En jaksa fudujen angstaamista ja Jeesusta hengiltä kuristavaa muutosvastarintaa. Seurakunnan korkein auktoriteetti tulee olemaan Rakkaus sillä Raamattu itse sanoo että Jumala on rakkaus ja että ilman rakkautta kaikki on turhaa ja merkityksetöntä. Mutta joka ei rakasta veljeään, ystäväänsä tai edes rakasta vihamiestään vihaa Jumalaa eikä ole Jumalassa. Jokainen sateenkaarikristitty ja heidät hyväksyvä on tervetullut tähän aitokristilliseen Jeesuksen ja apostolien opin hengellisen ytimen mukaiseen kaikista välittävään ja keskinäisen solidaarisuuden ja toisemme hyväksyvään seurakuntaan.
En eroa kirkosta, mutta aion perustaa oman itsenäisen seurakunnan Jyväskylään
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirkolla näyttää toden teolla menneen puurot ja vellit sekaisin. Jumala tosin on rakkaus, mutta ihminen on syntinen.
Synneistä on tehtävä parannus ja vasta sitten astuu Jumalan rakkaus kuvaan Jeesuksessa.
"Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastamme Jumallaa vaan siinä, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon että, lähetti poikansa maailmaan syntisiä pelastamaan."
Tarkoitin sitä, että vasta sitten Jumalan rakkaus astuu kuvaan mukaan kun ihminen tunnustaa syntinsä ja katuu tekojaan. Katumattomalle syntiselle ei armo kuulu. Mitä armahtamista on sellaisessa. joka ei edes tunnusta syntejään..
Kaikki ihmiset ovat syntisiä ja perisynnin alaisia halusivat tai eivät, meidän ainoa toivomme on kokonaan Jumalan hyvän tahdon varassa ja voimme vain rukoilla Jumalalta armoa jotta tämä säästäisi meidät tulelta.
Aloittaja voi sitten ottaa kaikki evl.kirkon homottajat seurakuntaansa ja puhdistaa kirkon väärästä opista.
"fudujen angstaamista"
Pelkäätkö itse saavasi potkut?
Ajatus ei ole lainkaan vieras. Sitä on muumuassa esittänyt aiemmin esimerkiksi Minna Canth. Monet pitävät Miinaa nykyään ateistina sillä Canth oli edistyksellinen tasa-arvon puolesta puhuja ja valistunut naisvaikuttaja. Tämä ajatus on kuitenkin täysin kieronkasvanut. Kenestäkään ei tee ateistia se mitä teki tai mitä jättää jälkeensä vaan kuse on siitä mitä itse subjektiivisesti ajattelee ja kokee. Minna Canth uskoi itse olevansa harras kristitty. Minna Canthille rakkain kirja oli Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta jota ilman hän ei kulkenut minnekkään ja se oli aina Miinun työpöydällä valiin luettavaksi. Canth kritisoi ankarasti kirkon uskonnollisen vallan käyttöä, eikä nähnyt kristillisen lähimmäisenrakkauden toteutuvan kirkossa.
http://www.minnansalonki.fi/exhibits/show/minna-canthin-uskonnollinen-aj