Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä,

KR 1933/-38 Hebrealaiskirje:
1:1 Sitten Jumala muinoin monesti
ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta,
jonka hän on pannut kaiken perilliseksi,
jonka kautta hän myös on maailman luonut

1:3 ja joka,
ollen hänen kirkkautensa säteily
ja hänen olemuksensa kuva
ja kantaen kaikki voimansa sanalla,
on,
toimitettua puhdistuksen synneistä,
istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

1:4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi,
kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.

1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut:
"Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin";
ja taas:
"Minä
olen
oleva
hänen
Isänsä,
ja hän on
oleva
minun
Poikani"?

1:6 Ja siitä,
kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan,
hän sanoo:
"Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.

1:7 Ja enkeleistä hän sanoo:
"Hän tekee enkelinsä tuuliksi
ja palvelijansa tulen liekiksi";

1:8 mutta Pojasta:
"Jumala,
sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti,
ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

1:9 Sinä rakastit vanhurskautta
ja vihasit laittomuutta;
sentähden on Jumala,
sinun Jumalasi,
voidellut sinua iloöljyllä,
enemmän kuin sinun osaveljiäsi."

1:10 Ja:
"Sinä,
Herra,
olet alussa maan perustanut,
ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;

1:11 ne katoavat,
mutta sinä pysyt,
ja ne vanhenevat kaikki niin kuin vaate,

1:12 ja niinkuin vaipan sinä ne käärit,
niinkuin vaatteen,
ja ne muuttuvat;
mutta
sinä
olet
sama,
eivätkä
sinun
vuotesi
lopu."

1:13 Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "
Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?

1:14 Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä,
palvelukseen lähetettyjä niitä varten,
jotka saavat autuuden periä?