Onko kristittyjen vainot kielletty aihe?

Helsingin hallinto-oikeus ja Migri eivät kuitenkaan ole ainoat tämän tragedian keskiössä, vaan tapahtunut heittää varjon myös ulkoministeri Pekka Haaviston ylle.

Miksi rohkenen olla tätä mieltä?

Siksi, että hänellä oli varmasti tiedossa Sardarin asia, kun hän otti maanantaina 19.8. vastaan Iranin islamilaisen tasavallan hymyilevän ulkoministerin Mohammed Javad Zarifin. Maamme ulkopolitiittisella johdolla olisi ollut mahdollisuus ensinnäkin viivästyttää Sardarin luovutusta Iraniin ulkoministerivierailun jälkeiseen aikaan. Lisäksi he olisivat voineet nostaa Sardarin asian esiin lehdistötilaisuudessa ja vaatia Zarifilta julkinen lupaus, ettei Iran kohdista minkäänlaista vainoa Sardariin eikä muihinkaan maassa oleviin kristittyihin, olivatpa he kristittyyn perheeseen syntyneitä tai islamin uskosta kääntyneitä.

Mutta ei. Ulkoministerien lehdistötilaisuudessa Haavisto kertoi nostaneensa esiin akuutteja ja polttavia kansainvälisiä kysymyksiä, joita olivat Iranin ydinsopimus JCPOA ja Hormuzin salmen merenkulun turvallisuus. Hän myös kertoi nostaneensa keskusteluissa esiin myös Iranin ihmisoikeudet ja mainitsi, että Suomi haluaa tukea Iranin ihmisoikeustilannetta.

Huomionarvoista oli, että Haavisto kertoi esittäneensä iranilaiselle vieraalleen vetoomuksen latvialaisen merimiehen vapauttamiseksi liittyen Iranin kaappaamaan Stena Impero -öljytankkeriin. Tämä siksi, koska Suomi hoitaa latvialaisten asioita Iranissa, kun Latvialla ei ole siellä diplomaattista edustustoa. Tätä vasten oli järkyttävää ja käsittämätöntä, ettei Haavisto esittänyt tässä maailman johtavien medioiden seuraamassa hetkessä minkäänlaista vetoomusta Sardarin puolesta.

En tietenkään tiedä, mitä Haavisto ja presidentti Sauli Niinistö puhuivat vieraansa kanssa suljettujen ovien takana, mutta he menettivät erinomaisen mahdollisuuden todistaa kristityille ja samalla koko maailmalle, että EU:n puheenjohtajana Suomi on aidosti huolissaan Iranin ihmisoikeusrikkomuksista myös kristittyjä kohtaan, ja että iranilaisten kristittyjen vainoaminen ei ole maan sisäinen asia. Kaiken kaikkiaan ulkoministerien lehdistötilaisuudesta jäi maku, että Suomi yrittää taas olla ”kokoaan suurempi” ja pyrkii sovittelemaan EU:n ja Iranin kaupallisia intressejä, joiden fokuksessa on ydinsopimus ja öljykuljetukset. Money talks!

Suomen ulkopoliittisen johdon on täytynyt olla tietoisia Ison-Britannian edellisen ulkoministerin Jeremy Huntin tilaamasta ja viime kuussa julkaistusta Truron piispan Philip Mounstephenin laatimasta raportista, jossa selvitettiin kristittyihin kohdistuvia vainoja Lähi-Idässä. Raportin teksti on lohdutonta erityisesti Iranin suhteen:

Kristittyjen ja muiden vähemmistöjen asema Algeriassa, Iranissa, Irakissa, Syyriassa ja Saudi-Arabiassa on saavuttanut hälyttävän tason.
Erityisesti Iranissa ja Saudi-Arabiassa valtion omistamien medioiden ja uskonnollisten johtajien esittämä vihapuhe kristittyjä kohtaan on vaarantanut kristittyjen turvallisuuden ja luonut sosiaalista suvaitsemattomuutta.
Kristittyjen kiinniotot, pidätykset ja vangitsemiset ovat yleisiä Iranissa ja Saudi-Arabiassa
Syyllisiä ovat yleensä ääriryhmät, kristittyjen perheet ja yhteisöjen jäsenet lukuun ottamatta Irania, jossa valtio on kristittyjen pääasiallinen vainoaja.
Maamme ulkopoliittinen johto ei ole myöskään voinut olla kuulematta Huntin laajalti esittämää huolta, että kristittyjen vainot Lähi-Idässä lähestyvät jo kansanmurhan tasoa.

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/miksi-suomen-valtiojohto-vaikenee-kristittyjen-vainoista/