Epätodellinen olo

Ensin mietin vastaamista mutta sitten sun viimeinen kysymys sai mut toimimaan. Itselläni on takana monien vuosien lääkitykset ja huomasin jo aika alkuaikoina että ainakin minulle monet lääkkeet aiheuttivat sellaista epätodellista oloa. Tavallaan tuntui kuin olisin ollut jonkinlaisessa usvassa ja jotenkin olisin seurannut kaikkea vähän niinkuin vierestä. Järki kyllä jotenkuten toimi mutta se outo olotila ei ollut kivaa. Joitain vuosia sitten pääsin kaikista lääkkeistä viimein eroon eikä mulla ole sen jälkeen ollut sellaista epätodellista oloa. Se on just hölmöä kun lääkkeet määrätään suunnilleen oudon olotilan takia ja sitten ne kuitenkin pitävät sitä oloa koko ajan yllä, mikä ei kait olisi tarkoitus. Toi melatoniini ei sitä kuitenkaan aiheuta. Noista muista en osaa tarkkaan sanoa.

Kohtalo kaverina kirjoitan mutta lääkkeitä en käytä. Mä en ole enään koko aikaa usein mitä tapahtuu tai missä olen kun herään ja usein illalla myös. Mulla on myös joku.. verho? Tai joku mun ja todellisuuden välissä. Jotenkin muutkin huomaa sen. Ja lisäksi olen kans nähnyt päälle päin ihmisiä joilla samaa. Huh. Kokeile hunajaa. Kokeile hunajaa ja jos voit niin illalla maitoa. Mulla melatoniini aiheutti ennen painajaisia

Kärsin epätodellisesta olosta itse muutama vuosi sitten, kokonaisuudessaan olo kesti puolitoista vuotta. Yhtenä päivänä se olo alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä lähtenyt pois. Lietsoin oloani pahemmaksi kokoajan kun yritin löytää ensin jotain fyysistä syytä, ramppasin lääkärissä kaikki mahdolliset kokeet. Kun olin kaikki kokeet läpi käynyt olin varma että nyt olen tulossa hulluksi. Mikään ei tuntunut miltään, elin sumussa josta en voinut herätä, mietin että näinkö minä elän loppuelämäni. Lopulta löysin tytön youtubesta joka koki samanlaisia tunteita kun minä hänellä oli paniikki/ahdistuneisuushäiriö ja hänellä oli todetti depersonalisaatiphäiriö. Lopulta uskaltauduin psykiatrille kertomaan tuntemuksistani ja hän todensi että se on vain ahdistusta, ylikuormitan aivoni ja elän liikaa pääni sisällä omissa ajatuksissa oloa vahtien että aivot sulkevat ulkomaailman pois ja kaikki on ikäänkuin sumua, sitä kutsutaan depersonalisaatioksi tai dissosiaatioksi. Mitä enemmän mietit sitä ja annat sille valtaa sitä enemmän sinulla on sellainen olo. Yritä keskittyä johonkin muuhun ja pidä itsesi kiireisenä niin että et kerkeä miettiä epätodellista oloa, se on ainot hyvä neuvo minkä voin antaa. Kyllä se menee ohi, niin hitsin pelottavalta ja oudolta kun se nyt tuntuukin.

No todellakin on. Ainoa asiallineb lääkkeesi on kaiketi tuo oxamin jos ei muuten saa nukutuksi. Mulle yrittivät vaihtaa pamit hullun lääkkeisiin ja tuli just tommonen ihan epätodellinen ja pelottava olo. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan , vaikka ihan kylmästi tappaa jonkun. Lääkärit toimivat silloin tosi edesvaztuuttomasti, koska olin yksin pienen lapsen kanssa enkä saanut nukuttua ja ottivat oikeat, sopivat ja toimivat lääkkeet pois.

Mulla tuo escitalopram aiheutti epätodellista oloa. Aluksi söin 5mg päivässä, mikä ei vielä vaikuttanut oikein suuntaan tai toiseen, mutta kun annos nostettiin 10mg päivässä, huomasin heti että n.tunti lääkkeen oton jälkeen alkoi tuo epätodellinen olo. Lisäksi sain paniikkikohtauksia joita ei ollut tullut aiemmin. Lopetin lääkkeen syömisen lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä. Epätodellinen olo alkoi vähän helpottaa, mutta pahinta oli että se jäi päälle useaksi vuodeksi! Nyt kun lääkkeen lopettamisesta on jo viisi vuotta, ylikin, en enää koe tuota oloa mutta siitä toipumisesta meni todella kauan. Lisäksi sain pysyvän paniikkihäiriön. En usko että olisin näitä kumpaakaan saanut ilman tuota lääkettä. Ne laukaisivat nuo olot, ja sen jälkeen ne jäivät ikään kuin varjoksi taustalle.
Toisille lääkitys sopii, mutta minä en aio sitä kokeilla enää koskaan.