Kalevalan Aino-taru

Joukahainen häviää siskonsa Ainon taistelussa Väinämöiselle lunaiksi elämästään. Joukon ja Ainon äiti on iloinen kuullessaan että saa vävykseen kylän mahtimiehen ja tietäjä-shamaanin. Aino ei kuitenkaan ilahdu tästä pakkonaittamisesta ja kun äitikään ei ymmärrä omaa tytärtään, karkaa Aino hakemaan luutatarpeita yksin metsäsät. Kotimatkallaan Aino kohtaa Väinämöisen jota hän ei tunnista ja kun tuntematon kosija pyytää inoa vaimokseen kauhistuu hän ja juoksee paiikissa kotiin. Perheenjäsenet kyselevät nyt mikä Ainolla on, mutta enää Ainoa ei huvita kertoa perheelleen tunteista. Eivät he kumminkaan kuuntelisi ja välittäisi vaan ajattelisivat yksin omia halujaan. Aino suunittelee jo hirttäytymistä, mutta tulee toisiin ajatuksiin ja lähtee kulkemaan järven rantaa. Siellä veden henget houkuttelevat murheen murtaman Ainon uimaan kanssaan, mutta kun ino saavuttaa henget ja nousee kivelle molskahtaakin hän yllättäen alas kivelta ja hukkuu veteen. Tai hukuttautuu itse. Viesti tästä kiirii metsän halki inon äidille joka itkee tytärtään kosket kuohuen. Ja kun inosta kerrotaan Väinämöiselle alkaa tämäkin itkeä kkuohuvia kyynelvirtoja menetetyn nuorikon perään vaikka ino oli sanonut ettei hän halua vaimoksi vanhalle. Hukuttaakseen murheensa Väinämöinen lähtee kalaan ja naaraa läpi koko järven, mutta kun ei löydä ruumista h'n aikoo syödä onkimansa kalan. Yllättäen kala onkin muodonmuutoksen kokenut Aino joka pakenee Väinämöisen käsistä takaisin järveen. Vielä Väinämöinen kysyy miksi Aino muutti asumaan Ahdin valtakuntaan, mihin Aino vastaa että olisi mielellään tullut vaimoksi Väinämöiselle jos sitä häneltä olisi itseltään kysytty mutta nyt häne parempi asua aaltojn alla ja ui pois. Ainon perään katsomaan jäänyt Väinämöinen alkaa taas itkeä.