Kulta puhuttaa ja ennustaa!

Ihmisten pelko taseomaisuutensa puolesta on lähes pohjaton. Arvopapereita ei voi syödä, niistä ei saa ravintoa. Samoin kultaakaan ei voi syödä, siinä on vieläkin vähemmän ravintoa.

Kulta on harvinaista, siksi sitä himoitaan - on siis luottamus, että tuolla jemmassa olevalla kullalla saa sitten äärimmäisessä hädässä ruokaa, vettä ja kelvollisen asumis- ja elämisympäristön. Näinkö?

Ei, sillä janoon kuoleva kuivan Saharan kulkija ei selviä - vaikka hänelle olisi kuinka paljon kultakoruja tahansa - vain vesi pelastaisi yksinäisen ja kullasta ei ihmetempuilla vedeksi muututa.

Entä käytäntö, kun ihminen haluaa hamuta omaisuutta, kerryttää sitä ja tehdä vähemmän ja antaa arvopapereiden tuottaa - kultahan ei tuota jatkuvaa tulovirtaa (so. lopulta ravintovirtaa elonkiertoomme). Kulta voisi tuottaa tulovirtaa, jos osaisi ostaa ja myydä jatkuvalla syötöllä.

Ihminen on turvallisuushakuinen. Nykyään ja eilenkin tuohon uskomattomaan kultaan luotetaan.

Sanotaan, että kaikesta louhitusta ja löydetystä kullasta on tiedetysti yhä olemassa 90 prosenttia - eli hävikki on hämmästyttävän pieni. Herää toki kysymys kuinka paljon tuota kultaa on vielä löytymättä.

Elekroniikka tarvitsee kultaa, se on erinomainen sähkönjohde. Ihminenkin tarvitsee joihinkin sairauksiin kultaruiskeita - kuulemma Kela maksaa osan? Kultaa hamutaan myös koruiksi. Kulta on osa näyttö- ja vertailutaloutta.

Yllättävää on se, että Kiina ja Venäjä ovat olleet suurimpia kullan ostajia, vuodesta toiseen. Joskus raha oli kytketty kultaan eli yhdellä vaikkapa US-dollarilla olisi saanut lunastettua x-määrän kultaa FED' ltä eli Yhdysvaltain keskuspankilta. Ei enää - dollarin kultasidos purettiin jo presidentti Rickhard Nixonin aikana.

Nyt puhutaan, että Kiina ja Venäjä puuhaavat salassa yhteistä valuuttaa maailmankauppaa varten ja että se olisi sidottu ainakin osaksi kultaan! Mene ja tiedä, muta arvattavasti siitä tulisi luotetuin valuutta.

Voisi kuitenkin todeta, ettei kuolevan käärinliinoissa ole taskuja.