Sotavankisurmista puhutaan vain niiltä osin kuinka paljon sotavankeja kuoli Suomen leireillä eli lasketaan mukaan vain ne jotka selvisivät hengissä leiriin asti. Kukaan ei ole ihmeemmin tarinoinut, edes tutkijatkaan, paljonko ammuttiin rintamilla. Valkoisten asenteet huomioiden ammuttiin kuolleisuus jo ennen leirejä on ollut melkoinen joten sotavankikuolleisuus on tosiasiassa luokkaa 40 % tai yli. Ollaan kolmen suuren joukossa, Saksakin tappoi vauhdikkaasti vain neukkuvankejaan, ei kaikkia.
Vertailun vuoksi sakuvankeja kuoli jenkkien leireissä 1 % ja päinvastoin 4 %. Siinä on vertailukohtaa kun edes jonkunlaista sivistystä harrastetaan.
Vertailun vuoksi sakuvankeja kuoli jenkkien leireissä 1 % ja päinvastoin 4 %. Siinä on vertailukohtaa kun edes jonkunlaista sivistystä harrastetaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
NYT+arvon+toveri+laskettelee++paksua+valetta!
+++N-liiton+64.000:sta+Jatkosodan+sotavangeista+Suomessa+kuoli+31,3+%,++++
"Stalingradissa saksalaisia jäi sotavangeiksi 91.000"
Miten nuo liittyvät Suomen harjoittamaan sotavankien kohteluun vai jäivätkö ne suomalaisten vangeiksi?
Ei, vaan ajattelin, että haluat parantaa yleistietämystäsi vankien kuolleisuuksista? Oliko se vahinko?
Kyllä saksalaiset yrittivät ruokkia vankejaan ja siksi suomalaisten käsissä kuolikin enemmän vankeja suhteessa kuin saksalaisten käsissä puna-armeijalaisia
"Puhut taas leireille viedyistä vangeista, et niistä jotka ammuttiin jo metsiin. "
Sitä tapahtui paljon kaikilla osapuolilla!
"Kun Lehto ampuu vangin niin ei sitä tilastoitu mihinkään ja tätä tapahtui varmasti paljon. "
Viehän se parin sivun verran tilaa romaanissa:-D
"Tai vietiin hengissä kuulusteluun ja ammuttiin sen jälkeen. Ei näitäkään tilastoitu viralliseen lukumäärään. "
Ja sitäkin tapahtui paljon kaikilla osapuolilla. Ja kun oikeata lukumäärää ei asialle ole niin ei hätää! Sinä arviot sellaisen hatusta, arvaan?
Suomalaisilla on mm. valokuva pakkolaskun tehneestä suomalaisesta lentäjästä, joka kävelee venäläisessä valokuvassa kahden vartijan välissä koneen hylyltä. Ei ole sen jälkeen miestä näkynyt...
”Kyllä saksalaiset yrittivät ruokkia vankejaan ja siksi suomalaisten käsissä kuolikin enemmän vankeja suhteessa kuin saksalaisten käsissä puna-armeijalaisia”
Miten sen nyt ottaa! Sotavangeista menehtyi Saksassa yli puolet!
Sen sijaan Saksan armeijaa palveli venäläisistä sotavangeista halukkaat auttajat (HilfsWillige) eli HiWi ja heitä oli huoltopuolella hevoskuskeina ja vastaavina yli 2 miljoonaa. He eivät nähneet nälkää, mutta kun sota päättyi Saksan tappioon saattoi loppuselvitys olla heillä karu!
Venäjän omien tilastojenkin mukaan vankeja menehtyi vain 1,78 miljoonaa. Saksan arkistotiedoista saa 1,66 miljoonaa. Se ei suinkaan tee puolta vankimäärästä. Sinun luvussasi on juurikin laskettu Hiwien osuus eli Stalinin murhat pistetty Hitlerin kontolle ja loputkin vapaaehtoiset
"Venäjän omien tilastojenkin mukaan vankeja menehtyi vain 1,78 miljoonaa. Saksan arkistotiedoista saa 1,66 miljoonaa."
Nuo arkistotiedot ja tilastot ovat olemassa vain uusnatsien mielikuvituksessa.
Hiwit ei ole laskettu mukaan Saksan sotavankileireillä kuolleisiin.
Hauskaa huumoria tosiaan!
"Suomen leireillä eli lasketaan mukaan vain ne jotka selvisivät hengissä leiriin asti. Kukaan ei ole ihmeemmin tarinoinut, edes tutkijatkaan, paljonko ammuttiin rintamilla."
KYLLÄ rintamilla ammuttiin kovasti vangiksi saatuja.
Tässä esimerkki Viipurin naistensairaalasta, jossa 20.6.1944 kun prikaati vetäytyi jäi suomalainen sidontapaikka liikuntakyvyttömien haavoittuneiden, lääkärin ja lääkintämiehen kera vangiksi:
Kirjassa ’Viipuri 1944’ kerrotaan kohdassa ’Naistensairaalan tragedia’ seuraavaa:
’Sotamies Kalle Autio haavoittui jalkaan aivan loppuvaiheessa ja hakeutui Naistensairaalan sidontapaikkaan. Pian tuon jälkeen ovensuuhun oli saapuneet myös hyökkääjän joukot. Siinä ei mitään keskusteluja käyty, vaan tuli avattiin heti ympäri huonetta. Mies jäi kookkaan kaatuvan lääkintämiehen alle ja pysyi siellä hyvin hiljaa ja liikkumatta. Illan hämärtyessä hänen onnistui poistua paikalta ja piiloutua pariksi päiväksi kaupunkiin. Hän jäi vangiksi 22.6. yhdessä pakomatkallaan löytämänsä aseveljen kanssa. Tuolloin heillä oli jo niin kova jano, että heidän oli tultava esiin. Aiemmin he eivät uskaltaneet, koska he pelkäsivät vihan olevan niin kova, ettei vankeja otettaisi, vaan ammuttaisiin siihen paikkaan. Kalle Autio palasi sotavankeudesta maaliskuun lopulla 1945.’
Olipa asia oikein tai väärin niin oli liittoutuneiden keskuudessa sekä lännessä että idässä yleinen käytäntö, että vangiksi saadut SS-miehet teloitettiin välittömästi kiinni saataessa!
SS-joukko-osastojen miehiä jäi vangeiksi paljonkin, kymmeniä tuhansia, eikä heitä teloitettu. Puhut plörinää.
500 000 ss-sotilasta on kuitenkin kateissa...
Sanoin, että ”se oli yleinen käytäntö”! En sanonut, että niin tapahtui aina! Etenkin sodan loppuessa koknaisten joukko-osastojen antautuessa olisi ollut aika mahdotonta alkaa ammuskelemaan heitä! Sen sijaan sodan kestäessä ja taistelutilanteissa se oli yleistä etenkin idässä. Tämä käy hyvin ilmi esim. Suomalaisten SS-miesten muistelmissa. Antautumista missään tilanteessa ei pidetty vaihtoehtona.
Eli siis suurinta osaa ei antautuessa ammuttu, silloin se ei ole yleinen käytäntö.
En ole liioin käyttänyt ilmaisua ”suurinta osaa”!
Ottaapa asia koville?
Hehe, jos suurinta osaa ei ammuttu, on se silloin yleinen käytäntö, eli sinä olet väärässä, ottaako koville?
Sinä toistelet sanaa 'suurinta osaa'? Ei sellaista ole kukaan muu käyttänyt. Älä keksi hatusta sanoja, joita kauppaat sitten faktoina muille!
Päinvastoin kuin avaaja arvelee, niin "Lehdon tyyliin" arvioidaan ammutun noin 200 antautunutta puna-armeijalaista.
Eikä tapa ollut vieras liioin naapurin puolella!
Kirjassa ’Viipuri 1944’ kerrotaan kohdassa ’Naistensairaalan tragedia’ kerrotaan, mitä tapahtui 20. Prikaatin joukkosidontapaikalla, kun rintama petti 20.6.1944 ja liikuntakyvyttömät haavoittuneet jäivät lääkärin ja lääkintävääpelin ohella vihollisen armoille:
’Sotamies Kalle Autio haavoittui jalkaan aivan loppuvaiheessa ja hakeutui Naistensairaalan sidontapaikkaan. Pian tuon jälkeen ovensuuhun oli saapuneet myös hyökkääjän joukot. Siinä ei mitään keskusteluja käyty, vaan tuli avattiin heti ympäri huonetta. Mies jäi kookkaan kaatuvan lääkintämiehen alle ja pysyi siellä hyvin hiljaa ja liikkumatta. Illan hämärtyessä hänen onnistui poistua paikalta ja piiloutua pariksi päiväksi kaupunkiin. Hän jäi vangiksi 22.6. yhdessä pakomatkallaan löytämänsä aseveljen kanssa. Tuolloin heillä oli jo niin kova jano, että heidän oli tultava esiin. Aiemmin he eivät uskaltaneet, koska he pelkäsivät vihan olevan niin kova, ettei vankeja otettaisi, vaan ammuttaisiin siihen paikkaan. Kalle Autio palasi sotavankeudesta maaliskuun lopulla 1945.’
On arvioitu, että antautumisten yhteydessä ammuttiin n. 5 000-10 000 N-liiton sotilasta. On niitä riittänyt Sandarmohiinkin.
Ja sen ”arvion” teki Tarkkispoika im bunde aivan yksin! Eikä mennyt kauaa:-D
Hyvinkin järkeäv arvio, perustuu rintamamiesten kokemuksiin ja kertomuksiin. Yksittäistä vankia tai pientä ryhmää ei yleensä lähdetty sisä-Suomeen asti leirille saattelemaan, eivät päässeet yleensä pataljoonan komentopaikkaa pitemmälle. Saattelusta olisi ollut ylimääräistä vaivaa ja vartiointia, ruokkiakin olisi pitänyt vähistä muonista ja kun niitä pidettiin muutenkin alempiarvoisina niin vaivattominta oli taluttaa vähän sivummalle ja nasauttaa nappi otsaan.
”Hyvinkin järkeäv arvio, perustuu rintamamiesten kokemuksiin ja kertomuksiin. ”
Tuskinpa perustuu kun rintamamiehet kertovat tasan päinvastaista!
”Yksittäistä vankia tai pientä ryhmää ei yleensä lähdetty sisä-Suomeen asti leirille saattelemaan, eivät päässeet yleensä pataljoonan komentopaikkaa pitemmälle.”
Vankeja kertyi 64.000 ja vankieb surmaaminen paikan päällä oli erittäin harvinaista!
Tietoakin on ja tilastoja. Ei mennyt kaikki ohjekirjojen ja hyvien eettisten koodien mukaan. Sodassa ei koskaan mene! Vankeja kuoli leireillä tauteihin ja nälkään. Puolusteluna mm. että omakin kansa näki nälkää ja/tai eli niukalla yksipuolisella ravinnolla. Isäni sairasti sota-aikana keripukin armeijassa.
Tämä ei selitä kaikkea. Oli myös tietoista ja aktiivista vankien ala-arvoista kohtelua. Vangit saivat osakseen myös myötätuntoa ja hoivaa. Osa pääsi maataloon töihin ja saivat samaa ruokaa kuin talossa syötiin. Kun rauha tuli, moni vanki olisi tahtonut jäädä Suomeen juurikin tämän hyvän ja inhimillisen kohtelun vuoksi. Onko tutkittua tietoa, kuinka moni palautetuista vangeista kuoli N-liitossa vankileireissä ja teloituksiin? Se on surullinen jatkotarina.
Nälkä+kyllä++vaivasi+vankeja+kummallakin+puolella!
Suomen ottamat sotavangit tulivat sodan alkuvaiheessa, kun puna-armeijalaiset olivat vielä rokottamattomia. Kesällä ja syksyllä oltiin vielä ulkona ja taudit eivät levinneet, mutta ankaran talven aikana majoituttiin ahtaasti ja taudit pääsivät leviämään sekä puna-armeijan hallitsemalla alueella että sotavankien keskuudessa. Suomalaisella lääkintätaidolla pystyttiin sentään pelastaamaan vankien enemmistö, noin kaksi kolmasosaa. Neuvostoliitossa aloitettiin 1942 valtava rokotuskampanja sekä sotilaille että siviileille, mitä auttoi suuresti alan lend-lease apu lännestä.
Kun sotavangit palautettiin N-liittoon, niin melkein kaikki, joita ei teloitettu, päätyivät joko vankileireille tai erilaisiin karkotuspaikkoihin. Kun heidät vapautettiin Stalinin kuoleman jälkeen, niin Vankileirien saariston mukaan palautetuista oli jäljellä noin viidesosa.
Suomessa ollut mitään hoitoa tai lääkärintaitoa. Kaikki sotilaamme rintamilla sairastivat punataudin ja haavottuneistamme kuoli suurempi osa kuin missään muussa armeijassa.
Kun omatkaan eivät saaneet hoitoa niin miksi vangeille olisi sitä annettu.
Punatauti oli kaikkien rintamien kirous.Kesällä -44 se raivosi Kannaksella molemmin puolin,pahempana Puna-Armeijassa, jonka lääkintähuolto oli suomalaista alkeellisempi.
Suomen armeijan lääkintäorganisatio oli tehokas. Voimavaroja vain puuttui niin kuin kaikkialta muualtakin pienessä maassa.
Haavoittuneita menehtyi kuljetusongelmiin varsinkin tiettömillä alueilla taisteltaessa. Toisaalta jo pataljoonatasolla toimivat lääkärit pelastivat tuhansittain haavoittuneita rohkeilla leikkauksilla kenttäoloissa,
Sotavankien lääkintähuoltoon ei juuri resursseja riittänyt. Ei missään muuallakaan.
Puna-armeija ampui haavoittuneet sotavangit. Myös omat pahasti haavoittuneet, jos kuljetusmahdollisuudet olivat huonot.
Onko sinulla tästä muita todisteita kuin halusi häväistä Suomen erittäin pätevää, kansainvälisesti kehuttua ja sodan jälkeen useiden maiden jäljittelemää sodanajan lääkintäorganisaatiota?
Talvisodassa kaatui 26 500 ja haavottui 45 000. Näin järkyttävää määrää kaatuneita kaikista osuman saaneista ei ollut 2. msodassa millään muulla maalla. Ei todista kovin korkeatasoisesta lääkintätoimesta. Sama toistui Jatkosodassa.
Oletko sekaisin? Tilastothan todistavat täsmälleen päinvastaista.