Ateismi ja johtajuus

Ateistilla ei ole sellaista uskoa jonka ytimessä olisi Jumalallinen oikeutus epäonnistua ja tulla vaikka kuinka pahasti nöyryytetyksi.

Kuitenkin kaikki johtajat saavat paljon kuraa niskaansa. Kaikkein eniten saavat ne jotka toimivat pioneereina ja pyrkivät olemaan uudistusmielisiä.

Uusi testamentti valmistaa lukijaansa kohtaamaan tällaista:

<<<hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa..(1.kor4:12)>>>

Esimerkki kristitystä johtajasta on edellinen pääministeri Sipilä. Hänen kauttaa leimasi rajaton usko omiin näkemyksiin ja koko Keskustapuolue on nyt sekaisin, kun Sipilä ei ottanut kuuleviin korviinsa kritisoivia kommentteja. Hän tappoi keskustelun. Useat kepulaiset puhuvat "pelon ilmapiiristä" ja suosikkijärjestelmästä, jonka ansiosta esimerkiksi Berner nostettiin ministeriksi ilman että olisi ollut päivääkään Keskustan toiminnassa mukana.

Sirkka-Liisa Anttila sanoi TV-haastattelussa että Sipilän tukena oli eduskunnan kokenein eduskuntaryhmä (Keskustan eduskuntaryhmä) mutta Sipilä ei käyttänyt sen kokemusta lainkaan hyväksi, vaan eristi sen päätösten valmistelusta.

Toinen Sipilän kautta leimaava piirre oli koheltaminen. Tuskin mikään hallitus on tehnyt niin paljon aloitteita, jotka veti heti takaisin. Tärkeintä oli "tekemisen meininki" vaikka mitään ei saatukkaan aikaan. Kun kaikilla oli kiire, niin se näytti hyvältä.

Sipilä sortui myös johtajan perusvirheeseen eli hän sotki päämäärän ja keinot. Soten piti olla keino sosiaali- ja terveysmenojen taittamiseen, mutta äkkiä siitä tulikin keppihevonen hallintomallin uudistamiselle, yksityistämiselle ja kaikelle muulle. Kun pari vuotta oli mennyt kukaan ei enää puhunut soten alkuperäisistä tavoitteista / päämääristä vaan pelkästä sotesta kuin se olisi ollut tavoite sinällään. Sote on pakko saada aikaan. Sipilä jopa esitti, että tehdään kuinka huonosti valmisteltu ja riskialtis sote tahansa, niin se on aina parempi kuin jättää tekemättä. Miten niin? Suomessa on hyvin toimiva ja tehokas erikoissairaanhoito ja totta kai sen voi sähläämällä myös pilata. Totta kai hutiloiden tehty sote olisi voinut nostaa kustannuksia vaikka alkuperäinen tavoite oli päinvastainen.

Nämä ovat tyypillisiä suomalaisen johtamisen ongelmia enkä tiedä miten paljon niistä voi kristinuskoa syyttää, mutta pointti on kuitenkin siinä, että peloton ja rohkea johtaja ei ole itsetarkoitus eikä avain onneen, vaan tarvitaan analyyttisen ja nopean, intuitiivisen ajattelun välinen tasapainoa. Hyvä johtaja käyttää muiden osaamista hyväkseen ja saa johdettavansa "ylittämään itsensä".

Sipilä tuskin pelkäsi tai arasteli, mutta yhtä kaikki hän oli huono johtaja. Joko koska oli kristitty tai siitä huolimatta, mutta huono joka tapauksessa.

Aloitus on aivan absurdi. "Kristinuskossa tätä pelkoa käsitellään evankeliumin avulla: Jeesukseen ei uskottu.." Olet aivan väärällä palstalla.

Sitran johtava asiantuntija Laura Helenius kirjoittaa kuinka tärkeää on epäonnistumisten hyväksyminen ja niistä oppiminen:

<<<Kokeilukulttuurissa mokailu on sallittua, koska epäonnistumiset ovat osa työskentelyprosessia. Kaikkea ei oteta varman päälle, vaan kokeillaan uusia asioita rohkeasti, nopeasti ja usein myös pienellä budjetilla. Epäonnistuminen on kokeilukulttuurissa arvokas tulos. >>>

https://www.sitra.fi/blogit/rohkeita-valintoja-edeltaa-usein-epaonnistuminen/

Hyvä johtaja on rehellinen ja kannustava, eikä hyökkäävä itsekehuun taipuva tyhjänlupailija. Täällä käyvä ateisti on ainakin tottunut siihen, että kaikenlaiset kreationistit hyökkäävät hänen ajatuksiaan vastaan epärehellisin keinoin ja ryhtyvät jankuttamaan jotakin vääräksi todistettua miljoona kertaa. Se kehittää luonnetta, vaikka se ei selvästikään ole näiden koulukiusaajan arkkityyppiä seuraavien g-tyyppien tarkoitus.

Nelson Mandela totesi, ettei hän ole hävinnyt koskaan. Hän on joko voittanut tai oppinut. Pohjautuiko Mandelan optimismi jumalattomaan humanismiin vai kristinuskoon? ANC on kommunistien ja työväenliikkeen kanssa yhteistyötä tekevä puolue. Etelä-Afrikan valkoiset kristityt tekivät parhaansa nöyryyttääkseen Mandelaa, ANC:tä ja mustia. Tässä mielessä avaaja on ihan oikeassa - kristityt nöyryyttävät ja kasvattavat suuria johtajia.

Eikö Aalto-yliopistosta ja vastaavista eliittihautomoista valmistukaan tarpeeksi psykopaatteja?

Seurakunnan johtavan pastorin tulee olla Uuden testamentin mukaan tällainen:

<<<seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, 3
ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, 4
vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; 5sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? >>>

1.tim 3

Uskovaisena vastaan. Vähän eri asiaa, mutta sivuaa kuitenkin aihetta.

Olen saanut työpaikoilla hyvää palautetta uskovaisista työntekijöistä. Heitä pidetään yleisesti ahketana ja tunnollisina työntekijöinä. Johtajatasolla heitä on taas pidetty osaavina johtamistaidoiltaan, niin että kykenevät organisoimaan asiat ottaen työntekijätkin huomioon, eikä pelkästään tulosvastuullisina hirmuhallitsijoina.

En tarkoita, ettei ateisteissa olisi hyviä työntekijöitä samalla tavalla. Kerroin vain yksistään, miten useissa työpaikoissa suhtaudutaan uskovaisiin työntekijöihin.

Silläkös Suomella niin huonosti meneekin, joku lesta pipilä maksattaa virheensä veronmaksajilla.

Miksi tälle palstalle on eksynyt saarnaavia uskovaisia?

Jeesus ei kylläkään opettanut bisneksien pyörittämistä, vaan oli luomassa uskontoa.

Epäonnistumisen sallivasta ilmapiiristä tunnetaan myös jääkiekkojoukkue Oulun Kärpät:

<<<pelitapa rakentuu luottamuksen varaan. Kärpissä saa yrittää ja epäonnistua. Pelaajat löytävät rajansa ilman huutoa ja tiukkoja suitsia.>>>

https://www.aamulehti.fi/a/200895884

Ei Suomen valtion ongelma ole yritysjohtajissa, vaan väärässä verotuspolitiikassa.

Kaikki kulutusverot tulisi poistaa. Verotuksen pohjana tulisi olla puhtaasti tulot, ja progressiivisesti.

Tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Meillä on monia mekanismeja käsitellä nöyryytyksiä - monet ihmiset selittelevät ja löytävät tapahtumille ulkoisia syitä eivätkä ota itseensä, mutta usein pitää myöntää tehneensä jotain typerää, jolloin pyrin pohtimaan ja ymmärtämään, mitkä tekijät johtivat huonoon päätökseeni. Ymmärtämällä omat virheet voi kyetä välttämään niitä tulevaisuudessa. En esimerkiksi koskaan tee suuria päätöksiä kiireessä ja väsyneenä.

Nöyryytyksen tunne poistuu ajan kanssa. Itsellänin liikunta on hyvä keino viedä asiat pois epäonnistumisesta ja sen jälkeen asiat menevät enemmän perspektiiviin. Loppujen lopuksi taloudelliset asiat ja toisten ihmisten edessä nöyryytetyksi tuleminen ovat pieniä asioita esimerkiksi oman ja läheisten terveyden rinnalla.