Millä tavalla toimitteitsenne kanssa, kun on stressiä ja ahdistaa.
Monen riippuvuuden takana voi olla, tarve "lääkitä" pahaa oloa, että voisi saada huonon tunteen taaemmas.
Onko teillä sijaiskeinoja hallita kuormitusta, jota kuljetatte mukananne, vai oletteko täysin vapaita sellaisesta? Vai onko Jeesus vastaus kaikkeen?
Joskus kun lukee uskovien kertomuksia ja kuuntelee puheita, heistä on tullut yli-ihmisiä, jotka eivät tarvitse kenenkään tukea, eivätkä ole enää lainkaan vajavaisia.
Ihan alkuajan uskoa leimasi tietynlainen täydellisyyden tavoittelu, jossa ei ollut tilaa omalle vajavaisuudelle ja sen myöntämiselle. Oman virheellisyyden kohtaaminen on haastavaa, toisaalta monia uskovia tai ainakin itsessäni olen kohdannut paljon sellaista, että on soimannut itseä tai nähnyt itsensä sen täydellisyyden tavoittelun kautta hyvin vajavaisena, joka ei ole koskaan tarpeeksi riittävä, itselle ja muille.
Monen riippuvuuden takana voi olla, tarve "lääkitä" pahaa oloa, että voisi saada huonon tunteen taaemmas.
Onko teillä sijaiskeinoja hallita kuormitusta, jota kuljetatte mukananne, vai oletteko täysin vapaita sellaisesta? Vai onko Jeesus vastaus kaikkeen?
Joskus kun lukee uskovien kertomuksia ja kuuntelee puheita, heistä on tullut yli-ihmisiä, jotka eivät tarvitse kenenkään tukea, eivätkä ole enää lainkaan vajavaisia.
Ihan alkuajan uskoa leimasi tietynlainen täydellisyyden tavoittelu, jossa ei ollut tilaa omalle vajavaisuudelle ja sen myöntämiselle. Oman virheellisyyden kohtaaminen on haastavaa, toisaalta monia uskovia tai ainakin itsessäni olen kohdannut paljon sellaista, että on soimannut itseä tai nähnyt itsensä sen täydellisyyden tavoittelun kautta hyvin vajavaisena, joka ei ole koskaan tarpeeksi riittävä, itselle ja muille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on taas vaikutelma että monilla uskovilla on tosi stressaavaa tänä aikana. Sen kuvan saa someryhmissä. Niin myös Raamattu sanoo että varsinkin lopunaikaa uskovat joutuvat ahtaalle. Itsellä oli vaikeaa parisenkymmentä vuotta sitten, mutta nyt ei seesteistä ja ei suuria murheita. Kun tullaan uskoon, alussa Jumala voi antaa helppoa jopa vuosia, tapahtuu ihmeitä ja saa kokea johdatusta, elämää pumpulissa. Uskon vahvistuessa ja kasvun myötä uskoa koetellaan. Ja eiköhän uskovienkin elämä ole yksilöllistä. Kahta samanlaista historiaa ei ole! Salopuu
En koe eläneeni koskaan sellaista pumpuliaikaa tai että olisin kokenut ihmeitä kovinkaan.
tuota, nämä samat ongelmat olisivat ilman uskoakin, mutta ajattelen, että uskon kautta olen oppinut käsittelemään asioita ja kohtaamaan itseni tai itseni kohtaamista ja on asioita, joissa kokee ehkä joidenkin asioiden helpottaneen... toisaalta, kun on jotenkin noussut jaloilleen, tulee uusia haasteita, koska elämässä on vaan haasteita... ennen laitoin kait vain pään piiloon ja nykyään pyrin kohtaamaan haasteita... mutta välillä, ei niinkuin vain jaksa ja tekisi mieli itkeä ja tuntee huonoa itsetuntoa ja kokee ja näkee itsensä jotenkin tosi arvottamana... piilottaa sen tai pyrkii piilottamaan sen, että tuntee itsensä niin luuseriks ja huonoksi... joskus vaan käy sitten mielessä, että sinnittelenkö koko ajan vuodesta toiseen... ja sitten kun on uskovainen ihminen, niin... kokee ettei saisi niin tuntea, pitäisi olla aina positiivinen ja tasapainossa itsensä kanssa.
Kun olet väsynyt ja uupunut niin muista, Jeesus hyvä paimen kantaa sinua silloin olallaan ja siinä saat levätä ja Hän kantaa ja vie eteenpäin ja kun taas jaksat itse kulkea laskee sinut maahan ja seuraat Häntä ja Hän johdattaa virvoittavien vetten luo ja ravitseville niityille ja suojaa pedoilta ja johdattaa Taivaan kotiin perille.
https://www.youtube.com/watch?v=Nxhj3jHKuaE