Paljonko puuttuvat?

Anonyymi

Kuinka paljon teidän suvussa sekaannutaan teidän elämäänne? Siten, että arvostelevat ja neuvovat?

On se ihme, että ihmiset jaksaa puida muiden asioita, ei taida olla muuta tekemistä.
Tämä asia tuli mieleen vähän omastakin suvusta, mutta myös ystävän kautta. Hän harmitteli sitä, että sukulainen arvostelee perheen omia ratkaisujaan. Kyseessä vielä kotona asuva täysi-ikäinen opiskeleva nuori. Ei palkkatuloja ja opiskelupaikka samalla paikkakunnalla. Koska tuloja ei vielä ole, niin heidän mielestään voi hyvin asua kotona, kun talo on todella suuri, joten tilaa on. Ajattelivat myös, että jos hakisi oman asunnon, niin joutuisi hakemaan kaikenlaisia tukia.
Nuori on (20v ) itsenäinen ja asiansa hoitava, joten mikään mammanpoika ei ole. Haaveilee välillä kyllä omasta luukusta, kunhan vähän alkaa tuloja saamaan enemmän.

Miksi aina asioiden pitäisi mennä tietyn kaavan mukaan? Jos joku poikkeaa kaavasta, niin sitä pidetään omituisena.

13 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Eivät puutu, kun ei anna puuttua.
    Eläköön jokainen omaa elämäänsä siihen tahtiin kuin haluavat.

    Yhteiskunnan tukia tarvii useat pakostakin. Jos vain on muitakin vsihtoehtoja, niin se säästää veronmaksajien rahoja.

  • Kyllä puhutaan ja puututaan, mielestäni on vaan hyvä, että pidetään huolta.

    Minun tekemisiin on sen verran puututtu esim. enoni taholta. Opasti asunnon hankinnassa opiskelupaikkakunnalta aikoinaan. Enolla oli tuttuja siellä ja hänen vinkistään löysin edullisen ja erittäin hyvän asunnon aivan koulun läheltä. Onpa yksi sukulainen myös pyytämättä opastanut auton ostossa. Oli kuullut kyliltä että olen ostamassa xx-merkkistä autoa yhdestä liikkeestä, soitti ja sanoi, että älä missään nimessä sitä yksilöä osta, se on pahasti kolaroitu. Piti paikkansa. Ja on näitä muitakin vuosien varrella tullut vastaan. Esim. lapsille on pyytämättä tullut mm. suksia ja luistimia kun ovat jääneet jonkun kersoille pieniksi. Tyttären potkurikin on serkun tuoma, tytär oli sitä ihastellut sukulaisen mökillä, eikä serkun porukalla ollut sille enää käyttöä. Näin se meillä toimii, vastavuoroisesti olen vienyt erilaisia asioita joita eivät ole osanneet odottaa, mutta tiedän että on heillä ollut jonkunlaista tarvetta tai halua saada "kyliltä kuulee" juttujen perusteella, tuliaisina sukulaisille.

    Itsekin olen ollut sekaantunut muiden asioihin.
    Esim. silloin kun läheinen sukulainen sekosi. Käytös alkoi olla tosi outoa, soittelin muille ihmisille, muutkin sen olivat huomanneet, pakko meidän oli ryhtyä toimenpiteisiin, ei toista voi heitteille jättää. Sairaana ollessaan kaveri pisti välit poikki meistä jokaiseen, nyt terveenä ollessaan on moneen kertaan kiitellyt että hyvä kun ette hyljänneet, yhteyksiä pidetään hyvin säännöllisesti.

    On myös jeesattu, pyytämättä ystäviä ja sukulaisia rakennushommissa kun on nähty, että jollain alkaa voimat loppua eikä enää tahdo jaksaa. Useamman kuin yhden kerran on sovittu porukalla jonkun selän takana, että mentäiskö jeesaamaan ja kun on menty, aina on apu kelvannut. On valettu ulkorakennuksen betonilaattaa, pystytetty runkorakenteita, vaihdettu peltikattoa, levytetty seiniä, tapetoitu ja maalattu sisäpintoja, ollaan jeesattu myös piha- ja kivitöissä, on levitetty kuutiokaupalla sepeliä ja tehty salaojituksia. Mennessämme ollaan viety omat ruuat ja niin paljon että talon väellekin riittää. Kiitollisina ovat kaikki uupuneet rakentajat jeesin ottaneet vastaan.

    Ei kaikkea pidä ottaa silleen että nyt tuo tai tuo arvostelee kun puhuu noin.
    Monesti sukulaisetkin ovat aidosti huolissaan, halutaan että etenkin nuorilla olisi kaikki hyvin ja hyvät eväät elämän alkuun. Tänä päivänä työpaikat ovat kiven alla, moni nuori syrjäytyy työelämästä ja jos ei liiku paljon ulkona, eikä hänen luona käy ketään, niin silloin tippuu pois kaveripiiristä myös.

    • Tietysti sukulaisia jeesataan, kun tarvetta on, mutta kaiken pitää olla vapaaluontoista.
      On eri asia autella ja joskus huolehtia, kun huomaa, ettei joku pärjää.
      Se taas, että yritetään toisten elämää muuttaa mieleisekseen, niin se on asiatonta puuttumista. Ei kenelläkään ole oikeutta määräillä miten kukakin toimii oman perheensä kanssa.
      Syrjäytynyt nuori on eri asia, kuin opiskeleva, täysillä monessa mukana oleva ja sosiaalisesti aktiivinen nuori, jolla on laaja ystäväpiiri.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tietysti sukulaisia jeesataan, kun tarvetta on, mutta kaiken pitää olla vapaaluontoista.
      On eri asia autella ja joskus huolehtia, kun huomaa, ettei joku pärjää.
      Se taas, että yritetään toisten elämää muuttaa mieleisekseen, niin se on asiatonta puuttumista. Ei kenelläkään ole oikeutta määräillä miten kukakin toimii oman perheensä kanssa.
      Syrjäytynyt nuori on eri asia, kuin opiskeleva, täysillä monessa mukana oleva ja sosiaalisesti aktiivinen nuori, jolla on laaja ystäväpiiri.

      Sun jutut ovat kuulopuheita.
      Mistä sä edes tiedät, onko joku oikeasti ilkeästi arvostellut sun ystävän lasta.
      Kysyjähän on voinut vain ihan normaalisti kysyä mitä sun ystävän kersalle kuuluu ja vastauksen saatuaan todennut, että ai se ei olekaan vielä muuttanut pois kotoa. Siis silleen neutraalisti ja sun ystävä veti herneen nenukkaan ihan tyhjästä.

      Sä levittelet sun ystävän perheen ja heidän lapsen rahatilanteita, asumisoloja, kotielämää, haaveita, sun muuta tietoo täällä täysin ventovieraille. Ei se ole sun tehtäväs.

      Ei niin mitään järkee. Jos sun on pakko tehdä aloituksia, puhuisit omista asioistasi ja omista kokemuksistasi etkä selvittelisi muiden ihmisten kuten ystäväsi perheenjäsenten elämää keskustelupalstoilla!


  • Oli hyviä vastauksia että sukulaiset auttaa nuoria.
    Kun se on vain niin että kun huomaa että nuori ei oo oikein perillä joistakin asiasta, sitä yrittää auttaa neuvoilla.

    Usein tää nuori kuitenkin käsittää hyvät neuvot "komentelemisiksi ja asioihin puuttumiseksi".
    Ajan henki on että nuoret etsii konflikteja. Näitähän on tulvillaan ja kaikki on aikuisten vika.

    Luulen myös että se ystävä on asianomainen itse, on helpompi niin.

    Voithan jutella vanhempiesi kanssa ja sopikaa rajat.

  • He saavat jäädä, yksi toisensa jälkeen unohduksiin mielestäni, päästäni.
    Eivät ansaitse elämän pituista ystävyyttä, koska oikeaa välttämistä ja ystävyyttä ei ole ollut tämän vaikean elämäni aikana.
    Enkä tule katumaan tätä päätöstäni koskaan.
    Terveisin perheen viallinen mustalammas.

    • Samalla linjalla kanssasi. Puuttuminen ja välittäminen on kaksi eri asiaa. Toisesta pitää huolehtia, jos hän apua tarvitsee. Mutta meidän suvussa arvostellaan ja juorutaan sekä mustamaalataan selän takana. Puututaan toisen elämään . Olen laittanut kylmän viileesti välit poikki pahan puhujiin. Jos ei aitoa välittämistä ole, niin joutavat töpistä keskenään.


  • Ei puututa, mutta haluavat osallistua kuitenkin hyvällä tavalla minun ja lasteni elämään. Aina annettu kulkea omaa polkua sopivasti tukea antaen. Hyvin menee lähisuvun kanssa, ei ongelmia.

  • Luin aloitusviestin vahingossa väärin: "Paljonko teidän suvussa sekaannutaan teidän eläimiin?" :v

    • Perhe on pahin. Kannattaa pysyä kokonaan erillään ja asua kaikista mahdollisimman kaukana,niin menee paljon paremmin. Koettu on.


  • Suvulta on tullut turhia juoruja, väitteitä ja valheita. Perättömiä rikossyytteitä ja lähestymiskielto vaatimuksia. Uhkailua ja provosointia. Olisin paljon onnellisempi jos saisin elää neutraalisti ilman sukulaisten olemassaoloa.

  • Ei kuinkaan ja yhtikäs mitenkään, onhan sekin vaihtoehto.

  • Arvostelevat ja levittävät valheellisia käsityksiään minusta. On ihan sama, mitä teen, aina väärin. Pitävät yhteyttä muodollisesti. Nälviminen ja syyllistäminen kuuluu aina niihin pakollisiin tapaamisiin. Mun äiti ei kehtaa pitää yhteyttä lainkaan. Lähettää tekstareita, lupailee tyhjää.. Sit muille haukkuu, etten mukamas suostu tapaamaan häntä. Ite se yrittää rikkoa muiden sukulaisten välit omilla valheillaan.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.