Ei kuitenkaan sinne missä itsenäisyyspäivää näyttävästi juhlitaan vaan sinne karumpaan paikkaan. 15 kk rekkareiden maalaamista.
Lintsarit linnaan
kansalainen (M)
17635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niinhän se vanha vitsikin sanoo että kyllä sivaritkin sotaan joutuvat, miinanpolkioiksi.
Sivari harkitseville tiedoksi että jos tämän päivän Suomeen syttyisi sota, niin yhtälailla te olisitte siinä kiinni kuin muutkin.
Eikö siis liene sama tapatteko ihmisen tantereelle vai sotasairaalan ensiapuun, kumpi lie pahempi.
Toisessa puolustaa itseään, toiselle ei voi mitään.
Niin... sotimaan me sivaritkin
lähdetään jos sota tulee. Se on mielestäni
vielä räikeämpi vääryys sivarilaitoksessa kuin
13kk palveluaika. Kuinka joku olettaa sivarin
ottavan aseen käteen sotatilanteessa kun hän ei
siihen koske rauhan aikana. Puhun siis vain omasta puolestani.
Vaikka rintamalle joutuisin, aseeseen en koskisi... piste
Kuka antaa sille sivarille aseen käteen? Sehän voi ampua sillä vaikka omia, vaikka sen joka sitä simputtaa. Ja jos sota hävitään, se voi hyvissä ajoin liittyä vihollisen rintamaan. Voi perkele.
Ja jos Suomea katsotaan ni sivareilla ei oo mitään, toisin kuin naapurissamme Venäjällä jossa ei ole sivaria ja armeija kestää 4 vuotta.
Nurkuakko palveluajasta vai lähteäkkö Venäjälle?
että mieli muuttuisi kun sieltä tulisi naapuri pyssy kourassa ja tähtäilisi sinua.
Tai toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa kun se tähtäilee parasta kaveriasi.
Onko se jumalauta niin kumma
juttu jos joku
ei pysty/halua tappaa ketään...
tai edes opetella sitä tai
ottaa osaa koneistoon jonka ainoa
tehtävä on tappaminen.
Etkö kykenisi tappamaan vierasta ihmistä, jos se olisi ainoa keino pelastaa vaimosi, äitisi tai lapsesi? Katsoisitko tehneesi tällöin oikein?
Missäs vaiheessa siitä teosta tulisi uroteko? Sankaruutta? Sotilaskunniaa, ylennyksiä tappajien arvoportaissa ja mitaleita? Esittämäsi hypoteettinen tilanne "jos se olisi ainoa keino pelastaa vaimosi, äitisi tai lapsesi" on ihan yhtä vähän sodankäynnin perusparadigma kuin kahden "täysin vapaan" kaupantekijän keskenään sopima ideaalinen ja kumpaakin hyödyttävä kauppasopimus on pääomavaltaisen markkinatalouden alkutekijä.
Puolustautua voidaan, mutta terve ihminen kokee tekemänsä väkivallan vastenmieliseksi - ihmisestä ei normaalien psyykkisten resurssien puitteissa voi muovata tasapainoista tappajaa.
Sankaruus on sielun sairautta, ymmärrettävää mutta typerää, oikea mies puolustaa vaimoaan ja läheisiään jos on pakko, mutta sylkäisee koko touhun perään heti kun se on mahdollista. Väkivaltaan ei liity mitään hienoa, eikä väkivallan vastustaminen väkivallalla ole yhtään sen jalompaa tai kehittyneempää - siinä vain suttautuu itse samassa primitiivisessä liemessä. Jokainen järki-ihminen oitis ravistelee väkivallan muiston turkistaan kuin kuralammikkoon pudonnut koira loan.
Sankaruudesta ja uroteoista en puhunut tietääkseni mitään. Vain siitä, mitä voi tehdä ja minkä kokee oikeaksi. Lienet viettänyt kovin suojattua elämää, jos kuvittelet järki-ihmisen voivan ravistella tehdyn väkivallan muistot yltään kuin koira loan. Järkeväähän se toki olisi, mutta normaalilla ihmisellä on järjen lisäksi myös tunteet. Siksi vain psykopaatti kykenisi moiseen. Minua sensijaan vaivaa moni paha muisto elämäni loppuun saakka...
Niin, sitä juuri kyselin, että missä vaiheessa siitä omantunnonasiasta tulee sankari-instituutio? Tällä palstallahan keskustellaan armeijaan ja asepalveluun liittyvistä asioista. Sinä puhut yksilön tunnoista ikään kuin niistä seuraisi jokin kytkentä instituutioon.
Nimenomaan en kuvittele normaali-ihmisen voivan ravistella tehdyn väkivallan muistot yltään kuin koira loan. Kai tämä kävi selväksi?
Sankari-instituutiot voisi tästä maailmasta tunkea jonnekin, mihin ei päivä paista. Armeijaan liittyvät lipunheilutukset, mitalit, marssilaulut ja vastaavat ovat mielestäni täysin turhaa rekvisiittaa.
Kannatan armeijan olemassaoloa siksi ja vain siksi, että se suojelee minua ja minulle läheisiä ihmisiä tietyiltä vaaroilta, kuten hengen- ja vapaudenmenetys. Nämä asiat ovat minulle tärkeämpiä, kuin vieraiden ihmisten henki. Tässä yksilön tunnolla on kytkentä instituutioon.
Pidän naivina ajattelua, että puolustautuminen aloitetaan vasta hyökkäyksen alkaessa. Harjoittelematta ei sotiminenkaan onnistu ainakaan ilman kalliita oppirahoja. Hiki kun säästää verta. Toisekseen voimakas sotakoneisto on omiaan suuntaamaan aggressioita muualle, jolloin sitä ei parhaassa tapauksessa tarvitse edes käyttää.
On se kumma kun ne suomessa asuvat ja suomen kaunista luontoa kehuvat mutta eivät suostu puolustamaan sitä henkeen ja vereen...
Täytyy jokaisessa suomalaisessa sivarissa olla ruotsalaisen vikaa.
Jos ei fyysisistä syistä pysty suorittamaan asevelvollisuuttaan niin silloin on siviilipalvelus hyvä vaihtoehto.
"Ja jos Suomea katsotaan ni sivareilla ei oo mitään, toisin kuin naapurissamme Venäjällä jossa ei ole sivaria ja armeija kestää 4 vuotta.
Nurkuakko palveluajasta vai lähteäkkö Venäjälle?"
Minusta tätä kysymystä olisi syytä miettiä myös siviilipalvelusta paheksuvien tosimiesten taholta: Venäjänhän luulisi olevan niille oikein unelmamaa - ei paljon tarvitse katella hippien riekkumista, saatana.
Eli nurkuakko liioista ihmisoikeuksista vai lähteäkkö Venäjälle?
"On se kumma kun ne suomessa asuvat ja suomen kaunista luontoa kehuvat mutta eivät suostu puolustamaan sitä henkeen ja vereen..."
Suomen kauniin luonnon reaaliset uhat ovat kuule tällä hetkellä jossain vallan muualla kuin vihollisarmeijan kiiluvissa silmissä. Minulla on lisäksi vahvasti sellainen mielikuva, että Suomen kaunista luontoa henkeen ja vereen _käytönnön teoilla_ puolustavat ja suojelevat miehet ovat usein hyvin siviilipalvelushenkisiä ihmisiä.
Armeija voisi muuten kohottaa profiiliaan huomattavasti juuri tässä asiassa. Purojen- ja metsienkunnostustyöt osana asepalvelusta ei olisi armeijan imagon ja käytännön hyödynkään kannalta varmastikaan huono idea.
Puhut kyllä totta mutta kun suomen miehitys tapahtuu niin mitä sitten ? ilman armeijaa SUOMI
on kuin puu ilman lehtiä...
"Puhut kyllä totta mutta kun suomen miehitys tapahtuu niin mitä sitten ? ilman armeijaa SUOMI
on kuin puu ilman lehtiä..."
Mutta mietipä mitä MAAILMA olisi ilman vihanpitoon johtavaa eriarvoisuutta, fundamentalistisia kansallisia/aatteellisia johtajia, väkivaltaa lietsovia upseereita ja niiden käskyihin alistuvia sotilaita...
Minulle isänmaa merkitsee loppujen lopuksi vain abstraktiota jolla pyritään yhdistämään kansa ja valtio. Rituaalit joilla tuota myyttiä pidetään yllä ovat kaiken lisäksi niin naurettavia, ettei sen hylkääminen suuren maailmanrauhautopian edessä hirveästi kirpaise.
Tässä tapauksessa (M) tarkoittanee Munaton urpo...