Olen yrittänyt saada selville miksi transsexuaalisuutta esintyy. Olen itse tälläinen trans. henkilö ja äärimäisen ahdistunut siitä.
Olen yrittänyt ottaa asiaa esille muilla uskonto sivuilla, mutta asia lasketaan feikiksi tms...
Miksi Jumala on antanut tälläisen tapahtua tai mikä on tarkoitus. Onko tämä rangaistus vai elänkö nyt sitä helvettiä ja miten täältä helvetistä pääsee pois.
Olen yrittänyt ottaa asiaa esille muilla uskonto sivuilla, mutta asia lasketaan feikiksi tms...
Miksi Jumala on antanut tälläisen tapahtua tai mikä on tarkoitus. Onko tämä rangaistus vai elänkö nyt sitä helvettiä ja miten täältä helvetistä pääsee pois.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kysy, mutta kysy ehkä toisilta tahoilta ja toisella tavalla?
Miksi kysymys olisi Jumalan sinulle asettamasta koetuksesta?
Epäoikeudenmukaisuus olisi hyvin ilmeistä jos täällä jaettaisiin tauteja/sairauksia,taipumuksia ja mielihaluja j.n.e. kasvatus mielessä, pikemminkin on kysymys vain tuurista,,mihin geenistöön satumme syntymään ja minkälaisen kasvatuksen,ympäristön ja vanhemmilta saamamme geeniperimän alla elämämme aloitamme ja vaellamme.
Kysymys on siitä kuinka pystymme,haluamme,tajuamme noista puutteista tai kyvyistä huolimatta elää oikein---> siis rakastaen itseämme,toisiamme ja Korkeintamme. Mitä suurempi "vastus" ja mitä synkempi ennuste(sairaudet,poikkeavuudet, ynnä muu haitta tai hyötykin/lahjakkuus) sitä paremmalta tuntuva "palkinto" on, kun ymmärryksemme kasvaa puutteista tai puutteettomuudesta huolimatta täyteyteen rakaudessa.
Eli jos asia sinua vaivaa etsit mielestäni vastausta väärältä osastolta,,ehkä psykologit ja psykoanalyytikot voivat auttaa ratkaisemaan tämän oman ongelmasi ja he voivat hakea vastauksia ammattitaitonsa tietonsa mukaan lapsuudesta, hormooneista ja mistä nyt hakevatkin.
Auts. Heititpä pahan kysymyksen.
Minulla on yksi läheinen ystävä, joka on TS, ja tunnen asiaa jonkun verran. Se on hyvin rankka juttu, mutta olen tutustunut asiaan.
Se materialistinen selitys olisi tietysti, että kyseessä on pelkkä syntymävamma, bitti poikittain, kehitysvamma, jonka vuoksi aivojen sukupuolidimorfisissa osissa on vika - aivorakenteeseen koodattu sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa fysiologian kanssa
http://www.symposion.com/ijt/ijtc0106.htm
Mutta tämä ei selitä yhtä mielenkiintoista asiaaa:
joka ainoa TS, kenen kanssa olen ollut tekemisissä, on ollut hyvin älykäs ja hengellisesti lahjakas ihminen - paljon lahjakkaampi kuin tavanomainen sukankuluttaja. Miksi?
Jokaisessa ihmisessä on miestä ja naista ainakin jonkin verran. Transseksuaalissa on nämä molemmat. Samassa ihmisessä sekä mies että nainen. Ja tämän saaminen tasapainoon omassa itsessä on valtava haaste ja urakka. Ja jos lähdetään siitä, ettei Jumala anna kenellekään enempää kuin hän jaksaa kantaa, niin suora seuraus siitä on se, että jokaisella transseksuaalilla tuo lahjakkuus menee todella tarpeeseen - sitä tarvitaan siihen, että saa elämän solmut setvittyä ja itsensä tasapainoon.
Transseksualismi ei ole harhaa eikä feikkiä eikä perversio, vaan totista totta - syntymäominaisuus, lääketieteellisiä toimenpiteitä vaativa tila. Joku voi syntyä sokeana ja toinen TS:nä ja kolmas jonain muuna. Mieleeni tulee eittämättä Jeesuksen sanat sokeana syntyneestä: ei häntä ole rangaistu vanhempiensa synneistä vaan että Jumalan teot tulisivat hänessä ilmi. Ehkä omalla kohdallasi on samasta kyse: että Jumalan teot tulisivat sinussa ilmi, tavalla tai toisella.
Kylmästi sanoen sinut on pantu valinnan eteen; voit joko katkeroitua, raivota, kapinoida ja käpertyä itseesi tai sitten etsiä hoitoa tilaasi, tulla itsesi kanssa tasapainoon, hoidattaa itsesi oireettomaksi (varaudu siihen, että se voi merkitä sukupuolenvaihdosta!) ja kasvaa ihmisenä. Näkisin, että sinulle on annettu mahdollisuus kasvaa enemmän Jumalan kaltaiseksi - sinussa on molemmat sukupuolet - kuin tavallisen ihmisen. Nyt kyse on siitä, miten sinä tuon mahdollisuuden käytät.
En näe transseksualismia helvettinä enkä näe sitä myöskään huonon karman seurauksena. Se on vain asia, joka tapahtuu. Tietäen sen, miten hengellisesti lahjakkaita ihmisiä TS:t ovat, voisi pikemminkin päätellä, että jos reinkarnaatio-oletus pitää paikkaansa, tämä tulee olemaan sinulle viimeinen elämäsi maan päällä, jos osaat pelata korttisi oikein ja kasvaa täydeksi.
Helvetistä pääsee pois noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä: rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.
Kirjoituksesi ovat olleet hyvin mielenkiintoisia
ja siksi hieman toivoinkin että vastaisit.
Näissä homo, lesbo , ts asoissa on se hankaluus
ettei kuitenkaan tiede osaa kaikkea varmuudella
sanoa ja sellaisen ihmisen löytäminen joka osaa
ajatella asioita tarpeeksi syvällisesti on melkoisen harvassa.Itse olen ts-asiaa ajatellut hieman kuten sinä, mutta oli lohdullista kuulla sen toisenkin sanovan.
Näkisin, että sinulle on annettu mahdollisuus. Tai ainakin annettu.
Tilanteesi voi olla sinulle joko kirous tai lahja, ihan miten itse siihen suhtaudut. Varmasti se on kova kestää, mutta kenellekään ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa, ja transseksualismista on todistettavasti selvitty hengissä. Jos jäät tuskailemaan asian kanssa, se on kirous. Jos otat sen lahjana, huomaat, että kykenet ymmärtämään sekä miehiä että naisia paremmin ja syvällisemmin kuin yksikään mies/nainen ja kykenet syvempään empatiaan kuin yksikään normaali ihminen, koska sinussa on molemmat sukupuolet. Näin siis ystäväni, kun kysyin häneltä, että miten hän kestää tilanteensa ja että oliko päätös oikea - hän on kymmenettä vuotta post-op.
En osaa antaa neuvoa. Ehkäpä niin, että hankkiudu hoitoon/tutkimuksiin, tutkituta tilanteesi, jos kyse on aidosta transseksualismista niin hankkiudu hormoneille ja rupea panemaan senttejä jonoon leikkausta varten. Mutta älä unohda sosiaalista puolta. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.
Jo elämässä on tarkoitus saada maskuliininen ja feminiininen enegia tasapainoon. Maapallolla maskuliininen energia jyllää. Minun sisälläni feminiininen energia on saanut yliotteen.Asiat joko ovat tasapainossa tai epätasapainossa.
Luulen että jokainen meistä on ennen syntymäänsä miettinyt että minkälaiseksi tahtoo syntyä..jotta saisi selvitettyä elämän mysteereitä.
Minkälaisten ihmisten keskelle ja minkäläisia esteitä tulee vastaan.
Ehkäpä sinun on tässä elämässä tarkoitus päästä lähemmäs tätä totuutta...tasapainoa.
ajatuksia vain....
Itseasiassa minulla ts-diagnoosi, mutta vieläkin
vain tuntuu epäreilulta.Yhteiskunta on kuitenkin
niin musta/valkoinen ettei siinä välissä ole paljon liikkumavaraa.Olen omana itsenäni kohtalaisen sinut itseni kanssa ja näen ts-ominaisuuden kuitenkin jonkinlaisena lahjana se on avannut niin paljon sellaisia ovia joita en olisi koskaan voinut kuvitella olevankaan. Kuitenkin tämä suvaitsemattomuus ja omavanhurskaus ja jne tekevät minut surulliseksi.
Ja aina näiden homo ja transu kirjoitusten takana tuntuu olevan huuto ;HYVÄKSYKÄÄ MINUT!!
Miksi sitten "tavikset" joiden seksuaalisuus ei ole päälimmäisenä elämässä vaan ehkä túo naisellisuus tai miehisyys "väärässä" kehossa vain hymyilyttää eivätkä he vaadi yleistä hyväksyntää tai yleensä mitään,,miksi asiat häiritsee sinua?,,, veikkaan että ne ei häiritse sinua sinusta on ihan hyvä olla se mikä olet mutta haluaisit koko muun maailman olevan kanssasi samaa mieltä ja hyväksyvän tapasi olla,,tätä ymmärrystä et tietenkäään tule saamaan koska joillakin on tapana ajatella mihet miehiksi ja naiset naisiksi,,hyväksytkö sinä sen?
Ihmisyys on tavoite siis balanssi miehen ja naisen Animan ja Animuksen välillä,,se ei toteudu jos naisellisuutta tai miehisyyttä korostetaan ja varsinkin jos se tehdään oudosti nainen miehenä tai mies naisena se ei ole luonnollista,,,siis korostaa näitä puolia, ne pitäisi mieluimmin hävittäää ja korostaa ihmisyyttä.
Auts. En voi sanoa muuta kuin että onnea matkaan. Tiesi tulee olemaan kova, mutta sen varrella saat taatusti nähdä enemmän kuin 90% kaikista ihmisistä ja kokea enemmän kuin kukaan normaali-ihminen. Ainakin asenteesi elämää kohtaan tuntuu hyvältä.
Transseksuaaleilla tuo psyyken ja kehon välinen ristiriita on niin valtava ja aiheuttaa niin valtavan ahdistuksen, että nuo hyvää tarkoittavat neuvot "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" eivät kertakaikkiaan auta. Transseksualismi on vielä siitä inhottava juttu, että se pahenee jatkuvasti ajan myötä ja johtaa hoitamattomana lopulta joko psykoosiin tai sitten itsemurhaan.
Lääketieteellisesti ainoa, mikä siihen on havaittu auttavan, on sukupuolenvaihdos.
Kyse siis ei ole seksuaalisuuden ongelmasta, vaan aivan oikeasta medikaalisesta tilasta, joka vaatii asiaankuuluvaa hoitoa. Kyse ei ole hyväksynnästä, vaan lääketieteen tilan lääketieteellisestä hoidosta.
Mutta tässä tapauksessa tai "hullun homon" (olisiko peräti sama heppu) tapauksessa,,tuntuu odolta hyväksyttää muilla suuntauksiaan,,
Kohta pedofiilit puhuvat anoen.."kun en voi mitään suuntautumiselleni ymmärtäkää edes,,jos ette voi hyväksyä tätä ""sairauttani"".
En siis tuomitse olkoon kukin mitä on(paitsi pedofiilit) kunhan eivät pahaa tee,,mutta tuntuvat homot ja muut olevan huonoin omintunnoin tai "uho" päällä siis kapina,, kun muut eivät hyväksy tai ymmmärrä tapojaan.
Yllättävän paljon, Mörri tiedä transsexuaalien ongelmista ja sielun elämästä.
Helppoahan tämä ei ole mutta ehkä "taudin" kanssa
jaksaa paremmin kun antaa asioiden kulkea omaa
rataansa.
Toteat:
"Mutta tässä tapauksessa tai "hullun homon" (olisiko peräti sama heppu) tapauksessa,,tuntuu odolta hyväksyttää muilla suuntauksiaan,"
Teenpä kysymyksen:
Odottavatko mielestäsi diabeetikot toisilta sitä, että he hyväksyvät diabeetikon elämäntavan?
Vastaus on, että eivät. Minä suhtaudun transseksualismiin sosiaalisessa mielessä vähän samaan tapaan kuin diabetekseen: se on ikävä lääketieteellinen tila, mutta hoidettavissa oireettomiksi.
Pääsääntöisesti transseksuaalit haluavat elää aivan normaalia normaalin naisen tai miehen elämää, ja kunnollista hoitoa tilalleen. Mitä enemmän suhtaudumme heihin kuin diabeetikkoihin ja mitä vähemmän kuin pedofiileihin, sitä paremmin se onnistuu. Tunteellisen suhtautumisen sijaan mielestäni asiaan pitäisi suhtautua rationaalisesti: hoidata tilasi ja elä normaalia elämää.
En usko, että "trs" ja "hullu homo" olisivat sama ihminen. Pääsääntöisesti ymmärtääkseni homot haluavat oikeutuksen elämäntavalleen mutta eivät lääketieteen väliintuloa, transseksuaalit taas haluavat lääketieteen välintuloa mutta eivät oikeutusta elämäntavalle. En usko, että yksikään homo tai lesbo todella haluaisi vaihtaa sukupuoltaan; kyse ei ole sukupuoli-identiteetistä vaan seksuaalisuudesta. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Homous ei näy päällepäin, transseksualismi näkyy (ainakin alkuvaiheessa). Tuttavani, josta mainitsen, on kuitenkin jo ollut kymmenettä vuotta post-op, ja hän on elänyt ison osan elämästään uudessa sukupuolessaan. Häntä on mahdotonta enää erotta sukupuolensa synnynnäisestä edustajasta. Hän haluaa elää aivan tavallista normaalia elämää.
Mutta sekä homoilla että transseksuaaleilla on samat hengelliset ongelmat: "onko tämä syntiä ja jos olen tällainen, joudunko Helvettiin?". Olen valmis kuolemanrajakokemusten valossa väittämään, että ei ole ja et joudu. Olennaista ei ole Raamatun iankaikkisen vanhojen pykälien pilkuntarkka noudattaminen, vaan se, että noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä.
Paljon isompi synti mielestäni se on, jos joko homo tukahduttaa oman seksuaalisuutensa ja katkeroituu ja kovettuu siitä ja hänestä tulee ruutitynnyri, joka etsii kipinää räjähtääkseen; tai se, että TS jättää tilanteensa hoitamatta, pimahtaa ja lopuksi vetää itsensä jojoon.
Pedofilia, nekrofilia, sodomia ja eräät fetisismin muodot puolestaan ovat selkeästi rikollisia. Niissä kyse ei enää ole rakkaudesta vaan aivan puhtaasti seksuaalivietin vääristymästä ja irstaudesta. Ne ovat uhrillisia rikoksia, ja niissä teolla on aina uhri: pedofiliassa lapsi, jonka sukupuolisuus ei ole vielä kehittynyt, nekrofiliassa kyse on vainajan muiston häpäisemisestä, sodomia on aivan puhdasta eläinrääkkäystä jne.
Siksi mielestäni sukupuolista poikkeavuutta arvioitaessa pitäisi aina mielestäni tutkia sitä, että onko kyseessä uhrillinen rikos; ei sitä, miten omituiselta se vaikuttaa.
>>Odottavatko mielestäsi diabeetikot toisilta sitä, että he hyväksyvät diabeetikon elämäntavan?
Vastaus on, että eivät. Minä suhtaudun transseksualismiin sosiaalisessa mielessä vähän samaan tapaan kuin diabetekseen: se on ikävä lääketieteellinen tila, mutta hoidettavissa oireettomiksi.
Transseksualismin pahin puoli on siinä, että se hyvin usein näkyy päällepäin. Samalla tavoin kuin mikä tahansa ikävä epämuodostuma.
Diabeetikot voivat omalla elämäntavallaan loukata hyvin pahasti valtaväestöä tahtomattaan - kieltäytymällä sokeripitoisista herkuista silloin kun niitä tarjotaan vaikkapa vieraissa tai kutsuilla. Se voidaan tulkita epäkohteliaisuudeksi ja epäkohteliaisuus puolestaan haluksi haastaa riitaa ja se taas asettumista lauman sääntöjä vastaan jne. Mutta pointti on siinä, että porukat pääsääntöisesti tietävät, mistä diabeteksessä on kyse, ja osaavat suhtautua asiaan sen vaatimalla tavalla. Transseksualismia ei tunneta samalla tavoin eikä sitä mielletä samalla tavoin lääketieteen väliintuloa vaativaksi tilaksi.
Ne transseksuaalit, jotka ovat saaneet oman juttunsa läpi, eivät pääsääntöisesti pidä ääntä omasta tilastaan, kuten ei ystävänikään. Hän itse asiassa ei kerro koko jutusta kenellekään, ellei häneltä kysytä. Voisin kuvitella, että alkuvaihe tuossakin jutussa on vaikeinta.
Eli en ole "hullu homo".
Hengellinen ongelma ainakin minulle on varmaankin ollut suurin. Olen etsinyt oiketusta
prosesilleni sekä Raamatusta että lääketieteestä
ja muutama ns"porsaanreikiäkin"on helpottanut
hengellisen ongelman käsittelyä sisälläni.
Asialle ei voi mitään,, jos se on sisään rakennettu(tai rakentunut/geeneissä?) olemus,,mutta aivan kuten itse joskus lapsuudessani kokeillessani toista sukupuolta (aivan kuten kaikilla käy kehittyessään),,siis leikkiessäni saman sukupuolen vehkeillä en ajatellut itseäni homoksi vaan asia oli uusi ja kokemus tarvittava siihen että huomasin "vehkeitteni sopivan paremmin" toisen,,, siis vastakkaisen sukupuolen kanssa yhteen, tuo vaihe kehityksessä(homous) jää "päälle" joillekkin ja myöhempi homoilu on minulla ajatuksissa mennyt "irstauden" piikkiin,,eli kun ei enää saada luonnollisesta "kiksejä" aletaan hakea rajumpaa ja henkisestikin irstaampaa ajatusta ja siten nautintoa homoilusta.
Minulle on sama ketä "laittaa"(paitsi lapsia! ja elukoita!) ja mihin reikään, mutta tuon halun tai taipumuksen "laventaminen" kaikille ymmärrettäväksi tai peräti hyväksyttäväksi ja siten oman olon helpotusta siinä samalla anoen ei mene läpi.
Transuista en tiedä ajatuksellisesti paljon mitään,,olen kyllä itse ollut aika "sukupuoleton olento" siis eryhdyttävästi kasvoiltani toiseen sukupuoleen positiivisessa mielessä viittaava, mutta henkisesti täysin "haarojenvälini kaltainen" eli en voi käsittää tätä syvällistä puolta sisäisen muuttamisesta ulkoiseen muotoon,,minusta sen ilmentäminen muuten kuin hämmentäen kaikkia on viisaampaa?
Minä en,, eikä se kuulukkaan minulle arvottaa ihmistä,,mutta ei voida myöskään vaatia ymmärtämään itse kokematonta asiaa,,(vaan on näköjään pakko ottaa kantaa pöh).
>>Diabeetikot voivat omalla elämäntavallaan loukata hyvin pahasti valtaväestöä tahtomattaan - kieltäytymällä sokeripitoisista herkuista silloin kun niitä tarjotaan vaikkapa vieraissa tai kutsuilla. Se voidaan tulkita epäkohteliaisuudeksi ja epäkohteliaisuus puolestaan haluksi haastaa riitaa ja se taas asettumista lauman sääntöjä vastaan jne.>Transseksualismia ei tunneta samalla tavoin eikä sitä mielletä samalla tavoin lääketieteen väliintuloa vaativaksi tilaksi.
Kirjoitat: "- Aika kaukaa haettu? Ihmiset tosiaan ymmärtävät meitä "makeita" aika lailla nykyään johtuen sairauden yleisyydestä"
Tottakai se on meidän maailmassamme kaukaa haettu. Mutta entäpä jos sairaus olisi harvinaisempi kuin mitä se on? Entä, jos siihen liittyisi iso joukko ennakkoluuloja?
"- Aivan ja hämmennystä lisää se että moni transu haluaa ja nauttii "leikistään" olla kaksineuvonen toisin kuin diabeetikot joille tauti on todellinen hitaasti tappava helvetti."
Nyt sekoitat transvestiitit (joille koko juttu todellakin on leikki) ja transseksuaalit (joille tauti on hoitamattomana hitaasti tappava helvetti). Olen keskustellut ystäväni kanssa tästä asiasta pitkän tovin.
Ystäväni totesi, että hän ei ikimaailmassa olisi halunnut olla TS, ja hän kävi kaikki vaihtoehdot läpi, että jos asia sittenkin oli jostakin muusta. Ei kukaan täysipäinen ihminen halua ehdoin tahdoin lähteä vaihtamaan sukupuoltaan, ellei todella ole pakko. Ystäväni ei tosiaankaan nauttinut asiasta, se ei hänelle ollut leikki eikä hän halunnut olla kaksineuvoinen. Hän halusi olla sujut oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Ainoa lääketieteen tällä hetkellä tuntema tapa siihen on sukupuolenvaihdos. Eli puukotetaan ruumista niin, että se vastaa sukupuoli-identiteettiä. Se tuntuu niin rankalta jutulta, etten oikein osaa toivoa sellaista kenellekään.
Hänelle juttu ei todellakaan ollut leikki eikä hän nauttinut asiasta. Hän oli yrittänyt itsemurhaa juttunsa takia ennen hoitoon hakeutumistaan.
Ei liene ihme, että monet transseksuaalit eivät suhtaudu kovin positiivisesti transvestiitteihin, joita he pitävät lähinnä irvikuvina itsestään.
Sekoitin ajatuksellisesti tuon leikkimisen/"kiksien saamisen" tarpeen olla "Tyttönen" tai "Poju", siitä että jos tuntee syntyneensä "väärään sukupuoleen",,anteeksi maalaisuuteni.
ps. anteeksi pyyntö myös samalla itse trs;lle sori "maalaisuuteni".
Yleensä valtaväestö sekoittaa transvestiitit
ja transseksuaalit keskenään.
Itse en kiksesä saa pukeutumalla vastakkaisen
sukupuolen vaatteisiin tai meikkaamalla itseni
transun näköiseksi.Aika monelle ts:lle asian on
pikemminkin henkinen, sisäinen juttu ja tietysti
sitä toivoo, että myöskin ulkoisesti voisi näyttää oman sukupuolensa edustajalta.
että transseksuaalille tärkein muutos on sosiaalinen; se, että kykenee elämään vastakkaisen sukupuolen mukaista elämää jokapäiväisessä sosiaalisessa kontekstissa, kykenee karsimaan itsestään vanhan sukupuolensa sosiaalisen kontekstin tunnusmerkit ja kykenee olemaan itsensä kanssa sujut. Transvestiitti puolestaan haluaa keikistellä vastakkaisen sukupuolen vaatteissa ja hänelle seksuaalinen kiihotus on tärkeää. Korjaa, jos olen väärässä.
Ainakin tuo ystäväni, jonka tunnen, pukeutuu aivan tavallisella tavalla eikä häntä voi sen suhteen mitenkään päätellä muuksi kuin tavalliseksi ihmiseksi.
Uskon kylla maanpaalliseen helvettiin...kaikilla meilla on joku "risti taalla kannettavana"...
Millainen äiti suhde sinulla oli nuorena/lapsena? Onhan tää henk.koht kysymys, mutta vastaus voi löytyä sitä kautta.
Oletko ehjästä perheestä jossa osattiin näyttää rakkautta lapsille oikealla tavalla? Oletko elänyt äidin kanssa (oletan sinun olevan miespuolinen) lapsuuden ja isä ei ole näyttänyt tervettä isä mallia sinulle?
Ajatus mallisi voi tulla lapsuudessa eletystä elämästä, jossa terveet ajatusmallit olisi pitänyt tulla vanhempien toimesta. Mutta jos vanhempasi eivät ole osanneet oikealla tavalla antaa terveitä ajatusmalleja niin sieltä on voinut jäädä vääristymiä ajatus maailmaasi.
antoi sinullekin omat ominaispiirteesi. Kaikkia luurankoja kaapissasi et halua edes esitellä. Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi.
Omasta mielestäni meillä oli aivan tavallinen ydinperhe.Olen hyvinkin tarkkaan mielessäni
lapsuuttani kaivanut.Minua ei ole kukaan painostanut tekemään vain esim. miesten töitä tai olemaan miehisempi. Tein lapsena aivan luonnostaa paljon kotitöitä, ne vain luonnistuivat paremmin kun taas tyypillisissä miesten töissä en ollut aivan oma itseni. OLen tullut siihen tulokseen etten ole saanut oppiani vanhemmilta, vaan jostain ihmeellisestä
syystä olen tämän syntymälahjana saanut . Osani voisin vaihtaa vaikkapa Reiskan kanssa, koska hän ei nyt taida ymmärtää asiaa lainkaan.Kuinkahan paljon ihmisiä suomeen jäisi
eloon jos kaikki ns"poikkeavat"lahdattaisiin.
Varmaankin alkoholistit ja muut yhteiskunnan tukipilarit
on valmiiksi laskettu ja suunniteltu etukäteen. Jo paljon ennen kun tulit tänne hyväksyit itse kaiken. Sittemminn unohdus on seurannut sinua, et saa etkä voi muistaa mitään. Mutta lohduttavaa varmastikin on se että et ole itse syyllinen siihen millainen olet. Vaan olet osa suurempaa kokonaisuutta. Meitä kaikkia tarvitaan täällä, ketä mitäkin asiaa varten. Olet kompastuskivi, piikki monen lihassa. Rukoile että suvaitsevaisuus näissä ihmisissä kasvaisi, silloin sinun ikeesi raukeaa.
Aivan, en tätä muuten kestäisikään. Tuntuu kuitenkin lohdullisesta tietää, että jokin tarkoitus tällä vaivallani on , joskus tuntuu jopa hyvältä.Tuntuu vain niin ihmellisestä, miksi minulle annettu tälläinen riesa, koska onhan niitä ihmisä jotka ovat rohkeita, vahvoja, itsevarmoja jne... kohtaamaan vaikka transsexuaalisuuden ja itse olenkohan mitään noista.
muista että hyväksyit kaiken ennen lähtöäsi tänne. Samanlaisia pelkureita ja rohkelikkoja me ihmiset ollaan. Et sinä ole sen kummempi kuin kukaan muukaan. Opettele rakastamaan itseäsi sellaisen kuin olet. Ja tiedä että Jumala rakastaa sinua ihan juuri sellaisena kuin olet, muista niin väliä olekaan. Emme ole täältä, vaan kotimme on kaukana tähtien takana. Siellä ei yötä tunneta ja kipua ja sairautta ei ole. Siellä emme ole opetuksena toinen toisillemme, kuten olemme täällä. Vaan siellä saamme olla oma itsemme jälleen. Siihen saakka kestäkäämme elämämme laineet ja myrskyt.
tuo, mitä sanot, on sanasta sanaan totta. Olemme täällä tarkoituksella, olemme olleet olemassa jo ennen kuin tulimme tälle planeetalle, ja olemme täällä oppimassa iäisyyttä varten. Jumalasta olemme tulleet ja Jumalan kotiin olemme matkalla.
Jumala rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme ja uskon, että trs:n transseksuaalisuudellakin on tarkoituksensa. Ehkä juuri se, että jos hän kykenee saamaan itsensä tasapainoon, hän kykenee olemaan enemmän kuin yksikään mies tai yksikään nainen, ja näkemään pitemmälle kuin yksikään tavis. Hänelle asetettu haaste on kova, mutta uskon, että siitä Taivaan kotonamme seuraava palkinto myös on sen mukainen.
Tuo, mitä sanoit, "Emme ole täältä, vaan kotimme on kaukana tähtien takana. Siellä ei yötä tunneta ja kipua ja sairautta ei ole. Siellä emme ole opetuksena toinen toisillemme, kuten olemme täällä. Vaan siellä saamme olla oma itsemme jälleen." on sekä todella kauniisti sanottu että sanasta sanaan totta. Olemme täällä matoisessa maailmassamme vain käymässä.
kuka olen, te ette uskoisi minua. Ja jos tämä kansakunta minua uskoisi, niin minun henkeni ei olisi täällä minkään arvoinen. Tietoni ei ole tästä maailmasta, vaan sieltä mistä me tänne olemme tulleet ja täältä olemme sinne palaavat.
Muista nämä sanat, valo ei ole enään pitkän matkan päässä. Se on lähempänä kuin uskommekaan.
http://www.nderf.org ja sieltä http://www.nderf.org/Share_NDEhtm.htm - oletan, että tiedät, mistä puhut. Mielenkiintoista sinänsä, se, mitä kerrot, on äärimmäisen hyvin linjassa sen kanssa, mitä löytyy linkeistä http://www.iands.org/nde.html sekä http://www.iands.org/aftereffects.html - erinomainen linkki on lisäksi http://www.near-death.com/experiences/research18.html
Tiedät asoista selkeästi enemmän kuin mitä kuolevaiselle on soveliasta, mutten epäile sanojasi. Sensijaan epäilen tuota, että valon tulo olisi lähempänä kuin uskommekaan. Ongelma on siinä, että iäisyydessä ei ole lineaarista aikaa, kronosta, vaan sekä menneisyys, nykyisyys että tulevaisuus ovat käpertyneet yhteen yhdeksi pistemäiseksi ajaksi, kairokseksi. Siksi se, mikä kairoksessa näyttää olevan lähempänä kuin uskookaan, voi kronoksessa olla vuosikymmenten tai -satojen päässä. Juttua sotkee vielä lisäksi ihmisen vapaa tahto - se voi pilata kaiken. Mikään ei ole ennalta saneltua.
löytyy niin monenlaista. Tarkoitin tässä henkistä valoa, en konkreettista, olevaista.
Ja henkimaailmaan voi ja pääsee muutakin kautta kuin vain ruumiillisen kuoleman kautta. Ruumis pysyy kyllä elossa jonkin aikaa (jos siitä pidetään huolta) vaikka henki-ihminen siitä poistuisikin. Meitä on paljon joilla löytyy kokemuksia ruumiista-poistumisista. Lisäksi meille annetaan sellaista tietoa jota tavallinen kuolevainen ei osaisi ajatella olevan olemassakaan. Kuten juuri tuo aika-käsite. Ei sitä voi eikä pysty selittämään sellaiselle ihmiselle jolla ei ole itsellään tietoa, siitä miten ajankulua ei oikeasti ole, että se on vain ihmisen keksimä laskentatapa täällä maallisessa maailmassa. Ei sitä tajua sellainen jolle sitä tajuntaa ei ole annettu ensin. Ja sekin että ajassa pystyy liikkumaan eteen ja taaksepäin. Miten sen selität? Sekin kun on mahdollista henkiolentona. Ja on monia muitakin asioita joita ei tämä tavallisen ihmisen järki pysty koskaan edes vastaanottamaan täällä. Joten aika yksin olet tietoinesi kun sinulla ei ole yhtäkään samankaltaista jonka kanssa keskustella tiedoistasi ja asioista joille ei ole "järjellistä" selitystä. :) Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
kaikki tollaset
että tuo riesa iskee jollekulle lähisukulaisellesi, mielellään omalle lapsellesi.
Sittenpähän opit ymmärtämään, kuinka kiva asia jokin tuollainen on.
Opin nopeasti,mutta miksi kasvatat omaa karmaasi?
Sarkasmi sarkasmina, mutta transseksualismi on todella ikävä asia kohdalle osuessaan. Toivon, että kykenisimme suhtautumaan asiaan luontevasti emmekä kummeksuen tai syrjien. En oikeasti toivo sen osuvan kenellekään, sen verran vakavasta asiasta on kyse.
Juttuhan on nyt näin, että olet se mikä olet etkä muuta voi. Lopeta siis ruikutus, mieti mitä haluat elämältä, miten voit toteuttaa sen ja ala elää. Jotkut syntyy vittu ilman käsiä eikä silti ruikuta elämän kovuutta.
Eipä ole ollut tarkoitus ruikuttaa ja mitä elämiseen tulee olen aivan varmasti rajani kokeillut sekä hyvässä että pahassa.Toisaalta kun tarpeeksi päätä lyö seinään joskun aivan vain mielenkiinnosta kysyy hieman neuvoja ja muiden kokemuksia asiasta.
me olemme kuitenkin täällä oppiaksemme ja opettaaksemme toinen toisillemme kaikkea maan ja taivaan väliltä. ;) Olemme siis toinen toistemme opetuslapsia koko elämämme ajan.