eikö sillä olekin suuri ero sanoa että :
minä en usko Jumalaan,
ja sillä että:
minä uskon että Jumalaa ei ole.
?
ei se ole epäuskoa, kun ette usko Jumalaan, vaan se on USKOA teissä että Jumalaa ei ole.
ja jos se on uskoa, niin miten se on ihmisessä, onko se tullut jonkin selviytymis tarpeen kautta aikojen saatossa?
vai onko Jumala sen ihmiseen antanut?
luuleeko suurin osa lukijoista että olen kirjoittamassa tätä, koska minuun on humallutettu uskovaispiireissä (joissa en edes paljoa liiku, vaikka sitä kyllä suosittelen) se pakon sanelema tarve tehdä tätä, jotta en joutuisi Helvettiin?
mitä jos kaikki Jeesuksen sanat kuoleman jälkeisestä elämästä onkin totta?
jos sillä hetkellä, kun Jumalan sallimuksesta minun elämäni lanka leikataan poikki huomaankin:
sehän olikin totta.
minä en usko Jumalaan,
ja sillä että:
minä uskon että Jumalaa ei ole.
?
ei se ole epäuskoa, kun ette usko Jumalaan, vaan se on USKOA teissä että Jumalaa ei ole.
ja jos se on uskoa, niin miten se on ihmisessä, onko se tullut jonkin selviytymis tarpeen kautta aikojen saatossa?
vai onko Jumala sen ihmiseen antanut?
luuleeko suurin osa lukijoista että olen kirjoittamassa tätä, koska minuun on humallutettu uskovaispiireissä (joissa en edes paljoa liiku, vaikka sitä kyllä suosittelen) se pakon sanelema tarve tehdä tätä, jotta en joutuisi Helvettiin?
mitä jos kaikki Jeesuksen sanat kuoleman jälkeisestä elämästä onkin totta?
jos sillä hetkellä, kun Jumalan sallimuksesta minun elämäni lanka leikataan poikki huomaankin:
sehän olikin totta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta katsos kulta-pieni, minä satun kyllä tietämään etten usko jumalaan.
En usko että jumalaa ei ole, en oikeastaan usko mihinkään tuollaisella "uskonnollisella" tavalla.
Mitä sinun pitikään sanoa.
voisit omalta kohdaltasi yrittää selvittää ajatusmaailmaasi kysymällä itseltäsi mitä tai miten uskot kaikkiin maailman muihin Jumaliin.
Jos tuntuu hankalalta niin tee ensin mielikuvaharjoite saunatontun kanssa.
Pikkuhiljaa kun nuo sinulle valkenevat, kirjoita viestisi uudestaan, ehkä sitten se asiasikin tulee esille.
Noilla kahdella lauseella ei ole oikeastaan minkäänlaista eroa. Meiltä ateisteilta puuttuu tarve uskoa Jumalaan kun taas sinulla on tarve uskoa. Kuvittele tilanne jossa et uskoisikaan Jumalaan. Miltä se sinusta tuntuisi? Mitä Jumalaan uskominen sinulle antaa? Minkä tarpeen usko sinussa tyydyttää? Voisitko elää ilman uskoa?
"ei se ole epäuskoa, kun ette usko Jumalaan, vaan se on USKOA teissä että Jumalaa ei ole."
Tavallaan. Mutta jos en olisi koskaan kuullutkaan Jumalasta, enkö silloin olisi myös ateisti vaikka en tietäisi mihin en uskoisi. Uskon tietäväni että Jumalaa ei ole, ja sinä uskot tietäväsi että Jumala on. Missä vaiheessa usko muuttuu tiedoksi? Agnostikkoja me olemme lopulta kaikki.
"ja jos se on uskoa, niin miten se on ihmisessä, onko se tullut jonkin selviytymis tarpeen kautta aikojen saatossa?
vai onko Jumala sen ihmiseen antanut?"
Vaikea sanoa. Uskontoja on lukemattomia maailmassa. Ei varmaankaan ole olemassa kansaa joka ei olisi koskaan uskonut mihinkään. Luultavasti olisivat kuolleet juurettomina. Ehkä usko on väline yhdistämään kansoja. Kansaa on ollut helpompi pitää koossa, kun on ollut joku yhteinen sävelmä jonka mukaan on voitu tanssia. Oli kyse sitten rastafareista, muslimeista, kommuneista, kristityistä tai eskimoista, jokaisella on jokin tunnistettava piirre ulkonäöllisesti tai tavassa miten he toimivat eri ihmisryhmissä. Nuo tavat säilyvät isältä pojalle ja pitävät koossa yhteisöä. Onko siis olemassa uskontoa johon uskoo ainoastaan yksi ihminen?
"mitä jos kaikki Jeesuksen sanat kuoleman jälkeisestä elämästä onkin totta?"
Pitäisikö pelon olla motiivina uskomiselle?
ainoa asiallinen vastaus. Jokaisella on oikeus uskoa, tai olla uskomatta. Turha kummankaan osapuolen on luulla itsestään liikoja, kun ei kuitenkaan näkemyksiään voi perustella aukottomasti.
Onko todellakin viisasta laittaa koko panos sanoille "mitä jos sittenkin"?
"mitä jos kaikki Jeesuksen sanat kuoleman jälkeisestä elämästä onkin totta?" Vastakysymys. Mitä jos ei? Niin voidaan miettiä kokoajan jos ja jos. Jos haluamme miettiä asiaa. Pitää muistaa kuitenkin se, että uskomukset ovat uskomuksia.
mutta kumpi on suurempi menetys?
ikuinen elämä
vai
koulemaan sidottu elämä maanpäällä?
korjaan KUOlemaan sido.... lukihäiriökö?
mitä teet?et voi tehdä mitään, vaikka kuinka uskottelisit että kuoleman jälkeen tapahtuu jotain ei toiveesi toteudu.
>> mutta kumpi on suurempi menetys?
ikuinen elämä vai kuolemaan sidottu elämä maanpäällä? >>
Mahtaako ikuinen elämä langeta kuin Manulle illallinen, varmuuden vuoksi uskomalla ?
Silloinhan olisi varminta uskoa kaikkiin mahdollisiin jumaliin, muuten saattaa jäädä Nirvanasta tms. osattomaksi.
perustele.
sillä miten voit sen tietää? onko mahdollisesti joku tuttusi käynyt rajan takana ja herännyt kertomaan siitä,
vai missä on se vedenpitävä ihmeellinen hieroklyfi tai muu, josta kyseisen voi päätellä?
onko se vain yleinen mielipide, suosituin mielipide maailmassa nykyään, suuri osa niin ajattelee joten sen täytyy olla totta(tiedän että tämän voi kääntää päälaelleen) eli suuri osa ajattelee myös että kuoleman jälkeen on elämää (ja kuolemaa)
molempia on suuri joukko ja tuntuvat olevan oikeassa mielestään molemmat, mutta jos toinen asiansa pystyisi täysin varmaksi Kaikille kertomaan, niin ongelmaa ei olisi.
miten voimme siis asian ratkaista? kyse on Uskosta joka teillä siis jo on.
pitäisikö minun hiljentyä ajaksi, ja vaikka kahdeksi ajaksi ja vielä puoleksi ajaksi, ja selvittää asia: kuunnella sydäntäni, mitä se oikeasti sanoo?
Sillä miten voin tietää mitä Sydän sanoo, jos se ei ole sidottu järkeen, jonka varassa elän ???
mutta eikö se herätä mielenkiintoa, että kristinusko on ainoa uskonto, jossa ikuisen elämän Jeesuksessa voittaa yksin uskosta ja armosta.
eikä omin teoin, sillä jos teoin voisi pelastua, niin taivaassa voisi ylpeillä itse pelastaneensa itsensä ja Jeesuksen teolla ei olisikaan mitään virkaa.
EI, vaan kun ihminen ymmärtää syntisyytensä, ja huomaa ettei voi mitään asiaa itse mitenkään Jumalalle sovittaa, hänen on pakko nöyrtyä ja turvautua Jeesuksen syntien sovitukseen
näin Jumala katsoo ihmistä suopein silmin sillä syntinen otti Hänen Rakkaan Poikansa vastaan ja nöyrtyen anoi Jeesuksen Veren kautta syntejään anteeksi, turvautuen Armoon.
Usko ja Rakkaus Jumalaan tosin ilmenee teoissa, mutta Pyhästä Hengestä Uudesti Syntynyt ihminen ei tee sitä enää pelastumisensa varmistamiseksi, vaan hän tekee sen Rakkaudesta, koska haluaa miellyttää Jumalaa, ja kertoa koko maailmalle tuosta ihmeellisestä salaisuudesta.
kyllä perusteluvelvoite on noiden ufojuttujen esittäjällä tai sitten saunatontulla
Mukavaahan itsepetos on mutta missä on järkesi?
peelo
Kysyin mitäs sitten tehdään jos ei usko ?
Käsitin edellisen viestisi niin että pitäisi olla uskovinaan vaikka ei aidosti uskokkaan, varmuuden vuoksi ?? Kysyin myös, pitäisikö siinä tapauksessa uskoa kaikkiin mahdollisiin jumaliin, kun ei tiedä mikä heistä on se oikea, jos mikään ?
>> mutta eikö se herätä mielenkiintoa, että kristinusko on ainoa uskonto, jossa ikuisen elämän Jeesuksessa voittaa yksin uskosta ja armosta. >>
Jotenkin tuntuu, että olisi parempi jos mahdollinen taivasosuus olisi nimenomaan teoista kiinni. Riittäisippähän vanhuksille naapuriapua lumenluontiin ja Punaisen Ristin lippaat kilahtelisivat aivan eri tahtiin. Ei siitä nyt ainakaan mitään vahinkoa olisi, vaikka tarkoitus jäisikkin saavuttamatta.
Ei meikäläisten vähät 'hyvät työt' kuitenkaan mitään täysin pyyteetöntä ihmisrakkautta ole, aina on mukana myös oman hyvän mielen tavoittelua. Vaan haitanneenkos tuo mitään ?
kyllä oikea Jumala pystyy ilmoittamaan itsensä sinulle, ja sen mikä on Saatanasta, kunhan vain etsit, sillä jokainen etsivä löytää.
eikö juuri se, että ihminen suostuu nöyrtymään siihen mikä on maailmalle hulluutta osoita aitoa vilpittömyyttä Jumalaa kohtaan jota Jumala haluaa.
vastailen lisää viikonlopun jälkeen, kun ei ole mahdollisuutta päästä tänne silloin.
[kyllä perusteluvelvoite on noiden ufojuttujen esittäjällä tai sitten saunatontulla]
totta, mutta jos joku muu väittää olevansa varma ettei kuoleman jälkeistä elämää ole, "taakka" siirtyy hänelle...
todistustaakan siirtymiseen vaaditaan että se joka alunperin väitti että kuolemanjälkeistä elämää on, on myös pystynyt todistamaan väitteensä.Silloin oppi (jonka mukaan väite kuolemanjälkeisestä elämästä on totta) muuttuu todeksi eikä enää ole oppi, ja sen vasta-oppi muuttuu opiksi.
Pelaat liikaa merkityksillä, et itse asioilla.
Ei.Mietipä miksi näin!
>> kyllä oikea Jumala pystyy ilmoittamaan itsensä sinulle, ja sen mikä on Saatanasta, kunhan vain etsit, sillä jokainen etsivä löytää. >>
Jotkut etsivät ovat löytäneet Allahin, toiset hinduismin, kolmannet buddhismin jne. jne.
Minulla ei ole aavistustakaan mistä suunnasta etsiä, ja 'kaikenvaralta uskominen' kuulosta jonkinsorttiselta epärehellisyydeltä.
Luulen että jos Kaikkivaltis on olemassa, Hän pystyy ilmottamaan itsensä siitä riippumatta etsiikö joku Häntä vai ei.
en olisi ehkä tuota viimeistä lausettasi osannut paremmin kirjoittaa.
edell. kaiken varalta uskominen ei ole vilpitöntä,
"anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän"
Jumalahan toimii jokaisen ihmisen kohdalla henkilökohtaisesti. Rukoileminen on tuolle uskon elämälle sama asia kuin hengittäminen elämiselle.
kuitenkin joku on ehkä kokeillut tuota rukoilemista siinä onnistumatta, koska (ymmärtääkseni) ainoa rukous, jonka syntinen ihminen voi rukoilla niin että Jumala kuulee häntä, on parannuksen teon rukous.
Mutta kun Jeesuksen veri on puhdistanut hänet, hän voi tulla rohkeasti Jumalan eteen rukouksineen.
ja miksi ihmiset etsiessään ovat löytäneet muita (allah, jotkin kotijumalat ym. ym.) jumalia?
koska on olemassa Taivaan lisäksi Helvetti, jossa on pimeyden henkivaltoja. Saatana joukkoineen pyrkii vaikuttamaan itsestään jumalaa, ja on siinä onnistunutkin, (mm. islam.)
jotkin uskonnot ovat rituaaleissaan täysin mieltä vailla (arvaan mitä tähän voitte vastata kristinuskosta, mutta laittakaa vain, mutta jos saan pyytää niin asiallista) kun esim. joissain uskonnoissa ollaan kai jumalalle mieliksi vai mikä lienee syy kun, lyödään heinäseiväs korvasta läpi ja tanssitaan.
Kuinka maan ja taivaan Luojalle tulisi tuollainen mieleenkään? Jumalahan on ilmoittanut itsensä Pojassaan Jeesuksessa, ja Raamatusta voi ymmärtää Jeesuksen persoonaa ainakin neljän todistajan voimin Paavali, Pietari, ...
todistappa minulle että kuoleman jälkeen ei ole elämää, voin jo vastata puolestasi, et voi,
minäpä todistan sitten..., mutta en voikaan todistaa sitä. ainakaan niin että se aukottomasti tyhjentäisi koko vastaus arsenaalin,
minun täytyy perustaa todistus henkilökohtaisiin kokemuksiini, ja uskokaa kun kerron että ymmärrän näkökulman: että uskovainen vain näkee kaiken niin että sovittaa sen omaan Jumala todellisuuteensa, ymmärrän tuon näkökulman, mutta ei se voi mitenkään selittää kaikkea kokemaani.
jos kerron kaikkein konkreettisimman kokemukseni:
Minulla oli Turun seudulla eräs pikkuserkku, joka sairasti vakavaa veritautia, jossa hänen verensä piti joka kuukausi vaihdattaa uuteen. En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään tekemisissä, koska asun melko kaukana Turusta. Erään vaihdon yhteydessä tapahtui jotain ongelmallista, niin että hän joutui pidemmäksi aikaa jäämään sairaalaan.
En ollut edes tietoinen että hän sairaalassa oli tai, että hänellä mitään hätää olisi. Eräänä yönä näin pikkuserkustani unta, näin kuinka hänet oli puettu valkeaan pellavavaatteeseen, ja tunsin todella voimakkaasti hengessäni, että hän oli enkeli (pelastuneet ovat kuin enkelit taivaassa). Sain katsella tuota kaunista näkyä hetken, kunnes heräsin. Ihmettelin, että minkä takia näin unta pikkuserkustani, jota en ollut edes ajatellut ehkä puoleen vuoteen, ja jatkoin uniani.
Parin päivän päästä sain äidiltäni puhelun, hän kertoi että pikkuserkkuni oli menehtynyt. Siinä samassa mieleeni palasi näky toissayöltä.
Hänen hautajaisissaan, kun häntä muisteltiin, sain todeta hänen todella olleen uskossa.
Moi !
Höpö höpö juttujesi kanssa.
Kun elämä kerran katoaa ruumiistasi et ole enään mistään tietoinen.
Et milloinkaan sen jälkeen. Kuten et ole tietoinen "ajasta ennen syntymääsi".
--
>> on olemassa Taivaan lisäksi Helvetti, jossa on pimeyden henkivaltoja. Saatana joukkoineen pyrkii vaikuttamaan itsestään jumalaa, ja on siinä onnistunutkin, (mm. islam.) >>
Tuo ajattelutapa pelottaa minua.
Se on pikkujuttu jos ateisti täällä ateismi-palstalla melko usei saakin kuulla olevansa matkalla Helvettiin. Mutta kun maailman ainoan supervallan johdossa on mies johon USA'n ääriuskovaisilla on aivan liikaa vaikutusvaltaa.
Siinä on neuvotteluratkaisut ja yhteistyöhalukkuus sivuseikkoja kun Saatanan joukkoja vastaan jollain tekosyyllä ristiretkelle lähdetään. Varsinkin kun hyvin tiedetään että minkäpä ne vääräuskoiset pommikoneille ja risteilyohjuksille mahtavat, alkeelliset ja sivistymättömät Jumalan mieliharmit.