Miten Suomessa on järjestetty niiden hoito, jotka eivät saa terveyskeskuksesta mitään apua?

Pölvästi ei osaa itse kirjoittaa oikein ja luleminenkin on näköjään hankalaa.

Lukeminen*

"Anonyymi
02.09.2019 09:51

Opettele kirjoittamaan kunnolla! asiat jaetaan lauseisiin, eikä kaikkea kirjoiteta yhteen pötköön! Tuollaista kirjoittamaasi sanojen puuroa on hirveää lukea, eikä asiasi tule siitä kunnolla esille!"

- Kello 23.44 pitkän päivän jälkeen, joka alkoi heti aamusta aamusivun rustaamisella "juhliessani" kroonisesti sairaana ja väsyneenä pitkää harjoittelua ja kirjoittajan taivalta, kun 20 vuodessa häämöttää 20 000 käsin kirjoitetun liuskan raja, tahdin vaan hidastuttua pollen väsyttyä ollessaan vuodepotilaana viime vuodet. Mutta kyllä ne kynät kuluvat loppuun, vaikka kirjoittaisi vain liuskan päivässä, niin kuin minulla tänään purnatessani sinne paperille, etten saanut otettua Xlearia vasemman sieraimen oltua vaihteeksi tukossa. Olin ostanut satsin kyniä heinäkuussa 2012 ja kirjoittanut ensimmäiseni loppuun jo syyskuussa tuolloin, kuten merkinnöistäni https://cutt.ly/CwZRE79 voi lukea, jonka jälkeen vuodet ovat vierineet, ja tänään avasin neljänneksi viimeisen kahdeksan kynän paketin ja otin siitä yhden käyttöön, kolmen avaamattoman kahdeksan kynän paketin ollessa vielä jäljellä. Vuodesta 2012 lähtien olen kirjoittanut kahdeksan kahdeksan kynän pakettia loppuun, joka tekee siis 64 kynää, joita on avaamattomissa paketeissa vielä 24 jäljellä ja avatussa seitsemän kappaletta ja käytössä on yksi, joka tekee yhteensä 96 kynää, jotka ostin. Kun vuonna 2012 olin kirjoittanut aamusivuja jo vuodesta 1999 13. vuotta, tusseja ja kyniä oli kulunut tuohon mennessä jo rutkasti. - Eikä vain kyniä, myös paperia kuluu hirveät määrät käyttäessäni tavallista kopiopaperia, josta menee vain hippunen tulostamiseen ja suurin osa aamusivujen rustaamiseen käsin. Taas on kohta koko laatikollinen paperia loppu, viisi kertaa 500 arkkia, ja paperia on hommattava taas lisää. Mutta jos jo yksi 500 liuskan riisi painaa julmetusti, niin kuinka paljon painaakaan nuo kaikki kahdeksan laatikkoa, jotka vetävät noin 2500 liuskaa kukin, joista viimeisinkin on täyttymässä sitä mukaa kuin sinne liuskoja säilön. Kun jo yksi laatikko painaa noin 13 kiloa ja on leveä ja korkea mötiskä, niin ei noita kahdeksaa ängetä enää minnekään laatikkoon tai kaappeihin varastoinnin alkaessa olla jo aikamoinen ongelma kuljetuksesta puhumattakaan.

Kello 2.25 jo 20.9.2019 puolella hoidettuani itseäni tässä välissä hartaasti ja ajateltuani kaikkea, mitä nyt näillä aivoilla voi ajatella. Parhaani mukaan olen yrittänyt harjoitella ja kehittää itseäni ilman, että oireitani olisi otettu vakavasti. Lääkäreiden piittaamattomuus voi olla kohtalokasta niin kuin liian monessa https://cutt.ly/VwZGpdr tapauksessa ilman, että sitä naureskelua https://cutt.ly/PwZGdAj voisi mitenkään hyvittää eikä valittamiset auta mitään, jos laiminlyönnit https://cutt.ly/8wZGd8I käyvät hengen päälle.

Jk. Itse asiassa kirjoittamisharrastukseni alkoi nuorena jo lukiosta sitoutumatta siinä kuitenkaan sellaiseen kirjoittamiseen kuin aamusivujen käsin rustaamisessa on tapahtunut - sanojeni "puuron", jota voidaan nimittää myös elastisuudeksi ja taipuisuudeksi, ollessa oikeasti tulosta vuosikausia jatkuneesta kovasta harjoittelusta, jossa kuin luonnostaan kokeilee omia rajojaan ja sitä, miten kieli taipuu suomen kielen ollessa niin vaikeaa, että välillä syntyperäiseltä suomalaiseltakin kieli menee solmuun ja voi tipahtaa kesken kaiken kelkasta pois. Kirjoittamisharrastukseni alussa nuorempana virkkeeni olivat paljon lyhyempiä ja töksäyttelevämpiä täräytellessäni ilmoille milloin mitäkin ja ilmaisu on muuttunut koko ajan - tuossa https://cutt.ly/swZGYO4 esimerkiksi tyylinäytettä 16 vuoden takaa, kun olin kirjoittanut aamusivuja neljä vuotta. Mikäli sitten tapahtuu niin ikävästi, että aivoni alkavat sairauden myötä oikein tosissaan tuhoutua, näkyyhän sekin sitten kaikessa.

Menikin liian myöhään taas; on nääs rustaamatta eräskin liuska vielä loppuun...

"Miten Suomessa on järjestetty niiden hoito, jotka eivät saa terveyskeskuksesta mitään apua?"

"Anonyymi
2.9.2019 9:54

Ei mitenkään."

- Lienet eri anonyymi kuin tuolla edellä, joka aiheeseen vastaamisen sijaan käy ketjun aloittajan kimppuun, joka on surkuhupaisaa ja säälittävää keskustelupalstan voimatta toimia ilman keskustelijoita ja kirjoittajia, jotka tuottavat palstalle uutta sisältöä. Tarkoitus olisi myös, että ihmiset uskaltaisivat rekisteröityä tänne ja ottaa oman nimimerkin käyttöönsä niin, että tietäisi, kenen kanssa kirjoittaa. Sen kymmenen vuoden aikana, mitä olen ollut täällä rekisteröityneenä kirjoittajana, olen tuottanut tänne hirveän määrän kirjoituksia eri aiheista paneutuen niihin huolella, ja jatkoa rustaamisessa piisaa niin kauan kuin henki pihisee. Jos aivot ovat hirveän huonossa kunnossa, jossa on kroonisesti sairaana muutenkin, ja väsynyt kaikesta, se näkyy tietenkin koko olemisessa. Pitäisikö silloin, heitteille jätettynä ja ilman, että olisi saanut oikeaa hoitoa, kärsiä vain ja pitää suunsa kiinni niin, että terveemmillä olisi mukavampaa? - Näppärää, aivan liian näppärää vallan väärinkäyttäjille, jonka takia sellaiseen ei kannatakaan alistua. Jos sairaus saa minut sössöttämään, niin sitten sössötän, eikä sille voi mitään. Tunnen sieni-infektionkin oireet kehossani joka päivä. Jo tänäänkin olen hoitanut varpaanvälejäni titaanioksidipuuterilla, jonka jaksoin ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun parasta ennen -päiväys oli mennyt ohi, ja olen ostanut villakuitua, jota voisin laittaa pikkuvarpaan väliin, jos jaksaisin, Trichophyton rubrumin vaivatessa edelleen olematta ainoa ongelma kärsiessäni systeemisestä sieni-infektiosta, niin https://goo.gl/89jtvs väitän, vaivatessaan myös poskionteloissa, joihin sain otettua jo ennen ylösnousua Xlearia tänään oikean puolen tukkoillessa edelleen. Itse asiassa laskin viime yönä vähän lääkkeitäni tehden inventaariota siitä, mitä minulla on. Löytyi myös kaksi pientä pussia, joista toisessa on 50 mg:n flukonatsolia 60 kappaletta, ja toisessa 100 mg:n doksisykliiniä samoin 60 kappaletta, joista ajattelin, että voisin fiksata ne yhteen ja alkaa nauttia kahden kuukauden kuurina molempia kapselin päivässä häätääkseni vähän taudinaiheuttajia pois. Löytyi myös kuusi kappaletta 250 mg:n terbinafiinia, joka on ollut minulle oikea lääke ilman, että noista muutamasta riittäisi edes kuuriksi asti, ellen saa niitä lisää, joka ei ole onnistunut Suomessa, jossa borrelioosikin jää tutkimatta ja hoitamatta niin, että kaikilla muilla on mukavampaa paitsi meillä sairailla, jotka joudumme ilman hoitoa kärsimään.

Ovathan nämä soraäänet ikäviä, mutta välttämättömiä osuen välillä niin nappinsa, kuten tuokin https://keskustelu.suomi24.fi/t/16049286/pirkanmaalle-uusi-sairaala tuolla, että "Pirkanmaalle täytyisi perustaa uusi sairaala missä hoidetaan TAYS:n hoitovirheistä ja laiminlyönneistä kärsiviä potilaita".

sanasinko kirjoitti:

"Miten Suomessa on järjestetty niiden hoito, jotka eivät saa terveyskeskuksesta mitään apua?"

"Anonyymi
2.9.2019 9:54

Ei mitenkään."

- Lienet eri anonyymi kuin tuolla edellä, joka aiheeseen vastaamisen sijaan käy ketjun aloittajan kimppuun, joka on surkuhupaisaa ja säälittävää keskustelupalstan voimatta toimia ilman keskustelijoita ja kirjoittajia, jotka tuottavat palstalle uutta sisältöä. Tarkoitus olisi myös, että ihmiset uskaltaisivat rekisteröityä tänne ja ottaa oman nimimerkin käyttöönsä niin, että tietäisi, kenen kanssa kirjoittaa. Sen kymmenen vuoden aikana, mitä olen ollut täällä rekisteröityneenä kirjoittajana, olen tuottanut tänne hirveän määrän kirjoituksia eri aiheista paneutuen niihin huolella, ja jatkoa rustaamisessa piisaa niin kauan kuin henki pihisee. Jos aivot ovat hirveän huonossa kunnossa, jossa on kroonisesti sairaana muutenkin, ja väsynyt kaikesta, se näkyy tietenkin koko olemisessa. Pitäisikö silloin, heitteille jätettynä ja ilman, että olisi saanut oikeaa hoitoa, kärsiä vain ja pitää suunsa kiinni niin, että terveemmillä olisi mukavampaa? - Näppärää, aivan liian näppärää vallan väärinkäyttäjille, jonka takia sellaiseen ei kannatakaan alistua. Jos sairaus saa minut sössöttämään, niin sitten sössötän, eikä sille voi mitään. Tunnen sieni-infektionkin oireet kehossani joka päivä. Jo tänäänkin olen hoitanut varpaanvälejäni titaanioksidipuuterilla, jonka jaksoin ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun parasta ennen -päiväys oli mennyt ohi, ja olen ostanut villakuitua, jota voisin laittaa pikkuvarpaan väliin, jos jaksaisin, Trichophyton rubrumin vaivatessa edelleen olematta ainoa ongelma kärsiessäni systeemisestä sieni-infektiosta, niin https://goo.gl/89jtvs väitän, vaivatessaan myös poskionteloissa, joihin sain otettua jo ennen ylösnousua Xlearia tänään oikean puolen tukkoillessa edelleen. Itse asiassa laskin viime yönä vähän lääkkeitäni tehden inventaariota siitä, mitä minulla on. Löytyi myös kaksi pientä pussia, joista toisessa on 50 mg:n flukonatsolia 60 kappaletta, ja toisessa 100 mg:n doksisykliiniä samoin 60 kappaletta, joista ajattelin, että voisin fiksata ne yhteen ja alkaa nauttia kahden kuukauden kuurina molempia kapselin päivässä häätääkseni vähän taudinaiheuttajia pois. Löytyi myös kuusi kappaletta 250 mg:n terbinafiinia, joka on ollut minulle oikea lääke ilman, että noista muutamasta riittäisi edes kuuriksi asti, ellen saa niitä lisää, joka ei ole onnistunut Suomessa, jossa borrelioosikin jää tutkimatta ja hoitamatta niin, että kaikilla muilla on mukavampaa paitsi meillä sairailla, jotka joudumme ilman hoitoa kärsimään.

Ovathan nämä soraäänet ikäviä, mutta välttämättömiä osuen välillä niin nappinsa, kuten tuokin https://keskustelu.suomi24.fi/t/16049286/pirkanmaalle-uusi-sairaala tuolla, että "Pirkanmaalle täytyisi perustaa uusi sairaala missä hoidetaan TAYS:n hoitovirheistä ja laiminlyönneistä kärsiviä potilaita".

Lue lisää

Ja kirjoitusvirhekin vielä, voe-voe... Taidan olla vähän väsynyt viimeöisen kirjoittamisen jälkeen, herättyäni taas tärinään ja täristessäni päästä varpaisiin edelleenkin. Edellä pitäisi lukea:

"Ovathan nämä soraäänet ikäviä, mutta välttämättömiä osuen välillä niin nappiinsa, kuten tuokin https://keskustelu.suomi24.fi/t/16049286/pirkanmaalle-uusi-sairaala tuolla, että 'Pirkanmaalle täytyisi perustaa uusi sairaala missä hoidetaan TAYS:n hoitovirheistä ja laiminlyönneistä kärsiviä potilaita'."

- Mitäs jos menisin keittämään "voimakahvit" edesmenneen isoäitini tyyliin tarvitessani kuuria juuri, kun pitäisi taistella niin monesta asiasta.

sanasinko kirjoitti:

Ja kirjoitusvirhekin vielä, voe-voe... Taidan olla vähän väsynyt viimeöisen kirjoittamisen jälkeen, herättyäni taas tärinään ja täristessäni päästä varpaisiin edelleenkin. Edellä pitäisi lukea:

"Ovathan nämä soraäänet ikäviä, mutta välttämättömiä osuen välillä niin nappiinsa, kuten tuokin https://keskustelu.suomi24.fi/t/16049286/pirkanmaalle-uusi-sairaala tuolla, että 'Pirkanmaalle täytyisi perustaa uusi sairaala missä hoidetaan TAYS:n hoitovirheistä ja laiminlyönneistä kärsiviä potilaita'."

- Mitäs jos menisin keittämään "voimakahvit" edesmenneen isoäitini tyyliin tarvitessani kuuria juuri, kun pitäisi taistella niin monesta asiasta.

Lue lisää

" Mitäs jos menisin keittämään 'voimakahvit' edesmenneen isoäitini tyyliin tarvitessani kuuria juuri, kun pitäisi taistella niin monesta asiasta."

Kello 23.50.

No niin. "Voimakahvit" on juotu aikoja sitten puolen päivän jälkeen kirjoitettuani edellisen. - Presidentti-kahvia vaaleapaahtoisena, jota ennen vain oli, maustettuna tavallisella sokerilla ja höystettynä kuohukermalla.

Normaalisti juon kahvin mustana ja puolta laihempana kuin kahvia yleensä keitetään, ilman että laittaisin retrokahviinikaan suodatinjauhatusta enempää, isoäitini keiteltyä kahvinsa pannulla.

Nyt päivällä havahduin vaan siihen, että asettelin pastellinsävyistä sokeriastian kantta kahvimukini päälle, joka oli tosi huvittavan näköistä ja hullunkurista ja vähän liiankin tuttua jo vuosia jatkuneissa oireissani*), joita ei ole noteerattu missään.

Lasisessa, läpinäkyvässä teemukissani, jota käytän uutteiteni ja rohtojeni sekoitteluun, on kansi, muttei kahvimuissani, johon yritin ängetä edellisen asuntomme roskiksen vierestä dyykkaamani posliinisen sokeriastian kantta - poimittuani samalla kertaa kuin aarteena itärajan takaa tuotua muutakin posliinia, josta joku halusi luopua. Harmi vain, että sokeriastiaan oli tullut muutossa pikku halkeama, viitsimättä heittää sitä sen takia pois.

*)
Tunnistin seuraavasta https://tinyurl.com/y4hoakh9 itselläni kaikki oireet:
"Alzheimerin taudin varhaiset merkit - tunnista 6 oiretta ja mene lääkäriin"

Itse pidän hyvänä, kun jaksaa jotain tuottaa... Mä oon tullut jo tulokseen, että terve kämppä on kiven alla. Neljän menossa pahimman jälkeen, parempaan suuntaan(ehkä).. Juuri rassattu ilmastointi--säätö jäi--ei riitä ylemmissäkään kämpissä poiston paine poistoilman kohdilleen säätöön...

Anonyymi kirjoitti:

Itse pidän hyvänä, kun jaksaa jotain tuottaa... Mä oon tullut jo tulokseen, että terve kämppä on kiven alla. Neljän menossa pahimman jälkeen, parempaan suuntaan(ehkä).. Juuri rassattu ilmastointi--säätö jäi--ei riitä ylemmissäkään kämpissä poiston paine poistoilman kohdilleen säätöön...

Lue lisää

Kello 23.19.

Väsyttää vähän aikaisemmin otettujen nokosten jälkeen.

Aamulla olin herännyt taas liian lyhyiden unien jälkeen vatsan turvottaessa ja lonkkien jäytäessä, jota on ollut viime aikoina viikonloppuisin juuri, kun olisin saanut nukkua pidempään. Myös pää kalvoi molemmilta puolin herätessäni, jota on tapahtunut viime aikoina tuntiessani sen nukkuessanikin. Otin tänään aamulla diklofenaakkia, että olisin saanut nukkua lisää, muttei se vienyt jäytämistä pois eikä nukkumisesta tullut mitään.

Kun on jo kirjoittanut kaikesta tuosta aamusivuihin, jaksaako toistella mitään. Hirveän kirjoittamisen vaivan hinnalla, josta jollain on syytä vielä nälviä. Että kirjoittaa ylipäätään. Näyttää vaan lukeminen ja nälviminen olevan helpompaa, kun ei niitä kirjoituksia foorumille näytä syntyvän. Ja niin kuin muitakin, tätä kirjoitetaan ajan kanssa, jonka perään oikoluetaan hartaasti, ettei jäisi kirjoitusvirheitä, jonka lisäksi voimatta luottaa siihen täysin, droppaan tekstit vielä Oikofixiin viimeistä silausta varten, ja koska asiallistenkaan kirjoitusten pysymiseen foorumilla ei ole enää pitkään aikaan voinut luottaa, droppaan viestini oman foorumini arkisto-osioon, jossa esikatselen sen ja testaan linkkienkin toimivuuden ennen kuin postaan kirjoitukseni tänne ja varmuuskopioin viestini tuonne. Siinä kaikessa menee aikaa, mutta jos jättää yhdenkin vaiheen pois, virheitä voi jäädä eivätkä linkit välttämättä toimi ja pahimmassa tapauksessa botti on voinut poistaa koko kirjoituksen, johon on nähnyt hirveästi vaivaa. Mistään kevyestä ja huolettomasta kirjoittamisesta ei tällä metodilla voi puhua, mutta kyllä jälkikin on sen mukaista yrittäessäni kaiken lisäksi tarkistaa aina vieraskielisten sanojen ulkoasun ja kaiken muunkin, että kirjoittaisin oikein pystymättä silti täydellisyyteen niin kuin ei kukaan muukaan pysty. Se, että olen tuottelias kirjoittaja, johtuu taas siitä, että kirjoitan aamusivuja, joihin edellä jo viittasin. Kun ensimmäiseksi herättyään purkaa mieltä painavat asiat paperille, sitä ei jaksa toistella muualla, ellei pidä asiaa tärkeänä. Inhottavat asiat päätyvät myös aamusivuihin ilman, että alkaisivat tuottaa ilmaisulle lukkoja, jotka estävät tuottamisen ja luomisen, johon monen luovuus kariutuu - josta itsellänikin on tuskallista kokemusta ajalta ennen aamusivuja, jotka paransivat minut Julia Cameronin Tie luovuuteen ja Kultasuoni -kirjojen ohella pakertaessani nelisen vuotta tehtäviään. Ikävä vaan, että elämä homeasunnon jälkeen on ollut niin rankkaa, ettei juuri mihinkään ylimääräiseen ole ollut voimia kirjoittaessani tätäkin sängyssä, vietettyäni viime vuodet vuodepotilaana lämpimien peittojen alla kylmän jäytäessä muutoin liikaa borrelioosin sairastuttamassa kehossa, saatuani elämältä niin monia lottovoittoja, joita ei voi edes itkeä, ettei röörit menisi vielä enemmän tukkoon, puolitiehen jäädyn leikkaushoidonkin jälkeen.

Otsani kalvaa taas ja jalat ovat ihan jäässä villapeittojen ja -sukkien alla käsienkin ollessa kohmeessa.

Eilen perjantaina minua alkoi heikottaa tavaratalossa omituisella tavalla aivan kuin tajuntani olisi pätkinyt. Kipeää kohtaa päälaessani oli juuri sitä ennen kutissut tavalla, jota ei voinut olla huomaamatta, jonka jälkeen iski se heikotus ja tajunnan pätkiminen. Hikikohtauksen tehdessä siihen päälle vielä tuloaan aloin epätoivoisesti etsiä makeishyllyä saadakseni suklaata, jolla saisin verensokerin nousemaan ylös. Mutta olin jo kauttaaltaan hiessä saatuani suklaan, joka ei alkanutkaan auttaa heti. Menin huonovointisuuttani ulos ja toisen kaupan penkille istumaan ja keräämään voimia, joita antoi vasta toinen suklaapatukka hien kuivuessa iholtani vähitellen. Ei auttanut sitten kuin mennä kylmän rauhallisesti kotiin, sillä vaikka olisin missä kunnossa tahansa, jos en taistelisi, en voisi edes yrittää pitää puoliani. Potilasvakuutuskeskuksen kuulemiskirjeen aikaraja lähestyi vääjäämättömästi, vaikka olin ihan loppu enkä olisi jaksanut tehdä enää mitään. Olin skannannut postitse saamani asiakirjan pdf-muotoon, johon tein viivaukseni ja kommenttini suoraan, jonka jälkeen takkini alkoikin olla jo tyhjä, mutta tärkeässä asiassa kirjoittamatta vielä kirjelmä jaksamatta toistellakaan enää kaikkea alkaessani uupua. Sitä paitsi kello oli niin paljon, että oli jo kirjauduttuva pankkitunnuksilla sisään ja alettava ladata asiakirjoja saadakseen ne ajoissa perille. Mutta painettuani Lähetä-painiketta ruudulle pomppasikin virheilmoitus siitä, että pari tiedostoa olivat liian isoja. Koska olin lähettänyt ne jo aiemmin, jättäisin ne pois, jonka jälkeen ongelmana oli vielä kirjelmä docx-muodossa, jota ei hyväksyttykään. Ehdin juuri ja juuri muuttaa kirjelmäni pdf-muotoon ja ladata sen palveluun vuorokauden vaihtuessa juuri, tuloksena lähetykselleni aikaleima 23.58.

Tänään aamupäivällä syötyäni kahvin kanssa yhden keksisuklaan otsaonteloni alkoi vähän ajan kuluttua kutista sisältäpäin, jonka jälkeen kutisi päälakikin oikealta puolelta ja sen jälkeen oikea korva, jota on särkenytkin vielä.

Täällä yksi jolle näistä teksteistä on korvaamatonta apua. Antaa käyttää blogina kun peräti koherenttia tekstiä tulee vaikka kärsii tästä invalidisoivasta vaivasta. Ei ole keneltäkään pois. Itse en jaksa kuin lähinnä trollata sekavia tekstejä anonyyminä ja nekin täällä sallitaan. Vaatii meiltä borrelioosia sairastavilta valtavaa pinnistelyä tuottaa tälläistä asiasisältöistä tekstiä.

Palaa vaan vähät rahat mitä tarvii tän taudin kanssa selviämiseen. Suomessa borrelioosin asiantuntijoita ei ole tai heitä on vain muutama. Ns. rivilääkäriltä ei saa sen kummemmin apua meni julkiselle tai yksityiselle.

"Anonyymi
24.09.2019 15:57

Yksityinen lääkäri jää ainoaksi vaihtoehdoksi jos ei terkkarista apua saa."

- Niin kuin moni muukin juttu, tämäkin on jäänyt roikkumaan jaksamatta vastata viestiin, vaikka näin sen jo kauan sitten. Perään on tullut kyllä pari viestiä siitä, ettei yksityiseltäkään saa mitään apua, joka on omakin kokemukseni kulutettuani siihen tuhansia euroja sairauskuluvakuutusrahojani, jotka menivät kuin Kankkulan kaivoon asenteen ollessa se, mikä se on https://tinyurl.com/yx8obzm2 tuollakin, ks. esim. viesti nro 11233, 3.1.2015 Krooninen borrelioosi -otsikolla. Ketju on pitkä ja siinä käsitellään muun muassa niveltulehdusta, johon olen saanut doksisykliinin jälkeen apua boorista, jonka pitää olla valmistettu kalsiumboroglukonaatista https://tinyurl.com/y6xdwqmz toimiakseen. Otan Now'n Boron'ia pienen kapselin päivässä 250 kapselin purkin kestäessä onneksi kauan, ollessaan yksi luottorohdoistani AntiWirin ja vahvojen D- ja A-vitamiinien lisäksi unohtamatta https://tinyurl.com/yxe2kwna aprikoosinytimiä ja Black Walnut'iakaan, jota suositellaan käytettäväksi vain kuuriluontoisesti.

Mitä se lääkäreiden apu voisi sitä paitsi ollakaan lääketieteen ollessa Suomessa niin alkeellista, ettei edes hiivamuodossa olevien sienien eri lajeja pystytä tutkimaan kuin erikoistekniikoin, tilanteen iskiessä pahiten juuri homesairaisiin, kun homekin on sieni...

Olen kirjoittanut asiasta https://tinyurl.com/y5k78ehe täällä linkitettyäni sinne myös https://tinyurl.com/y4f9c7eo MTV:n uutisen, jossa HUS:n ylilääkäri Asko Järvinen toteaa:

"-- sieni voidaan toistaiseksi tunnistaa vain hyvin kehittyneissä laboratorio-olosuhteissa, jotka vaativat valtavasti resursseja.

Hän esittää vertauksen:

– Jos jokaisen potilaan hiiva alettaisiin perusteellisesti selvittää mahdollisen Candida auriksen toteamiseksi, olisi se vähän sama kuin purkaisi rutiinihuollossa olevan auton moottorin osiin.

Päänvaivaa aiheuttaa myös se, että saman hiivasienen muut lajit löytyvät kaikkien ihmisten limakalvoilla ja vaaditaan erikoistekniikoita Candida auriksen erottamiseksi niistä."



Sienisairauksien tutkimiseen tarvittaisiin siis erikoistekniikoita, joita ei homeista sairastuneiden ulottuvilla ole.