saarnausta. Rauha.
6) Ööö... mitähän takoitat. Kommunikaatiossa käytetään apuna aitihavaintoja. Kommunikaatiossa lähettäjällä on yleensä lähetteelleen jokin tietty tarkoitus. Yleensä kun ihminen lukee esim. kukkien hyönteisille lähettämää kommunikaatiota niin tulkinta omassa kontekstissa ei ole se mitä lähettäjä on takroittanut.
7) Ateismi "herää" uudelleen henkiin vaikka ketju katkeaisi, kaikki tieto ateismista häviäisi. Mikäli kaikki tieto jostakin uskonnosta häviäisi niin se ei ikinä tulisi takaisin.
8) Molemmilla "puolilla" olleena voisin väittää että ateistit ovat rehellisempiä itselleen. Olen tietysti puolueellinen, mutta kukapa ei olisi.
--
"Molemmilla puolilla olleena voisin väittää että ateistit ovat rehellisempiä itselleen. Olen tietysti puolueellinen, mutta kukapa ei olisi."
En tiedä, olenko nyt oikeassa, mutta tuntuu siltä, kuin haluaisit sanoa, että koska sinä olet ollut molemmilla puolilla, niin voit sanoa, että olet itsellesi rehellisempi nyt ateistina kuin mitä olit teistinä. Jos on näin, niin laajennatko tämän koskemaan ilman muuta myös muita ateisteja ja muita teistejä?
Itse yritän olla itselleni niin rehellinen kuin pystyn. Mutta enpä luule, että jos menettäisin uskoni ( mikä sekin on tietysti mahdollista ), olisin itseäni kohtaan yhtään sen rehellisempi kuin mitä nyt olen. Miksi pitäisi? Minusta se, kuinka rehellinen kukin on itselleen, tuskin riippuu siitä, miten kukin uskoo tai on uskomatta, vaan kunkin luonteesta. Vai olenko väärässä?
En oikein ymmärrä sitä, miksi on tarvittu koko sanaa ateisti. En ole löytänyt selitystä tälle, vaikka a-teismille selityksen löysinkin. ( En tosin sitä, kuka otti sanan käyttöön. ) Eihän missään muissakaan asioissa tarvitse ilmaista erityisellä sanalla, että puuttuu usko, halu, kiinnostus, harrastuneisuus, tarve, ymmärtämys tai mikä sitten itse kultakin puuttuu. Vai onko olemassa muita samalla tavalla muodostettuja sanoja kuin a-teismi on?
Millä perustelet tätä väitettäsi: "Ateismi herää uudestaan henkiin, vaikka ketju katkeaisi, kaikki tieto ateismista häviäisi. Mikäli kaikki tieto jostakin uskonnosta häviäisi niin se ei ikinä tulisi takaisin."?
Moi !
Rehellisyydestä hieman, se on tietysti jokaisella henkilökohtainen juttu.
No, minä huomasin että "uskovana" jätin todellisuudessa olevat ristiriidat "näkemättä" kuin näössäni olisi ollut sokea piste. tämän paremmin en sitä voi sanoa. Kun rehellisesti myönsin sen mitä todellisuus on niin menetin uskoni täysin. Kertaheitolla.
"Millä perustelet tätä väitettäsi: "Ateismi herää uudestaan henkiin, vaikka ketju katkeaisi, kaikki tieto ateismista häviäisi. Mikäli kaikki tieto jostakin uskonnosta häviäisi niin se ei ikinä tulisi takaisin."?"
No, uskonnot periytyvät kertomuksina ja kirjoina. Jos kaikki tieto jostkain usknnosta katoaa niin se ei enään ikinä tule näkyviin. Ei ole ketään kertomassa tarinoita, ei kirjoja joita lukea.
Ateismi on kuitenkin näkökanta jonka mukaan tuon uskonnon määrittelemää (eikä mitään muutakaan) jumalaa ei ole olemassa. Vaikka kaikki ateistit häviäisivät niin muutaman sukupolven kuluttua varmasti ilmaantuisi henkilöitä jotka suhtautuisivat skeptisesti uskonnon väittämiin ja näin olisi jälleen ateismi henkiin herätetty.
Sama koskee tietysti muunmuassa joulupukki-uskoa. Jos kaikki tieto joulupukista katoaa niin se ei uudelleen enään nosta päätään.
--
"No, uskonnot periytyvät kertomuksina ja kirjoina. Jos kaikki tieto jostakin uskonnosta katoaa, niin se ei enää ikinä tule näkyviin."
Vaikea kuvitella tuollaista tilannetta. Siksi tämä perustelukin voi mennä vähän mönkään. Uskontoa pidetään kuitenkin yleisinhimillisenä ilmiönä, joka on ollut olemassa kaikkina aikoina ja kaikkialla ihmiskunnan keskuudessa. Ei ole ollut yhtään kansaa tai heimoa, jolla ei olisi ollut mitään pyhiä tapoja tai jolta olisi puuttunut usko korkeampaan olentoon. Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että jo esihistoriallisena aikana ihmisillä on ollut uskonnollisia käsityksiä ja käytäntöjä.
Tämä uskonnoista. Otetaanpa sitten myytit, joilla on yritetty aikoinaan selittää asioiden alkuperä ja tarkoitus. Sama myytti maailman syntymisestä munasta on ollut tunnettu kiinalaisten, japanilaisten, tiibettiläisten, sumatralaisten, havaijilaisten, polynesialaisten ja Amerikamn intiaanien keskuudessa.
Minua on hivenen huvittanut se, että jotkut ovat kritisoineet joitakin kristinuskoon liittyviä asioita sillä, että samantyylisä asioita on joissakin muissakin uskonnoissa. Myyteistä puhuttaessa ei ole kyetty osoittamaan, onko niiden taustalla jonkinlainen ihmiskunnan yhteinen menneisyys, lainautuminen kansalta toiselle tai ihmisten yhteinen ajattelutapa. Sama voisi koskea myös uskontoja.
Jos kerran sama myytti on ollut tunnettu eri puolilla maailmaa, niin muksi ei myös eri uskontojen tapa ajatella ja uskoa voisi olla laajemmin tunnettu? Ehkäpä on kysymys yleisinhimillisistä asioista.
Kerroit, että jätit "todellisuudessa olevat ristiriidat näkemättä" ja kun myönsit, millaisen on todellisuus, niin menetit uskosi. Hyvä, että löysit oman tapasi ajatella ja uskoa. Minä olin murrosikäisenä jonkin aikaa uskomatta, mutta se ei tuntunut oikealta ratkaisulta minulle. Olen hyväksynyt sen asian, että elämä, maailma, uskonto on ristiriitoja täynnä, eikä uskosta luopuminen olisi tätä asiaa ainakaan minun tapauksessani poistanut mihinkään.
Joulupukista puhuminen uskontojen yhteydessä on niin naiivia, että sinä ainakin entisenä uskovana voisit jättää sen tekemättä, kun tiedät, miltä se teisteistä tuntuu.
Ihan mielenkiintoista keskustella kanssasi, kun molemmat tavat uskoa ja ajatella ovat sinulle tuttuja etkä kiihkoile mitenkään.
>>Minua on hivenen huvittanut se, että jotkut ovat kritisoineet joitakin kristinuskoon liittyviä asioita sillä, että samantyylisä asioita on joissakin muissakin uskonnoissa. Myyteistä puhuttaessa ei ole kyetty osoittamaan, onko niiden taustalla jonkinlainen ihmiskunnan yhteinen menneisyys, lainautuminen kansalta toiselle tai ihmisten yhteinen ajattelutapa. Sama voisi koskea myös uskontoja.
Moi !
Joo, joulupukin mukaan ottaminen vastaa uskovaisten siunaustoivottelua. Pahoittelen.
Uskoisin (heh) että uskonnoilla on yhteinen kantaidea muutmasta syystä.
Muna. Luonnossa iso osa eläimiä syntyy munasta, oikeastaan kaikki jotka eivät synnytä elävää poikasta. On varsin luonnollista ottaa muna alkusynnyn, maailman synnyn perustaksi. Tämä voidaan tehdä toisistaan riippumatta. Munan synnyttänyt, luonut olento on tietysti Jumala. Muinais-Suomalaisessa tarustossa sotka.
Luonnonilmiöt. Salamat, ukonilmat, maanjäristykset ja tulvat. Nämä ovat osa ihmisten elämää riippumatta missä päin he elivät. Näitä selitettiin taivaalla asuvan jumalan toiminnoiksi, ja miksi jumala niitä muuten tekisi kuin rangaistakseen maan päällä olevia.
Kuitenkin esimerkiksi Kristinuskon uudelleensyntyminen ei olisi todennäköistä mikäli kaikki teito siitä katoaisi (tämä on tietysti täysin hypoteettista, ei se minnekkään katoa). Tässä on sinänsä selvä ero ateismiin. Tämäkin on luonnollista kun ateismi kerran määritellään "uskonnon kautta".
Uskomuksien syntyperää en tiedä, saattavat pohjimmiltaan olla samasta lähteestä, ilmeisesti iso osa ihmisistä on suhtellisen vähän aikaa sitten (60000 vuotta ?) ollut yhteydessä toisiinsa. Tälläiset uskomukset kyllä voivat syntyä erilläänkin hyvin samankaltaisiksi.
Jokainen tulkoon onnelliseksi uskossaan. Minäkin yritin aivan tosissani selvittää ristiriitoja uskossa. Luin Raamatunkin armeija-aikana läpi oikein ajatuksen kanssa. Ei auttanut. Kun tunnustin lopulta etten todellakaan uskonut Jumaliin niin olo oli todella helpottuntu. Nyt tuosta on kohta 30 vuotta.
--
uskovaisesta on sietämätöntä ajatella, että oma usko olisi jollakin lailla naiivia.
Siksi joulupukkivertaukset loukkaavat.
Millaisia ristiriitoja elämä ja maailma on mielestäsi täynnä? Minä kun en huomaa niitä paljonkaan. Vai tarkoitatko mahdollisesti jotakin etiikkaan liittyvää?
2) Jos kaikki olisivat ateisteja, tuntisitko voittaneesi?
1) Todellakin ulkokuori ilman sisältöä, eikä sen tarvitse olla negatiivista, päinvastoin.
7) Ymmärrän pointtisi, silti ihmiskunta kehittyy,
yksilöistähän se alkaa, eikä mitään mikä oli, kuinka tärkeää tahansa, pidä henkiin herätettävän.
Uskonto muovautuu tarpeesta, yksilön, uranuurtajan hetken hurmassa.
Kerroit uskonnoista ja myyteistä.
Tiesitkö, että kristinuskon myötävaikutuksella paljon maailmamme alkuperäisestä luonnonmukaisuudesta on hävinnyt?
Maailmamme valtauskonnot ovat systemaattisia, verrattavissa kansainväliseen yritykseen, johtajinaan liikemiesmäisesti ajattelevat ihmiset.
Silti, elämä on paradoksaalien summa.
Sanot tekstissäsi, joka on kaunista, yhteisestä ajattelutavasta historiassamme, minä puhuisin enemmänkin yhteisistä vieteistä.
Moi !
Olisinko voittaja?
No, mielestäni jos uskonnot häviäisivät ja kaikki ottaisivat vastuun itsestään ja tekemisistään, ymmärtäisivät että ainoastaan itse omilla toimillaan voivat tehdä maailmasta paremman, fundamentalisminen ajattleu katoiais, ketään ei vainottaisi vääräuskoisuuden vuoksi...; kyllä. Niin minä kuin muutkin voittaisivat.
7) Pitäisi myös osata päästää irti. Niin tarpeettomiksi muodostuneista tavoista kuin aikanaan omasta elämästäänkin.
--
Moi !
Olisinko voittaja?
No, mielestäni jos uskonnot häviäisivät ja kaikki ottaisivat vastuun itsestään ja tekemisistään, ymmärtäisivät että ainoastaan itse omilla toimillaan voivat tehdä maailmasta paremman, fundamentalisminen ajattleu katoiais, ketään ei vainottaisi vääräuskoisuuden vuoksi...; kyllä. Niin minä kuin muutkin voittaisivat.
7) Pitäisi myös osata päästää irti. Niin tarpeettomiksi muodostuneista tavoista kuin aikanaan omasta elämästäänkin.
--
Naivismia parhaimmillaan.
Jos ajatellaan toi sun ihannemaailma, ehkäpä myös minun, jostain löytyy niitä jotka ilon pilaa ja
kansakunnat sörkkivät toisiaan.
Yleensäkin ajatus että joku voittaa on jo ongelman hakemista(koska joku silloin häviää).
Fakta on että tulevina vuosina uskontojen jäsenmäärät maapallolla lisääntyy, epävarmuus, terrorismi ym. syinä.
Eli ole kuin et oliskaan, niin minä teen, ei uskonnot mua haittaa suuntaan tai toiseen.
7) Sepä se.
klap klap klap... Hienoa tekstiä tuo pistää varmasti monet mietimään. lisää samanlaista
kuin unelmat tai toiveet.
Kiitti taputuksistasi, silti vastaajien teksteistä näkee ettei nykyihmiset kahta kertaa lue ennen vastaamistaan. Surkuteltavaa.
En ole uskova enkä ateisti vaan yksilö joka on löytänyt oman tietoisuutensa, siksipä voin ilman
mutkia lukea ja tutkiskella niin hölmön kuin neron
kehitelmiä ja niihin reagoida.
Reaktioni ei ole tunneperäinen eikä kliinisen älyllinen vaan inhimillinen.
Kysymys mitä on inhimillinen, on laajempi kuin vastauksensa.
"1)Koska uskonnot ovat kuplia."
Mutta ateismi ei ole uskonto.
"2)Jos uskontoja ei olisi ei olisi ateistejakaan.
Kääntäen ylläoleva:
Ateismin ollessa perusajatus maailmassa olisiko
silloin uskontoja?"
Väärin. Ateismi ei määräydy uskonnon mukaan, vaan se on pelkästään uskon puutetta jumaliin.
"3)Kuinka moni uskova todellakin on nähnyt Jumalan
tai Jeesuksen, siis elävä sellainen."
Ei yksikään.
"Kuinka moni ateisti pystyy selittämään miksi on itse olemassa tai omien uniensa tarkoituksen."
Täh? Miksi ateistin tarvitsee selittää miksi on olemassa tai mikä on unien tarkoitus?
"4)Kuinka moni uskova tai ateisti pystyy tässä hetkessä antamaan tyhjentävän selvityksen omasta itsestään, sisällyttäen kertomukseensa kaikki ihmisenäolemisen myös tieteellisesti todistetut aspektit."
Varmasti hyvin harva.
"5)Jos kyky kommunikoida otetaan pois, mikä on uskovan ja ateistin ero?"
Sama kuin kommunikointi kyvyn kanssa. Ateisti ei usko jumalaan/jumaliin ja uskova uskoo jumalaan/jumaliin.
"6)Koska kommunikaatio alkaa yksilössä ajattelusta ja aistihavainnot ovat mielen perustana, kuinka moni uskova tai ateisti henkilökohtaisesti tietää millä tavalla kommunikaatio eroaa aistihavainnoista ?"
Tuohon en osaa sanoa mitään. Kait jotkut tietää, jotkut ei.
"7)Ei suinkaan ateismi vaan ateistit yksilöinä ovat riippuvaisia uskonnoista koska heidän minäkuvansa
on rakentunut uskontojen kieltämisen kautta spiraalimaiseen viha-rakkaus-suhteeseen, jossa toisten samaa-ajattelevien tuki vain vahvistaa yksilö-ateistin minäkuvaa."
Sontaa. Ateisti on ateisti olkoot maailmassa nolla, yksi tai tuhat uskontoa.
"8) Elämässä on kaksi perustotuutta, joihin kukaan
ei voi vaikuttaa:
Syntymä ja kuolema
Kaikki mitä näiden tapahtumien välillä tapahtuu,
on hetkellistä.
Kuinka moni ateisti tai uskova samaistuu ajatuksiinsa ja siis ottaa ne todesta?"
Varmaan useat ottaa ajatuksensa aika vakavasti.
Olemme olemassa koska muinoin sytyi itseäänr eplikoiva molekyyli,josta olemme jatkumo.
molekyylien synnyn selitykseen ei tarvita Jumalaa,vaan kemiaa.
Unien tarkoitus,unen tarkoitus on varmistaa selviytymisemme,ei kannata öisin mellastaa savannilla tai leijona syö.
Unessa myös varmistetaan että tieto jäsentyy.
Selityksiin ei siis Luojaa tarvita.
Unien sisällön selittäminen voidaan selittää psykologialla,eli ei tavita Luojaa...
Eli tieteellinen selitystapa pätee ateismiin,mutta ei niihin jotka uskovat ylimääräisiin,havaitsemattomiin entiteetteihin.
1)Sinähän se tiedät.
2)Olet oikeassa, vai mitä? Siis minä olen väärässä.
3)Jos olet oikeassa jo kahdessa aikaisemmassa vastauksessasi, voit jakaa viisauttasi, eikö?
4)Hyvä
5) Olisko näin? Tuollaisessa tilassa et ole ollut?
Siis voitko todellakin tietää.
Vastauksesi vaikutti enemmin ensireaktiolta.
6)Toisessa tekstissä selvitin,
Siis kommunikaatio on keskustelua toisen kanssa ja aistihavainnot on henkilökohtaista kokemista.
Sanoin toisaalla eri tavalla, silti yhtäkaikki.
7)Kommunikointi on ihmisenä olemisen perusta ja myös kehittymisemme avain.
8)Hyvä
1) Tai kumilevyjä. Ilman parempaa selitystä tämäkään ei kerro yhtään mitään.
2) Jos uskontoja ei olisi, olisi kai lähinnä kaksi mahdollisuutta (olettaen, että ihmisiä tai vastaavaan ajatteluun kykeneviä olentoja olisi):
a) kaikki olisivat ateisteja
b) jokin jumalallinen olento eläisi niin selvästi meidän keskellämme, että kaikki tiedostaisivat hänet selvästi. Uskontojen palvontaa hän ei kuitenkaan kaipaisi. Kaikki uskoisivat siis jumalaan, mutta jumala ei tarvitsisi ympärilleen mitään uskontoa.
3) Jeesuksen joku uskova on saattanut aikoinaan nähdäkin, hänhän mitä todennäköisemmin oli aivan historiallinen hahmo.
Ilmeisesti haet toisella kysymykselläsi mieluummin elämän tarkoitusta, kuin selitystä munasolun hedelmöityksestä syntymään.
Elämän tarkoituksen pystyy aika monikin ateisti selittämään (sikäli kuin sillä edes pitäisi olla tarkoitus), mutta harvoin uskovat haluavat ymmärtää näitä selityksia.
Unien tarkoituksen pystyy vielä useampia ateisti, ja uskovakin, selittämään.
4) Kukaan ei pysty antamaan tyhjentävää selitystä noin tyhmästä kysymyksestä.
5) Sama kuin nytkin. Kommunikaatio on vain viestintää. Eri asia on miten syntymästään saakka viestintään kykenemätön ajattelisi.
6) Muuta kysymystä paremmin ymmärrettävään muotoon.
7) Hyvin suurta osaa ateisteista ei millään tavalla kiinnosta muiden, ateistien tai uskovien, ajatukset uskosta. Koska he eivät ehkä edes tunne itsensä lisäksi ketään toista ateistia (edes virtuaalisesti), tuntuu hieman vaikealta ajatella ateismin kumpuavan mistään ryhmään kuulumisen tunteesta. Ateismihan ei oikein voi vahvistua - se on enemmänkin joko tai.
Kieltäminen oli huono sana tuossa välissä. Ateisti ei yleensä tunnusta mitään uskontoa, mutta uskontojen olemassaolo on kyllä aivan tosiasia - tuskin kukaan on kieltämässä uskontojen olemista.
8) Kuolemaan voi kyllä vaikuttaa. Omaan syntymäänsä ei. Jos haluat käyttää jopa yli sadan vuoden ajanjaksosta termiä hetkellinen, niin siitä vaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole aivan samaa mieltä.
8)elämälläsi jokin tarkoitus jos nyt vaikka sata-vuotiaaksi elät? Vai eikö se ole vain hetken toiseen sulamista, sinussa sinulle?
3)Sarkastista mutta olet ilmeisesti väärässä, koska kristinusko, ja siis ensimmäinen uskova,
perustettiin n.300 vuotta jr. Roomassa.
Jeesuksen eläessä ihmiset hänen lähellään olivat enemmänkin oppilaita.
3) Uskoviahan ne juutalaisetkin ovat ja olivat.
Ymmärrämme ilmeisesti sanan uskova hieman eri lailla. Minun mielestäni uskova voi olla uskova, vaikka hän ei noudattaisi yhtään mitään uskontoa. Minulle siis uskovia, Jeesususkovia, oli olemassa ennen kuin kristinusko perustettiin (mutta lue seuraavakin kappale). Paavali oli minulle selvääkin selvempi uskova, pitäisin häntä jopa kristtittynä (tai kristinuskovana, mikä termi nyt sitten olisi paras), hän kuoli joskus 60-luvulla.
Mistä muuten tuon vuosiluvun 300 edes nappasit? 300-luvullahan Rooman valtakunta oli ilmeisesti täynnä kristittyjä, koska vuosisadan lopulla kiellettiin kaikkien muiden uskontojen harjoittaminen. Raamattu kyllä koottiin lopullisesti vasta 300-luvun puolessa välissä, mutta ei kai sellainen ole itsestään selvästi mikään kristinuskon syntyhetki? Raamatun tekstejä oli kuitenkin käytetty jo pitkään.
Omasta mielestäni kristinusko syntyi ihan reilusti Jeesuksen kuoleman aikoihin, olivat kannattajat sitten oppilaita tai uskonnon harjoittajia.
8) Elämälläni on se sama tarkoitus, elin sitten 150 tai 50 vuotiaaksi. Tosin enhän edes ottanut kantaa siihen, onko elämällä ylipäätänsä mitään sen suurempaa tarkoitusta. Minussa minulle on tietenkin ihan hyvä henkilökohtainen näkemys, mutta voiko sellaisen laajentaa yleisesti elämän tarkoitukseksi?
Aika on suhteellista: sata vuotta on hetkellinen aika maapallolle, se on hetkellinen Aurinkokunnalle, Linnunradalle ja maailmankaikkeudelle; mutta onko se hetkellistä minulle?
8) "Onko sata vuotta hetkellistä minulle". sanot.
Ihan yksinkertaisesti, oliko eilen elämässäsi jotain tärkeää tekemistä, joka vieläkin elää jollakin tavoin sinuSSA, vai olisiko se vain muisto joka sinuLLE on tärkeää, eikä muille merkitse mitään?
Tuskin elämäni kovin suuressa määrin merkitsee muille kuin itselleni yhtään mitään.
Elämän tarkoitusta ja hetkellisyyttä mietittäessä pitää(?) kuitenkin ajatella itsekkäästi. Asioilla ja ajatuksilla on merkitystä MINULLE, ratkaisut vaikuttavat konkreettisesti MINUN elämääni. MINUN elämäni on kaikkea muuta kuin hetkellinen MINUN mielessäni ja MINULLE. Se saattaa olla hetkellinen kaikille muille universumin eliöille ja elottomille materiaaleille, mutta ei MINULLE.
on että missä se antenni on?
Sanat ovat olemassa että voisimme keskustella,
alitajuntamme ei välttämättä sanoja tarvitse.
Kieli, jossa sanoista kyhätään syvällisempää
selitystä SINUNA olemiselle, on auttamatta
puutteellinen.
Tämän puutteellisuuden takia ei toisten ja varsinkaan omia selityksiä pidä ottaa täysin vakavasti, ne ovat vain viittaa antavia.
Silti tunnustus yrityksellesi.
Puhun tässä myös itsestäni.
Jos kukaan ei uskoisi Jumalaan niin milläköhän tämä palsta olisi täytetty. Tarkoitan, että miten yleensä ihmiset suhtautuisivat maailmaan. Kun ei ole näitä kuplaisiailmapalloja. Ajattelisivatkohan he edes näitä asioita, vai olisiko kehittynyt outoja filosofioita.
No ilman uskontoja ja jumalia ihmiset selittäisivät asioita omien havaintojen perusteella. Aina on selittämättömiä asioita ja niitä saakin pähkäillä, mutta kaikkeen ei koskaan saa vastausta. Näitähän asioita uskovat selittävät juuri jumalan tekoina.
Tosi asiassa on vain sellaisia asioita joita ei juuri nyt ymmärretä, mutta varmasti taas joskus ymmärretään, mutta niillä on sitten taas koko ajan uusia asioita pähkäiltävänä. Universumi on kuitenkin niin laaja ja täällä tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että ihmiselle on koko ajan uutta tutkittavaa.
Tällä palstalla siis varmaan pohdittaisiin asioita, joita itse miettii ja havainnoi. Ja varmasti erilaisia filosofioita asioihin kehittyisi.
...teemme sen käyttämällä apuna, Raamattua siteeratakseni,"Jumalan kuvaa", joka on se osa
joka meissä pystyy ajattelemaan ja välittämään ajatuksiaan toisille "Jumalan kuville".Ateismi
on näin ajatellen mahdottomuus jos nämä "kuvat"
todistavat vastaamalla viesteihin olemassaolonsa.
Usko voi olla muutakin kuin tekemistä toisinajattelijan ###¤¤###;KSI.Meillä on paljon oppimista.Yritetään tehdä se.
pari kertaa luettuani tekstisi näen kysymyksesi
syvyyden ja monimuotoisuuden.
Ajattelepa ateismia maailmanlaajuisena, jossa yksilöt yhdistää sama mielipide.
Kaikentasoisia ihmisiä, yksinkertaisia ja neroja heittää mielipiteitään ja joskus kiivaitakin tuntemuksia.
Ilman uskontoa ei olisi ateistien ajatuksellista kiihkeyttä, vaan ehkä enemmänkin vanhapoika piippusuussa verannalla-tunnelma.
Se mitä ensin kiroaa, voikin olla inspiraation lähde, tai murheen, sinä päätät.
"Tosi asiassa on vain sellaisia asioita, joita ei juuri nyt ymmärretä, mutta varmasti taas joskus
ymmärretään".
Mitä tarkoitat yllä?
No minäpä yritän tehdä sen. Juhlalisesti kysymällä.... Mutta mitä minä kysyn? Mille minä etsin vastausta, jota voisin pohtia. En saa surtua kuplimaanilmapallossa, mutta silti minun täytyy pohdinnassani pysyä sillä alueella pitä jumala uskovissa täyttää.
Eikä sitä aukoa täytä fysiikan tuntemus, tai evoluutio-oppi. Pitäisikö turvautua sykolokiaan?
Niin vanhan pojan olisi varmasti helpo istuskella piipu suussa verannalla. Mutta ajatteleppa teiniä jolla on aivoissa erillaiset kemiat.
- Kuolema tulee mieleen. Elämän tarkoitamatomuus. Nilhistiset ajatukset alkaa pyöriä päässä.
Kun tämä kysyy isältään MIKSI, niin ei siinä mitkään tieteen latteudet auta. Ehkä joku lääke auttaisi, joka estää tunteiden kaivautumista niin syvälle, kuin mielen.
Mutta mistä se ensimmänen isä olisi sitä lääkettä saanut. Eiköhän käy niin, että taas täytyy turvautua mielikuvitukseen. Ehkä kuplivanilmapallon tie on ainoa tie.
Puhutko nyt sen teinin suulla
vai
oletko se ensimmäinen isä
vai
Oletko mestari, ja mitä se tarkoittaa?
Milainen itse olet eivät sinun kaan kaiki viestit päde omaan yleiskuvaansi -miloin ihmisen todella voi tuntea.
Minä olen vain pöljä poika joka tahtoo viihdyttää itseään.
Mutta koska täällä pitää keskustella (tinkata) niin sanon; Aloitus kommentisi oli hyvä, mutta olet silti väärässä kaiki ateismisuus ei suinkaan ole uskonnon nekaatiota tai Jumalaisen moraalin heijastumaa. Ajateleppa vaikka nykyään kouluissa opetettavaa elämänkatsomustiedettä.... ei kun sinä oletkin oikeassa no hyvä hyvä. Muuta
Huomasin yhtenä päivänä, että kun ymärtää ettei ihmisen tarvitsekkaan elää ikuisesti se ei johdu mistään älyn väläyksestä vaan on selvä fysiologinen muutos aivoissa. Varmasti liittyy joihinkin välitäjä aineisiin. Ja ne nykyään varmasti voitaisiin etsiä ja tunnistaa. Pistää purkkiin ja myydä apteekissa reseptiä vastaan. Ja näin varmaan jo tehdäänkin.
Se on varmasti evoluutiollinen juttu. Teini ikäinen ihmisapina pelkää kuolemaa eniten ikäjaksoista. Se on sille hyödylistä sillä se tuo valpautta jota hän tarvitsee kun ei enää ole vanhempien täyttä tukea eikä viellä omaa perhettä. Samalla se antaa sykäystä lisääntymiseen.
"Oletko mestari"
Olen ainakin omasta mielestä, Mistä tiedät vaikka olisin Prohvessori tai kaupaneuvos.
"Minä olen vain pöljä poika joka tahtoo viihdyttää
itseään".
Kiitoksia mielenkiinnostasi persoonaani,
toivottavasti viihdyt.
kirjoittamassani 6:ssa kohdassa: selvitän vielä vähän:
-Ihmisen mieli on rakentunut informaatiolle ja virikkeille joita aistit välittävät.
-Ajatteluprosessi on suoraan yhteydessä aistien välittämään informaatioon(mitä herkempi aistinen,
sitä enemmän mahdollisuus syvään ajatteluprosessiin).
-Kommunikaatio on ihanteellisessa muodossaan kuuntelemista(kuulo-aisti)ilman omia mielipiteitä, ja
oman itsensä ilmaisua.
Lyhyesti sanottuna mitä herkempi ihminen, sitä parempi kommunikoija.
-Kommunikaation ja aistihavainnon erohan on siinä että kommunikoidessa olet toisten kanssa tekemisissä ja aistihavainnoissa otat ulkomaailmaa sisään.
-Mikäli yhdellä tai molemmilla osapuolilla on vakaa ajatus, esim. uskonto tai ei-uskonto,
ei voida puhua kommunikaatiosta vaan omien ajatusten höpöttämisestä ja herkkyyden puutteesta.
Oletetaan että uskova kertoo jotain uskostaan ja
ateisti kieltää uskovan sanomisten(minkä tahansa)
todenperäisyyden, mitä tekee ateisti silloin?
Eikö hän juuri ota samaa asemaa kuin uskova otti,
tietysti sanat ovat erilaiset, mutta kuten psykologiassa ymmärretään, non-verbal communication on 90%:sti se mitä ihmisten välillä tapahtuu. Mitä voit kertoa vaivaisella 10:llä %:lla?
Kenelläkään maapallollamme ei ole lopullista totuutta "taskussaan", ja ihminen joka jostain "ajatteluasenteesta" tukea hakee on vain epävarma.
Toisaalta se, joka sanoo tietävänsä ja sen mitä kirjoitan olevan väärässä, ottaa kaikkitietävän aseman, vaikkakin vain minikoossa.
Ja kaikkitietäväähän ei ole, vai mitä?
Sanat eivät ole tarpeeksi tehokaita komunikointiin, koska ihmisille ei kelpaa perustelut koska he kuuntelevat vain oman päänsä surinaa tai ovat menossa juhliin.
-Mutta vahvistappa typerinkin väiteesi kivulla tai makupalalla niin johan uskoo-
Typerät ELUKAT!!! Petyin niin ihmisiin kun huomasin heissä tämän.
Älä huoli en ole mikään hullu pientä soukkia vain. :) No hullu voin olla mutten vaarallinen.
Tiesitkö että alemman koulutustason ihmisillä on
ns. normaali seksuaalielämä ja mitä korkeammalle
menestuksen tikaspuille noustaan, poikkeavampaa
käytäntöä seksin suhteen nähdään.
Ymmärrettävää, koska suuri johtaja mielensä alistaa koko päivän suurissa ja vastuullisissa
päätöksissään, mutta odotas kun ilta tulee:
Silloin konttaa johtajamme mestarittarensa edessä
koiranpanta kaulassa.
Eihän siinä mitään pahaa ole, katsele itsekin uusin silmin ympäristöäsi ja esimiestäsi.
Ole reilusti vaan hullu, se on osa minää.
1)Koska uskonnot ovat kuplia.
...Niin. Ja ateisti ei usko noiden kuplien totuuksiin.
2)Jos uskontoja ei olisi ei olisi ateistejakaan.
Kääntäen ylläoleva:
Ateismin ollessa perusajatus maailmassa olisiko
silloin uskontoja?
Varmaankin olisi muutamia ryhmiä jotka saarnaisivat oman jumalansa totuutta.
3)Kuinka moni uskova todellakin on nähnyt Jumalan
tai Jeesuksen, siis elävä sellainen.
Kuinka moni ateisti pystyy selittämään miksi on itse olemassa tai omien uniensa tarkoituksen.
Unet? Ne ovat monimutkaisten mielenliikkeiden tulosta. Ihmeellinen ulottuvuus kerta kaikkiaan. Ei siihen mitään jumalia tarvita.
Olemassa? Koska siittiö kohtasi munasolun vuosia, vuosia sitten... :) Toisaalta voin perustella olemassaoloani elämästä nauttimisella, toisten auttamisella, elämänvoiman juhlistamisella...
4)Kuinka moni uskova tai ateisti pystyy tässä hetkessä antamaan tyhjentävän selvityksen omasta itsestään, sisällyttäen kertomukseensa kaikki ihmisenäolemisen myös tieteellisesti todistetut aspektit.
En tietenkään! "Tyhjentävä selitys" ei valmistu edes koko elämän aikana :) Onneksi.
5)Jos kyky kommunikoida otetaan pois, mikä on uskovan ja ateistin ero?
"Argh! Jumala otti kommunikaatiokykyni pois!"
"Argh! Jostain syystä en voi kommunkoida!" :)
6)Koska kommunikaatio alkaa yksilössä ajattelusta ja aistihavainnot ovat mielen perustana, kuinka moni uskova tai ateisti henkilökohtaisesti tietää millä tavalla kommunikaatio eroaa aistihavainnoista ?
Mielenkiintoinen kysymys. Kommunikaatio muokkaa aistihavaintoijamme koko ajan. Ja toisin päin.
7)Ei suinkaan ateismi vaan ateistit yksilöinä ovat riippuvaisia uskonnoista koska heidän minäkuvansa
on rakentunut uskontojen kieltämisen kautta spiraalimaiseen viha-rakkaus-suhteeseen, jossa toisten samaa-ajattelevien tuki vain vahvistaa yksilö-ateistin minäkuvaa.
Pahimmassa tapauksessa noin voisi olla. Omasta minäkuvastani ateismi on kuitenkin vain yksi pieni sirpale. Itse löydän "samaa-ajattelevia" joka päivä, enkä useinkaan ole kysellyt heidän uskonnollista taustaansa vaan jotain aivan muuta.
8) Elämässä on kaksi perustotuutta, joihin kukaan
ei voi vaikuttaa:
Syntymä ja kuolema
Kaikki mitä näiden tapahtumien välillä tapahtuu,
on hetkellistä.
Kuinka moni ateisti tai uskova samaistuu ajatuksiinsa ja siis ottaa ne todesta?
Ottaa todesta? Pakkohan omiin ajatuksiinsa on luottaa. Muuten ei olisi järkeä olla elossa, ei olisi omaa mieltä. Mutta ajatukset ovat prosesseja, muuttuvien havaintojen muuttuvia järjestelmiä.
vastauksia ja lisäviitteitä.
Ehkäpä "ja ateisti ei usko noiden kuplien totuuksiin".
Vastauksesi on yleisateistinen ja sana -ei usko-
vaikuttaa kiireessä riipustetulta.
Ehkäpä jotain muuta selventävää sanaa käyttäen
lauseesi saisi painoa.
6) Mielenkiintoisesti esitit oman versiosi,
kuitenkin se eroavuus ei sisältynyt lauseeseesi.
Käänsit ikäänkuin kolikkoa.