Uskontoa ei voi verrata tieteeseen vaan runouteen, joka ei tule toimeen omillaan.
Niinpä niin. Papitkin voisivat jumalasta puhuessaan tunnustaa sanojensa runollisen luonteen kielenkäytön selkiinnyttämiseksi ja sekaannusten välttämniseksi sen suhteen mikä on totta ja mikä subjektiivista kuvittelua ja taiteellista ilmaisua. Näin siksi etteivät papit suotta elämän kauneutta ylistäessään synnyttäisi ihmisparoissa vääränlaisia käsityksiä ja kuvitelmia maailman todellisesta luonteesta ja jymäyttäisi heitä käyttäen näiden hyväuskoisuutta hyväkseen antamalla kovin yksinkertaistettua, siloteltua ja ihmisen tarkoitusperiä ajatellen mukavan valmiita ja keinotekoisia selityksiä, sitä paitsi täysin vääristynyttä kuvaa maailmasta ja sen perimmäisestä, metafyysisestä olemuksesta.
nimittäin tosiaankin siksi, että uskossa ei ole kyse tieteellisluonteisista asiakysymyksistä vaan käsiterunoudesta. Uskonnonopettajankin on hyvä tietää, että runosäkeet eivät väitä mitään mikä voisi olla totta tai epätotta, ne vain tulkitsevat jotakin. Käyttäen hyväksi käsiitteellistä välineistöä, metafysiikka pyrkii tyaiteelliseen ilmaisuun, jääden liullumaan tosin aidon runouden ja spiritualismin välimaastoon kuulumatta niistä oikein kumpaankaan.
mutta omalta kohdaltani voin sanoa tuntevani mädänäisyyden, epärehellisyyden ja valheellisuuden tuntemusten kalvavan omaatuntoani, kun joku alkaa lässyttää uskonasioista vakavalla naamalla. Se on paras todiste siitä, että uskonto on huuhaata ja suurta valhetta.
'
mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Sanoin ajatteleminen törmää sanojen riittämättömyyden takia tuskallisesti omiin rajoihinsa. Sen sijaan musiikki ei tunne mitään rajoja. musiikin keinoin ajatteleminen ei perustu mihinkään aiheelle vieraaseen käsitteistöön, vaan pelkästään omaan materiaaliinsa, sointivärien vuoksi lähes rajattomiin rikkauksiin ulottuvaan määrään säveliä ja sen muotoutuminen on äärimmäisen eriytynyttä ja tarkkaa.
Ja minusta uskonto on ihmisen henkisten ja älyllisten kykyjen aliarvioimista. Toivottavasti kirkosta eroaminen nopeutuisi, niin saisimme uuden uljaan maailman vaila tekopyhyyttä ja harhaluuloja todellisuuden oikeasta luonteesta.
Koska uskonto ei ole aitoa taidetta saati tiedettä, mitä se on? Se on spiritististä hourailua ja luuloharhaa, illuusiota, pystyyn näivettyneen ja kalkkeutuneen inhimillisen kulltuurin mätäpaiseena, jolla ei ole mitään arvokasta annettavaa ihmiskunnalle, nyttemmin inkvisition ja noitavainojen jälkeen kypsynyttä siveysoppiaan lukkuottamatta.
Niinpä niin. Papitkin voisivat jumalasta puhuessaan tunnustaa sanojensa runollisen luonteen kielenkäytön selkiinnyttämiseksi ja sekaannusten välttämniseksi sen suhteen mikä on totta ja mikä subjektiivista kuvittelua ja taiteellista ilmaisua. Näin siksi etteivät papit suotta elämän kauneutta ylistäessään synnyttäisi ihmisparoissa vääränlaisia käsityksiä ja kuvitelmia maailman todellisesta luonteesta ja jymäyttäisi heitä käyttäen näiden hyväuskoisuutta hyväkseen antamalla kovin yksinkertaistettua, siloteltua ja ihmisen tarkoitusperiä ajatellen mukavan valmiita ja keinotekoisia selityksiä, sitä paitsi täysin vääristynyttä kuvaa maailmasta ja sen perimmäisestä, metafyysisestä olemuksesta.
nimittäin tosiaankin siksi, että uskossa ei ole kyse tieteellisluonteisista asiakysymyksistä vaan käsiterunoudesta. Uskonnonopettajankin on hyvä tietää, että runosäkeet eivät väitä mitään mikä voisi olla totta tai epätotta, ne vain tulkitsevat jotakin. Käyttäen hyväksi käsiitteellistä välineistöä, metafysiikka pyrkii tyaiteelliseen ilmaisuun, jääden liullumaan tosin aidon runouden ja spiritualismin välimaastoon kuulumatta niistä oikein kumpaankaan.
mutta omalta kohdaltani voin sanoa tuntevani mädänäisyyden, epärehellisyyden ja valheellisuuden tuntemusten kalvavan omaatuntoani, kun joku alkaa lässyttää uskonasioista vakavalla naamalla. Se on paras todiste siitä, että uskonto on huuhaata ja suurta valhetta.
'
mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Sanoin ajatteleminen törmää sanojen riittämättömyyden takia tuskallisesti omiin rajoihinsa. Sen sijaan musiikki ei tunne mitään rajoja. musiikin keinoin ajatteleminen ei perustu mihinkään aiheelle vieraaseen käsitteistöön, vaan pelkästään omaan materiaaliinsa, sointivärien vuoksi lähes rajattomiin rikkauksiin ulottuvaan määrään säveliä ja sen muotoutuminen on äärimmäisen eriytynyttä ja tarkkaa.
Ja minusta uskonto on ihmisen henkisten ja älyllisten kykyjen aliarvioimista. Toivottavasti kirkosta eroaminen nopeutuisi, niin saisimme uuden uljaan maailman vaila tekopyhyyttä ja harhaluuloja todellisuuden oikeasta luonteesta.
Koska uskonto ei ole aitoa taidetta saati tiedettä, mitä se on? Se on spiritististä hourailua ja luuloharhaa, illuusiota, pystyyn näivettyneen ja kalkkeutuneen inhimillisen kulltuurin mätäpaiseena, jolla ei ole mitään arvokasta annettavaa ihmiskunnalle, nyttemmin inkvisition ja noitavainojen jälkeen kypsynyttä siveysoppiaan lukkuottamatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkäpä vielä "yleisuskontoa" on enemmän uskoa Jeesukseen, uskoa että on pelastettu ja saanut syntinsä anteeksi.
ehkä sinun pitäisi levittää propagandaasi toisella alueella, kuin Jeesus alueella. nimittäin Jeesus on Jumala, joka sinunkin on luonut, sinullekin elämän antanut. Rakastaa sinua siitä huolimatta, vaikka kirjoittaessasi olit tietämätön Jeesuksesta.
Raamatun uusi testamentti ilmoittaa meille Jeesuksen, Jumalan.
Raamattu on roskaa jos sen uskoo kirjaimellisesti kun sen runouden voima ei ole itsessään objektiivisessä puhtaudessa vaan propagandistiseessa minän huijaamisessa.
Luultavasti et ole ikinä perehtynyt Raamattuun sen vertaa, että osaisit sanoa montako pääosaa (Testamenttia) siinä on tarkistamatta. Kuitenkin kuvittelet tietäväsi sen olevan roskaa.
Noilla perusteilla mitä tahansa kirjaa voisi sanoa roskaksi. Oletko lukenut joskus vapaaehtoisesti (koulun ulkopuolella) jonkun fiktiivisen kirjan? Oletko lukenut saman kirjan useaan kertaan? Jos olet paatuneempi skeptikko niin vastaus ainakin toiseen noista on ei. Idea kuitenkin on siinä, että kirjoista saa jotain irti jokaisella lukukerralla. Sellaista asiaa kuin "roskakirja" ei ole olemassakaan.
Todellisuudessa Raamattu on monitasoinen kirja, jonka lukeminen vaatii ymmärrystä (Useimmilla skeptikoilla tuo ominaisuus kortilla). Kuka tietää...ehkä saatte Tieteen Kirkossa jonkin Hitlerin valtaan, joka polttaa kaikki maailman Raamatut...ja muut inhottavat kirjat. :D
Mielipiteet ovat mielipiteitä, eli ethän sinä näitä omia käsityksiä voi todeksi osoittaa.
Miksi olet niin kiihtynyt asiasta?
Kullekin ihmiselle hänen oma kokemuksensa on totta, et kai sinä sitä halua kieltää? Vai haluatko sinä hallita sitäkin, mitä ihmiset voivat kokea?
Kirjoitit: " saisimme uuden uljaan maailman vailla tekopyhyyttä ja harhaluuloja todellisuuden oikeasta luonteesta."
Omasta kirjoituksestasi en löytänyt tietoa todellisuuden oikeasta luonteesta, vaan omia mielipiteitäsi. Tarkennatko vähän, mikä sinun mielestäsi on todellisuuden oikea luonne . . Siis sinun käsityksesi todellisuuden oikeasta luonteesta . . siis sinun mielipiteesi todellisuuden oikeasta luonteesta . .
Skepevaari käyttikin varsin pitkän puheenvuoron pelkästään osoittaakseen, että hänellä ei ole mitään todellista sanottavaa aiheesta.
Mitäköhän mahtoi tarkoittaa sillä, että kirkosta eroamista pitäisi nopeuttaa? Tietääkseni hän voi erota riittävän pian koska tahansa haluaa.
En pidä itse kovin hedelmällisenä sen pohtimista, onko uskonto tiedettä vai taidetta vai runoutta. Taitavat lähinnä paatuneet skeptikkovaarit pohtia tuollaisia kysymyksiä. Tosin olen sitä mieltä, että kirkot laitoksena ovat aika lailla erossa todellisesta uskonnosta.
Tosin yksikään kirkko tuskin niin paljon on erossa maallisesta todellisuudesta kuin Edistyksen Kirkko tiedeuskontoineen. Ajatellaan vaikka Culveria ja Iannaa, jotka saarnaavat ikuista skeptisismiä ja vaihtoehtotodellisuutta, jossa ennakkoluuloiset tiedemiehet elävät yhdessä ennakkoluulottoman tieteen kanssa (Täysin älytön ajatus kun sitä lähemmin tarkastelee) ja jossa he "työntävät totuuden alas haluttomista kurkuista".
Melko lailla uskonnollista kiihkoa puolustamaan muka kiihkotonta lähestymistapaa elämään.
Uskonnot yleensä ovat ihmisten kehittämiä. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja hän kaipaa sisimmässään takaisin tähän yhteyteen, jonka syntiinlankeemus katkaisi. Sen takia on monenlaisia ihmisten omia pyrkimyksiä päästä Jumalan yhteyteen tietyillä opeilla ja rituaaleilla, jotka kuitenkin ovat vain ihmisten omia ponnistuksia. Tästä syystä ne ovat voimattomia huolimatta siitä, että niissä voi olla hyviäkin piirteitä. Itse uskon että juuri eri uskontojen avulla sielunvihollinen pitää ihmisiä niitten tapojen, rituaalien sekä oppien kahleissa.
Evankeliumin sanoma pelastuksesta on rakastavan Jumalan ilmoitus meille, miten tämä yhteys saadaan uudelleen toimimaan.
Tämä merkitsee, että ELÄVÄ sydämen usko Jumalaan Jeesuksen kautta ja uskonnot yleensä ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Niitä ei saisi sekoittaa keskenään, niin kuin valitettavan usein tehdään. On totta sekin, että kristinusko voi olla pelkkä uskonto dogmeineen ja rituaaleineen, jossa ei evankeliumin perussanoma pääse vaikuttamaan. Silloin kristinuskokin on vain ihmisen valitsema "kuollut uskonto".
On totta, että kristinuskon nimessä on esitetty monenlaisia väitteitä ja tehty paljon sellaista (esim. ristiretket ym.), mikä ei kuulu kristinuskon perusluonteeseen. Tämä johtuu siitä, että vallanpitäjät ja monet muutkin ovat käyttänyt kristinuskoa hyväksi väärällä tavalla, kun pahuuden alkujuuret (ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan) ovat saaneet hallita näitä ihmisiä.
Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."
Aidon kristinuskon sanoma on Jumalalta saatu totuudenmukainen ilmoitus.
Huomaa siis ero:
Uskonnot yrittävät ihmisponnistuksilla päästää Jumalan yhteyteen. Tämä epäonnistuu.
ELÄVÄN uskon kautta Jeesukseen Jumala itse luo tämän yhteyden. Tämä onnistuu!
" joka syntinsä tunnustaa, ja hylkää saa armon"