heikkoja ukrainalaisjoukkoja. Ukrainalaisistahan ei ole koskaan ollut sotilaiksi. Jos vastassa olisi ollut aito venäläisdivisioona niin tämä tarumainen voitto olisi jäänyt haaveeksi.
Suomen onneksi Raatteen tiellä oli vastassa
Anonyymi
15207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä siellä ensin lyötiin venäläisdivisioona.
Ukrainalaiset tulivat pahaan paikkaan huonosti johdettuina ja huollettuina. Taistele sitten lumisessa metsässä, pimeässä ja kovassa pakkasessa.
Tiukoilla oli suomalaisetkin, vaikka raskaat miestappiot kestettiin voiton huumassa..
"Suomen onneksi Raatteen tiellä oli vastassa"
Suomen onneksi Raatteessa ja rajalla, Juntusrannasta Kuusamontiehen, ei ollut kunnollisia tietä. Vain tuo yksi kapea soratie Suomussalmelle ja siitä haarautui tie Kuhmoon. Alkuperäistä Raatteen tietä löydät pienen pätkän Likoharjun talon kohdalta. Kuvaa en tuosta "kypärämuistomerkin" kohdalla kulkevasta parisataa metrisestä tienpätkäkästä löytänyt netistä, mutta Rajavyöhykkeen puomin takaa näkyy suunnilleen yhtä kapeaa tietä.
http://www.raateraakatie.fi/424276138
Nyt koko Suomussalmi, ja rajan seutu yleensäkin, on täynnä metsäautoteitä ja ihan kunnon asfalttiteitäkin. Ns. Kekkostiet aloitti seudun teistymisen 1950 -luvulla. Kekkosteitähän on kaikkiaan 5 Suomussalmen-Kuhmon tietämillä ja kuuluisin Kekkos-kakkonen menee Juntusrannasta Suomussalmeen (siihen oikeaan).
Tässä kuvassa aitoa Raate -tietä näkyy pätkä talvisessa asussaan.
https://www.varusteleka.fi/pictures/3489257f752d67ea48.jpg
Poijat hiihtoreissulla:
https://www.varusteleka.fi/fi/article/tavoitteena-raatteentie/52665
Mihin faktaan kaiman aloitus perustuu? Jos et vastaa, niin osoittaudut trolliksi.
Raatteen tielle määrätyt ukrainalaiset olivat ns. eliittijoukkoa. Ongelma tosin heilläkin oli sotilaskarkuruus, kun ennen Suomen rajalle tuloa oli kymmneiä miehiä paennut joukoista. Venäläisjoukoissa ongelma oli sama.
Pääsyy hyökkääjän heikkoon menestykseen oli ankaran vastarinnan ohella suomalaisten taistelukyvyn aliarviointi. Jos puna-armeijassa olisi osattu arvioida oikein suomalaisten vastarinnan vaarallisuus, mitään hyökkäystä Suomussalmen suunnalla ei olisi edes tehty. Niin järjetöntä oli lähettää noin suuri määrä joukkoja tiettömille taipaleille tapettavaksi.
Suomeen ei olisi ylipäänsä kannattanut hyökätä 1939, mitä Stalin ei lainkaan ymmärtänyt. Puna-armeijalla ei ollut rittävää taistelukykyä peitteisessä maastossa taisteluun. Heidän sodan johtonsa oli luokattoman heikkoa osin Stalinin vainojen johdosta, jonka vuoksi useita korkeita upseereja murhatiiin näytösoikeudenkäynneissä.
Kuhmossa ja Lemetissä oli vastassa venäläiset joukot jonka takia heitä ei saatu tuhotuiksi. Näin olisi käynyt Raatteellakin, motti olisi kestänyt sodan loppuun asti.
Saksan ei olisi kannattanut 1941 hyökätä neukkulaan ollenkaan. Pääsyy hyökkääjän heikkoon menestykseen oli ankaran vastarinnan ohella neukkulaisten taistelukyvyn aliarviointi.
Jos Wehrmachtissa olisi osattu arvioida oikein neukkujen vastarinnan vaarallisuus, mitään hyökkäystä idän suunnalla ei olisi edes tehty. Niin järjetöntä oli lähettää noin suuri määrä joukkoja tiettömille aroille tapettaviksi.
Suomussalmen kylässä oli venäläiset joukot ja ne lähtivät käpälämäkeen pitkin Kiantajärven jäätä. Eivät kestäneet motissaan kauan, kun ammukset ja ruoka oli loppunut suomalaisten sissitoiminnan estettyä huoltokuljetukset mottiin.
katohan poekoo kun ummetus purkautuu.. Miten olisi jos apteekissa... ja kannattaisi
vähän kuitupitoisempia eväitä... ja sitten seuraavan matkan voisi tehdä sinne
"paratiisin puolelle" ja katsoa ihan avoimin silmin ympärilleen..
Vaikka saattaisi se käydä kuin joskus muinoin kun brittiläiset,tuota "edistykselliset" pääsivät käymään "onnelassaan" ja huokailivat Butyrkan vankilan muurin kupeella ettei heillä kotimaassaan ollut mitään tällaista...
http://heninen.net/raatteentie/joukkoviesti/ee_f.htm
Raatteen tien tappiolukemista artikkeli
Eero Elfvengren
Sotahistorian dosentti
Karjalan Sanomat, 27. helmikuuta 2008
Oliko valiodivisioona?
http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm
44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona
16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi
19.9.1941 – Lakkautetaan
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
Sisällissota
Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät
2. Maailmansota
vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta
4.1.1940 – Paloitellaan osiin
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta)
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi
Divisoonan päälliköt ja komentajat
1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich
1930-luku – Kozlov, D.T.
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa)
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S.
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich
Oliko valiodivisioona?
http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm
44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona
16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi
19.9.1941 – Lakkautetaan
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
Sisällissota
Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät
2. Maailmansota
vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta
4.1.1940 – Paloitellaan osiin
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta)
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi
Divisoonan päälliköt ja komentajat
1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich
1930-luku – Kozlov, D.T.
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa)
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S.
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich
Oliko valiodivisioona?
http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm
44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona
16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi
19.9.1941 – Lakkautetaan
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
Sisällissota
Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät
2. Maailmansota
vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta
4.1.1940 – Paloitellaan osiin
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta)
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi
Divisoonan päälliköt ja komentajat
1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich
1930-luku – Kozlov, D.T.
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa)
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S.
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich
Oliko valiodivisioona?
http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm
44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona
16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi
19.9.1941 – Lakkautetaan
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
Sisällissota
Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät
2. Maailmansota
vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta
4.1.1940 – Paloitellaan osiin
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta)
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi
Divisoonan päälliköt ja komentajat
1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich
1930-luku – Kozlov, D.T.
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa)
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S.
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich
Oliko valiodivisioona?
http://raatteentie.heninen.net/dokumentit/44_f.htm
44. N.A.Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona
16.6.1919 – 44. rajadivisioona perustetaan 3. rajadivisioonan pohjalle
15.8.1919 – Liitetään 1. Ukrainan kiväärijalkadivisioonan kanssa neljä prikaatia käsittäväksi 44. kiväärijalkaväkidivisioonaksi
24.4.1941 – Järjestetään uudelleen 44. vuoristojalkaväkidivisioonaksi
19.9.1941 – Lakkautetaan
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 – "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 – Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 – Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
Sisällissota
Kesäkuu 1919 – heinäkuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran joukkoja vastaan Korostenin, Olevskin, Zhitomirin, Shepetovkan, Starokonstantinovin, Novograd-Volynskin, Rovnon, Dubnon ja Sarnin alueilla
Elokuu 1919 – lokakuu 1919 – Osallistuu taisteluihin Petljuran ja Denikinin joukkoja vastaan Korostenin, Fastovin, Brusilovin ja Irpen-joen alueilla
Marraskuu 1919 – Taistelee Kiovan saavuttamiseksi ja Chernigovin ja Nezhinin vapauttamiseksi
Joulukuu 1919 – Osallistuu Kiovan vapauttamiseen
Joulukuu 1919-tammikuu 1920 – Osallistuu Belaja Tserkvin, Umanin ja Vinnitsan vapauttamiseen
Helmikuu – maaliskuu 1920 – Osallistuu taisteluihin puolalaisia vastaan Mozyrin, Korostenin, Ovrutshin kaupungeissa, Dnestr-joilla
Huhtikuu 1920 – Taistelutoimintaa Kiovan alueella
Toukokuu – heinäkuu 1920 – Osallistuu Kiovan ja Novograd-Volynskin operaatioihin sekä taisteluihin Ptich, Sluch ja Teterev-joilla
1921 – Likvidoi Mahnon ja Petljuran aseelliset ryhmät
2. Maailmansota
vuoteen 1939 – sijoitettuna Zhitomiriin
Joulukuu 1939 – Saapuu Vienan Kemin asemalle, joukko-osastoittain taisteluun ilman valmisteluja; yrittää menestyksettä palauttaa huoltoyhteydet piiritettyyn 163. kiväärijalkaväkidivisioonaan
2.1.1940 – Suomalaiset osastot eristävät divisioonan taistelevat joukko-osastot selustasta
4.1.1940 – Paloitellaan osiin
7.1.1940 – Divisioonan henkilöstö pyrkii kaluston jättäen ja suuria tappioita kärsien rajalinjalle. Menettää vain seitsemän päivän aikana 4756 miestä
Maaliskuuhun 1940 – Divisioonan joukko-osastot toimivat raja-alueella
Kesäkuu 1940 – Liitetään eteläisen rintaman ryhmittymiin Romaniaa vastaan (5. armeijan 49. jalkaväkiarmeijakunta)
Huhtikuu 1941 – Toimii kokoonpanolla (vahvuus) No. 04/140
15.05.1941 – Saa kokoonpanoon 1100 varusmiestä
Elokuu 1941 – Tuhoutuu käytännössä Umanin motissa. Divisioonan lippu vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Divisioonan komentaja Tkatshenkojäi vangiksi
Divisoonan päälliköt ja komentajat
1.7.1919 – 21.8.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
21.8.1919 – 30.8.1919 – Tchors, Nikolai Aleksandrovich
30.8.1919 – 10.9.1919 – Dubovoi, Ivan Naumovich
10.9.1919 – 16.10.1919 – Mironov
16.10.1919 – 24.10.1919 – vs. Volkov, Pjotr
24.10.1919 – 01.01.1922 – Dubovoi, Ivan Naumovich
1930-luku – Kozlov, D.T.
1930-luku – Stormbah, Jaroslav Antonovich
01.1939 – 01.1940 – Prikaatin komentaja Vinogradov, A.I. (teloitettu 11.1.1940 joukkojen edessä divisoonan tappion vuoksi talvisodassa)
01.1940 – vs. prikaatin komissaari Furt, P.S.
09.01.1940 – 19.09.1941 – Prikaatin komentaja, 5.6.1940 lähtien kenraali-majuri Tkatshenko, Semjon Akimovich