Pelottaako kysymys

Yliopistoaikoina oli yksi ystävä, joka aina maanantaina kysyi tuon "mitä teit viikonloppuna?"
Ai että se oli ärsyttävää.
Pitääkö nyt jotain selostaa joka maanantai, kun on vain kotona yleensä, mitä siellä nyt tekee, tai jos vain ulkoilee päivittäin.
Toinen tyhmä kysymys, kun näkee vaikka ruokakaupassa/kirjastossa tuttavan: "mitä kuuluu?"
Ai että ärsyttävä kysymys.
Pitääkö nyt jotain kuulua, jos on vaikka ruokaa ostamassa.
Kiitos hyvää kuuluu.

Eikö se ole mukavaa, jos joku osoittaa sinua kohtaan niin paljon kiinnostusta, että kysyy jotakin tuollaista? Tai että ylipäätään saa puhua jollekulle edes jotakin?

Luin historiaa ja olin täkin alla samalla.

Uskoisin pelkästään tämän kysymyksen rakentuvan muutamille oletuksille.
Mihin verrattuna se on "ei-mitään" ja miksi pitäisi valehdella?
Oliko sillä tyypillä joka meni dokaamaan, sai turpiinsa, hukkasi lompakkonsa ja ei muista mitään jotenkin paremmin?

Tein paljonkin, uskoisin löytäneeni sopivan tyyppisen oksan pienoismallini kokoamista varten.

En mitään. Ei ole elämää. Istuin ja katsoin seiniä pimeäs huonees. Ei ole naista. Ei kavereita.

Mitä väliä sillä on vaikka ei tekisi mitään.

Oli kovasti suunnitelmissa siivota kunnolla koska lähden maanantaina pienelle matkalle ja tänne tulee tuttava kissan kaveriksi muutamaksi päiväksi.
Enpä sitten siivonnut kuin pintasilauksen, flunssa iski ja vei voimat.
Asun yksin, ei ole parisuhdetta enkä halua. Viikonloput menee rentoutuessa, käyn lenkillä ja vain olen. Ei minulla ole mitään ongelmaa kertoa miten viikonloppu meni!
Kapakoissa en käy enkä alkoon koske.
Tämä on minun valintani ja tapani elää, tällaisen elämän haluan ja olen tyytyväinen. Pari ystävää, mielenkiintoinen työ, luen paljon ja olen kiinnostunut kaiken maailman asioista. Omaa aikaa tarvitsen myös paljon. En voi valittaa.

Ei pelota, mutten tykkääkään kysymyksestä. Olen 5-vuorotyössä, niin kysyvät mitä tein vapailla. Vastaan rehellisesti laitoin ikkunoiden sälekaihtimet kiinni ja rupesin kaljan juontiin 3 päiväksi.

Pitääkö aina tehdä jotain semmoista jonka muut ymmärtävät "tekemiseksi"?
Jaa, minäkö? Lauantaina heräsin, laitoin jättimäisen aamupalan kahveineen, kävin kaupassa kävellen. Kuuntelin musiikkia... mitä musiikkia? No, alkuperäiskansojen musaa Amerikasta. Tällä kertaa näin.
Taisin sitten syödä ja hetken huilattuani lähdin sauvakävelylle (yli kuusi kilsaa). Olipa kaunista. Hikipäässä kotiin tultuani menin suihkuun, kuuntelin (olin pakotettu kuulemaan, stetoskooppia ei tarvita) naapurin riitelyä ja traumaattisen koiran jumalatonta volinaa. Laitoin vastamelukuulokkeet korvilleni ja musan mäikäämään. Istuin tietsikalla välillä luureja raottaen josko naapurin perin yksityiset kalapaliikit olisi paperitalossa tauonneet. Koira huusi edelleen, mutta nyt yksinäisyyttään. Illalla noin kello 20 tuli kohtuullinen rauha ja silloin olin onnellinen ihan yksinäni. Ps. Koiran kohtaloa murehdin.
Sunnuntaina heräsin aikaisin koiran ulvontaan... aamutoimien jälkeen lähdin pyöräilemään 20 km ja löysin litran kanttarelleja metsätien päästä. Naapurissa kaiketi nyt nukuttiin. Kysyttäiskö heiltä miten se viikonloppu mahtoikaan sujua?