Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

KR 1933/38 käännös Galatalaisille.
1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut,
ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta,
vaan Jeesuksen Kristuksen kautta
ja Isän Jumalan,
joka on hänet kuolleista herättänyt,
1:2 ja kaikki veljet,
jotka ovat minun kanssani,
Galatian seurakunnille.

1:3 Armo teille
ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,

1:4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden,
pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme
ja Isämme tahdon mukaan!

1:5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti!
Amen.

1:6 Minua kummastuttaa,
että te niin äkkiä käännytte hänestä,
joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa,
pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen;
on vain eräitä,
jotka hämmentävät teitä
ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.

1:8 Mutta vaikka me,
tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia,
joka on vastoin sitä,
minkä me olemme teille julistaneet,
hän olkoon kirottu.

1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet,
niin sanon nytkin taas:
jos joku julistaa teille evankeliumia,
joka on vastoin sitä,
minkä te olette saaneet,
hän olkoon kirottu.

1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan?
Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi?
Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi,
en olisi Kristuksen palvelija.

1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi,
veljet,
että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;

1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut,
eikä sitä ole minulle opetettu,
vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.

https://www.youtube.com/watch?v=QwXfb0a-hB8

Kiitos kun muistutit!

Se, että on suuri voitto olla Jumalinen ja tyytyä onneensa, on monelle hyvin vaikea tavoite saavutettavaksi.

Aina tuntuu puuttuvan jotakin. Ja puute saa aikaan tyytmättömyttä ihmisen mielissä. Vanha kehotus; -Kun teillä on ruoka ja vaatteet, tyytykää siihen-, ei enää nykyään ainakaan Suomessa riitä. Tosin ei se ole ihan riittänyt ennenkään. Varsinkin jos ulkona pakkanen paukkuu, myrskyinen tuuli vihmoo ja kaatosade pesee viimeisetkin haaveet pois.

Tai kodissa ei ole ole rauha ja yksimielisyys, vaan valtataistelu, juopumus, pahoinpitelyt jne. ja yhteiskunnassa elitismi, ylimielisyys, vinoutuneet arvoverkot ja eriarvoisuus luovat jännitteitä ihmisten ja ihmisryhmien välile. "Covid duha vaivaa" ja "vaalivilppi hyväksytään"...

Tai joku laulaa itku silmässä ilman kotia vesisateessa tai porttikongissa yöpyessään vanhaa tuttua koululaulua: "...Ei ole mulla turvaa, ei yhtään ystävää..."

Mistä se tyytyväisyys tulikaan? Tyytyväisyys lienee hyvin yksilöllinen asia ja ilmiö. Usko Jumalaan on turva, joka kestää elämässä ja kuolemassa. Se sopii niin rikkaalle kuin köyhällekin. Uskon antama rauha on kestävä. Se luo tyytyväistä mieltä vaikeinakin murheiden ja taakkojenkin ahdistamina päivinä ja aikoina.

Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on malli meille jokaiselle ajatella myös lähimmäistämme ja hänen jaksamistaan. Olen usein miettinut sitä uskonnollista ja eettistä perintöä, jonka Lutherin vähäkatekismuksen käskyjen selityksissä tulee ilmi suhteesta lähimmäiseen. Se on hyvin arvokas ja kaunis kuvaus oikeasta oikeuden tajusta, jonka perusta kestää tälläkin ajalla.

Rukoilen tänä päivänä suomalaisille sitä mieltä, että kaveria ei jätetä kylmään ja nälkään, vaan autetaan saamaan itselle kohtuulinen elämä. Ketään ei jätetä myöskään porttikongeihin ja metsää kyhättyihin laavuihin ja ohutkankaisiin telttoihin oman onnensa nojaan, vaan autetaan säälliseen elämään.

Ajattele jos minä tai sinä joutuisimme tuohon elämäntilanteeseen. Silloin lähimmäistä, jolla on laupiaan samarialaisen tavoin myös hyvä sydän, -tarvitsisimme. Jeesuksen sanoma totuudessa rakastamisesta nousee tänä aikana erityisen tärkeänä esille. Me ihmiset erehdymme ja lankeilemme erilaisiin synteihin. Riippumatta siitä, tahdommeko tai emme. Jos ja kun Jumalan armo saa lämmittää ja puhdistaa särkyneen ja langenneen ihmisen tapahtuu ihme. Ihminen siirretään kuolemasta elämään, syntien taakkojen kantajasta Jumalan armovaltakuntaan. Muistan vanhojen uskovaisten ihmisten tyyneyden ja rauhan, joka heistä loisti kuin siinä Raamatun kohdassa, jossa Kristuksen kasvojen kirkkaus loisti tunnon valkeuden meidän sydämissäämme. Kun sitten aika noista rakkaista uskovaisista jätti ja oli aika sulkea silmänsä tälle maailmalle, he nukkuivat odottamaan ylösnousemuksen ihanaa aamua. Jossa usko on muuttunut näkemiseksi. Evankeliumi oli heilläkin se voima, joka kantoi vaikeidenkin aikojen yli.

Tämän päivän virreksi sopii hyvin esimerkiksi virsi: "Rauhan saivat pyhät herran, jotka kerran, taistelivat päällä maan..." Veisaa tai laula se virsi tänään ja mieti sen sanoja omalle ja lähimmästesi kohdalle.

KR 1933/-38 1 Timoteus kirje 6:7-12
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet,
emme myös voi täältä mitään viedä;
mutta kun meillä on elatus
ja vaatteet,
niin tyytykäämme niihin.
Mutta ne,
jotka rikastua tahtovat,
lankeavat kiusaukseen
ja paulaan
ja moniin mielettömiin
ja vahingollisiin himoihin,
jotka upottavat ihmiset turmioon
ja kadotukseen.
Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri;
sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta
ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
Mutta sinä,
Jumalan ihminen,
pakene semmoista,
ja tavoita vanhurskautta,
jumalisuutta,
uskoa,
rakkautta,
kärsivällisyyttä,
hiljaisuutta.
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus,
tartu kiinni iankaikkiseen elämään,
johon olet kutsuttu
ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.

asiasta enemmän https://www.youtube.com/watch?v=vPgSgwXIpQc