Tuntuuko koskaan pahalta se kun on jäänyt yksin? Tuntuuko pahalta katsoa muita, joilla on joku jota rakastaa? Millä tavalaa sinä itse olet muka huonompi? Et millään tavalla. Tämän elämän epäreiluutta on vaikea käsittää. Miksi monilla on niin paljon ja joillakin ei ole juuri mitään?
Säälittekö koskaan itseänne?
15
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Ei kunnolla, vaan kuin toinen suksi olisi jäänyt ladun varteen, eikä vastedes jää kuin yksi jälki.
- Anonyymi
No pöh, hyvä täällä on yksinkin olla. Olen realisti; en vaan päässyt mihinkään "porukkaan" kun pelkäsin ihmisiä koulukiusaamisen takia. Mutta mitä sitten. Nyt kun vierestä katselee muita niin onhan se aika teatteria ja draamaa enkä siten oikein enää pysty kuvittelemaankaan sosiaalisempaa elämää. Pääsin onneksi työelämään niin siellä näkee ihan tarpeeksi ihmisiä ja lopun aikaa voi kotosalla katsella luonnon rauhaa. On se vaan huvittavaa seurata vierestä kuinka vaikeaa ja helppoa ihmisillä on yhtä aikaa...
Ja mitä epäreiluuteen tulee, niin avaappa silmäsi ja katso kuinka hyvin sulla on asiat vielä verrattuna moneen muuhun.- Anonyymi
"Ja mitä epäreiluuteen tulee, niin avaappa silmäsi ja katso kuinka hyvin sulla on asiat vielä verrattuna moneen muuhun."
Niin, verrattuna niihin julkisuuden henkilöihin, jotka itkevät huono-osaisuuttaan lehtien palstoilla ja televisiossa, kun eivät ole saaneet kikkeliä kahteen päivään, taikka niihin parisuhteessa eläviin, jotka eivät suostu nussimaan toisiaan, ja joita varten pitää hommata ihan terapeutti, että suostuisivat nussimaan toisiaan. Kaiken lisäksi noita vielä ymmärretään ja tsempataan. Kun joku tälläkin palstalla itkee oikeasti yksinäistä elämäänsä, saavat he tuollaisia kommentteja kuin kirjoitit.
Jos satut elämään ns. hyvinvointivaltiossa yksinäisenä, olet turhasta valittaja, koska "asiasi ovat hyvin joihinkin muihin verrattuna". Jos olet kavereiden ympäröimä ja parisuhteesssa elävä, kaikki pikku kompastuskivesi saavat muut ymmärtämään "kovaosaisuuttasi" ja tsemppaamaan sinua. Se on kyllä huomattu, että yksinäiset eivät merkkaa kenellekään vitun vertaa, eiväthän he muuten yksinäisiä olisikaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ja mitä epäreiluuteen tulee, niin avaappa silmäsi ja katso kuinka hyvin sulla on asiat vielä verrattuna moneen muuhun."
Niin, verrattuna niihin julkisuuden henkilöihin, jotka itkevät huono-osaisuuttaan lehtien palstoilla ja televisiossa, kun eivät ole saaneet kikkeliä kahteen päivään, taikka niihin parisuhteessa eläviin, jotka eivät suostu nussimaan toisiaan, ja joita varten pitää hommata ihan terapeutti, että suostuisivat nussimaan toisiaan. Kaiken lisäksi noita vielä ymmärretään ja tsempataan. Kun joku tälläkin palstalla itkee oikeasti yksinäistä elämäänsä, saavat he tuollaisia kommentteja kuin kirjoitit.
Jos satut elämään ns. hyvinvointivaltiossa yksinäisenä, olet turhasta valittaja, koska "asiasi ovat hyvin joihinkin muihin verrattuna". Jos olet kavereiden ympäröimä ja parisuhteesssa elävä, kaikki pikku kompastuskivesi saavat muut ymmärtämään "kovaosaisuuttasi" ja tsemppaamaan sinua. Se on kyllä huomattu, että yksinäiset eivät merkkaa kenellekään vitun vertaa, eiväthän he muuten yksinäisiä olisikaan.Ihmettäkö mulle motkotat :D Itsellä ei ole yhtä ainutta läheistä ystävää naisesta puhumattakaan. Ei kukaan yksinäistä voi auttaa kuin yksinäinen itse, vai haluaisitko että joku tuppaisi tahtomattaan kuuntelemaan kuinka kamalaa sun elämä on?
Yhteisöllisyys nyt on nykyaikana kuollut ja josset pääse nuorena porukkaan niin olet ulkopuolinen. Mutta nykyaikana on silti niiiin paljon tekemistä ja tutkittavaa yksinäisellekkin, että turha sitä aikaansa on kuluttaa valittamiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmettäkö mulle motkotat :D Itsellä ei ole yhtä ainutta läheistä ystävää naisesta puhumattakaan. Ei kukaan yksinäistä voi auttaa kuin yksinäinen itse, vai haluaisitko että joku tuppaisi tahtomattaan kuuntelemaan kuinka kamalaa sun elämä on?
Yhteisöllisyys nyt on nykyaikana kuollut ja josset pääse nuorena porukkaan niin olet ulkopuolinen. Mutta nykyaikana on silti niiiin paljon tekemistä ja tutkittavaa yksinäisellekkin, että turha sitä aikaansa on kuluttaa valittamiseen.Olet selvästi erakkoluonne, joka viihtyy yksinään. Kaikki eivät sellaisia ole, ja se yksinolo vain ottaa koville. Jos kaipaa toisten ihmisten seuraa, ei sitä vain jaksa yksinään ihmetellä elämän "ihmeitä".
"Ei kukaan yksinäistä voi auttaa kuin yksinäinen itse, vai haluaisitko että joku tuppaisi tahtomattaan kuuntelemaan kuinka kamalaa sun elämä on?"
Kuten sanoin, julkimot valittelevat alati medioissa "kovaa kohtaloaan", ja ihmisiä jopa kiinnostaa tuollainen. Tavikset jopa järjestävät keräyksiä, jos julkimo esim. sairastuu, mutta naapurin "ei kukaan" ei kiinnosta ketään. Sehän tässä juuri kuseekin, kun ne, jotka oikeasti olisivat avun ja huomion tarpeessa, eivät sellaista koskaan saa, mutta ne joilla on ja jotka saavat, saavat siihen päällekin.
Hienoja sanoja kyllä päästellään, mutta ei niillä ole mitään sisältöä. "Pitäkää huolta toisistanne" kuulostaa nätiltä, mutta ei merkitse mitään. Tottahan ne pitävät huolta omistaan, joilla sellaisia on, joten ei sitä tarvitse erikseen mainostaa. Kun taas ne, joihin tuo kehotus pitäisi kohdistua, eivät saa minkäänlaista huomiota. Tämä yhteiskunta pyörii kuplissaan elävien hangon keksien ympärillä, ja ne, jotka jäävät ulkopuolelle saavat pärjätä omillaan.
On kuin vittuilua nähdä, kuinka ihmiset ovat huolissaan niistä, jotka itkevät lehtien palstoilla, mutta ne muut saavat vain syytöksiä osakseen. Yksinäinen ei voi tehdä itseään epäyksinäiseksi, koska yksinäinen on yksinäinen, koska muut eivät tätä diggaa. Ja tässäkin maassa eutanasia on vielä puheenaihe. Kukaan ei auta yksinäistä, mutta yhteiskunta vaatii kumminkin kärsivän pakkoelämistä. Anonyymi kirjoitti:
Olet selvästi erakkoluonne, joka viihtyy yksinään. Kaikki eivät sellaisia ole, ja se yksinolo vain ottaa koville. Jos kaipaa toisten ihmisten seuraa, ei sitä vain jaksa yksinään ihmetellä elämän "ihmeitä".
"Ei kukaan yksinäistä voi auttaa kuin yksinäinen itse, vai haluaisitko että joku tuppaisi tahtomattaan kuuntelemaan kuinka kamalaa sun elämä on?"
Kuten sanoin, julkimot valittelevat alati medioissa "kovaa kohtaloaan", ja ihmisiä jopa kiinnostaa tuollainen. Tavikset jopa järjestävät keräyksiä, jos julkimo esim. sairastuu, mutta naapurin "ei kukaan" ei kiinnosta ketään. Sehän tässä juuri kuseekin, kun ne, jotka oikeasti olisivat avun ja huomion tarpeessa, eivät sellaista koskaan saa, mutta ne joilla on ja jotka saavat, saavat siihen päällekin.
Hienoja sanoja kyllä päästellään, mutta ei niillä ole mitään sisältöä. "Pitäkää huolta toisistanne" kuulostaa nätiltä, mutta ei merkitse mitään. Tottahan ne pitävät huolta omistaan, joilla sellaisia on, joten ei sitä tarvitse erikseen mainostaa. Kun taas ne, joihin tuo kehotus pitäisi kohdistua, eivät saa minkäänlaista huomiota. Tämä yhteiskunta pyörii kuplissaan elävien hangon keksien ympärillä, ja ne, jotka jäävät ulkopuolelle saavat pärjätä omillaan.
On kuin vittuilua nähdä, kuinka ihmiset ovat huolissaan niistä, jotka itkevät lehtien palstoilla, mutta ne muut saavat vain syytöksiä osakseen. Yksinäinen ei voi tehdä itseään epäyksinäiseksi, koska yksinäinen on yksinäinen, koska muut eivät tätä diggaa. Ja tässäkin maassa eutanasia on vielä puheenaihe. Kukaan ei auta yksinäistä, mutta yhteiskunta vaatii kumminkin kärsivän pakkoelämistä.Muista silti, että sinun täytyy olla onnellinen, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää. Olisit kiitollinen siitä, että Afrikassa lapset näkevät nälkää.
Laki ei kiellä itsemurhaa, yhteiskunta ei siis vaadi "pakkoelämistä". En tiedä, mitä eutanasiasta pitäisi ajatella, mutta eräs ajatus kirjoituksestasi tuli mieleen.
Ketäänhän ei kiinnosta, jos yksinäinen tappaa itsensä. Itsemurha on "jokaisen oma asia" (tietenkään se ei käytännössä ole oma asia niillä, joilla on perhe ja ystäviä, mutta yksinäisen ihmisen tapauksessa se on sekä teoriassa että käytännössä mitä suurimmassa määrin oma asia). Mutta jos eutanasia olisi mahdollinen ja yksinäiset alkaisivat turvautua siihen suurin joukoin, siinä olisi kysymys välillistetystä itsemurhasta, joka ei olisikaan enää yksilön oma asia, vaan yhteiskunnallinen asia.
Jos (kun) eutanasia runnotaan läpi Suomessakin, sille ei pitäisi asettaa mitään rajoituksia. Siitä pitäisi tehdä jokaisen täysi-ikäisen perustuslaillinen oikeus. Jos sitten yksinäiset, mielenterveysongelmaiset ja muut alkaisivat suurin joukoin käyttää tätä oikeuttaan, heidän asiansa tulisi yhteiskunnallisesti näkyväksi. Luultavasti jokainen kutakuinkin normaalilla psyykellä varustettu lääkäri – lääkäreiden velvollisuushan eutanasian suorittaminen olisi, ellei työhön sitten palkattaisi erityisiä eutanasiaan erikoistuneita "pyöveleitä" – olisi kovilla joutuessaan tappamaan pari- kolmekymppisiä fyysisesti perusterveitä ihmisiä. Se on hyvä. Ihmisten tappamisen pitää olla vaikeaa, jottei siitä tule liian houkutteleva ongelmanratkaisukeino.- Anonyymi
herrens_tiggare kirjoitti:
Muista silti, että sinun täytyy olla onnellinen, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää. Olisit kiitollinen siitä, että Afrikassa lapset näkevät nälkää.
Laki ei kiellä itsemurhaa, yhteiskunta ei siis vaadi "pakkoelämistä". En tiedä, mitä eutanasiasta pitäisi ajatella, mutta eräs ajatus kirjoituksestasi tuli mieleen.
Ketäänhän ei kiinnosta, jos yksinäinen tappaa itsensä. Itsemurha on "jokaisen oma asia" (tietenkään se ei käytännössä ole oma asia niillä, joilla on perhe ja ystäviä, mutta yksinäisen ihmisen tapauksessa se on sekä teoriassa että käytännössä mitä suurimmassa määrin oma asia). Mutta jos eutanasia olisi mahdollinen ja yksinäiset alkaisivat turvautua siihen suurin joukoin, siinä olisi kysymys välillistetystä itsemurhasta, joka ei olisikaan enää yksilön oma asia, vaan yhteiskunnallinen asia.
Jos (kun) eutanasia runnotaan läpi Suomessakin, sille ei pitäisi asettaa mitään rajoituksia. Siitä pitäisi tehdä jokaisen täysi-ikäisen perustuslaillinen oikeus. Jos sitten yksinäiset, mielenterveysongelmaiset ja muut alkaisivat suurin joukoin käyttää tätä oikeuttaan, heidän asiansa tulisi yhteiskunnallisesti näkyväksi. Luultavasti jokainen kutakuinkin normaalilla psyykellä varustettu lääkäri – lääkäreiden velvollisuushan eutanasian suorittaminen olisi, ellei työhön sitten palkattaisi erityisiä eutanasiaan erikoistuneita "pyöveleitä" – olisi kovilla joutuessaan tappamaan pari- kolmekymppisiä fyysisesti perusterveitä ihmisiä. Se on hyvä. Ihmisten tappamisen pitää olla vaikeaa, jottei siitä tule liian houkutteleva ongelmanratkaisukeino.Sana itseMURHA on jo itsessään syyllistävä. Muutenkin siihen suhtaudutaan kielteisesti ja itsarin tehneitä sanotaan raukkamaisiksi ja periksiantajiksi. Kukaan ei ole tänne omasta tahdostaan tullut, joten jokaisella pitäisi myös olla mahdollisuus päästä täältä pois helposti, kivuttomasti, nopeasti ja siististi. Jollei yhteiskunta järjestä tuollaista mahdollisuutta, kyseessä on pakkoeläminen, koska itsensä teilaamisessakin on riskinsä. Jos epäonnistut ja löydät itsesi neliraajahalvaantuneena, olet todellisessa helvetissä. Kukaan ei auta sinua pois, etkä voi itse tehdä asialle mitään. Eikä itsensä vahingoittaminen ole helppo toimenpide, vaikka mieli tekisikin pois.
Jos sairastut syöpään, voit kieltäytyä hoidosta. Tällöin kuolet sairauteesi, ja lääkäreille tämä käy vallan mainiosti. Mutta jos haluat saada helpotusta lähtöösi, ei tämä käykään; saat kuolla kivuliaasti syöpääsi. Tuonkin voisi nähdä vittuiluna; koska et halua pitää itseäsi elossa muurahaisena yhteiskunnan rattaissa, saat kärsiä. Yksinäisen ainoa tehtävä on palvella kuin orja yhteiskunnan eteen. Yhteiskunta räkii naamalle, eikä nakkaa paskaakaan näistä ihmisistä. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" muuttuu muotoon "yksi kaikkien puolesta". Tämä yhteiskunta käyttää ihmisiä palvelemaan itseään, ja jos sinulla ei ole muuta elämää kuin palvelijan/orjan osa, ei se ole elämisen arvoista elämää.
Ihmisten tappaminen on helppoa. Viime sotien aikanakin miehet pakotettiin kuolemantuomion uhalla menemään ammuttaviksi valtion puolesta. Valtio on näille miehille velkaa olemassaolostaan, mutta nämä saivat hädintuskin lämmintä kättäkään. Valtiota ei ole kiinnostanut kustantaa veteraanien kuntoutuksia, eikä ole tullut rivimiehille kutsuja linnanjuhliinkaan. Mutta valtiohan se pakottikin nuo miehet uhraamaan itsensä, joten miksi orjille pitäisikään antaa hyvityksiä mistään?
- Anonyymi
just nyt tuntuu siltä et olis kaikille ja varsinkin itelle parempi olla kuollut kun sillon ei kai tunnu miltään. oon yksi ja aikasemmin ajatellut että en kaipaakkan muuta kun lapset pieniä . ei olis niitäkään enään kun on jo isoja. tänään vois koittaa jos pääsis täältä pois mutta miten .nekin harvat "ystävät" mitä joskus on ollut ei ole kaivannut moneen vuoteen.töissä käyn ja ne on ainoot kontaktit aikuisiin ihmisiin.. jos olis edes joku "aikuinen " jolle puhua joskus vaikka vaan jotain jonninjoutavaa niin sit vois jaksaa mut ei näin tän kauempaa. sori vaan kun joudutte likeen mut ei voi muutakaan heippa en vaivaa enään ketään.
- Anonyymi
Tänään yksinäisyys todella iski, suorastaan heikotti kun on yksin tässä maailmassa.Piti vaan rauhoittua ja olla realisti.
Minua kiinnostaa henkinen elämä, olen opiskellutkin teologiaa
ja pohdin näitä asioita.
Minuakin on kiusattu ja kohdannut fyysistäkin väkivaltaa.Pelottaa uudet ihmiset.
Rakkaus asiat ovat jääneet. Yksin sitä on vaan pärjättävä. Harrastukset, henkiset avartavat ja muut tuovat elämyksiä.- Anonyymi
Itsekin korkeampiin voimiin uskovana täytyy ihan rehellisesti myöntää että vaikeaa on uskoa ettei kenellekään anneta raskaampia taakkoja kuin mitä jaksaa kantaa. Mitä hyötyä tästä yhdestä ainoasta elämästä täällä maan päällä on kun tämä on jatkuvaa yksinolemista ja ongelmien kanssa elämistä? Tällaista elämääkö jumala meille haluaa antaa? Täytyy olla masokisti jos pitää tätä elämää jotenkin ”ihanana”. Tekisi lähinnä vain mieli lopultakin tappaa itsensä jotta tämä järjetön kärsiminen loppuisi.
- Anonyymi
Kyllä yksinäisyys iskee ajoittain itseenikin. Hetken saatan itkeäkin. Tämän jälkeen taas näen, että ei tässä ole mitään hätää.
Nykyään rukoilen taivaalliselle isälle ajatukseni, huoleni, suruni, iloni, toiveeni ja kiitokseni. Sieltä saan voimaa, toivoa ja positiivisuutta vaikeinakin hetkinä.
Täältäkin saan vertaistukea ja se tuntuu hyvältä. Kiitos teille.
- Anonyymi
Itsesääli on kuin syvä ansakuoppa. Paljon parempi olisi olla vaikka vihainen, koska silloin ei näe ainakaan itseään täysin voimattomana. "Energeettisesti" itsesääli-olotila vetää puoleensa pahimpia katastrofeja, kun taas vihaisuus vetää puoleensa tavaroiden rikkoutumisia ja esim. läheltä piti tilanteita liikenteessä...
Pitäisi huomata ne voimavarat mitä itsellä on, mutta se on vaikeaa ja mahdotonta jos mikään ulkopuolelta ei auta niitä löytämään ja näkemään, näkemään sitä aarretta mikä on omassa kädessä. Aina on mahdollista lähtä pyrkimään hyvään parempaan suuntaan. Paremmille elämän urille.
Itse käytän usein (englanniksi) hypnooseja joiden teemoina ovat: positiivinen ajattelu, motivaatio, liika-ajattelun vähentäminen. Englanninkielisiä hypnooseja joita löytyy Youtubesta. Olen testaillut niitä jo yli 15 vuotta lähes joka toinen päivä. Parhaimmat löytyy mielestäni henkilöltä Michael Sealey. Ja kaikki on täysin ilmaista. Niiden kuuntelemiseen nukahtaa myös hyvin ja ne vaikuttaa, esim. rentoutumiseen, nukkumiseen, ajatteluun hyödyllisesti. Vaikutuksen huomaa esim. seuraavana päivänä ajoittain.
Kun kaikki huonot asiat tulevat päälle yhtä aikaa, niin sitä harva kestää. Miten siihen voi varautua? Jos kunnon kriisi tulee, muttei itse sitä ahdistukseltaan ymmärrä? Mielestäni tarvitset OIKEASTI apua. Lisäksi jos annat jollekin toiselle mahdollisuuden auttaa sinua, teet hänet iloiseksi ja arvokkaaksi, ja hyödyt itse.
Soita suomalaisen kriisipuhelimeen: 09 2525 0111
Keskustelun keskiönä on kriisisi ja sinua pyritään auttamaan! - Anonyymi
Hyvä kysymys. Koitan välttää itsesääliä vaikka joskus huonoina hetkinä sekin on paikallaan. Sanoisko jos elämän realiteettejä katsoo suoraan silmiin omalla kohdalla ei olisi mitään järkeä elää. Sen verran nimittäin elämä kolhinu aivan lapsesta asti. Nyt 29v. ja elossa. Saavutus sekin. Koitettava vain eteenpäin mennä ja kyllähän sitä eteenpäin aina mennään. Kuinka pitkään niin se on sitten toinen juttu. Hyvää lauantaita kaikille yksinäisille ja muille!
- Anonyymi
Kaikella on kohtalonsa.
- Anonyymi
Rehellisesti sanoen kyllä sitä toisinaan tulee hetkiä, jolloin tuntuu todella pahalta, ettei ole saanut parisuhdetta tai omaa perhettä. Itsesäälissäkin olen varmaan joskus rypenyt.
Ystäviä minulla kyllä on, etten ole täysin yksinäinen, mutta parisuhteeseen en taida kelvata ja se surettaa.
Sitä tuntee kuin olevansa elämänsä sivustakatsoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki2206727Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442897- 442357
- 972194
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382051Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2321510- 871494
Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131376Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j71335Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä3901299