Emme voi olla yksin maailmankaikkeudessa

Anonyymi kirjoitti:

Kun mietimme universumia, sen laajuutta ja kaikkea mitä siinä saattaa olla sisällä, voimme olla lähes varmoja siitä että emme ole yksin, emme ole ainoa elävä ja ajatteleva laji tässä kokonaisuudessa. Emme voi olla varmoja siitä, että universumissa mahdollisesti elävät muut lajit ovat kanssamme samankaltaisia tai kykenevät edes ajattelemaan kanssamme samalla tavoin, tai että voimme edes aisteillamme kommunikoida heidän kanssaan. Maapallon alkuaineluettelo ei välttämättä ole kuin Maapallon alkuaineluettelo, siinä voi olla vaikka minkälaisia alkuaineita ja yhdisteitä välissä jotka kerta kaikkiaan puuttuvat meiltä ja jotka saavat aikaan sen että tuo kyseinen tuntematon laji, joka kanssamme voisi kommunikoida, onkin täysin erilainen eikä vaan saa yhteyttä meihin mitenkään. Jos mietimme kyynisesti, maapallo on vain kiehuva noidankattila jossa kaikki olevaiset muodot kiehuvat ja keittyvät Auringon luomissa olosuhteissa - Aurinko on sekä tämän tapahtuman nimeltä Earth ylläpitäjä että sen helvetti. Apua onnettomaan taaperrukseemme täällä on tullut milloin minkinlaisen Jumalan lähettilään kertomana, ja aina siellä kuitenkin ylimmäisenä eteenpäin viejänä on alkulähteemme ja valomme, Aurinko. Se puhuu meille energiaketjujemme kautta, jonka me kaikki tiedämme ja tunnustamme olevan olemassa, ja jonka jakavat kaikki olevaiset aistiemme mukaan elävät olennot - kasvit, eläimet, ihmiset. Olemme niin yksin, ja samalla juoksemme kohti omaa kohtaloamme yhä kiihtyvällä vauhdilla, ellemme osaa hidastaa elämäämme tarpeeksi. Uskon vahvasti, että Maapallo ei voi koskaan täyttyä ihmisillä niin ääriään myöten, että sen kaikki luonnonvarat käytettäisiin ja täyttäisimme sen niin täyteen ettemme mahdu enää elämään sen pinnalla. Aina on olosuhteita ja kolkkia, jonne kukaan ei tahdo mennä. Aina on katastrofeja, aina on auttamattomuutta ja välinpitämättömyyttä joka tuhoaa jonkin ekosysteemin täysin jolloin se tyhjenee ja muut ekosysteemit jatkavat olemistaan sen rinnalla. Ihminen, eläin tai kasvi ei vallitse maapalloa, olemme vain suurempia väli-isäntiä pienemmille organismeille jotka kauttamme voivat vallata ja hallita isompien olentojen ekosysteemejä. Valtava epidemia, virus tai prioni, voi tuhota kokonaisia ihmis- eläin ja kasvipopulaatioita - emme edes välttämättä tiedä mikä on yhdistävä tekijä niissä. Epidemia voi esiintyä yhtä aikaa vaikkapa joka puolella Maapalloa ja sen voi indusoida olemaan jokin tekijä vaikkapa ympäröivissä olosuhteissa, tottumuksissa tai jopa siinä mitä näemme hetkellisesti jossakin tapahtumassa tai median kautta silmiimme tulevassa asiassa.

Voisin kirjoittaa tätä samaa asiaa jatkuvasti, vuosia vuosien perään, mutta alan olla jo vanha ja väsynyt. Kaikki kiertää jatkuvasti samaa kehää, emmekä koskaan saa tietää mitä voisi olla, ellemme oikeasti ala ajatella ja nähdä omaa mitättömyyttämme tässä omassakin maailmassamme. Universumin tasolle voimme varmaan päästä sitten, kun alamme ymmärtää tämän asian. Muilta planeetoilta ja taivaankappaleilta on löytynyt elämää. Kuin elävä robotti, kuin orgaaninen alusta tällaisen voi todeta, ja samalla huomata oman mitättömyytensä. Toki, viedäänhän ihmisetkin avaruuteen aluksilla, miksi siis emme voisi manipuloida omia matkustajiamme?

Kun alamme katsoa itseämme väli-isäntinä, huomaamme helposti kuinka jotkut meistä ovat matkustajiensa vallassa. Ihmiskeho on rajallinen, sen voima ja kapasiteetti ovat rajalliset. Minkä kanssa tahdomme elää symbioosissa? Onko se jokin sellainen joka voi hallita maan päällä, vai tahdommeko matkustaa muualle aina aluksissamme? Mikä Maapallolla tekisi ensimmäisen invaasionsa, jos sen pitäisi se tehdä? Lähettäisimmekö itse Jumalan edellämme avaruuteen, lähettäisimmekö sinne eedenin jonne ihmiskeho aluksenaan voisi laskeutua?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä