Suomen onneksi Raatteen tiellä oli vastassa

Kyllä siellä ensin lyötiin venäläisdivisioona.
Ukrainalaiset tulivat pahaan paikkaan huonosti johdettuina ja huollettuina. Taistele sitten lumisessa metsässä, pimeässä ja kovassa pakkasessa.
Tiukoilla oli suomalaisetkin, vaikka raskaat miestappiot kestettiin voiton huumassa..

"Suomen onneksi Raatteen tiellä oli vastassa"

Suomen onneksi Raatteessa ja rajalla, Juntusrannasta Kuusamontiehen, ei ollut kunnollisia tietä. Vain tuo yksi kapea soratie Suomussalmelle ja siitä haarautui tie Kuhmoon. Alkuperäistä Raatteen tietä löydät pienen pätkän Likoharjun talon kohdalta. Kuvaa en tuosta "kypärämuistomerkin" kohdalla kulkevasta parisataa metrisestä tienpätkäkästä löytänyt netistä, mutta Rajavyöhykkeen puomin takaa näkyy suunnilleen yhtä kapeaa tietä.

http://www.raateraakatie.fi/424276138

Nyt koko Suomussalmi, ja rajan seutu yleensäkin, on täynnä metsäautoteitä ja ihan kunnon asfalttiteitäkin. Ns. Kekkostiet aloitti seudun teistymisen 1950 -luvulla. Kekkosteitähän on kaikkiaan 5 Suomussalmen-Kuhmon tietämillä ja kuuluisin Kekkos-kakkonen menee Juntusrannasta Suomussalmeen (siihen oikeaan).

Mihin faktaan kaiman aloitus perustuu? Jos et vastaa, niin osoittaudut trolliksi.

Raatteen tielle määrätyt ukrainalaiset olivat ns. eliittijoukkoa. Ongelma tosin heilläkin oli sotilaskarkuruus, kun ennen Suomen rajalle tuloa oli kymmneiä miehiä paennut joukoista. Venäläisjoukoissa ongelma oli sama.

Pääsyy hyökkääjän heikkoon menestykseen oli ankaran vastarinnan ohella suomalaisten taistelukyvyn aliarviointi. Jos puna-armeijassa olisi osattu arvioida oikein suomalaisten vastarinnan vaarallisuus, mitään hyökkäystä Suomussalmen suunnalla ei olisi edes tehty. Niin järjetöntä oli lähettää noin suuri määrä joukkoja tiettömille taipaleille tapettavaksi.

Suomeen ei olisi ylipäänsä kannattanut hyökätä 1939, mitä Stalin ei lainkaan ymmärtänyt. Puna-armeijalla ei ollut rittävää taistelukykyä peitteisessä maastossa taisteluun. Heidän sodan johtonsa oli luokattoman heikkoa osin Stalinin vainojen johdosta, jonka vuoksi useita korkeita upseereja murhatiiin näytösoikeudenkäynneissä.

katohan poekoo kun ummetus purkautuu.. Miten olisi jos apteekissa... ja kannattaisi
vähän kuitupitoisempia eväitä... ja sitten seuraavan matkan voisi tehdä sinne
"paratiisin puolelle" ja katsoa ihan avoimin silmin ympärilleen..
Vaikka saattaisi se käydä kuin joskus muinoin kun brittiläiset,tuota "edistykselliset" pääsivät käymään "onnelassaan" ja huokailivat Butyrkan vankilan muurin kupeella ettei heillä kotimaassaan ollut mitään tällaista...

http://heninen.net/raatteentie/joukkoviesti/ee_f.htm

Raatteen tien tappiolukemista artikkeli

Eero Elfvengren
Sotahistorian dosentti
Karjalan Sanomat, 27. helmikuuta 2008

Oliko valiodivisioona?

http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm

44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona

16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle 
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi 
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi 
19.9.1941 – Lakkautetaan

Nimitykset ja palkinnot

13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen 
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa) 
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)

Sisällissota

Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla 
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla 
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi 
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen 
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen 
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla 
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella 
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla 
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät

2. Maailmansota

vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin 
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan 
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta 
4.1.1940 – Paloitellaan osiin 
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä 
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella 
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta) 
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140 
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä 
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi

Divisoonan päälliköt ja komentajat

1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich 
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov 
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr 
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
1930-luku – Kozlov, D.T. 
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich 
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa) 
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S. 
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich

Oliko valiodivisioona?

http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm

44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona

16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle 
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi 
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi 
19.9.1941 – Lakkautetaan

Nimitykset ja palkinnot

13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen 
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa) 
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)

Sisällissota

Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla 
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla 
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi 
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen 
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen 
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla 
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella 
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla 
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät

2. Maailmansota

vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin 
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan 
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta 
4.1.1940 – Paloitellaan osiin 
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä 
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella 
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta) 
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140 
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä 
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi

Divisoonan päälliköt ja komentajat

1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich 
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov 
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr 
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
1930-luku – Kozlov, D.T. 
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich 
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa) 
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S. 
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich

Oliko valiodivisioona?

http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm

44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona

16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle 
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi 
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi 
19.9.1941 – Lakkautetaan

Nimitykset ja palkinnot

13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen 
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa) 
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)

Sisällissota

Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla 
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla 
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi 
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen 
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen 
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla 
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella 
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla 
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät

2. Maailmansota

vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin 
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan 
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta 
4.1.1940 – Paloitellaan osiin 
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä 
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella 
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta) 
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140 
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä 
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi

Divisoonan päälliköt ja komentajat

1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich 
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov 
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr 
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
1930-luku – Kozlov, D.T. 
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich 
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa) 
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S. 
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich

Oliko valiodivisioona?

http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm

44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona

16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle 
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi 
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi 
19.9.1941 – Lakkautetaan

Nimitykset ja palkinnot

13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen 
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa) 
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)

Sisällissota

Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla 
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla 
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi 
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen 
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen 
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla 
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella 
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla 
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät

2. Maailmansota

vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin 
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan 
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta 
4.1.1940 – Paloitellaan osiin 
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä 
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella 
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta) 
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140 
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä 
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi

Divisoonan päälliköt ja komentajat

1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich 
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov 
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr 
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
1930-luku – Kozlov, D.T. 
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich 
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa) 
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S. 
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich

Oliko valiodivisioona?

http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm

44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona

16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle 
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi 
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi 
19.9.1941 – Lakkautetaan

Nimitykset ja palkinnot

13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen 
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa) 
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)

Sisällissota

Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla 
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla 
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi 
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen 
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen 
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla 
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella 
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla 
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät

2. Maailmansota

vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin 
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan 
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta 
4.1.1940 – Paloitellaan osiin 
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä 
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella 
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta) 
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140 
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä 
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi

Divisoonan päälliköt ja komentajat

1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich 
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov 
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr 
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich 
1930-luku – Kozlov, D.T. 
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich 
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa) 
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S. 
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich