Olen NDE:eistä vetänyt sen johtopäätöksen, että elämämme pohjimmiltaan on kärsimystä. Jeesus itse sanoi Matteuksen evankeliumissa, että sokea mies oli sokea, jotta hänet 40-vuotta syntymästään voitaisiin parantaa. Kyse siis oli joko hänen itsensä tai "rakastavan" Jumalan hänelle valitsemasta "kasvattavasta" kokemuksesta.
Kärsimys on meitä varten erikseen suunniteltu. Se todella kasvattaa mietä henkisesti. Tosin sen hinta on usein kova. Se ajaa meidät usein epätoivoon ja joskus myös kuolemaan. Koska ilmeisesti tämä Jumala tai joku muut/muut ovat sopineet tälle pikku leikkikentälleen omat sääntönsä, tämä kärsimys on ikään kuin tuomio suoritettava joko täällä tai toisaalla. Olen ajatellut myös omaa tilannettani, josta aiemmin kerroin. Asiat eivät minun suhteeni tule ainakaan muuttumassa helpommiksi. Ilmeisesti meille kaikille on varattu tietty määrä kärsimystä, joka täällä on suoritettava. Tai voimme valita sen suoritettavaksi joko täällä tai muualla, jos meillä ei ole mitään varsinaista syytä elää. Tämä niin sanottu oppi "helvetistä" siis on väärinymmärretty;me synnyimme voidaksemme kokea helvetin! Tavalla tai toisella on tarkoitus, että me koemme helvetin! "Taivas" taas on sitä, että joko lopetamme päämme hakkaamisen seinään, tai sitten joku muu lopettaa hakkaamisen puolestamme. Niin tai näin, kristillinen teologia ei NDE:eitten mukaan vaikuta totuudenmukaiselta. Kärsimys ei ole varattu kristityille, vaan se on varattu kaikille! Rakkaus ei myöskään lopeta kärsimystä;kärsimys vain saa meidät kokemaan empatiaa(samaistumaan muihin ja heidän kärsimykseensä)
Tavallaan elämää siis voi pitää linnatuomiona, joka kärsitään tavalla tai toisella. Täällä tai jossain muualla. Osat on valittu mielivaltaisesti, eikä valitusoikeutta ole. Itseasiassa olen alkanut epäillä koko juttua "rakastavasta" Jumalasta. Mitä tämä "rakkaus" Sekin on suhteellista. On ensinnäkin HYVIN paljon, mitä emme tiedä! Kuka tämä Jumala on? Mitä on evoluutio? Jos voimme todistaa, että elämä maapallolla on kehittynyt bakteereista, niin mitä se kertoo meille Jumalasta? Joko hän on erittäin salliva ja suvaitseva, koska sallii evoluution, häneltä puutuu mielikuvitusta tehdä mitään itse, tai sitten hän on henkiolento sanan varsinaisessa merkityksessä. Olento, jolla ei ehkä ole kaikkea valtaa täällä. Tiedän, että ajatus kuulostaa hullulta. Mutta mikä on käsityksemme Jumalasta ylipäätänsäkkään? Olennosta joka on luonut koko maailmankaikkeuden itselleen seuraksi ja "rakkauden" kohteeksi? Jos näin on, niin mitä helvettiä tämä evoluutio sitten kuvassa tekee, josta tihkuu yhä enemmän todisteita vuosi vuodelta tutkimusten edetessä. Mistä tässä oikein kyse? Ja toisaalta, kuka sanoo että meillä on "vapaata tahtoa" Meillä on itseasiassa vapaus valita niistä vaihtoehdoista, joita Jumala-sattuma meille valitsee. Vähän niinkuin kävelisit tiellä, jolla voisit valita kääntyväsi joko oikealle tai vasemmalle. Siinäpä totta totisesti "vapautta" Kuvittele vaikkapa savenvalajaa, joka valaa itselleen savesta jonkun lelun, heittää sen sen jälkeen ulos kylmyyteen, jossa se tietenkin tulee täyteen likaa ja pahoin vauroituu. Sitten jossain vaiheessa kutsuu lellikkinsä taas sisään. Tätä siis sanotaan "rakkaudeksi" Tosin jos me saisimme valita, ei täällä varmaan asuisikaan juuri yhtään ihmistä, mutta ajattelenpa vain, että tuo "rakkaus" on joko sangen sadistista, tai sitten herran kaikkivaltius ei aivan ulotu kaikkialle materialistisen elämän osa-alueille. Minusta vaihtoehdoksi jäävät vain nämä kaksi. Raamattu ei jokatapauksessa ilmeisesti kerro läheskään koko totuutta.
Kärsimys on meitä varten erikseen suunniteltu. Se todella kasvattaa mietä henkisesti. Tosin sen hinta on usein kova. Se ajaa meidät usein epätoivoon ja joskus myös kuolemaan. Koska ilmeisesti tämä Jumala tai joku muut/muut ovat sopineet tälle pikku leikkikentälleen omat sääntönsä, tämä kärsimys on ikään kuin tuomio suoritettava joko täällä tai toisaalla. Olen ajatellut myös omaa tilannettani, josta aiemmin kerroin. Asiat eivät minun suhteeni tule ainakaan muuttumassa helpommiksi. Ilmeisesti meille kaikille on varattu tietty määrä kärsimystä, joka täällä on suoritettava. Tai voimme valita sen suoritettavaksi joko täällä tai muualla, jos meillä ei ole mitään varsinaista syytä elää. Tämä niin sanottu oppi "helvetistä" siis on väärinymmärretty;me synnyimme voidaksemme kokea helvetin! Tavalla tai toisella on tarkoitus, että me koemme helvetin! "Taivas" taas on sitä, että joko lopetamme päämme hakkaamisen seinään, tai sitten joku muu lopettaa hakkaamisen puolestamme. Niin tai näin, kristillinen teologia ei NDE:eitten mukaan vaikuta totuudenmukaiselta. Kärsimys ei ole varattu kristityille, vaan se on varattu kaikille! Rakkaus ei myöskään lopeta kärsimystä;kärsimys vain saa meidät kokemaan empatiaa(samaistumaan muihin ja heidän kärsimykseensä)
Tavallaan elämää siis voi pitää linnatuomiona, joka kärsitään tavalla tai toisella. Täällä tai jossain muualla. Osat on valittu mielivaltaisesti, eikä valitusoikeutta ole. Itseasiassa olen alkanut epäillä koko juttua "rakastavasta" Jumalasta. Mitä tämä "rakkaus" Sekin on suhteellista. On ensinnäkin HYVIN paljon, mitä emme tiedä! Kuka tämä Jumala on? Mitä on evoluutio? Jos voimme todistaa, että elämä maapallolla on kehittynyt bakteereista, niin mitä se kertoo meille Jumalasta? Joko hän on erittäin salliva ja suvaitseva, koska sallii evoluution, häneltä puutuu mielikuvitusta tehdä mitään itse, tai sitten hän on henkiolento sanan varsinaisessa merkityksessä. Olento, jolla ei ehkä ole kaikkea valtaa täällä. Tiedän, että ajatus kuulostaa hullulta. Mutta mikä on käsityksemme Jumalasta ylipäätänsäkkään? Olennosta joka on luonut koko maailmankaikkeuden itselleen seuraksi ja "rakkauden" kohteeksi? Jos näin on, niin mitä helvettiä tämä evoluutio sitten kuvassa tekee, josta tihkuu yhä enemmän todisteita vuosi vuodelta tutkimusten edetessä. Mistä tässä oikein kyse? Ja toisaalta, kuka sanoo että meillä on "vapaata tahtoa" Meillä on itseasiassa vapaus valita niistä vaihtoehdoista, joita Jumala-sattuma meille valitsee. Vähän niinkuin kävelisit tiellä, jolla voisit valita kääntyväsi joko oikealle tai vasemmalle. Siinäpä totta totisesti "vapautta" Kuvittele vaikkapa savenvalajaa, joka valaa itselleen savesta jonkun lelun, heittää sen sen jälkeen ulos kylmyyteen, jossa se tietenkin tulee täyteen likaa ja pahoin vauroituu. Sitten jossain vaiheessa kutsuu lellikkinsä taas sisään. Tätä siis sanotaan "rakkaudeksi" Tosin jos me saisimme valita, ei täällä varmaan asuisikaan juuri yhtään ihmistä, mutta ajattelenpa vain, että tuo "rakkaus" on joko sangen sadistista, tai sitten herran kaikkivaltius ei aivan ulotu kaikkialle materialistisen elämän osa-alueille. Minusta vaihtoehdoksi jäävät vain nämä kaksi. Raamattu ei jokatapauksessa ilmeisesti kerro läheskään koko totuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pysähdyin lukemaan kirjoitustasi.
En tiedä, mitä siihen sanoisin, mutta se on on hyvä ja paha siinä mielessä, että se voi viedä yöunet, kun mietin sitä.
Kirjoitat hyvin. Tuo "elämämme pohjimmiltaan on kärsimystä" on se ensimmäinen perusaskel, joka Siddharta Gautama Buddhalla johti valaistumiseen. Elämämme todellakin on kärsimystä. Teimme mitä tahansa, vanha suomalainen sananlasku "itku pitkästä ilosta" summaa lopulta kaiken.
Sinulla on riesanasi homous, trs:llä transseksualismi. Minulla jokin muu. Meillä kaikilla on omat riesamme - joillakin vähäisemmät, joillakin isommat, ja voi olla, että me jokainen olemme saaneet meitä varten erikseen suunnitellut kärsimykset. Haluaisin ajatella, että trs olisi hyvin vanha sielu, joka on nyt päässyt viimeiseen inkarnaatioonsa, ja pääsisi pois samsarasta, jos hän osaisi pelata korttinsa oikein. Samoin haluaisin ajatella, että sinä olisit ollut edellisessä inkarnaatiossasi nainen ja nyt sitten mies. Se tuntuisi loogiselta.
Suomalainen fraasi "elämänkoulu" on aika hyvä. Jospa kärsimyksemme ovat oppitunteja, joita meidän on käytävä läpi kirkastuaksemme. Ehkä osaltaan on myös myös karmaa aiemmista elämistämme. Ei ehkä rangaistuksena, vaan opiksiottona. Päätelmäsi "Ilmeisesti meille kaikille on varattu tietty määrä kärsimystä, joka täällä on suoritettava" on aika hyvä, ja olen valmis allekirjoittamaan tuon.
Kirjoitat: "Tämä niin sanottu oppi "helvetistä" siis on väärinymmärretty; me synnyimme voidaksemme kokea helvetin! Tavalla tai toisella on tarkoitus, että me koemme helvetin!"
Mihin me enää tulta ja tulikiveä tarvitsemme, kun meillä on toisemme?
""Taivas" taas on sitä, että joko lopetamme päämme hakkaamisen seinään, tai sitten joku muu lopettaa hakkaamisen puolestamme."
Me lopetamme itse = buddhalaisuus
Joku lopettaa puolestamme = kristinusko
"Rakkaus ei myöskään lopeta kärsimystä;kärsimys vain saa meidät kokemaan empatiaa(samaistumaan muihin ja heidän kärsimykseensä)"
Niinpä. Se merkitsee tällöin sitä, että kärsimyksen lopettaminen lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Yrittäkäämme olla aiheuttamatta kärsimystä.
"Tavallaan elämää siis voi pitää linnatuomiona, joka kärsitään tavalla tai toisella."
Ajattele se elämänkouluna. Tai ainakin sisäoppilaitoksena.
"Itseasiassa olen alkanut epäillä koko juttua "rakastavasta" Jumalasta"
http://www.near-death.com/experiences/research21.html
"Ja toisaalta, kuka sanoo että meillä on "vapaata tahtoa" Meillä on itseasiassa vapaus valita niistä vaihtoehdoista, joita Jumala-sattuma meille valitsee. Vähän niinkuin kävelisit tiellä, jolla voisit valita kääntyväsi joko oikealle tai vasemmalle."
Sekin on enemmän vapautta kuin olla kääntymättä.
"Tosin jos me saisimme valita, ei täällä varmaan asuisikaan juuri yhtään ihmistä, mutta ajattelenpa vain, että tuo "rakkaus" on joko sangen sadistista, tai sitten herran kaikkivaltius ei aivan ulotu kaikkialle materialistisen elämän osa-alueille. Minusta vaihtoehdoksi jäävät vain nämä kaksi."
Mielestäni tuo jälkimmäinen. Tai sitten niin, että Jumala kertakaikkiaan on antanut meille niin vapaan tahdon, että voimme tehdä ihan mitä haluamme ja yrittää pärjätä omillamme.
"Raamattu ei jokatapauksessa ilmeisesti kerro läheskään koko totuutta."
Ei. Se loppu on meidän itse jokaisen itse etsittävä. Itse uskon, että alan olla jo jyvällä omalta osaltani. Ainakin omat johtopäätökseni ovat olleet vähän turhankin loogisia ja paikkaansapitäviä. Uskon, että sinäkin alat olla.
Sie oot sekasi ku seinäkello. Et nää enää totuutta noiden asioiden suhteen. Alussa siun kirjoitukset kuulosti ihan järkeviltä mutta nyt niissä ei ole enää mitään järkeä.
Homous on synti josta voi parantua uskolla.
Ihmiset ovat ennen maailmaan tuloa tehneet tiettyjä valintoja ja homoksi syntyminen on yksi niistä.