Puolueen kehitystä kuvasi aikoinaan naulan kantaan Lipposen tultua pääministeriksi RKP-veteraani Jutta Zilliacus, kun häneltä kysyttiin, eikö pääministerin tulisi olla porvari, kun heillä oli eduskuntaenemmistö? JZ nauroi ja tokaisi;"ei tarvitse, onhan meillä Paavo!" Näin alkoi PL:n pääministerikausi, ja suunta oli selvä hänen hallituksillaan; työttömien ja pienituloisten reaalitilanne millä hyvänsä mittarilla mitaten on heikentynyt, tuloerot ovat entisestään kasvaneet, ja sitä jatketaan Kalliomäen "kaikille sama prosentti"-linjalla unohtaen, että prosentit eivät ole maksuväline. Kaikki tulonsiirrot ovat olleet hyvätuloisia suosivia. On yritetty vaikka väkisin todistaa, että Suomen kilpailukyky on heikko, valtion velka, yritysverotus, sosiaali- ja terveysmenot ovat kaikki ylisuuria. Kun kaikki nuo hokemat on kansainvälisin tilastoin kumottu, seuraa hiljaisuus. Mutta viime hallitusten linjaukset on rakennettu juuri noiden erheellisten hokemien perustalle. Yrityksiä on tuettu valtion toimin tavoitteena työllisyyden parantaminen. Tulos on ollut päinvastainen. Omistajat ovat saaneet hyödyt taskuunsa ja samalla työntekijöitä on vähennetty kiihtyvään tahtiin, kun tehtävänsä unohtanutta pääosin demarivetoista AY-liikettäkään ei tarvitse pelätä lainkaan. Työlliset kuormittuvat lisää ja pahoinvoivat, samalla kun työryhmät tahollaan pohtivat, miten työntekijät saataisiin jaksamaan pitempään? Työttömältä vaaditaan pienen peruspäivärahan saamiseksi vastikkeellisuutta, mutta yrityksillä vastuuta ei ole kuin voitosta. Nobelisti Milton Friedman kirjoitti;"Liiketalouden ainoa sosiaalinen vastuu on tuottaa voittoa." Niin yritysmaailmassa, kuin SDP:n johdossakin on luettu Nobel-tason kirjallisuutta. SDP:n reivaaminen lähelle Kokoomusta ei tietenkään ole tapahtunut Lipposen yksipuolisella mahtikäskyllä, vaan uskollisen vaalikarjansa suosiollisella myötävaikutuksella. Viime vuosikymmenien jälkeen perinteiset duunaritkin asuvat omakotitaloissaan, reissaavat kesämökillään jollain muulla kuin Ladalla, ja tuntevat itsensä, jos ei rikkaaksi, niin lähes varakkaaksi katselleessaan naapurin ajoluiskassa olevaa ruostekasaa. Oma napa on aina lähinnä. Paavo Lipposen hallitusten tärkeimmäksi ansioksi on luettu valtion talouden korjaaminen. Se onkin hyvässä kunnossa, mutta millä hinnalla? Leikkaamalla rajusti kuntien valtio-osuuksia, jonka seurauksena kuntien on ollut pakko leikata tavallisten kansalaisten käytettävissä olevaa palvelutarjontaa kautta linjan. Seurauksena mm. lääkäripula julkisella puolella, kunnallisen vanhusten huollon kurjistuminen, koulujen lakkauttamiset jne. Nyt on "työväen puolue" tullut niin rajalle, että seuraava kuviteltavissa oleva muutos nykylinjalla olisi Kokoomuksen ja SDP:n virallinen yhdistyminen.
OIKEISTOLAINEN SDP
Firstlibra
2150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että kunnat eivät pysty tarjoamaan kunnon palvelua vaan pyhiä seiniä ja osaamattomien kuntatyöläisten armeijan, jolle hyvä, toimiva ja tehokas hallinto on kauhistus. Tarvitsemme palvelua eikä kuntatyöläisten suojatyöpaikkojen armeijaa, jolle verot menevät kuin kankkulan kaivoon!!!
parhaaksi, lähteä mukaan suuren rahan juoksupoikana olemiseen.
http://www.helsinki.fi/agora/vara/yleista/markkinavoimista.html