Ihmiset luovuttavat vähän liian hövelisti itseään koskevia tietoja erilaisille liiketoimintaa harjoittaville tahoille.
Ihmettelen onko aivan oikein sitouttaa itsensä esim. johonkin kauppaan hankkimalla sen tarjoama etukortti. Samalla tulee luovuttaneeksi tälle liikkeelle henkilötietonsa lisäksi kaikki tiedot ostoskäyttäytymisestään. Suomen suurimmalla kauppaketjulla, jonka etukortti monella on, on päivittäistavarakaupan lisäksi hotelliketju sekä pankki, joka tarjoaa lainoja pitkillä lyhennysajoilla. On viime aikoina ilmoittanut haluavansa pidentää laina-aikoja 30 – 40 vuoden pituisiksi. Se tarjoaa kohdennettua mainontaa ja tarjouksia hallussaan olevien tietojen perusteella jäsenenä oleville asiakkailleen.
Mielestäni se ei ole eettisesti aivan oikein. Ihminen on toisaalta kuitenkin itse omalla valinnallaan, tietonsa antamalla sitonut itsensä tähän ja/tai johonkin toiseen kaupparyhmään.
En tiedä onko itseni lisäksi montaakaan suomalaista, jonka lompsasta tällaisia kortteja ei löydy.
Käyn kuitenkin silloin tällöin tavisasiakkaana mainittujen ryhmien. kaupoissa päivittäistavaroita hankkimassa. Olen huomannut niiden valikoimien muuttuneen jollakin tasolla yksipuoliseksi. Niissä myydään lähinnä sellaisia tuotteita, joita enemmistö ihmisistä korttiensa välityksellä ostaa. Kaupat perustavat myytävänä olevat valikoimansa ihmisten korttimaksuista saamillaan tiedoilla. Harvemmin ostettavia tuotteita on karsittu valikoimista.
Ulkomaiset yritysketjut ovat löytäneet markkinarakoja ja perustaneet tai ostaneet kauppaketjuja, joista saa hieman erilaisia tuotteita, kuin näistä asiakkaansa etukorteilla sitomasta parista kotimaisesta kauppaketjusta.
Joskus oli aika, kun Suomessa oli ainakin neljä päivittäistavaraliikeketjua ja niiden lisäksi useita erikoisliikkeitä. Ne pärjäsivät hyvin, vaikka ihmiset asuivat laajemmilla alueilla ja heidän tulotasonsa sekä väkimääränsä olivat pienempiä kuin nykyään. Tavarat olivat tuolloin myös laadukkaampia ja kestävämpiä.
En aio omia tietojani millekään kaupparyhmittymälle tai muulle taholle antaa, jos sen voin välttää. Joillekin tahoille, kuten pankille se on ollut välttämätöntä, mutta muutoin yritän pitää oman elämäni tiedot omanani.
Ihmisten kulutustiedot ovat maailmanlaajuista kauppatavaraa. Jos tietojani muuhun kuin välttämättömiin asioihin tulisin luovuttamaan, ottaisin siitä mielelläni runsaanpuoleisen maksun. Sitähän ei edes tiedä minne ne lopulta päätyvät.
Ihmettelen onko aivan oikein sitouttaa itsensä esim. johonkin kauppaan hankkimalla sen tarjoama etukortti. Samalla tulee luovuttaneeksi tälle liikkeelle henkilötietonsa lisäksi kaikki tiedot ostoskäyttäytymisestään. Suomen suurimmalla kauppaketjulla, jonka etukortti monella on, on päivittäistavarakaupan lisäksi hotelliketju sekä pankki, joka tarjoaa lainoja pitkillä lyhennysajoilla. On viime aikoina ilmoittanut haluavansa pidentää laina-aikoja 30 – 40 vuoden pituisiksi. Se tarjoaa kohdennettua mainontaa ja tarjouksia hallussaan olevien tietojen perusteella jäsenenä oleville asiakkailleen.
Mielestäni se ei ole eettisesti aivan oikein. Ihminen on toisaalta kuitenkin itse omalla valinnallaan, tietonsa antamalla sitonut itsensä tähän ja/tai johonkin toiseen kaupparyhmään.
En tiedä onko itseni lisäksi montaakaan suomalaista, jonka lompsasta tällaisia kortteja ei löydy.
Käyn kuitenkin silloin tällöin tavisasiakkaana mainittujen ryhmien. kaupoissa päivittäistavaroita hankkimassa. Olen huomannut niiden valikoimien muuttuneen jollakin tasolla yksipuoliseksi. Niissä myydään lähinnä sellaisia tuotteita, joita enemmistö ihmisistä korttiensa välityksellä ostaa. Kaupat perustavat myytävänä olevat valikoimansa ihmisten korttimaksuista saamillaan tiedoilla. Harvemmin ostettavia tuotteita on karsittu valikoimista.
Ulkomaiset yritysketjut ovat löytäneet markkinarakoja ja perustaneet tai ostaneet kauppaketjuja, joista saa hieman erilaisia tuotteita, kuin näistä asiakkaansa etukorteilla sitomasta parista kotimaisesta kauppaketjusta.
Joskus oli aika, kun Suomessa oli ainakin neljä päivittäistavaraliikeketjua ja niiden lisäksi useita erikoisliikkeitä. Ne pärjäsivät hyvin, vaikka ihmiset asuivat laajemmilla alueilla ja heidän tulotasonsa sekä väkimääränsä olivat pienempiä kuin nykyään. Tavarat olivat tuolloin myös laadukkaampia ja kestävämpiä.
En aio omia tietojani millekään kaupparyhmittymälle tai muulle taholle antaa, jos sen voin välttää. Joillekin tahoille, kuten pankille se on ollut välttämätöntä, mutta muutoin yritän pitää oman elämäni tiedot omanani.
Ihmisten kulutustiedot ovat maailmanlaajuista kauppatavaraa. Jos tietojani muuhun kuin välttämättömiin asioihin tulisin luovuttamaan, ottaisin siitä mielelläni runsaanpuoleisen maksun. Sitähän ei edes tiedä minne ne lopulta päätyvät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=0M_Ecz6uH_0
Ennen kai piti sitoutua.
Ei kai enää sentään.
Se on digiaikaa nyt.