Paljonko puuttuvat?

Eivät puutu, kun ei anna puuttua.
Eläköön jokainen omaa elämäänsä siihen tahtiin kuin haluavat.

Yhteiskunnan tukia tarvii useat pakostakin. Jos vain on muitakin vsihtoehtoja, niin se säästää veronmaksajien rahoja.

Kyllä puhutaan ja puututaan, mielestäni on vaan hyvä, että pidetään huolta.

Minun tekemisiin on sen verran puututtu esim. enoni taholta. Opasti asunnon hankinnassa opiskelupaikkakunnalta aikoinaan. Enolla oli tuttuja siellä ja hänen vinkistään löysin edullisen ja erittäin hyvän asunnon aivan koulun läheltä. Onpa yksi sukulainen myös pyytämättä opastanut auton ostossa. Oli kuullut kyliltä että olen ostamassa xx-merkkistä autoa yhdestä liikkeestä, soitti ja sanoi, että älä missään nimessä sitä yksilöä osta, se on pahasti kolaroitu. Piti paikkansa. Ja on näitä muitakin vuosien varrella tullut vastaan. Esim. lapsille on pyytämättä tullut mm. suksia ja luistimia kun ovat jääneet jonkun kersoille pieniksi. Tyttären potkurikin on serkun tuoma, tytär oli sitä ihastellut sukulaisen mökillä, eikä serkun porukalla ollut sille enää käyttöä. Näin se meillä toimii, vastavuoroisesti olen vienyt erilaisia asioita joita eivät ole osanneet odottaa, mutta tiedän että on heillä ollut jonkunlaista tarvetta tai halua saada "kyliltä kuulee" juttujen perusteella, tuliaisina sukulaisille.

Itsekin olen ollut sekaantunut muiden asioihin.
Esim. silloin kun läheinen sukulainen sekosi. Käytös alkoi olla tosi outoa, soittelin muille ihmisille, muutkin sen olivat huomanneet, pakko meidän oli ryhtyä toimenpiteisiin, ei toista voi heitteille jättää. Sairaana ollessaan kaveri pisti välit poikki meistä jokaiseen, nyt terveenä ollessaan on moneen kertaan kiitellyt että hyvä kun ette hyljänneet, yhteyksiä pidetään hyvin säännöllisesti.

On myös jeesattu, pyytämättä ystäviä ja sukulaisia rakennushommissa kun on nähty, että jollain alkaa voimat loppua eikä enää tahdo jaksaa. Useamman kuin yhden kerran on sovittu porukalla jonkun selän takana, että mentäiskö jeesaamaan ja kun on menty, aina on apu kelvannut. On valettu ulkorakennuksen betonilaattaa, pystytetty runkorakenteita, vaihdettu peltikattoa, levytetty seiniä, tapetoitu ja maalattu sisäpintoja, ollaan jeesattu myös piha- ja kivitöissä, on levitetty kuutiokaupalla sepeliä ja tehty salaojituksia. Mennessämme ollaan viety omat ruuat ja niin paljon että talon väellekin riittää. Kiitollisina ovat kaikki uupuneet rakentajat jeesin ottaneet vastaan.

Ei kaikkea pidä ottaa silleen että nyt tuo tai tuo arvostelee kun puhuu noin.
Monesti sukulaisetkin ovat aidosti huolissaan, halutaan että etenkin nuorilla olisi kaikki hyvin ja hyvät eväät elämän alkuun. Tänä päivänä työpaikat ovat kiven alla, moni nuori syrjäytyy työelämästä ja jos ei liiku paljon ulkona, eikä hänen luona käy ketään, niin silloin tippuu pois kaveripiiristä myös.

Oli hyviä vastauksia että sukulaiset auttaa nuoria.
Kun se on vain niin että kun huomaa että nuori ei oo oikein perillä joistakin asiasta, sitä yrittää auttaa neuvoilla.

Usein tää nuori kuitenkin käsittää hyvät neuvot "komentelemisiksi ja asioihin puuttumiseksi".
Ajan henki on että nuoret etsii konflikteja. Näitähän on tulvillaan ja kaikki on aikuisten vika.

Luulen myös että se ystävä on asianomainen itse, on helpompi niin.

Voithan jutella vanhempiesi kanssa ja sopikaa rajat.

He saavat jäädä, yksi toisensa jälkeen unohduksiin mielestäni, päästäni.
Eivät ansaitse elämän pituista ystävyyttä, koska oikeaa välttämistä ja ystävyyttä ei ole ollut tämän vaikean elämäni aikana.
Enkä tule katumaan tätä päätöstäni koskaan.
Terveisin perheen viallinen mustalammas.

Ei puututa, mutta haluavat osallistua kuitenkin hyvällä tavalla minun ja lasteni elämään. Aina annettu kulkea omaa polkua sopivasti tukea antaen. Hyvin menee lähisuvun kanssa, ei ongelmia.

Luin aloitusviestin vahingossa väärin: "Paljonko teidän suvussa sekaannutaan teidän eläimiin?" :v

Suvulta on tullut turhia juoruja, väitteitä ja valheita. Perättömiä rikossyytteitä ja lähestymiskielto vaatimuksia. Uhkailua ja provosointia. Olisin paljon onnellisempi jos saisin elää neutraalisti ilman sukulaisten olemassaoloa.

Ei kuinkaan ja yhtikäs mitenkään, onhan sekin vaihtoehto.

Arvostelevat ja levittävät valheellisia käsityksiään minusta. On ihan sama, mitä teen, aina väärin. Pitävät yhteyttä muodollisesti. Nälviminen ja syyllistäminen kuuluu aina niihin pakollisiin tapaamisiin. Mun äiti ei kehtaa pitää yhteyttä lainkaan. Lähettää tekstareita, lupailee tyhjää.. Sit muille haukkuu, etten mukamas suostu tapaamaan häntä. Ite se yrittää rikkoa muiden sukulaisten välit omilla valheillaan.