Parantumisillasta Areenalla 13.3.

on toinen jalkani kasvanut yhtäpitkäksi rukouksen aikana, selkäsäryt lakkasivat (ei nokiankokous)ja uskon edelleen Jumalan parantavaan voimaan. Toisekseen parantuminen ei aina ole Jumalan ykköstavoite meidän elämässä, vaan syvän jumalasuhteen syntyminen hänen kanssaan.

Puhuttiinko nimenomaan sinulle vai yleisellä tasolla? Kyllä varmaan me ei aina osata ottaa Jumalan lahjoja vastaan vaikka Hän niitä tarjoaa. Olen sen monesti kokenut epäuskoineni, en ymmärrä Jumalan hyvyyden määrää.

euroja kolehtihaaviin?

laitoitko kolikoita vai seteleitä?

Itse olen kokenut montakin parantumiskokemusta,täytyy sanoa että ne ovat tapahtuneet niin ,että olen rukoillut yksin "kammiossani",eli vuodattanut sydäntäni jeesukselle kivusta ja särystä.Hän on parantanut sillä tavalla,myös olemme rukoilleet ryhmässä ystävien kesken ja parantuminen on tapahtunut.
Esim:
-nivelsiteeni joka oli revähtänyt,en päässyt kävelemään se parantui istuessani penkissä.Sovimme uskonystävien kanssa että rukoilemme sitä ja näin tapahtui
-Seinäjoella parannuin viimekesänä isossa tapahtumassa ,olin loukannut olkapään kaaduttuani rullaluistimilla kipu lähti ja käsi tuli kerta heitolla kuntoon.(istuin tuolloin penkissä myös,ja kuuntelin saarnaa).

Aina parantumiset eivät johdu " kaunasta",vihasta tai muusta sellaista vaan aidosta uskosta jeesukseen kristukseen ja siihen että hän on se joka parantaa.Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin tämä kaikki teille annetaan.
Vaikka istut kotona ja pyydät se tapahtuu hän ei katso aikaa ei paikkaa.
-OLemme täällä kasvamassa uskosamme ja meillä on aina jotakin vajavaisuuksia,tärkeintä on asenne ja halu olla Herraa lähellä.

Sanoo hän niin: Mitä tahdot,että sinulle tekisin,mutta siihen liittyy myös halu seurata häntä.
Jeesus paransi myös monta pitaalista,vain yksi palasi kiittämään häntä,ei kerrota tulivatko he uskoon vai eivät.Mutta tämä yksi antoi kunnian korkeiman pojalle.

Herra on kuullut pyyntösi,ja parantaa sinut kunhan uskot että hän sen tekee.Minä en ole koskaan parantunt " käsien kautta" ainostaan Herran kosketuksen kautta.
Rukoilen puolestasi, että paranet,sillä esirukous on se millä me viemme ystäviä Herramme eteen.

Olen mielestäni melko tasapainoinen ihminen ja toimin järkeni mukaan. Avoimin mielin siis lähdin parantumisiltaan. Tilaisuudesta jäi ahdistava vaikutelma. Vaimoni, joka on ollut uskossa vuosikaudet, koki saman.

Mietimme tilaisuutta ja tulimme siihen johtopäätökseen, että näin homma ei mene. Lue alkuperäisen viestin palauteviestit 1. ja 8. niissä on mielestäni oikeaa asiaa.

Tällaisia tilaisuuksia ei pitäisi järjestää, jos joku panee kaiken toivon tämän "kortin" varaan, voi pettyä todella raskaasti ja mitä se sitten aiheuttaa.
Jokaisen liikkeen sisällä on aidosti uskovia ihmisiä, heitä en moiti.

Aina ei parane heti. vika ei ollut sinussa, eikä seurakunnassa. areenalla moni saa Jumalalta avun. on sanottu että mene Herran eteen niin kauan kunnes olet saanut avun. älä siis hellitä. joskus se raskas painostava olo voi johtua myös siitä jos et ole tottunut tietyn tyyppisiin kokouksiin. tilanne on uusi etkä kykene syömään kaikkea mikä poikkeaa totutuista kuvioista. se voi aiheuttaa hämmennystä sisimpään. eikä tarkoita sitä että seurakunnassa olisi vikaa. on hyvä myöskin muistaa että kun tulemme seurakunnan kokoukseen jokainen tuo sinne sitä hengeä mitä kantaa, joskus voi sentähden olla raskas ilmapiiri. monesti kuitenkin kokouksen aikana Pyhä Henki saa murrettua tämän raskauden ja sen saa kokea heti kuinka on helpompi olla. mene rehellisesti rukouksessa Jeesuksen eteen ja pyydä Häneltä tietoa ja viisautta tähän asiaan. ylhäältä tulevaa viisautta. monesti on että meidän omat ajatukset eivät mene samaa rataa kuin Herran. annetaan Hänelle kaikki meidän omat ajatukset ja pyydetään Häntä täyttämään meidät Hänen ajatuksillaan. Herra sinua runsaasti siunatkoon!