Satuinpa olemaan paikalla, kun Terho Pursiainen piti filosofisen esitelmänsä. Hän korosti, että ei puutu Jumalaan esityksessään, vaikka luterilainen pappi onkin. Esitys kesi n. puolitoista tuntia ja oli monipuolinen ja kiinnostava käsitellen pääosin moraalin ja etiikan ydinkysymyksiä.
No, enköhän yrittänyt väittääkin sitten vastaan. Ja kyllä Pursiainen aika nokkelasti laittoi jauhot suuhuni. Uskon kestäväni tämän takaiskun ilman elinikäistä traumaa (-;
Tästä tuli vain mieleeni, että jos Pursiainen olisi ollut papin eikä filosofin roolissa, hän olisi ehkä ottanut huomioon sen, että väittelyn häviäjä ei ehkä lähentyisi Jeesusta. Ainakaan en ole havainnut, että väittely ja siinä häviäminen aiheuttaisi kristillisyyden vastustajissa myönteisempää suhdetta Jeesukseen.
Miten siis voi väitellä kristillisesti?
No, enköhän yrittänyt väittääkin sitten vastaan. Ja kyllä Pursiainen aika nokkelasti laittoi jauhot suuhuni. Uskon kestäväni tämän takaiskun ilman elinikäistä traumaa (-;
Tästä tuli vain mieleeni, että jos Pursiainen olisi ollut papin eikä filosofin roolissa, hän olisi ehkä ottanut huomioon sen, että väittelyn häviäjä ei ehkä lähentyisi Jeesusta. Ainakaan en ole havainnut, että väittely ja siinä häviäminen aiheuttaisi kristillisyyden vastustajissa myönteisempää suhdetta Jeesukseen.
Miten siis voi väitellä kristillisesti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Extempore aluksi:
ainakin se, että kristityillä väittelyssä tulee olla sellainen ASENNE,
joka on toista kunnioittava ja arvostava siitä huolimatta, että itse olisi eri mieltä.
Sitten sen ASENTEEN tulisi lisäksi olla sellainen, että ei halua vahingoittaa toista millään tavoin.
Tämä on enemmän persoonallisuus kysymys. Toiset ihmiset ovat sellaisia asenteiltaan, että ottavat vastapuolen huomioon "kristillisesti", vaikka olisivat ateisteja, muslimeja tai sitten kristittyjä :)
Juu, kyllä asenne pitäisi olla kohdallaan. Ei se tietenkään ole sillä tavalla kristillinen, etteikö sitä voisi esiintyä epäkristityilläkin. Lähimmäisen rakkaus nyt kuiteskin on kristillinen juttu.
Väittelyssä ei sitten ehkä "voitto" oliskaan tärkeintä? Mutta mitä väittelyä se sitten on, jossei yritä lyödä toista lättäjalaksi?
Mielestäni uskosta ja/tai sen puuttumisesta ei voi, tai ainakaan ei pitäisi, väitellä ollenkaan, uskon asiat ovat uskonasioita.
Sensijaan on tarpeellista keskustella uskontojen ja uskonnottomuuden vaikutuksista siihen yhteiskuntaan, jonka enemmän tai vähemmän täysivaltaisia jäseniä me kaikki olemme.
Sellaisetkin keskustelut menevät käytännössä usein väittelyksi, mutta kannattaisi kuitenkin yrittää kertoa ja perustella etupäässä omia mielipiteitään, välttää 'vastapuolta' ja heidän mielipiteitään koskevia 'analyysejä' ja yleistyksiä, henkilökohtaisuuksiin menemisestä nyt puhumattakaan.
>> Ainakaan en ole havainnut, että väittely ja siinä häviäminen aiheuttaisi kristillisyyden vastustajissa myönteisempää suhdetta Jeesukseen. >>
Olet varmaan oikeassa. Tilastollisen materiaalin suppeudesta johtuen en voi kuitenkaan sanoa asiasta mitään varmaa. Päinvastaisia tapauksiakaan en ole havainnut, vaikka materiaalia onkin runsaammin käytettävissä.
>> Miten siis voi väitellä kristillisesti? >>
En tiedä, saarnaamista tuskin kuitenkaan voi keskusteluksi kutsua.
Toisen posken kääntämistä pidetään yleensä kristillisenä ominaisuutena, mutta ehkä sellaiset mallikristityt eivät osallistu palstoille ollenkaan ?