Myräköitä voi olla edessä.
Ilmapiiri syyskuun puolivälissä käytäviin budjettineuvotteluihin voisi olla parempikin. Ikävä tosiasia on, ettei yksikään hallitus ole aikoihin aloittanut yhtä sekavasti kuin pääministeri Antti Rinteen (sd.) viiden puolueen kokoonpano.
Rinteen ja koko hallituksen talouspolitiikka perustuu vastasyklisyyteen, jossa talouskasvun hiipumista tasoitetaan tarvittaessa muun muassa menojen jaksotuksin, verotoimin ja budjetin ulkopuolisin rahastoin.
Talousnäkymien synkistyminen varjostaa kuitenkin mahdollisuuksia hallitusohjelman uudistusten rahoittamiseen.
Kuten valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) on todennut, hallituksella ei ole sellaista vaihtoehtoa, jossa työllisyystavoite jää toteutumatta, mutta menojen suunnitellut lisäykset toteutuvat.
Omissa tavoitteissaan pysyäkseen hallituksen pitäisi työmarkkinaosapuolten avulla siis kaivaa jostakin keinot 30 000 uuteen työpaikkaan ensi syksyyn mennessä.
Ainakaan niin sanottujen kovien työllisyystoimien nimiin vannovien odotukset työmarkkinapöydistä eivät ole kuitenkaan olleet korkealla.
Naisvaltaisilla aloilla on kovia palkankorotuspaineita ja palkansaajapuoli haluaa eroon kiky-tunneista. Minkäänlaiset leikkurit, karenssien kiristykset ja lisävelvoitteet eivät ay-liikkeelle kelpaa.
Palkansaajia on nyt vaikea taivuttaa koviin myönnytyksiin. Vaikka Hakaniemessä ei haluta hallituksen epäonnistuvan, siellä tiedetään myös hyvin, ettei Rinteen hallitukselta ole tulossa nieltäväksi mitään myrkkypilleriä.
Kauhuskenaariona on, että edessä on jälleen syksyn 2007 kaltainen epäonnistunut liittokierros, joka tärvelisi Suomen kilpailukyvyn pitkäksi aiaa.
Ilmapiiri syyskuun puolivälissä käytäviin budjettineuvotteluihin voisi olla parempikin. Ikävä tosiasia on, ettei yksikään hallitus ole aikoihin aloittanut yhtä sekavasti kuin pääministeri Antti Rinteen (sd.) viiden puolueen kokoonpano.
Rinteen ja koko hallituksen talouspolitiikka perustuu vastasyklisyyteen, jossa talouskasvun hiipumista tasoitetaan tarvittaessa muun muassa menojen jaksotuksin, verotoimin ja budjetin ulkopuolisin rahastoin.
Talousnäkymien synkistyminen varjostaa kuitenkin mahdollisuuksia hallitusohjelman uudistusten rahoittamiseen.
Kuten valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) on todennut, hallituksella ei ole sellaista vaihtoehtoa, jossa työllisyystavoite jää toteutumatta, mutta menojen suunnitellut lisäykset toteutuvat.
Omissa tavoitteissaan pysyäkseen hallituksen pitäisi työmarkkinaosapuolten avulla siis kaivaa jostakin keinot 30 000 uuteen työpaikkaan ensi syksyyn mennessä.
Ainakaan niin sanottujen kovien työllisyystoimien nimiin vannovien odotukset työmarkkinapöydistä eivät ole kuitenkaan olleet korkealla.
Naisvaltaisilla aloilla on kovia palkankorotuspaineita ja palkansaajapuoli haluaa eroon kiky-tunneista. Minkäänlaiset leikkurit, karenssien kiristykset ja lisävelvoitteet eivät ay-liikkeelle kelpaa.
Palkansaajia on nyt vaikea taivuttaa koviin myönnytyksiin. Vaikka Hakaniemessä ei haluta hallituksen epäonnistuvan, siellä tiedetään myös hyvin, ettei Rinteen hallitukselta ole tulossa nieltäväksi mitään myrkkypilleriä.
Kauhuskenaariona on, että edessä on jälleen syksyn 2007 kaltainen epäonnistunut liittokierros, joka tärvelisi Suomen kilpailukyvyn pitkäksi aiaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.