C Street 133 'The Perhe'

Amerikkalainen kristillinen oikeisto rukousaamiaisineen on hivuttautunut vallan kabinetteihin – Netflixin kiehtova dokumenttisarja kertoo, miten se tapahtui
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006211408.html
Tutkivan journalistin Jeff Sharletin teoksiin perustuva dokumentti keskittyy Washingtonin rukousaamiaisista tunnettuun The Fellowship Foundation -järjestöön.

Netflixin tuore dokumenttisarja The Family: Salaiset vaikuttajat (USA 2019) antaa kuitenkin ymmärtää, että sillä on ollut poikkeuksellisen vahva asema maan politiikassa jo pitkään ennen Trumpin valtakautta.

Varsinkin The Fellowship Foundationiksi, tuttavallisemmin Perheeksi tai Veljeskunnaksi, kutsuttu ryhmittymä tuntuu luoneen poikkeuksellisen vahvat yhteydet Yhdysvaltain valtaapitäviin.

Kun oman mielen, jopa itseltä salattujen, syövereistä kumpuavat mieliteot ulkoistetaan Jeesuksen tai Jumalan tahdoksi, niin lopputulema on karmeaa.

Kannattaa muistaa, että kun ihminen puhuu ”Jumalan tahdosta” niin kyse on vain ja ainoastaan puhujan omasta tahdosta.

Olen Valittu, kaikki mitä teen on Jumalan/Jeesuksen toimintaa minussa, olen siis Jumala. Ja koska kuningas Daavidkin oli Jumalan Valittu, vaikka nai tuttunsa vaimoa ja tapatti tämän lähettämällä sotaan etujoukkoihin murhatakseen, niin myös minä saan kaikki pahat ..siis Jumalan määräämät tarpeelliset teot anteeksi. Itse asiassa toteutan vain Jumalan/Itseni tahtoa. Se on suuri kutsumustehtävä Jumalan valitun kansan poikkeusyksilöille. Aamen!

Salaseura jonka nimikin on epäselvä.

Olisiko tässä nyt se valaistuneiden Illuminati?

USA:n poliittisen rukousaamiaisen taustalla uskonnollinen salaseura
https://www.ts.fi/uutiset/maailma/3831774/USAn poliittisen rukousaamiaisen taustalla uskonnollinen salaseura
"Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa torstaina järjestettävä Kansallinen rukousaamiainen kokoaa vuosittain noin 3 000 politiikan ja liike-elämän vaikuttajaa eri puolilta maailmaa. Tapahtumalla ei kuitenkaan ole edes omia verkkosivuja, ja siitä on vaikea saada tietoa.

Asiaan vihkiytymätöntä vaitonaisuus ihmetyttää, mutta sille on luonnollinen selitys: Rukousaamiaisen järjestävä järjestö on vaikutusvaltainen uskonnollinen salaseura.

The Fellowship -järjestöstä ja sitä pitkään johtaneesta Douglas Coesta ovat kertoneet julkisuudessa vuosien varrella muun muassa New YorkerNew York TimesWashington PostTime ja yleisradiokanava NPR. Toimittaja ja kirjailija Jeff Sharlet on julkaissut siitä kaksi paljastuskirjaa. Silti järjestö pysyy salamyhkäisenä.

Vuotuinen rukousaamiainen on sen ainoa julkinen tapahtuma. Se on julkinen, sillä vaikka aamiainen on Fellowshipin järjestämä, sitä isännöi Yhdysvaltojen kongressi ja maan presidentti on ollut yksi sen pääpuhujista joka vuosi jo yli 60 vuotta.

Valtaosa järjestön toiminnasta tapahtuu kuitenkin kokonaan kulissien takana. Tyypillistä toimintaa ovat vaikutusvaltaisten ihmisten viikoittaiset rukousryhmät, joita on vuosien varrella kokoontunut Yhdysvaltojen pääkaupungissa muun muassa kongressin rakennuksessa Capitolissa, oikeusministeriössä ja Valkoisessa talossa.

Vastaavanlaisia rukousryhmiä on myös useissa muissa maissa, ja ne ovat kaikki kytköksissä amerikkalaisjärjestöön.

Järjestöllä ei ole virallisia jäseniä, virallista johtajaa eikä edes yhtä vakiintunutta nimeä. Rukousaamiaisen yhteydessä puhutaan yleensä Fellowshipistä, mutta samaan verkostoon viitataan usein myös nimellä Family eli perhe tai Friends eli ystävät.

Ulkopuolisille järjestöstä ei yleensä puhuta. Douglas Coe kuoli vuosi sitten, eikä julkisuudessa kukaan tunnu tietävän, kuka hänen jälkeensä nousi järjestön johtajaksi. Jeff Sharlet kirjoittaa kirjassaan The Family, että järjestö kehottaa välttämään toimintaansa liittyvien keskustelujen ja neuvottelujen kirjaamista ylös, koska vain siten voidaan estää tietojen vuotaminen.

Vaikka tapaamiset ovat rukousryhmiä, Fellowshipiin kuuluu muitakin kuin kristittyjä. Järjestö ei ole sidoksissa mihinkään kirkkokuntaan eikä varsinaisesti edes kristinuskoon; sen toiminnassa korostetaan Jeesuksen maan päällä näyttämän esimerkin seuraamista eikä ylösnousemusta kuten kristinuskossa.

Toiminta ylittää myös puoluerajat, mikä on nyky-Yhdysvalloissa erittäin harvinaista.

Neljännes kongressista mukana

Järjestöstä kirjoittaneet ovat yhtä mieltä sen vaikutusvaltaisuudesta. New Yorkerin haastattelema sosiologi D. Michael Lindsey Ricen yliopistosta sanoo, että Fellowship on monen johtoasemassa olevan elämän merkittävin hengellinen vaikuttaja. Lehden mukaan Fellowshipiin on kytköksissä noin neljännes Yhdysvaltojen senaatin ja edustajainhuoneen jäsenistä.

Kansainvälisyytensä ansiosta järjestöllä on valtaa myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Kun Fellowship-järjestön epävirallinen johtaja Douglas Coe antoi yhden elämänsä ainoista lehtihaastatteluista New Yorkerille, hän puhui verkostostaan kaunistelematta.

– Useimmat ystävistäni ovat pahoja ihmisiä, hän sanoi heti haastattelun alussa.

Coeta on usein kritisoitu diktaattorien kanssa veljeilystä. Hänen ystäviään ovat tiettävästi muun muassa Indonesian Haji Muhammed Suharto, Etelä-Korean Park Chun-hee, Somalian Siad Barre, Sudanin Omar al-Bashir ja Brasilian Artur da Costa e Silva.

Ystäviensä luona vieraillessaan Coe on aika ajoin pyytänyt matkakumppanikseen amerikkalaisen senaattorin tai edustajainhuoneen jäsenen. Häntä kritisoivat pelkäävät, että vierailut ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan."

Että sellainen valaistuneiden "Perhe".

Se, että jokin taho pukeutuu johonkin uskomukselliseen tai muuhun ideologisen tai moraalijärjestyksen kaapuun ei vielä kerro mitään ko. ilmiön todellisesta sisällöstä. "The Familyn" toimintatapojen ja uskonharjoituksen - sikäli kuin sen (ja varsinkin sen seuraukset ja lieveilmiöt) tunnen - rinnastaminen mihinkään tuntemaani kristillisyyteen on mielestäni kuin lukisi uskonkappaleita sen jälkeen kun on ne ensin laittanut oksasilppuriin. Joillekuille ko. järjestö lienee todellinen oman toiminnan oikeuttaja (ainakin jos ei ajattele asiaa liikaa), toisille kyyninen - jopa sadistinen - työkalu.

Järjestön keskeisten henkilöiden "uusprofeetalliset" näyt ja näkemykset ovat mielestäni monelta osin suorassa ristiriidassa jopa aivan keskeisten kristillisten uskonkappaleiden kanssa (mikä ei sinänsä ole uskontojen ja niiden murrosten historiassa uutta). Huomionarvoista toki niissä on se kuinka "sopivia" nämä "Perheen" visiot ovat maailman rikkaimman promillen omaisuuden ja vallan rajattoman kasvattamisen perusteluun. Eräällä tavalla "Perhettä" voikin myös pitää päättäjien uskomuspohjaisena lobbaus- ja sitouttamisorganisaationa.

Selkeästi kyseessä on kuitenkin sellainen asiakokonaisuus johon asian koskemien (saati sitten aktiivisesti hakeutuneiden) suomalaisten päättäjien ei tulisi voida vastata vain hiljaisuudella tai olankohautuksin. Selkeät johtopäätökset tulisi meidän muiden voida vetää myös vaikenemisesta ja harjoitetun vallankäytön "linjakkuudesta" suhteessa "Perheen" tiedossa oleviin "arvoihin", tavoitteisiin ja liturgiaan.

Vihdoinkin otsikoihin
Hyvä, että rukousaamiaisten tausta ja

järjestön vaikuttamistyö nostetaan esille myös Suomessa. Olen näillä kommenttipalstoilla useampaan otteeseen maininnut asiasta (jo hyvän tovin) mutten ole vielä havainnut suurempaa vastakaikua tai kiinnostusta.

Saa nähdä kaivaudutaanko toimittaja Annalan huomioiden seurauksena myös kotimaisiin "epävirallisiin" ja epämääräisiin teologioihin perustuviin vaikuttamisverkostoihin. Tässä jutussa mainitut NYT:n, WaPo:n, New Yorkerin ja NPR:n linkit ovat lukemisen arvoisia mutta todellisen "jalkatyön" asiassa on tehnyt toimittaja Jeff Sharlet joka julkaisi 2008 kirjan "The Family: The Secret Fundamentalism at the Heart of American Power".

Käsitykseni on, että kyseessä on hyvin epätavallinen teologia jossa kaikki maallinen menestys ja valta katsotaan tulevaksi Jumalalta. Tämä muistuttaa historiasta jolloin monarkit katsoivat käyttävänsä jumalallista valtaa (eivätkä hirmuteotkaan näin olleet "pimeämpien voimien" palvelusta). Luterilaiseen kristillisyyteen tällainen ei nähdäkseni pohjaa. Kaukana ei ole ajatus, että kyseessä on valta-asemasta itsensä löytävien ihmisten virheiden aiheuttaman vahingon kyyninen ja autoritäärisiä päämääriä palveleva rationalisointi joka on saanut vaikuttamisverkoston (jopa eliittikultin) muodon.

Suomessa "The Familyn" tematiikka on tullut some:n, talouselämän ja sosiaalipolitiikan saralla vuosien saatossa yhä paljaammin esille. Keinot ovat "maailmalta" tuttuja, joko passiivisesti kopioituina tai sitten jopa verkostojen kautta koordinoituina. Ilmiön kansainvälinen ja elitistinen luonne on selvä. Joka luulee, ettei tämä TrumPutinismi oligarkkeineen voi hullummaksi muuttua ei historiaa tunne.

Olen Jeesukseen uskova ja kauhistuin tästä salaseurasta.