Minä kävin lauantaina ripittäytymässä. Illalla juhlistinkin tapahtumaa juomalla Glenfiddich pullosta pohjat pois. Viskin juominen lauantaina paastoaikana vesperin jälkeen ei olekkaan enää minusta mitenkään paheksuttavaa, sillä eihän sunnuntai ole paastopäivä.
Oletteko koskaan ihmetelleet miten Laphroaigh on Alkossa samanhintaista kuin Glenfiddich Special reserve, vaikka maailmalla hinnat ovat noin 25 ja 19 euroa. Eipä siinä mitään. Laphroaig onkin parempaa minusta. Silti on väärin kuitenki rankaista Glenfiddichsin ystäviä noin julmasti.
Baroloon olen myös tykästynyt viimeaikoina, vaikka Nebbiolo onkin aika vanhanaikainen rypäle. Melkein primitiivinen vähän niin kuin primitivo, jota olen myös nauttinut silloin tällöin, vaikka maku on hiukan karvas.
Joo, mennäänpä asiaan. Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka menevät unelmiensa perässä ja yrittävät toteuttaa ne ja niitä jotka vain menevät. Nämä unelmiensa seuraavat saattavat saavuttaa unelmansa ja kuolevat elämästä kylläisinä tai sitten ei. Toiset vaan kuolevat. Kristitylle unelma pitäisi olla seurata Kristusta kiusauksien läpi eikä olla rikas. Itse asiassa seurata Kristusta, joka on voittanut kuoleman, kiusauksien läpi lankeamatta pitäisi olla täydellinen ilo.
Oletteko muuten miettineet sitä kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista? Siten siis Lasarus nousi kuolleista ennen Jeesusta. Mielenkiintoista, eikö?
Oletteko muuten koskaan ajatelleet, kuinka monet ihmiset sanovat olevan yksinäisiä? myös monet papit ajattelevat niin. Toisaalta taas kristitty ei ole koskaan yksin vaan aina Jeesuksen seurassa, jonka kanssa kuljetaan kiusauksien läpi yhdessä. Tätä miettiessäni en voi muuta kuin todeat kuinka nero Ignatius oli. Tuo mitä äsken kerroin on itseasissa paljon enemmän kuin pelkkä sanaleikki. Se on koko ignatiaanisen spiritualiteetin kulmakivi. Jos henkilö tuntee olevansa yksin, niin hän on eksyksissä jo lähdössä; juna meni justiinsa.
Jotta voi toteuttaa unelmansa pitää toki sitten tietää mitä tahtoo. Monetkaan eivät tiedä tätä, sillä eivät ole koskaan pysähtyneet miettimää sitä, vaan jatkavat jokapäiväisessä oravanpyörässä päivästä päivään. Tietoisuus siitä mitä tahtoo onkin Ignatiuksen ideologian toinen kulmakivi. Miten sitä muuten voi saavuttaa unelmasa, jos ei edes tiedä mitä tahtoo?
Miettikääpä näitä tänään.
Lisään tähän vielä loppuun Ignatiuksen ohjeita hyvien päätösten tekoon:
-Hyvä päätös tehdään sydämessä ja se tulee tehdä ilman ulkoista pakkoa eikä sitä tule tehdä surullisena tai jatkuvasti kritisoiden. Päätös tulee olla sisäinen ja se tulee tehdä tyytyväisellä sydämellä, joka on täynnä toivoa ja sitten jättäytyä Jumalan käsiin. Ulkoinen päätös voi johtaa vain käyttäytymisen muuttumiseen, mutta ei todelliseen persoonan muutokseen tai elämän muutokseen.
Oletteko koskaan ihmetelleet miten Laphroaigh on Alkossa samanhintaista kuin Glenfiddich Special reserve, vaikka maailmalla hinnat ovat noin 25 ja 19 euroa. Eipä siinä mitään. Laphroaig onkin parempaa minusta. Silti on väärin kuitenki rankaista Glenfiddichsin ystäviä noin julmasti.
Baroloon olen myös tykästynyt viimeaikoina, vaikka Nebbiolo onkin aika vanhanaikainen rypäle. Melkein primitiivinen vähän niin kuin primitivo, jota olen myös nauttinut silloin tällöin, vaikka maku on hiukan karvas.
Joo, mennäänpä asiaan. Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka menevät unelmiensa perässä ja yrittävät toteuttaa ne ja niitä jotka vain menevät. Nämä unelmiensa seuraavat saattavat saavuttaa unelmansa ja kuolevat elämästä kylläisinä tai sitten ei. Toiset vaan kuolevat. Kristitylle unelma pitäisi olla seurata Kristusta kiusauksien läpi eikä olla rikas. Itse asiassa seurata Kristusta, joka on voittanut kuoleman, kiusauksien läpi lankeamatta pitäisi olla täydellinen ilo.
Oletteko muuten miettineet sitä kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista? Siten siis Lasarus nousi kuolleista ennen Jeesusta. Mielenkiintoista, eikö?
Oletteko muuten koskaan ajatelleet, kuinka monet ihmiset sanovat olevan yksinäisiä? myös monet papit ajattelevat niin. Toisaalta taas kristitty ei ole koskaan yksin vaan aina Jeesuksen seurassa, jonka kanssa kuljetaan kiusauksien läpi yhdessä. Tätä miettiessäni en voi muuta kuin todeat kuinka nero Ignatius oli. Tuo mitä äsken kerroin on itseasissa paljon enemmän kuin pelkkä sanaleikki. Se on koko ignatiaanisen spiritualiteetin kulmakivi. Jos henkilö tuntee olevansa yksin, niin hän on eksyksissä jo lähdössä; juna meni justiinsa.
Jotta voi toteuttaa unelmansa pitää toki sitten tietää mitä tahtoo. Monetkaan eivät tiedä tätä, sillä eivät ole koskaan pysähtyneet miettimää sitä, vaan jatkavat jokapäiväisessä oravanpyörässä päivästä päivään. Tietoisuus siitä mitä tahtoo onkin Ignatiuksen ideologian toinen kulmakivi. Miten sitä muuten voi saavuttaa unelmasa, jos ei edes tiedä mitä tahtoo?
Miettikääpä näitä tänään.
Lisään tähän vielä loppuun Ignatiuksen ohjeita hyvien päätösten tekoon:
-Hyvä päätös tehdään sydämessä ja se tulee tehdä ilman ulkoista pakkoa eikä sitä tule tehdä surullisena tai jatkuvasti kritisoiden. Päätös tulee olla sisäinen ja se tulee tehdä tyytyväisellä sydämellä, joka on täynnä toivoa ja sitten jättäytyä Jumalan käsiin. Ulkoinen päätös voi johtaa vain käyttäytymisen muuttumiseen, mutta ei todelliseen persoonan muutokseen tai elämän muutokseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"On välttämätöntä pitää edessä se päämäärä, johon olen luotu, eli Jumalan, meidän Herramme, ylistäminen ja oman sieluni pelastuminen... minun on pikemminkin oltava kuin vaa'an tasapainossa seuratakseni sitä, joka minusta näyttää enemmän koituvan Jumalan, meidän Herramme, kunniaksi ja ylistykseksi ja oman sieluni pelastukseksi."
"Kuvitellaan Kristus, meidän Herramme, eteemme ristiinnaulittuna ja aloitetaan keskustelu: kuinka hän Luojana päätyi tulemaan ihmiseksi, astumaan iankaikkisesta elämästä ajalliseen kuolemaan ja niin kuolemaan minun syntieni vuoksi. Sitten katson omaan itseeni: mitä olen tehnyt Kristuksen edestä, mitä teen Kristuksen edestä, mitä minun tulee tehdä Kristuksen edestä."
Siinä näyttämöitä, joita on p. Ignatiuksen mukaan syytä rakentaa ennen minkään päätöksen tekemistä tai unelman valintaa.
Mukava huomata, että sinäkin olet ignatiaanisen spiritualiteetin ystävä :)
olen kyllä aikalailla sekakäyttäjä, mutta jos pitää valita yksi spiritualiteetti niin silloin vastaus on kyllä selvä minun osaltani.
Suosin jesuiittoja rippi-isänä, retriittien ohjaajina ja muuten vaan keskustelukumppaneina. Lisäksi heillä on oikea asenne töidensä tekoon. Toisaalta, jos taas haluan kauniin messun, niin sitten menen yleensä dominikaanien luo. Vaikka he normaalioloissa näyttävätkin paljolti kaurapuurolla täytetyiltä tennissukilta, niin messun he pitävät kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Inkun spiritualiteetissä ja jesuiitoissa kyllä löytyy myös paljon sellaista mistä en pidä ollenkaan, mutta se ei liene nyt tässä oleellista.