Olin viikonlopun matkalla, jolla osallistuin entisen sotilasammatillisen yhteisöni toveripäiville ja evp-yhdistyksen sekä perinneyhdistyksen kokouksiin Imatran Immolassa. Hienot, ohjelmantäyteiset tilaisuudet iltajuhlineen, joissa juhlapuhujana oli ”Imatran tyttö” Riitta Uosukainen. Minäkin sain tuleviksi rasitteikseni jäsenyydet perinneyhdistyksen hallituksessa sekä perustetussa eläkeläisten etuja ajamaan pyrkivässä toimikunnassa. Ehkäpä jatkossa tämä turhanpäiväinen kirjoittelu täällä jää vähemmälle, kun tulee uusia tekemisiä entisten lisäksi.
Vasta tänään iltapäivällä ehdin lukea kolmen päivän lehdet. Paljonkin mielenkiintoista niissä oli, mutta vain yhtä asiaa tuon tänne tikun nokassa. Teen sen siksi, että joudun muutaman päivän sisällä jo toistamiseen kehumaan kepulaisen median satraappia.
Muutama päivä sitten Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen kehui Paavo Lipposta historiaamme jääväksi suureksi valtiomieheksi. Toki olen aina tiennyt Erkki Laatikaisen kyllin viisaaksi sen ymmärtämään, mutta tuon tosiasian sanoessaan hänen rehellisyytensä voitti hänessä kepulaisen politikoinnin. Siitä kehuni.
Nyt toinen kepulainen mediasatraappi, Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen puolustaa lehdessään Tarja Halosen Ranskassa esille ottamaa näkemystä erillissodastamme. Tähän mennessä Halonen on saanut kiitosta puheestaan lähinnä vain sotaveteraaneilta. Poliittisilta tahoilta kiitosta on tullut eniten kai oikeistolta. Täällähän näkyvät monet kepulaiset puhetta paheksuvan ja asettuvan Venäjän ulkoministeriön tueksi, varmaan selkäydinreaktiosta muistamatta, että ei ole enää pelättävää Neuvostoliittoa eikä sen asettamaa piiskuriamme, Urho Kekkosta.
Hokkanen ehdottaa, että Suomi ja Venäjä järjestävät voiton päivän jälkeen Pietarissa symposiumin maiden välisestä historiasta, kunniavieraina presidentit Halonen ja Putin. ”Jälkimmäinen voi pahoitella Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurauksena syntynyttä talvisotaa ja Karjalan riistoa meiltä, edellinen suomalaisten osallistumista Leningradin piiritykseen ja Itä-Karjalan miehitystä”.
Tuossa loppulauseessa kyllä arvon professori osoittaa huonoa historian tuntemusta; Suomi ei osallistunut Leningradin piiritykseen, kun Kannaksella pysähdyimme vanhalle rajallemme, vain Valkeasaaren kaistalla rajaa hieman oikaisten. Hokkanen lopettaa: ”En usko, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on mahdotonta, vaikka tottakin puhutaan”. Totta siis siinä, että sodimme erillissotaamme, joka johtui siitä, että jouduimme syksyllä 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja sodan lopputulos oli sen ajan suomalaisten mielestä aivan liian suuri vääryys jäädäkseen korjaamatta. Minusta ja ehkäpä suomalaisten enemmistön mielestä se on sitä edelleen.
Yhdyn Hokkasen esitykseen, ja toivon, että Tarja Halonen tekee Putinille kysymyksen: ”Miten ja koska aiotte korjata meille tekemänne vääryyden?” Tähän Putin varmaan vastaa, että ”Vaikka heti, Tarja-hyvä! Mitäpä me sillä Karjalallanne oikeastaan teemme, kun meillä on tuota aluetta liikaakin. Rasite se vain on meille ja suhteillemme Mutta väkemme otamme sieltä pois, kun meillä kansa pienenee koko ajan. Huonossa kunnossahan se Karjala nyt on, mutta kyllä te pian sen kuntoon saatte, ja työtähän se teille tarjoaa. A vot, ottakaa omanne!" Ja sitten Tarja kapsahtaa Vladimirin kaulaan, ja ah – vihdoinkin ihan oikeasti alkaa kahden kansan ystävällismielinen rinnakkainolo!
No - ehkäpä Putin, entinen kommunistisen hirmuvallan vakoilu-upseeri, ei ole valmis tuohon, mutta kenties jo hänen seuraajansa on aidosti demokraattinen ja maansa parhaaksi toimiva valtiomies. Saahan sitä elää sellaisessakin unelmassa, kun Oiva Härkönen näkyy elävän unelmassa, että kepu on seuraavankin hallituksemme johdossa, jonka vuoksi Matti Vanhasta ei saa ”uhrata” presidentiksi, vaan hänet pitää säästää seuraavaksikin pääministeriksi!!! Ja joku toinen näkyy uskovan, että seuraava hallituksemme on porvarihallitus. Ja joku kolmas, että seuraava presidenttimme on porvaripresidentti.
Saahan ihmisellä olla unelmia. Minun unelmani on noihin muihin verrattuna varsin realistinen ja on se myös isänmaallinen.
Tähän unelmointiin minut herkisti osaltaan käyntini vääryydellä vedetyn rajan pinnassa Imatralla, johon näkyvät Enson savupiiput rajan väärältä puolelta. Svetogorskiksihan ne neukut Enson ristivät, mutta nyt kuulemma yhä useammat venäläisetkin siellä ovat ruvenneet puhumaan Ensosta.
Vasta tänään iltapäivällä ehdin lukea kolmen päivän lehdet. Paljonkin mielenkiintoista niissä oli, mutta vain yhtä asiaa tuon tänne tikun nokassa. Teen sen siksi, että joudun muutaman päivän sisällä jo toistamiseen kehumaan kepulaisen median satraappia.
Muutama päivä sitten Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen kehui Paavo Lipposta historiaamme jääväksi suureksi valtiomieheksi. Toki olen aina tiennyt Erkki Laatikaisen kyllin viisaaksi sen ymmärtämään, mutta tuon tosiasian sanoessaan hänen rehellisyytensä voitti hänessä kepulaisen politikoinnin. Siitä kehuni.
Nyt toinen kepulainen mediasatraappi, Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen puolustaa lehdessään Tarja Halosen Ranskassa esille ottamaa näkemystä erillissodastamme. Tähän mennessä Halonen on saanut kiitosta puheestaan lähinnä vain sotaveteraaneilta. Poliittisilta tahoilta kiitosta on tullut eniten kai oikeistolta. Täällähän näkyvät monet kepulaiset puhetta paheksuvan ja asettuvan Venäjän ulkoministeriön tueksi, varmaan selkäydinreaktiosta muistamatta, että ei ole enää pelättävää Neuvostoliittoa eikä sen asettamaa piiskuriamme, Urho Kekkosta.
Hokkanen ehdottaa, että Suomi ja Venäjä järjestävät voiton päivän jälkeen Pietarissa symposiumin maiden välisestä historiasta, kunniavieraina presidentit Halonen ja Putin. ”Jälkimmäinen voi pahoitella Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurauksena syntynyttä talvisotaa ja Karjalan riistoa meiltä, edellinen suomalaisten osallistumista Leningradin piiritykseen ja Itä-Karjalan miehitystä”.
Tuossa loppulauseessa kyllä arvon professori osoittaa huonoa historian tuntemusta; Suomi ei osallistunut Leningradin piiritykseen, kun Kannaksella pysähdyimme vanhalle rajallemme, vain Valkeasaaren kaistalla rajaa hieman oikaisten. Hokkanen lopettaa: ”En usko, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on mahdotonta, vaikka tottakin puhutaan”. Totta siis siinä, että sodimme erillissotaamme, joka johtui siitä, että jouduimme syksyllä 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja sodan lopputulos oli sen ajan suomalaisten mielestä aivan liian suuri vääryys jäädäkseen korjaamatta. Minusta ja ehkäpä suomalaisten enemmistön mielestä se on sitä edelleen.
Yhdyn Hokkasen esitykseen, ja toivon, että Tarja Halonen tekee Putinille kysymyksen: ”Miten ja koska aiotte korjata meille tekemänne vääryyden?” Tähän Putin varmaan vastaa, että ”Vaikka heti, Tarja-hyvä! Mitäpä me sillä Karjalallanne oikeastaan teemme, kun meillä on tuota aluetta liikaakin. Rasite se vain on meille ja suhteillemme Mutta väkemme otamme sieltä pois, kun meillä kansa pienenee koko ajan. Huonossa kunnossahan se Karjala nyt on, mutta kyllä te pian sen kuntoon saatte, ja työtähän se teille tarjoaa. A vot, ottakaa omanne!" Ja sitten Tarja kapsahtaa Vladimirin kaulaan, ja ah – vihdoinkin ihan oikeasti alkaa kahden kansan ystävällismielinen rinnakkainolo!
No - ehkäpä Putin, entinen kommunistisen hirmuvallan vakoilu-upseeri, ei ole valmis tuohon, mutta kenties jo hänen seuraajansa on aidosti demokraattinen ja maansa parhaaksi toimiva valtiomies. Saahan sitä elää sellaisessakin unelmassa, kun Oiva Härkönen näkyy elävän unelmassa, että kepu on seuraavankin hallituksemme johdossa, jonka vuoksi Matti Vanhasta ei saa ”uhrata” presidentiksi, vaan hänet pitää säästää seuraavaksikin pääministeriksi!!! Ja joku toinen näkyy uskovan, että seuraava hallituksemme on porvarihallitus. Ja joku kolmas, että seuraava presidenttimme on porvaripresidentti.
Saahan ihmisellä olla unelmia. Minun unelmani on noihin muihin verrattuna varsin realistinen ja on se myös isänmaallinen.
Tähän unelmointiin minut herkisti osaltaan käyntini vääryydellä vedetyn rajan pinnassa Imatralla, johon näkyvät Enson savupiiput rajan väärältä puolelta. Svetogorskiksihan ne neukut Enson ristivät, mutta nyt kuulemma yhä useammat venäläisetkin siellä ovat ruvenneet puhumaan Ensosta.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kirjoituksesi on taas kerran mainio kiteytys historiasta ja nykypäivästä. Jos eläkeläiset olisivat kuten sinä, kepua ei olisi, vanhuus olisi kunnia-asia ja koko ajan keskusteltaisiin ulkopolitiikasta.
On vanha ja vanhempien ihmisten hyvin tuntema tarina, mutta kun täällä liikkunee nuorempiakin, niin kerron sen heitä ajatellen:
Neuvostoliiton suurlähettiläs Stepanov vaati, että Karjalan vaakuna (lännen suoraa ja idän käyrää miekkaa vastakkain pitävät haarniskoidut käsivarret) pitää poistaa pullon etiketistä. Toista niin hyvää myyntimiestä ei ole Karjala-oluella ollut: oluen myynti kaksinkertaistui hetkessä!
Myönnytyksenä Stepanoville esitettiin, että voidaanhan pullon kylkeen laittaa myös sirppi ja vasara ja ristiä Karjala-olut uudestaan, eli antaa sille nimeksi Orjala-kalut. Ei siihen kai suostumusta saatu, koska edelleen on olemassa Karjala-olut vanhoine tunnuksineen, vaikka panimon omistaja onkin vaihtunut.
Siis Karaja takaisin, vaikka pullo kerrallaan! Otetaanhan taas, suomalaiset!
tuota en, (kumma kyllä) ole vielä ennen sattunut kuulemaan!
Tulee varmasti kerrottua seuraavalla kerralla kapakassa kavereille, (jos sattuu muistamaan).
Muistan minä kyllä sen neuvostoliiton valituksen aiheesta, ja senkin, kun joku kommunistien nuorisovaltuuskunta paheksui Aku Ankkaa, kun sillä ei ole housuja!
Ennen sanottiin, että kannattaa juoda karjalaa, koska se ei koskaan tule takaisin. Kepulaiset tietävät asioista eniten.
"Kepulaiset tietävät asioista eniten."
Urho Kekkosella oli käsittääksi isänmaallinen missio -50-luvulla. Siihen se sitten jäikin.
Jyväskylässä 1975, mutta se vain jäi paperiasteelle.
Eikös Valco ollut hieman myöhemmin?
Onko Stallarit isämmaalisempia kuin jotkut muut?
Grub, grub
Esko Seppänen (kepulaisten tärkein mielipidejohtaja) on maalaisliiton tärkein mielipidejohtaja. Se että näin on; todistaa kepulaisuuden perimmäisen vasemmistolaisuuden. Kädet ovat aina taskuilla.
mikä siellä tehtiin koskien mm. pankkien toimintaa.
Konsensus on aina hienoa, jos kaikki saavat nauttia sen hedelmistä. Keputotuus ei anna helpotusta köyhille(oppositiossa kyllä huudettiin peruukit vinossa).
vaan ihan tavallinen puoluekokous jyväskylässä.
- Oiva Härkönen näkyy elävän unelmassa, että kepu on seuraavankin hallituksemme johdossa, jonka vuoksi Matti Vanhasta ei saa ”uhrata” presidentiksi, vaan hänet pitää säästää seuraavaksikin pääministeriksi!!! Ja joku toinen näkyy uskovan, että seuraava hallituksemme on porvarihallitus. Ja joku kolmas, että seuraava presidenttimme on porvaripresidentti. -
"On elomme haaveita vain, ja...." mites se Vilho Vartiaisen laulama "nuoruusunelmia" jatkuukaan?
Saahan niitä haaveita olla vanhemmillakin, myös Oiva Härkösellä, Jaballa ja Sinulla. Saattaapi vain olla niin, että teidän kaikkien haaveet jäävät haaveiksi.
Oi kuinka sua kaipaankaan.
Missä on K.K.K:n kitaran soiton soinnut, kun niitä en vielä ole kuullut.
Olet elämäni nainen.
Mä oonhan perhonen.
Sua kaipaan ystäväkseni, oikea nainen.
Missäs sitä ollaan oltu?
Saat multa ruusun, se rentun ruusu on.:)))
Niin mistä se vasemmistolainen hallitus nyt saataisiin, kun sitä ei ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen?
Luuletko pääseväsi eroon niistä rahavallan juoksupojista, jotka ovat pesiytyneet työväenliikkeeseen?
Vilho Vartiainen....onko hän kepuli? :)
ja ottaako tuulipukukansa vastaan sitä enään valintatalon aulassa?
...suruja soi, niin hiljaa" alkaa suomeksi yksi paljon soittamani kappale, Johnny Guitar, ja surujahan se enimmäkseen on soinut minunkin kitarani viimeisen vuoden aikana silloin harvoin kuin olen siihen tarttunut. Mutta ehkä se vielä joskus soi iloisemminkin.
Kysyt:
>>> Missä on K.K.K:n kitaran soiton soinnut, kun niitä en vielä ole kuullut.
Onpa minun viestini saanut jutun rönsyilemään aika lailla aiheen ulkopuolelle, mutta ihan hyvä niin: kiva, että se on synnyttänyt erilaisia assosisaatioita. Varsin mielikuvitusrikkaat ja hyvät kirjoittajat näkyvät olleen asialla. Otan kantaa muutamiin vastineisiin:
Antiteesille kiitokset kiittämisistä. Heti ensimmäisenä tartuit avauksessani olleeseen ainakin minun itseni tärkeänä pitämään aiheeseen, eli Karjala-kysymykseen. ”Lohkaisusi” Karjalan takaisin ottamisen tavasta herkisti toisen tuohon ”vaikka pullo kerrallaan” teemaan, joka näkyy herättäneen vireää keskustelua.
Sille, joka sanoo, että saahan ihmisillä olla haaveita (Karjalan palautus, Vanhasen pääministeriyden jatko, porvarihallitus ja porvaripresidentti) mutta tuskinpa ne haaveet toteutuvat, toistaisin vain jo avauksessa esittämäni, että uskoakseni minun haaveeni (Karjalan palautus) on ihan yhtä realistinen kuin nuo mainitut muutkin haaveet. Ja olisi se ainakin suurempia asia, jonka vuoksi myös kannattaa haaveilla. Ihme, että Oiva Härkönen, Jaba ja muut ”haaveilijat” eivät ole ryhtyneet puolustamaan omia haaveitaan.
Sitä ihmettelen, että vaille huomiota on jäänyt kirjoitukseni varsinainen aihe; kehuni kepun mediasatraapeille. Miksiköhän?
Onkohan se arka aihe demareille siksi, että heidän mielestään niin Lipposelle kuin Halosellekin on kepun kehut vain rasitteita? Karsastavatkohan kokoomuslaiset aihetta siksi, että satraappien nyt osoittama isänmaallisuus kuuluu kokoomuksen monopoliin? Täällä esiintyvät kepulaiset lienevät hiljaa siksi, että tuntevat nyt olonsa kovin kiusaantuneiksi, kun nuo satraapit puhuvat vastoin kaikkea heidän sanomaansa! Ja kun K.K.Korhonen vielä niitä kehuu - se on suorastaan sietämätöntä!
"Ja kun K.K.Korhonen vielä niitä kehuu - se on suorastaan sietämätöntä!"
Luulet ihan väärin, iloinen asia se on. Kohta alat ajattelemaan keskustalaisesti muussakin.
Meneppäs siellä stadissa Apollonkadulle ja ilmoittaudu sotilaan ryhdikkäästi Eero Lankialle että "missä sie tarviit oikein hyvvää miestä, tässä siul on sellanen".
"Täällä esiintyvät kepulaiset lienevät hiljaa siksi, että tuntevat nyt olonsa kovin kiusaantuneiksi, kun nuo satraapit puhuvat vastoin kaikkea heidän sanomaansa! Ja kun K.K.Korhonen vielä niitä kehuu - se on suorastaan sietämätöntä!"
----------------------------
...sinun juttusi ovat jo sillä tasolla, ettei ainakaan minulla ole minkäänlaista tarvetta niitä kommentoida.
Ehkä onkin parempi, että siirrät painopistettä niiden uusien luottamustehtävien hoitoon ja sen linnakundin rehabiliointiin.
...mikä oli varmaan tarkoitettu puolueesi, mutta ei minun hyväkseni.
Kepulaista minusta ei saisi tekemälläkään, sillä liian monet järkisyyt panisivat vastaan järkimiehelle.
Ensinnäkin kepu on selvästi eläkeläisvastaisin puolueistamme, joten en minä eläkeläisenä voisi toimia niin pahasti itseäni vastaan, että kannattaisin kepua. Eivät kyllä muutkaan puolueemme juuri eläkeläisen asiaa huomaa, mitä on ihmeteltävä, kun eläkeläisiä on maassamme jo 1 miljoona 400 tuhatta, siis runsas kolmasosa äänioikeutetuista ja lähes puolet todella äänestävistä! Vasemmistopuolueet pitävät eläkeläisiä ydinjoukokseen näkemiensä palkansaajien kilpailijoina ja kokoomus keskittyy lähinnä eläkeläiskerhojensa matkailun edistämiseen!
Jatkuvasti alenevista eläkkeistäni huolimatta olen kuitenkin edelleen sen verran hyvinvoiva, että minulla on varaa pitää isänmaan asiaa omaa asiaani tärkeämpänä, se isänmaan asia kun on myös minun jälkeläisteni asia. Ja sillä asialla kepu on puolueistamme kaikkein huonoin, jopa nihkeämpi kuin nykyinen vasemmistoliitto lukuunottamatta sen eräitä änkyröitä, kepun änkyröiden aateveljiä. Isänmaan asiassa kepu on kautta koko sodanjälkeisen historian tehnyt vain pahaa ja jatkaa edelleen tuota maallemme ja jälkeläistemme tulevaisuudelle kohtalokasta linjaansa. Nyt tosin Neuvostoliittoon tukeutuminen ei ole sillekään enää mahdollista, mutta impivaaralainen taantumuksellisuus, Venäjän karhun ja lännen vapaiden tuulien pelko, itseensä käpristyminen ja muiden taskusta noukitun varallisuuden levittäminen tasaisesti tuottamattomaksi peitoksi koko maahan on kepun ainoa selvä visio. Todella pelottavaa!
Ja vaikka olen joustava ajattelija, niin joustava en kuitenkaan ole, että ajatukseni taipuisi kaikille niille mutkille ja niihin ristiriitoihin ja äkillisiin suunnanmuutoksiin johtajan mukaan, jota kaikkea oikea kepulaisuus näkyy edellyttävän.
On neljäskin syy: En mielelläni haluaisi kuulua joukkoon, jossa on Oiva Härkösen kaltaisia änkyröitä, jotka jo kirjoitustensa johdannossa (mm. kirjoituksissa Ahtisaaresta ja Lipposesta) ilmoittavat kirjoituksensa motiiviksi pahan tahdon, ei totuutta. Ja vaikka senkin vielä jotenkin sietäisin, niin missään nimessä voisi kuulua siihen joukkoon, jonka nimissä esiintyy niin typerä ja matalamielinen mies kuin Emeritus, joka ei enää tyydy loukkaamaan vain minua ja muita kirjoittelijoita, vaan mitä törkeämmällä tavalla loukkaa yhtä kaikkien aikojen suurinta suomalaista Väinö Tanneria. Tannerin suuruuden Oiva Härkönenkin sentään varauksin tunnustaa, sillä hänhän on kuitenkin lukenut mies ja tuntee historiaakin. Emeritus ei ole lukenut edes almanakkaa, ja jos onkin, tuskin hän on siitäkään ymmärtänyt enempää kuin "kirjastonsa" ainoasta kirjasta (hänen oma ilmoituksensa), Facta-tietosanakirjan nettiversiosta.
>> missään nimessä en voisi kuulua siihen joukkoon, jonka nimissä esiintyy niin typerä ja matalamielinen mies kuin Emeritus, joka ei enää tyydy loukkaamaan vain minua ja muita kirjoittelijoita, vaan mitä törkeämmällä tavalla loukkaa yhtä kaikkien aikojen suurinta suomalaista Väinö Tanneria. Tannerin suuruuden Oiva Härkönenkin sentään varauksin tunnustaa, sillä hänhän on kuitenkin lukenut mies ja tuntee historiaakin. Emeritus ei ole lukenut edes almanakkaa, ja jos onkin, tuskin hän on siitäkään ymmärtänyt enempää kuin "kirjastonsa" ainoasta kirjasta (hänen oma ilmoituksensa), Facta-tietosanakirjan nettiversiosta.
...
...
...
...
">> missään nimessä en voisi kuulua siihen joukkoon, jonka nimissä esiintyy niin typerä ja matalamielinen mies kuin Emeritus, joka ei enää tyydy loukkaamaan vain minua ja muita kirjoittelijoita, vaan mitä törkeämmällä tavalla loukkaa yhtä kaikkien aikojen suurinta suomalaista Väinö Tanneria."
---------------------------------
Sinä olet pyhittänyt koko elämäsi Kekkosen loukkaamiseen ja siinä sivussa herjaat ja solvaat kaikkia, jotka eivät ajattele laillasi.
Tannerin tuomitsi suomalainen tuomioistuin suomalaisten säätämän lain perusteella hävityn sodan seurauksena liittoutuneiden painostuksesta. Siinä sinulle faktaa!
"Tannerin suuruuden Oiva Härkönenkin sentään varauksin tunnustaa, sillä hänhän on kuitenkin lukenut mies ja tuntee historiaakin."
-----------------------------
Kuinka paljon Tanneri ja Ryti "tapatti" suomalaisia jatkamalla jo hävittyä sotaa, kun vähemmälläkin olisi päästy.
"Emeritus ei ole lukenut edes almanakkaa, ja jos onkin, tuskin hän on siitäkään ymmärtänyt enempää kuin "kirjastonsa" ainoasta kirjasta (hänen oma ilmoituksensa), Facta-tietosanakirjan nettiversiosta.
"Tannerin tuomitsi suomalainen tuomioistuin suomalaisten säätämän lain perusteella hävityn sodan seurauksena liittoutuneiden painostuksesta. Siinä sinulle faktaa! "
Tanner tuomittiin täysin venäläisten sanelun mukaan. Älä suotta yritä hienostella termillä liittoutuneet.
Tulee parhaillaan tv 1:syä "Ykkösdokumentti: Elanto", jossa kerrotaan mm. jatkuvasti herjaamastasi Väinö Tannerista (Tannerhan oli Elannon luoja, mikä Sinulle uutisena kerrottakoon). Ja kun ties kuinka monta kertaa olet syyttänyt minun kekkoskirjoitteluani tarkoituksellisesti pahantahtoiseksi, kuten omia puheitasi Tannerista ja Oiva Härkösen kirjoittelua Ahtisaaresta ja Lipposesta, niin muistutan, mitä sanoin kekkostutkielmani johdannossa (se myön oli ainoa ohjenuorani kirjoittelussani, aivan varmasti oli):
>>> Millainen oli Urho Kekkonen? Sitä koetan selvittää tässä tutkielmassani. Tarkastelen Kekkosen koko elämän merkittävimpiä vaiheita ja hänen uransa keskeisimpiä tapahtumia. En ole historiantutkija, vaan harrastaja. En siis pysty esittämään Kekkosta mitään uutta, vaan tukeudun muiden kirjoituksiin. Niistä tekemilläni poiminnoilla ja niihin perustuvilla näkemyksilläni yritän tehdä vain kuvaa siitä, millainen Kekkonen oli elämänsä eri vaiheissa. Pääpaino tietenkin on hänen poliitikkoelämässään ja sen tärkeimmissä vaiheissa, joilla oli ja on edelleen merkitystä meille kaikille. Myös sen merkityksen laatua yritän lopuksi pohdiskella.
Perustan siis tutkielmani lukemaani kirjallisuuteen. Siitä on viitteellinen luettelo viimeisen osan lopussa. En suinkaan ole lukenut tuota kaikkea vain Kekkosta tutkiakseni, vaan yleisen historianharrastukseni vuoksi. Tuon kirjallisuuden mainitsen vain näkemyksiini vaikuttaneena taustatietona. En tietenkään voi referoida noita kymmeniätuhansia sivuja kuin muutamasta kirjasta sieltä täältä pienillä sitaateilla. Tietysti esityksessäni on myös sitä ”astian makua”, mistä Kekkonen joskus puhui. Kenen tahansa esityksessä aina näin on.
Mikä on tarkoitukseni? Antaa tuosta merkittävästä miehestä, Urho Kekkosesta, kokonaiskuva niin suppeassa muodossa kuin mahdollista, mutta kuitenkin kaiken oleellisen kattavasti. Toivon, että tästä löydettäisiin helpommin kuin paksuista kirjoista vastauksia mieliä kenties askarruttaviin kysymyksiin Kekkosesta. Toivon näin herättäväni keskustelua hänestä, sillä mielestäni keskusteltavaa yhä riittäisi. Kenties vähemmän historiaa harrastaville toivon antavani myös virikkeitä harrastuksen laajentamiseen yleisemminkin ja Kekkosenkin elämäkerran yksityiskohtaisempaan tutkimiseen.
Toivon myös voivani antaa edes vähän tietoa niille, jotka mielellään näkyvät käyttävän puheenvuoroja, joissa ei ole aina edes tiedon hiventä. Luuloja näkyy olevan sitäkin enemmän. Saattaahan olla myös tarkoitushakuista puhumista vastoin omaa parempaa tietoa. Sitä tämä ”tietopakettini” ei estä jatkossakaan. > Vuonna 1945 asetettiin tohtori Eirik Hornborgin johdolla toiminut komitea tutkimaan vuosien 1938-44 ulkopolitiikkaamme. Komitea antoi varsin pätevän selonteon, jossa käsiteltiin myös tuota Ribbentrop-sopimusta ja kiinnitettiin huomiota sillä saavutettuihin tuloksiin. Komitean selvitys annettiin julkisuuteen kaikesta myönteisestä riisuttuna. Selvityksen takana oli itse pääministeri Paasikivi, joka Linkomiehen mielestä näin tahrasi itsensä lähtemättömästi. Linkomies kuitenkin toteaa, että ”selostuksen, joka tällä tapaa oli väärentänyt julkiseksi tarkoitetun asiakirjan, lienee alkujaan laatinut silloinen oikeusministeri Kekkonen. Karkeampaa virallista petosta ei Suomessa varmastikaan ole koskaan tehty”.
Kun Maalaisliitto piti joulukuussa 1944 puoluekokouksensa, puheenjohtaja Kalliokoski ja puoluesihteeri Kaasalainen saivat yksimielisen jatkoajan tehtävissään. Se oli julkinen tappio Kekkoselle, joka oli Paasikiveä säestäen vaatinut ”uusia kasvoja” tehtäviin. Kekkonen joutui äänestyksessä jättämään myös paikkansa puolueen keskushallituksessa ministeri Jutilalle.
Pian puoluekokouksen jälkeen hän oli ministeritoverinsa Kaarlo Hillilän kanssa keskustellut kommunistiministeri Yrjö Leinon kanssa välirauhansopimuksen toteuttamisen jouduttamisesta. Miesten mielestä oli viisainta, että Ryti ja Tanner pantaisiin sotasyyllisinä oikeuden eteen. Muutamaa päivää myöhemmin Kekkonen tapasi valvontakomissiossa työskennelleen lähetystöneuvos Jelisejevin, jolta tietenkin sai tuen esityksilleen.
Ymmärrettävästi Väinö Tanner oli elämänsä loppuun saakka siinä käsityksessä, että juuri Urho Kekkonen oli suurin syyllinen siihen, että hänet tuomittiin sotasyyllisenä. Kekkonen huolehti myös siitä, että häntä omassa puolueessaan vastustaneet Tyko Reinikka ja Antti Kukkonen joutuivat sotasyyllisiksi. Kekkosen tukija K-linjalainen Reino Kuuskoski oli vakuuttunut asiasta, todeten että ”Kekkonen heidät hankki syytteeseen. Kukaan ei olisi huomannutkaan heidän olemassaoloaan”.
-------------------------------------
sotasyyllisyysoikeudenkäynti
sotasyyllisyysoikeudenkäynti, erityislain nojalla Suomen sodanaikaista pol. johtoa vastaan 1945–46 pidetty oikeudenkäynti. Suomi oli 1944 tehdyssä välirauhansopimuksessa sitoutunut »yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi». Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta hyväksyttiin Suomessa 1945 laki sotaan syyllisten rankaisemisesta. Laki oli säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska se mm. oli ristiriidassa rikoslakimme sen perusperiaatteen kanssa, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen teosta, jota laki ei ole teon tapahtuessa pitänyt rangaistavana. Tuomitsemista varten asetettiin tilapäinen erikoistuomioistuin, jossa tuomittiin 2–10 vuoden vapausrangaistuksiin tasavallan ent. presidentti Risto Ryti, ent. pääministerit J.W. Rangell ja Edwin Linkomies, valtioneuvoston ent. jäsenet Henrik Ramsay, Väinö Tanner, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka sekä Suomen ent. Berliinin-lähettiläs T.M. Kivimäki. Tuomitut vapautuivat kärsittyään puolet rangaistuksestaan tai heidät armahdettiin 1947-49.
--------------------------------
Lähde: CD-Facta 2001
.., että tuossa on toteutunut suomalaisten kannalta oikeus? Kaikki saivat ansionsa mukaan.
Voiko ikäisesi mies ihan oikeasti olla niin tietämätön maamme kohtalonhetkien historiasta, että tuot tuollainen ikäänkuin jollekin uutena asiana esille? Vai voiko joku olla niin typerä, että hänen aivokopassaan ei herätä minkäänlaista raksutusta tuo:
>> erityislain nojalla Suomen sodanaikaista pol. johtoa vastaan 1945–46 pidetty oikeudenkäynti.
Tietenkin sen vuosiluvun, jolloin voit kenties ostaa jo toisen kirjan, pitää olla 2010.
Minä referoin vain lähdettä, en itse ole ottanut kantaa koko jupakkaan. Teillä historian vääristelijöillä on kummallinen primitiivireaktio, jos totuus ei vastaakaan teidän haavemaailmoja, puhumattakaan siitä, että joku vielä rohkenee olla eri mieltä, saatte hirvittävän raivokohtauksen ja syytätte, herjaatte, solvaatte ja haukutte kaiken ympärillä olevan ja ensimmäiseksi syyttömät.
Annan ilmaisen neuvon: Lopeta tuo historian tutkiskelu ja siirry lukemaan vaikkapa Aku Ankkaa, pääset paljon vähemmällä ja elämäsi tulee helpommaksi elää.
"Tannerin tuomitsi suomalainen tuomioistuin suomalaisten säätämän lain perusteella hävityn sodan seurauksena liittoutuneiden painostuksesta. Siinä sinulle faktaa! "
Tässä oma kirjoituksesi, jossa kantasi tulee tosi hyvin esiin. No, teillä kekkosfaneilla tuo takinkääntely on saatu jo äidinmaidossa. Et rassukka ymmärrä vieläkään, mitä sana "liittoutuneet" ´tarkoitti Suomen tapauksessa.
>> siirry lukemaan vaikkapa Aku Ankkaa, pääset paljon vähemmällä ja elämäsi tulee helpommaksi elää.
...otsikolla Faktaa, niin ehkäpä sinullekin selviää käsite "liittoutuneet" tässä yhteydessä.
Kirjoittamassani pätkässä kerroin vain niitä asioita mitä lähteessäni oli, ei ollut oma kantani, mutta uskon kyllä sen olevan faktaa.
Miksi joillekin on niin vaikeaa hyväksyä historia sellaisena kuin se on tapahtunut?
"suomalainen tuomioistuin" ja sitten yritit todistella sitä lainaamalla jumaloimastasi ainoasta "Factasta" jonkin selostuksen, mutta et edes siitä osaa suoraan vetää tarvittavia johtopäätöksiä rikoslain silloisesta "tarkoitushakuisesta" muuttamisesta ja vain neuvostoliittolaisten vaatimuksesta. Se on historiaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta todistaa vain tapahtuneita vääryyksiä. Enää emme ole rähmällämme itään, emme myöskään länteen. On ilo asua nykyisin maassa, jonka suurimpia murheita tuntuu olevan presidentin käsilaukun koko tai väri. On hyvin asiat, eikä suinkaan sinun kaltaisten ns, kepulaisten.
...enkä kaipaa lohdutustasi.
Sinuun tuntuu hyvin sopivan eräs toinen anekdootti:
Eräs mies tuon tuostakin veti keskustelussa esiin, kuinka paljon hän on lukenut ja sitä kautta sivistynyt, muisti mainita myös teosten lukumääränkin ja hyllymetrit.
Keskustelukumppani vihdoin ärsyyntyi ja huomautti kuivasti: Paljon olet lukenut, mutta mitään et ole oppinut!
Luepa tuo huolella ja jos et vieläkään ymmärrä, niin sitten on parasta kääntyä ammattiauttajan puoleen, minä en enempää sinua osaa auttaa.
-------------------------------------
sotasyyllisyysoikeudenkäynti
sotasyyllisyysoikeudenkäynti, erityislain nojalla Suomen sodanaikaista pol. johtoa vastaan 1945–46 pidetty oikeudenkäynti. Suomi oli 1944 tehdyssä välirauhansopimuksessa sitoutunut »yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi». Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta hyväksyttiin Suomessa 1945 laki sotaan syyllisten rankaisemisesta. Laki oli säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska se mm. oli ristiriidassa rikoslakimme sen perusperiaatteen kanssa, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen teosta, jota laki ei ole teon tapahtuessa pitänyt rangaistavana. Tuomitsemista varten asetettiin tilapäinen erikoistuomioistuin, jossa tuomittiin 2–10 vuoden vapausrangaistuksiin tasavallan ent. presidentti Risto Ryti, ent. pääministerit J.W. Rangell ja Edwin Linkomies, valtioneuvoston ent. jäsenet Henrik Ramsay, Väinö Tanner, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka sekä Suomen ent. Berliinin-lähettiläs T.M. Kivimäki. Tuomitut vapautuivat kärsittyään puolet rangaistuksestaan tai heidät armahdettiin 1947-49.
--------------------------------
Lähde: CD-Facta 2001
tajuta,mitä pitää sisällään "Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta" ja "se mm. oli ristiriidassa rikoslakimme sen perusperiaatteen kanssa, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen teosta, jota laki ei ole teon tapahtuessa pitänyt rangaistavana." Nämä kohdatko tehtiin muka suomalaisen tuomioistuimen tahdosta.
Olet sinä mekko-Laitinen hameesi ansainnut.
noin neukkuystävällistä henkilöä kuin emeritus!!
On jo kulunut 60 vuotta sodan lopusta ja vieläkin esiinnytään kuin pahimpaa laatua oleva loikkari. Häpeä.
"Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta hyväksyttiin Suomessa 1945 laki sotaan syyllisten rankaisemisesta. Laki oli säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska se mm. oli ristiriidassa rikoslakimme sen perusperiaatteen kanssa, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen teosta, jota laki ei ole teon tapahtuessa pitänyt rangaistavana. Tuomitsemista varten asetettiin tilapäinen erikoistuomioistuin"
-----------------------------------
Lain hyväksyi Suomen eduskunta ja se säädettiin Suomen perustuslain säätämisjärjestyksessä ja tuomitsemisesta huolehti suomalaisista koostuva erikoistuomioistuin, tämä kaikki liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta, mikä myös oli rauhanehdoissa määrätty.
Hävinneen osa on aina kova, mutta mitään ei auta totuuden kieltäminen, siihen on vain yritettävä sopeutua.
Paasikivi ja Kekkonen tajusivat tämän ja pystyivät pitämään Suomen itsenäisenä valtiona ilman yhtäkään uhria. Me isänmaalliset jälkipolvet voimme olla kiitollisia näille suurille suomalaisille.
...tuossa toteamuksessasi Emerituksen ominaislaadusta. Ja sitten hän tuolla toisaalla haikailee porvarihallitusta ja porvaripresidenttiä!! Mitä ihmeen tekemistä Laitisella on porvariuden kanssa? Minulla on sellainen käsitys, että sotiemme oikeutuksen tunnustaminen, sotaveteraaniemme ja sodan ajan johtajiemme kunnioitus ja muukin isänmaallisuus kuuluu porvariuteen vähintään samalla tavalla kuin tällaiseen kai lähinnä oikeistodemariksi itseni mieltävän äijän arvoihin. Laitinen on noista kaikista kepusuovalla puhtaaksi pesty.
Jos olisin kokoomuslainen, en olisi kovin ilahtunut Laitisen kaltaisten kepulaisten lähentelypyrkimyksistä. No - varmaan kokoomuslaiset hyvin tajuavat niiden perimmäisen tarkoituksen.
Kyllä Sinulla on hyvä yritys, ja ihan hyvällä taidolla yrität ajaa järkeä Laitisen päähän, mutta siellä ei taida olla tilaa sille. Pääkopan voi täyttää muullakin kuin tiedolla ja järjellä, kuten Laitisen tapauksessa hyvin nähdään; läikkyyhän sen sisällöstä näyttöjä tänne alvariinsa.
Pyrkimykseni ei kuitenkaan ole masentaa Sinua pitämällä työtäsi hyödyttömänä, ei suinkaan. Vaikka tuossa äsken luonnehdin Laitista erään ajattelijan sanoin "mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla", niin vielä itsekin tein jopa uuden avauksen Väinö Tannerista tuonne saitille toivomuksena, että jospa Laitinen ja eräät muut kaltaisensa vihdoin lukisivat herjaustensa kohteesta edes sen verran, ettei heidän tarvitsisi ihan täydellistä tietämättömyyttään osoittaa.
Mutta voihan toiveeni olla turha ja yritykseni valua hukkaan; pitäisi kai muistaa erään toisen viisaan toteamus: "Älä opeta sikaa laulamaan. Tuhlaat aikaasi ja kyllästytät sikaa".
Kiitoksia kuitenkin Sinulle hyvistä yrityksistäsi nyt ja aikaisemmistakin mielipiteistäsi, joilla olet usein tukenut minua!