Suomalaisten ulkonäköpaineet

Anonyymi

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006238158.html

Erityisen huolestuttavaa on se, että jopa 40 prosenttia kaikista naisista kertoo murehtivansa ulkonäköään vähintään päivittäin. Miehistä asiaa vatvoo päivätasolla 28 prosenttia.

Kun tarkastellaan nuorempia vastaajia, paineet tuntuvat kasvavan. Liki puolet alle 20-vuotiaista kertoo murehtivansa omaa ulkonäköään vähintään kerran päivässä. Vain prosentin verran on niitä, jotka eivät ajattele asiaa ollenkaan.


Murehditko ulkonäköä?

43

66

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • "Murehditko ulkonäköä?"

      - En osaa murehtia ulkonäköäni, joskus mietin kyllä että ylipainoa ei saisi olla eikä tulla koska terveys heikkenee. Mutta ulkonäkö ei ole mua keljuttanut enää vuosikausiin. On mimmonen on. :D

      • Ikä kyllä auttaa siinä, ettei niitä paineita enää niin paljoa ole. Itseäni on auttanut ainakin. Tai oikeastaan se, että on tajunnut, ettei se ulkonäkö sitten lopulta riitä, jos sisältä ei löydy mitään mielenkiintoista.


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Ikä kyllä auttaa siinä, ettei niitä paineita enää niin paljoa ole. Itseäni on auttanut ainakin. Tai oikeastaan se, että on tajunnut, ettei se ulkonäkö sitten lopulta riitä, jos sisältä ei löydy mitään mielenkiintoista.

        Niinpä se auttaa sekin. Mielikuvani mukaan en nuorenakaan miettinyt mitenkään stressaten ulkonäköäni, enkä kokenut varsinaisesti sellaisia paineita, kun mistä tuossa artikkelissa puhuttiin. Lähinnä se ulkonäköpaine tuli siitä, jos joku haukkui mun elopainoni mukaan mua ruipeloksi tai liian laihaksi tms.

        Lähinnä semmonen ärsytys ja epäreiluuden tunne, että miksi sen mukaan pitää ilkeillä. On mua arvosteltu kovilla sanoillakin rumaksi ja oudon näköiseksi. Nuorena se tietysti vähän kolautti, että miks pitää olla jonkun muotin mukaan ollakseen muka okei.


        Tiiän, että ihmiset arvostelee halusi sitä itse taikka ei. Mutta oon ajatellut, että ei siit tarvi itselleen päänsärkyä ottaa, jos ei ole kaikkien silmään siedettävä. :)

        Itseään kun ei edes katsele ulkopäin, kuten muut niin ei sitä kiinnitä itteensä silleen huomiotakaan, kun muihin. Sitä vaan on siinä ittessään ja kuuntelee lähinnä omaa oloaan. Ja pällistelee mitä itsen ympärillä pyörii ja kuinka ne asiat itseen vaikuttaa. :)

        Minusta on hyvä, jos pystyy katsomaan itseään ja nauraa itselleen. Ei se ole niin vakavaa olla hassun näköinen. :D


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Niinpä se auttaa sekin. Mielikuvani mukaan en nuorenakaan miettinyt mitenkään stressaten ulkonäköäni, enkä kokenut varsinaisesti sellaisia paineita, kun mistä tuossa artikkelissa puhuttiin. Lähinnä se ulkonäköpaine tuli siitä, jos joku haukkui mun elopainoni mukaan mua ruipeloksi tai liian laihaksi tms.

        Lähinnä semmonen ärsytys ja epäreiluuden tunne, että miksi sen mukaan pitää ilkeillä. On mua arvosteltu kovilla sanoillakin rumaksi ja oudon näköiseksi. Nuorena se tietysti vähän kolautti, että miks pitää olla jonkun muotin mukaan ollakseen muka okei.


        Tiiän, että ihmiset arvostelee halusi sitä itse taikka ei. Mutta oon ajatellut, että ei siit tarvi itselleen päänsärkyä ottaa, jos ei ole kaikkien silmään siedettävä. :)

        Itseään kun ei edes katsele ulkopäin, kuten muut niin ei sitä kiinnitä itteensä silleen huomiotakaan, kun muihin. Sitä vaan on siinä ittessään ja kuuntelee lähinnä omaa oloaan. Ja pällistelee mitä itsen ympärillä pyörii ja kuinka ne asiat itseen vaikuttaa. :)

        Minusta on hyvä, jos pystyy katsomaan itseään ja nauraa itselleen. Ei se ole niin vakavaa olla hassun näköinen. :D

        Eihän se ole vakavaa, jos pystyy siihen niin suhtautumaan. Monet eivät pysty. Ihminen on laumaeläin ja lauman paine on kova. Lauman johtaja määrittelee sen, mikä kelpaa ja mikä ei ja jos et siihen kuvaan mahdu, sinut ohitetaan. Nuorella ihmisellä on vähän keinoja ohittaa paineet, joita häneen asetetaan. Vahva itsetunto auttaa ohittamaan ja valitsemaan itselle sopivan tavan elää.Kuinka moni nuori omaa vahvan itsetunnon? Kuinka moni aikuinen omaa vahvan itsetunnon?


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Eihän se ole vakavaa, jos pystyy siihen niin suhtautumaan. Monet eivät pysty. Ihminen on laumaeläin ja lauman paine on kova. Lauman johtaja määrittelee sen, mikä kelpaa ja mikä ei ja jos et siihen kuvaan mahdu, sinut ohitetaan. Nuorella ihmisellä on vähän keinoja ohittaa paineet, joita häneen asetetaan. Vahva itsetunto auttaa ohittamaan ja valitsemaan itselle sopivan tavan elää.Kuinka moni nuori omaa vahvan itsetunnon? Kuinka moni aikuinen omaa vahvan itsetunnon?

        Juuri tässä pari päivää sitten puhuttiin miehen kanssa, että ihminen ei taida olla laumaeläin. Koska niin paljon ihmisille tulee nimenomaan paineita laumassa olemisesta, kun taas tyytyväisyys usein tulee omissa oloissaan tai pienissä omissa laumoissaan olemisesta. :)


        Eli ihmiset erakaoituu ja vetäytyy sosiaalisista jutuista monesti ihan vapaaehtoisesti, koska nimenomaan laumassa tulee stressi.

        Niinpä, se itsetunto onkin semmonen juttu minkä voipi hatarasta pohjastakin huolimatta löytää kun opettelee laittamaan hyvällä tavalla omat tavoitteet ja arvot etusijalle. Omassa henkilökohtaisessa elämässä, eikä hirveesti vertaile vaan tajuaa että jokaisella on myös omia erilaisia toiveita ja haaveita siitä mikä on hyvä ja hyvää.

        Ja tunnistaa ne omat hyvänsä ja hyvän, joka voi poiketa toisen hyvästä. :)

        Pitää hyväksyä itse itsensä...


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Juuri tässä pari päivää sitten puhuttiin miehen kanssa, että ihminen ei taida olla laumaeläin. Koska niin paljon ihmisille tulee nimenomaan paineita laumassa olemisesta, kun taas tyytyväisyys usein tulee omissa oloissaan tai pienissä omissa laumoissaan olemisesta. :)


        Eli ihmiset erakaoituu ja vetäytyy sosiaalisista jutuista monesti ihan vapaaehtoisesti, koska nimenomaan laumassa tulee stressi.

        Niinpä, se itsetunto onkin semmonen juttu minkä voipi hatarasta pohjastakin huolimatta löytää kun opettelee laittamaan hyvällä tavalla omat tavoitteet ja arvot etusijalle. Omassa henkilökohtaisessa elämässä, eikä hirveesti vertaile vaan tajuaa että jokaisella on myös omia erilaisia toiveita ja haaveita siitä mikä on hyvä ja hyvää.

        Ja tunnistaa ne omat hyvänsä ja hyvän, joka voi poiketa toisen hyvästä. :)

        Pitää hyväksyä itse itsensä...

        Mä luulen, että on vähän ajattelutavastakin kiinni miten herkästi lähtee hakemaan muiden hyväksyntää. Tai kuinka herkkä on sille kritiikille mitä ulkopäin saa.

        Toiset on alttiimpia ottamaan itteensä ulkoäpäin tulevia paineita, kun toisten selästä ne valuu kuin vesi hanhen selästä. Luulen, että se on hieman perusluonteessakin kuka on herkkä " jäämään jalkoihin" ja ottamaan paineita.

        En usko, että itsetunto on pelkästään opittava ja omaksuttava asia, vaan se on osittain luonteenkin ominaisuus. Toiset ei yksinkertaisesti kuuntele muiden hölinöitä niin herkällä mielellä, kun toiset.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Juuri tässä pari päivää sitten puhuttiin miehen kanssa, että ihminen ei taida olla laumaeläin. Koska niin paljon ihmisille tulee nimenomaan paineita laumassa olemisesta, kun taas tyytyväisyys usein tulee omissa oloissaan tai pienissä omissa laumoissaan olemisesta. :)


        Eli ihmiset erakaoituu ja vetäytyy sosiaalisista jutuista monesti ihan vapaaehtoisesti, koska nimenomaan laumassa tulee stressi.

        Niinpä, se itsetunto onkin semmonen juttu minkä voipi hatarasta pohjastakin huolimatta löytää kun opettelee laittamaan hyvällä tavalla omat tavoitteet ja arvot etusijalle. Omassa henkilökohtaisessa elämässä, eikä hirveesti vertaile vaan tajuaa että jokaisella on myös omia erilaisia toiveita ja haaveita siitä mikä on hyvä ja hyvää.

        Ja tunnistaa ne omat hyvänsä ja hyvän, joka voi poiketa toisen hyvästä. :)

        Pitää hyväksyä itse itsensä...

        Kyllähän monet valitsevat sitten hypätä pois laumasta. Kuitenkin ajattelen niin, että ihmisen yksi tärkeä tarve on kuuluminen yhteen muiden kanssa. Saada arvostusta ja hyväkymistä. Ja siksi yhteisö voi luoda paineita olla jonkin määrätynlainen. Jos meillä ei olisi syvää tarvetta tulla hyväksytyksi, ei muiden mielipide meistä vaikuttaisi mihinkään suuntaan.
        Laumassa tulee stressi, ilman laumaa ei aina selviä.

        Itsetunto on sellainen metka asia, että onko itsetuntoa ilman suhdetta toisiin ihmisiin? Miten ihminen hahmottaa itsensä, jos ei olisi muita ihmisiä lähellä? Millainen ihminen olisi tyhjiössä?


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Kyllähän monet valitsevat sitten hypätä pois laumasta. Kuitenkin ajattelen niin, että ihmisen yksi tärkeä tarve on kuuluminen yhteen muiden kanssa. Saada arvostusta ja hyväkymistä. Ja siksi yhteisö voi luoda paineita olla jonkin määrätynlainen. Jos meillä ei olisi syvää tarvetta tulla hyväksytyksi, ei muiden mielipide meistä vaikuttaisi mihinkään suuntaan.
        Laumassa tulee stressi, ilman laumaa ei aina selviä.

        Itsetunto on sellainen metka asia, että onko itsetuntoa ilman suhdetta toisiin ihmisiin? Miten ihminen hahmottaa itsensä, jos ei olisi muita ihmisiä lähellä? Millainen ihminen olisi tyhjiössä?

        Luulen, että osa ihmisistä vaan tarvii enemmän sitä muiden hyväksyntää kun osalle sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Silti he voivat olla ja aovat itsetunnoltaan vahvoja. he vain luovat ehkä enemmän autonomisesti maailmankuvaansa ja luottavat siihen, että se on oikein ja kokevat sen hyvänä.

        Jolloin ei ole isompaa merkitystä onko muut samaa mieltä vai eri mieltä, hyväksytäänkö laumaan vai jääkö ulkopuolelle. Tottakai se olisi isompi stressin aihe yhteisössä, jossa ei olisi taattu apua kaikille itsetunnosta ja yhteisön tuentarpeesta huolimatta.

        Nykyään ei ole väliä haluatko kuulua laumaan vai et saat apua silti mm. sairaalasta. Tukia kelasta ja sossusta.

        Nyky yhteiskunta mahdollistaa, ettei tarvi stressata mielin määrin vaikkei sopiskaan laumaan. :)

        Uskon, että on ihmisiä joilla on vaan vahvempi ego. Ihan synnynnäisesti. :)


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Luulen, että osa ihmisistä vaan tarvii enemmän sitä muiden hyväksyntää kun osalle sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Silti he voivat olla ja aovat itsetunnoltaan vahvoja. he vain luovat ehkä enemmän autonomisesti maailmankuvaansa ja luottavat siihen, että se on oikein ja kokevat sen hyvänä.

        Jolloin ei ole isompaa merkitystä onko muut samaa mieltä vai eri mieltä, hyväksytäänkö laumaan vai jääkö ulkopuolelle. Tottakai se olisi isompi stressin aihe yhteisössä, jossa ei olisi taattu apua kaikille itsetunnosta ja yhteisön tuentarpeesta huolimatta.

        Nykyään ei ole väliä haluatko kuulua laumaan vai et saat apua silti mm. sairaalasta. Tukia kelasta ja sossusta.

        Nyky yhteiskunta mahdollistaa, ettei tarvi stressata mielin määrin vaikkei sopiskaan laumaan. :)

        Uskon, että on ihmisiä joilla on vaan vahvempi ego. Ihan synnynnäisesti. :)

        Ja heidät voidaan nähdä yhteisöissä paskiaisinaja itserakkaina otuksinakin. :)

        Toisaalta he ovat niitä joita pidetään myös alfoina.


      • Anonyymi

        Tai narsisteinakin heitä pidetään, melko sama asia :)


      • Anonyymi
        Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Kyllähän monet valitsevat sitten hypätä pois laumasta. Kuitenkin ajattelen niin, että ihmisen yksi tärkeä tarve on kuuluminen yhteen muiden kanssa. Saada arvostusta ja hyväkymistä. Ja siksi yhteisö voi luoda paineita olla jonkin määrätynlainen. Jos meillä ei olisi syvää tarvetta tulla hyväksytyksi, ei muiden mielipide meistä vaikuttaisi mihinkään suuntaan.
        Laumassa tulee stressi, ilman laumaa ei aina selviä.

        Itsetunto on sellainen metka asia, että onko itsetuntoa ilman suhdetta toisiin ihmisiin? Miten ihminen hahmottaa itsensä, jos ei olisi muita ihmisiä lähellä? Millainen ihminen olisi tyhjiössä?

        Aika tylsäähän elämä olisi, jos ei olisi ollenkaan toisia ihmisiä ollenkaan.

        Oikeastaan tuollaisesta vanha elokuvakin: The Black Hole - Musta Aukko, 1979-vuodelta taisi olla jolloin professori korvasi kaikki ihmiset ympäriltään roboteilla, tai oikeastaan se muunsi kaikki ihmiset roboteiksi ja alkoi elämään iloista elämää niiden palvelevien robottien kanssa sitten :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tai narsisteinakin heitä pidetään, melko sama asia :)

        Juu tuokin kortti usein vilahtaa, vaikka ei he toimisikaan kuten oikeasti narsisti toimii. Ovat vaan liian voimakkaita egoltaan hallittaviksi, jolloin äkkiä saa naristin leiman. :)


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Juu tuokin kortti usein vilahtaa, vaikka ei he toimisikaan kuten oikeasti narsisti toimii. Ovat vaan liian voimakkaita egoltaan hallittaviksi, jolloin äkkiä saa naristin leiman. :)

        Mulla on myös puolisona sellainen " liian vahva hallittavaksi", joten tuohon on tullut tutustuttua ihan ajan kanssa. :D


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Luulen, että osa ihmisistä vaan tarvii enemmän sitä muiden hyväksyntää kun osalle sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Silti he voivat olla ja aovat itsetunnoltaan vahvoja. he vain luovat ehkä enemmän autonomisesti maailmankuvaansa ja luottavat siihen, että se on oikein ja kokevat sen hyvänä.

        Jolloin ei ole isompaa merkitystä onko muut samaa mieltä vai eri mieltä, hyväksytäänkö laumaan vai jääkö ulkopuolelle. Tottakai se olisi isompi stressin aihe yhteisössä, jossa ei olisi taattu apua kaikille itsetunnosta ja yhteisön tuentarpeesta huolimatta.

        Nykyään ei ole väliä haluatko kuulua laumaan vai et saat apua silti mm. sairaalasta. Tukia kelasta ja sossusta.

        Nyky yhteiskunta mahdollistaa, ettei tarvi stressata mielin määrin vaikkei sopiskaan laumaan. :)

        Uskon, että on ihmisiä joilla on vaan vahvempi ego. Ihan synnynnäisesti. :)

        Tarkoitatko, että synnynnäisesti, ilman ulkoa tulevaa vaikutusta ihmisellä olisi vahvempi itsetunto?
        Itse ajattelen, että itsetunto ei ole automaattisesti geeneihin kirjoitettu ominaisuus. Tietenkin ihmiset ovat persoonaltaa erilaisia jo syntymästään lähtien ja se tietysti ohjaa jonkin verran.
        Onhan toisaalta vissiin tutkimusnäyttöä siitäkin mikä vaikutus vauvan elämään on se millaista hoivaa ja hoitajan hän saa. Mikä on katsekontaktin merkitys sille, miten vauva hahmottaa itsensä.

        Kun itse uskon siihen yhteisöön kuulumisen tarpeeseen, näen myös merkityksen sillä millainen yhteisö on ja näen sen mekanismin, miten yhteisön paine vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Luulen, että erakot ovat kuitenkin marginaaliryhmä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika tylsäähän elämä olisi, jos ei olisi ollenkaan toisia ihmisiä ollenkaan.

        Oikeastaan tuollaisesta vanha elokuvakin: The Black Hole - Musta Aukko, 1979-vuodelta taisi olla jolloin professori korvasi kaikki ihmiset ympäriltään roboteilla, tai oikeastaan se muunsi kaikki ihmiset roboteiksi ja alkoi elämään iloista elämää niiden palvelevien robottien kanssa sitten :)

        Niin oliskin...samaa mieltä. Mutta itse en välitä mistään ihmismassoista. Oon enemmänkin pienen lauman ihminen. Tai jopa yksinkin viihtyjä. Olen mielummin yksin, kun laumassa jossa en viihdy. Se ollut aina niin. :)


      • Anonyymi

        Tänään oli pitkähkö pyöräilyreissu heti kun sade lakkasi lähdin liikkeelle, kauppiaita kannattamaan, heille rahoja kantamaan tuotteita ostelemalla.

        Aamulla kun katsoin uutisia: joku oli lähistöllä ajellut "taas" poliisin kanssa kilpaa pyöräteitäkin pitkin aamuyöllä. Näin sen auton tuossa ohi mennessäni: toinen kylki aivan rutussa ja lasit rikki toiselta puolelta: poliisi oli ilmeisesti kiilannut sen pois tieltä, oli odottamassa hinausta tien sivussa poliisien liinat päällä.

        Oli kauppareissu, oli mukavia auttavia myyjiä, ei tarvinut etsiä mitään oikein supermarketeista, kun sattui olemaan palvelevia myyjiä sopivasti, ei edes tarvinut ottaa itse tuotteita hyllystäkään, sanoin vain että mitä haluan :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika tylsäähän elämä olisi, jos ei olisi ollenkaan toisia ihmisiä ollenkaan.

        Oikeastaan tuollaisesta vanha elokuvakin: The Black Hole - Musta Aukko, 1979-vuodelta taisi olla jolloin professori korvasi kaikki ihmiset ympäriltään roboteilla, tai oikeastaan se muunsi kaikki ihmiset roboteiksi ja alkoi elämään iloista elämää niiden palvelevien robottien kanssa sitten :)

        Luulen, että ihminen ei elä pelkkien koneiden kanssa tai sitten koneille täytyy vaikka mielikuvissa luoda inhimillisiä piirteitä.


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Tarkoitatko, että synnynnäisesti, ilman ulkoa tulevaa vaikutusta ihmisellä olisi vahvempi itsetunto?
        Itse ajattelen, että itsetunto ei ole automaattisesti geeneihin kirjoitettu ominaisuus. Tietenkin ihmiset ovat persoonaltaa erilaisia jo syntymästään lähtien ja se tietysti ohjaa jonkin verran.
        Onhan toisaalta vissiin tutkimusnäyttöä siitäkin mikä vaikutus vauvan elämään on se millaista hoivaa ja hoitajan hän saa. Mikä on katsekontaktin merkitys sille, miten vauva hahmottaa itsensä.

        Kun itse uskon siihen yhteisöön kuulumisen tarpeeseen, näen myös merkityksen sillä millainen yhteisö on ja näen sen mekanismin, miten yhteisön paine vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Luulen, että erakot ovat kuitenkin marginaaliryhmä.

        Ei välttämättä vahvempi, mutta riippumaton siitä miten paljon saa vahvistusta. Toki vauva aika ja lapsuus on tärkeitä, oma lauma ja siellä saatu vahvistus. Mutta ei välttämättä sen lauman ulkopuolisten hyväksynnällä ole suurtakaan merkitystä.

        Lapsena jo osa kulkee ns. omia polkuajan eikä ole vähäänkään riippuvainen muiden huomiosta. Onko ne sitten erakoita vai vahvoha egoja, mutta kumminkin. Pidän tuota itsetuntona. :)

        Eipä heitä helposti hetkauta mikään muiden sanominen, näitä näkee ihan pikkulapsissakin. Ja en usko että ovat psykopaattejakaan kaikki.

        Länsimainen kulttuuri on sikäli omanlaisensa, että täällä melkeinpä pakotetaankin olemaan osa laumaa...suurta laumaa. Enkä ihmettele, jos ihmiset voi huonosti ihan jo siksikin.

        Mä taas en ole koskaan oikeen halunnut kuulua mihinkään yhteisöön ( erkakoista tuli mieleeni) pikemminkin perustaa oman laumani tai olla omassa pienessä porukassani, laumassani jos sen näin voi ilmaista. Mä voin piipahdellen tehdä yhteistyötä yhteisössä ja yhteisön kanssa, mutta varsinaisesti en halua kuulua mihinkään. Sen huomaa usein siitäkin, että vaikka mulla on ystäviä ja hyvän päivän tuttuja paljonkin, en mä liiemmin hakeudu heidänkään luokseen tai vietä aikaani seurassaan.

        Multa puuttu sellainen kaipuu olla tärkeä jollekin yhteisöslle tai jossain asemassa yhteisössä. Ihan sama vaikka saisin porttikiellon kaupunkiin, jos vaan joku hakee kaupasta ruokaa. :)


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ei välttämättä vahvempi, mutta riippumaton siitä miten paljon saa vahvistusta. Toki vauva aika ja lapsuus on tärkeitä, oma lauma ja siellä saatu vahvistus. Mutta ei välttämättä sen lauman ulkopuolisten hyväksynnällä ole suurtakaan merkitystä.

        Lapsena jo osa kulkee ns. omia polkuajan eikä ole vähäänkään riippuvainen muiden huomiosta. Onko ne sitten erakoita vai vahvoha egoja, mutta kumminkin. Pidän tuota itsetuntona. :)

        Eipä heitä helposti hetkauta mikään muiden sanominen, näitä näkee ihan pikkulapsissakin. Ja en usko että ovat psykopaattejakaan kaikki.

        Länsimainen kulttuuri on sikäli omanlaisensa, että täällä melkeinpä pakotetaankin olemaan osa laumaa...suurta laumaa. Enkä ihmettele, jos ihmiset voi huonosti ihan jo siksikin.

        Mä taas en ole koskaan oikeen halunnut kuulua mihinkään yhteisöön ( erkakoista tuli mieleeni) pikemminkin perustaa oman laumani tai olla omassa pienessä porukassani, laumassani jos sen näin voi ilmaista. Mä voin piipahdellen tehdä yhteistyötä yhteisössä ja yhteisön kanssa, mutta varsinaisesti en halua kuulua mihinkään. Sen huomaa usein siitäkin, että vaikka mulla on ystäviä ja hyvän päivän tuttuja paljonkin, en mä liiemmin hakeudu heidänkään luokseen tai vietä aikaani seurassaan.

        Multa puuttu sellainen kaipuu olla tärkeä jollekin yhteisöslle tai jossain asemassa yhteisössä. Ihan sama vaikka saisin porttikiellon kaupunkiin, jos vaan joku hakee kaupasta ruokaa. :)

        ”Multa puuttu sellainen kaipuu olla tärkeä jollekin yhteisöslle tai jossain asemassa yhteisössä.”

        Entä jos et olisi tärkeä miehellesi tai lapsillesi?

        -flowersreally-


      • Anonyymi

        Liivijengilaisiä on paljon nykyään liikenteessä suurina joukkoina, kiiltävät liivit päällä ja ovat aika pienikokoisia, johtaja on aina vähän suurempikokoinen, mihinköhän järjestöön nuo kuuluvat, monesti voi olla sadankin ryhmiä menossa kaduilla liivit päällään.

        Päiväliivijengiläisiä.


      • Anonyymi

        Siis päiväkotilapsia ovat nuo liivijengiläiset, jos joku ei tajunnut, suuria päiväkoteja on koska on todella paljon jengiläisiä aina kävelemässä kaduilla. Suuria organisaatioita.


      • Anonyymi
        Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Tarkoitatko, että synnynnäisesti, ilman ulkoa tulevaa vaikutusta ihmisellä olisi vahvempi itsetunto?
        Itse ajattelen, että itsetunto ei ole automaattisesti geeneihin kirjoitettu ominaisuus. Tietenkin ihmiset ovat persoonaltaa erilaisia jo syntymästään lähtien ja se tietysti ohjaa jonkin verran.
        Onhan toisaalta vissiin tutkimusnäyttöä siitäkin mikä vaikutus vauvan elämään on se millaista hoivaa ja hoitajan hän saa. Mikä on katsekontaktin merkitys sille, miten vauva hahmottaa itsensä.

        Kun itse uskon siihen yhteisöön kuulumisen tarpeeseen, näen myös merkityksen sillä millainen yhteisö on ja näen sen mekanismin, miten yhteisön paine vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Luulen, että erakot ovat kuitenkin marginaaliryhmä.

        Geenien on todistettu vaikuttavan merkittävästi mm. älykkyyteen ja temperamenttiin, miksi ei siis myös itsetuntoon.

        Mikä ei tarkoita sitä, ettei ympäristöllä olisi merkitystä.

        -flowersreally-


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”Multa puuttu sellainen kaipuu olla tärkeä jollekin yhteisöslle tai jossain asemassa yhteisössä.”

        Entä jos et olisi tärkeä miehellesi tai lapsillesi?

        -flowersreally-

        Tarkoitin ihmislaumoja, kuten kaverit, työporukat, seurat yms.

        No se on taas just se mun oma laumani, ainoa lauma jolla on merkitystä mun ilon ja psyykeni kannalta. Joten heille tottakai haluan olla edes jonkin verran tärkeä, mutta hyväksyn senkin jos en joku päivä ole enää tärkeä heillekään.

        Totean sitten, että ilmeisesti en toiminut tarpeeksi laumani etujen mukaan ja he pärjäävät ilman minuakin. Kyllä se varmasti sattuu minuun, mutta en aio koskaan pakottaa pitämään mua tärkeänä. Joko olen tai en ole.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Ei välttämättä vahvempi, mutta riippumaton siitä miten paljon saa vahvistusta. Toki vauva aika ja lapsuus on tärkeitä, oma lauma ja siellä saatu vahvistus. Mutta ei välttämättä sen lauman ulkopuolisten hyväksynnällä ole suurtakaan merkitystä.

        Lapsena jo osa kulkee ns. omia polkuajan eikä ole vähäänkään riippuvainen muiden huomiosta. Onko ne sitten erakoita vai vahvoha egoja, mutta kumminkin. Pidän tuota itsetuntona. :)

        Eipä heitä helposti hetkauta mikään muiden sanominen, näitä näkee ihan pikkulapsissakin. Ja en usko että ovat psykopaattejakaan kaikki.

        Länsimainen kulttuuri on sikäli omanlaisensa, että täällä melkeinpä pakotetaankin olemaan osa laumaa...suurta laumaa. Enkä ihmettele, jos ihmiset voi huonosti ihan jo siksikin.

        Mä taas en ole koskaan oikeen halunnut kuulua mihinkään yhteisöön ( erkakoista tuli mieleeni) pikemminkin perustaa oman laumani tai olla omassa pienessä porukassani, laumassani jos sen näin voi ilmaista. Mä voin piipahdellen tehdä yhteistyötä yhteisössä ja yhteisön kanssa, mutta varsinaisesti en halua kuulua mihinkään. Sen huomaa usein siitäkin, että vaikka mulla on ystäviä ja hyvän päivän tuttuja paljonkin, en mä liiemmin hakeudu heidänkään luokseen tai vietä aikaani seurassaan.

        Multa puuttu sellainen kaipuu olla tärkeä jollekin yhteisöslle tai jossain asemassa yhteisössä. Ihan sama vaikka saisin porttikiellon kaupunkiin, jos vaan joku hakee kaupasta ruokaa. :)

        Haluat kuitenkin perustaa oman lauman, eikö se nouse tarpeesta olla osa laumaa?

        Vauvahan ei selviä hengissä ilman hoitajaa ja nimenomaan hoitajan katsetta, vuorovaikutusta. En usko, että on ihmistä, joka selviää ilman rikkoutumista siitä, että hoitajat vaihtuvat tai että hoitaja on emotionaalisesti kylmä ja poissaoleva.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Geenien on todistettu vaikuttavan merkittävästi mm. älykkyyteen ja temperamenttiin, miksi ei siis myös itsetuntoon.

        Mikä ei tarkoita sitä, ettei ympäristöllä olisi merkitystä.

        -flowersreally-

        Geenit varmasti vaikuttavat moneen asiaan ja ihmiset ovat yksilöitä.


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Tarkoitin ihmislaumoja, kuten kaverit, työporukat, seurat yms.

        No se on taas just se mun oma laumani, ainoa lauma jolla on merkitystä mun ilon ja psyykeni kannalta. Joten heille tottakai haluan olla edes jonkin verran tärkeä, mutta hyväksyn senkin jos en joku päivä ole enää tärkeä heillekään.

        Totean sitten, että ilmeisesti en toiminut tarpeeksi laumani etujen mukaan ja he pärjäävät ilman minuakin. Kyllä se varmasti sattuu minuun, mutta en aio koskaan pakottaa pitämään mua tärkeänä. Joko olen tai en ole.

        No perhehän on juuri se perusyhteisö, ensimmäinen lauma, johon ihmiset on historiansa alkuhämäristä asti ensimmäiseksi kuuluneet (ja joka meitä eniten muokkaa).

        Nämä muut laumat ovat myöhempien aikojen hapatusta :)

        -flowersreally-


      • Wikipediasta lainattua..
        "Ihmisen itsetunto muodostuu kokemusten pohjalta, eikä se ole perinnöllinen ominaisuus. On kuitenkin olemassa sellaisia perinnöllisiä ominaisuuksia, joilla on vaikutusta itsetunnon kehitykseen. Nopeasti kypsyvä ja kehittyvä lapsi voi saada ylivertaisuuden kokemuksen, joka aiheuttaa hänelle pitkään säilyvän itseluottamuksen. Synnynnäinen temperamentti voi vaikuttaa lapsen ja vanhempien suhteeseen, ja tietynlainen lapsi voi temperamenttinsa ansiosta esimerkiksi saada paljon kiitosta, mikä näkyy myöhemmässä itsetunnossa.[10]

        Koululla, erityisesti ensimmäisillä kouluvuosilla, on suuri vaikutus lapsen itsetunnon kehittymiseen, sillä koulusta lapsi saa palautetta itsestään ja suorituksistaan. Koulumenestys ja muut koulussa saadut kokemukset rakentavat lapsen itsetuntoa. Sen sijaan toistuvasti koulussa pettymään joutuvan lapsen itsetunto voi kärsiä pitkälle myöhempään elämään"

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsetunto


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Haluat kuitenkin perustaa oman lauman, eikö se nouse tarpeesta olla osa laumaa?

        Vauvahan ei selviä hengissä ilman hoitajaa ja nimenomaan hoitajan katsetta, vuorovaikutusta. En usko, että on ihmistä, joka selviää ilman rikkoutumista siitä, että hoitajat vaihtuvat tai että hoitaja on emotionaalisesti kylmä ja poissaoleva.

        Nimenomaan halusin erotella yhteisöt ja isot laumat. Ottamalla esiin oman lauman. Mittakaavat ovat eri luokkaa helposti. :)

        Ei se omakaan lauma ole välttämätön, mutta nyt kun se on ei sitä haluisi menettääkään. Yksin, yksilönä me ollaan jokatapauksessa siinä laumassakin, vaikka ei yksinäisiä oltaskaan.

        Yhteiskunnalle, naapurille, kotikunnalle, työkaverille jne. voin olla näkymätön. Eikä se haittaa...teen vaan osani mikä on tehtävä, sen enempää en halua kuulua mihinkään.


        Sillä tavalla en halua kuulua mihinkään laumaan. Ehkä en ole kauheen kiva joukkuepelaaja, kun ei mulla oikeen ole haluttua pelihenkeä. :)


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Tarkoitin ihmislaumoja, kuten kaverit, työporukat, seurat yms.

        No se on taas just se mun oma laumani, ainoa lauma jolla on merkitystä mun ilon ja psyykeni kannalta. Joten heille tottakai haluan olla edes jonkin verran tärkeä, mutta hyväksyn senkin jos en joku päivä ole enää tärkeä heillekään.

        Totean sitten, että ilmeisesti en toiminut tarpeeksi laumani etujen mukaan ja he pärjäävät ilman minuakin. Kyllä se varmasti sattuu minuun, mutta en aio koskaan pakottaa pitämään mua tärkeänä. Joko olen tai en ole.

        Ajattelinkin, että miellät lauman vähän eri tavalla .
        Mutta tuossa sinun määritelmässä tulee esiin juuri se lauman merkitys.
        Kirjoitat..
        "No se on taas just se mun oma laumani, ainoa lauma jolla on merkitystä mun ilon ja psyykeni kannalta. Joten heille tottakai haluan olla edes jonkin verran tärkeä, mutta hyväksyn senkin jos en joku päivä ole enää tärkeä heillekään."

        Juuri noin ihminen sen lauman merkityksen mieltää ja siksi laiman paine voi saada ihmisen toiminaan myös esim.vastoin omia arvojaan.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Nimenomaan halusin erotella yhteisöt ja isot laumat. Ottamalla esiin oman lauman. Mittakaavat ovat eri luokkaa helposti. :)

        Ei se omakaan lauma ole välttämätön, mutta nyt kun se on ei sitä haluisi menettääkään. Yksin, yksilönä me ollaan jokatapauksessa siinä laumassakin, vaikka ei yksinäisiä oltaskaan.

        Yhteiskunnalle, naapurille, kotikunnalle, työkaverille jne. voin olla näkymätön. Eikä se haittaa...teen vaan osani mikä on tehtävä, sen enempää en halua kuulua mihinkään.


        Sillä tavalla en halua kuulua mihinkään laumaan. Ehkä en ole kauheen kiva joukkuepelaaja, kun ei mulla oikeen ole haluttua pelihenkeä. :)

        Tutustun helposti ihmsiin ja tuun juttuun, saan kavereita jne. ihmisiä on mun ympärillä, eikä olis pakko olla yksin missään. Mutta jotenkin ihmiset tarkoittaa aina johonkin kuppikuntaan kuulumista ja valitsemista, se hiukan ahdistaa...

        Vaikka mä oon jonkun kaveri, en mä halua olla mikään kuppikunta muille, kun omalle perheelleni jonka etuja mä tietysti vahdin haukkana. :)


      • Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Ajattelinkin, että miellät lauman vähän eri tavalla .
        Mutta tuossa sinun määritelmässä tulee esiin juuri se lauman merkitys.
        Kirjoitat..
        "No se on taas just se mun oma laumani, ainoa lauma jolla on merkitystä mun ilon ja psyykeni kannalta. Joten heille tottakai haluan olla edes jonkin verran tärkeä, mutta hyväksyn senkin jos en joku päivä ole enää tärkeä heillekään."

        Juuri noin ihminen sen lauman merkityksen mieltää ja siksi laiman paine voi saada ihmisen toiminaan myös esim.vastoin omia arvojaan.

        Joo, ymmärsit oikein. :)


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Nimenomaan halusin erotella yhteisöt ja isot laumat. Ottamalla esiin oman lauman. Mittakaavat ovat eri luokkaa helposti. :)

        Ei se omakaan lauma ole välttämätön, mutta nyt kun se on ei sitä haluisi menettääkään. Yksin, yksilönä me ollaan jokatapauksessa siinä laumassakin, vaikka ei yksinäisiä oltaskaan.

        Yhteiskunnalle, naapurille, kotikunnalle, työkaverille jne. voin olla näkymätön. Eikä se haittaa...teen vaan osani mikä on tehtävä, sen enempää en halua kuulua mihinkään.


        Sillä tavalla en halua kuulua mihinkään laumaan. Ehkä en ole kauheen kiva joukkuepelaaja, kun ei mulla oikeen ole haluttua pelihenkeä. :)

        Ei lauman koolla ole merkitystä sen lauman merkittävyyden kannalta. Kun se perustuu tarpeeseen, laumalla on väliä, lauman mielipiteellä on merkitystä. Olemme tietysti aina yksilöitä, vaikkakin suhteessa myös muihin yksilöihin. Ja ne muut yksilöt vaikuttavat meihin tavalla tai toisella.
        Voidaan ajatella, että myös tämä palsta on lauma.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Tutustun helposti ihmsiin ja tuun juttuun, saan kavereita jne. ihmisiä on mun ympärillä, eikä olis pakko olla yksin missään. Mutta jotenkin ihmiset tarkoittaa aina johonkin kuppikuntaan kuulumista ja valitsemista, se hiukan ahdistaa...

        Vaikka mä oon jonkun kaveri, en mä halua olla mikään kuppikunta muille, kun omalle perheelleni jonka etuja mä tietysti vahdin haukkana. :)

        Niinhän laumassa tehdään, vahditaan omia ja lauman etuja joskus ihan henkeen ja vereen asti. Laumassa haetaan oma paikka ja oma tarkoitus. Lauma antaa vahvistuksen sille , mikä sinä olet.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Joo, ymmärsit oikein. :)

        Jos ajattelet mitä oma laumasi sinulle merkitsee, mitä olet valmis tekemään laumasi eteen, löydät varmasti aika tavalla samoja osasia kuin suurin osa ihmisistä laumasta löytää, olipa se lauma millainen tahansa.


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Joo, ymmärsit oikein. :)

        Mä toimin omassa laumassa, en vasten koskaan omia arvojani, mutta kyllä sivuutan tarpeitani ja jaksamiseni toisinaan heidän etujensa nimissä. Eli onko se sitten sitä laumansa voimissaan pitämistä, vaikka oman heikkenemisen ja häviämisen uhalla? Jotakin sellaista.

        Pidetään oma lauma hengissä, vaikka kärjistäen kuoltais itse sen takia. Ja kait se on itellä ainakin sitä, että mä olen aina ajatellut selviäväni, vaikka jään jostakin paitsi ja oon jonkun aikaa "ilman ruokaa" ja laumani syö munkin osani.

        Rakkaus ja lojaalisuus..jotain sellaista. :)

        Abris


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Joo, ymmärsit oikein. :)

        Abris ei ikinä pysty olemaan ruma vaikka kuinka yrittäisi, hän voi olla hieman ylipainoinen (noin 1kg ehkä), mutta tulee aina olemaan kaunis, pehmoinen ja "yleensä rehellinen".


      • Anonyymi
        Kaskenpolttaja kirjoitti:

        Ei lauman koolla ole merkitystä sen lauman merkittävyyden kannalta. Kun se perustuu tarpeeseen, laumalla on väliä, lauman mielipiteellä on merkitystä. Olemme tietysti aina yksilöitä, vaikkakin suhteessa myös muihin yksilöihin. Ja ne muut yksilöt vaikuttavat meihin tavalla tai toisella.
        Voidaan ajatella, että myös tämä palsta on lauma.

        Jeps, näen kuitenkin merkittävän eron laumalla ja laumalla. Nimenomaan eri laumojen merkityksen itselleni.

        En missään nimessä tykkää kuulua semmoisiin laumoihin, missä olisin jotenkin sidoksissa, niin etten eroon pääsis halutessani.

        Halutessani vaadin, että saan olla erakkokin, jos se on tarpeen. Siks olen tämmönen netissä sössöttävä vapaaehtoisesti yhteiskunnasta vähän vieraantuva sosiaalinen erakko. :P

        Nettilauma on siitä kiva, kun ei tarvi olla väkisin osana laumaa, jos ei halua joku päivä. Ja ei ole pakko kuppikuntaillakkaan, toisin kun irl se usein tuntuu olevan melkein vaatimus...

        Palataan!

        Abris


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jeps, näen kuitenkin merkittävän eron laumalla ja laumalla. Nimenomaan eri laumojen merkityksen itselleni.

        En missään nimessä tykkää kuulua semmoisiin laumoihin, missä olisin jotenkin sidoksissa, niin etten eroon pääsis halutessani.

        Halutessani vaadin, että saan olla erakkokin, jos se on tarpeen. Siks olen tämmönen netissä sössöttävä vapaaehtoisesti yhteiskunnasta vähän vieraantuva sosiaalinen erakko. :P

        Nettilauma on siitä kiva, kun ei tarvi olla väkisin osana laumaa, jos ei halua joku päivä. Ja ei ole pakko kuppikuntaillakkaan, toisin kun irl se usein tuntuu olevan melkein vaatimus...

        Palataan!

        Abris

        Siitähän juuri onkin kyse, laumojen merkityksestä.

        Palaillaan :)


    • Anonyymi

      Haha kun on hyvä itsetunto ja hyväksyy itsensä niin ei ole paineita. Olen aina ollut melko ruma ja saanut nättejä naisia. Jos ihmiset keskittyi itsensä kehittämiseen enemmän niin unohtuis ulkonäöt. Ihmiset kyllä hyväksyy ihmisen omana itsenään kun tutustuu.

    • Anonyymi

      Rumat miehet ei saa naisia. Niin se vaan on

    • Anonyymi

      Ärsyttäviä sellaiset sukulaiset, jotka utelee rumalta mieheltä naisista kommentoiden, että taitaa sinulla olla nainen, muttet kerro tai sellaiset kommentit, että sinulle ei taida kelvata kuka tahansa nainen, kun ei ole naista näkynyt.
      Eikö ne nyt tajua, ettei ruma mies naista saa, eikä väkisin naista voi ottaa.
      Olen sanonut, etten ole kellekään kelvannut, mutta siihen ne vaan nauraa höröttää.
      Nykyään harvemmin harvenevaa sukulais poppoota enää tapaa, ettei tarvi kuulla syytöksiä siitä, kun ei ole naista löytänyt.

      Onneksi kukaan vieras ihminen ei kysele, että jokos on nainen löytynyt tai että on niin kranttu, ettei kukaan nainen kelpaa ja sen takia on yksin.
      Maailmassa ei vaan ole naista, joka olisi niin tyhmä, että alkaisi olemaan ruman miehen kanssa.
      Ruma mies on niin kova koettelemus naiselle, että nainen pyrkii mahdollisismman nopeasti eroon ruman miehen läheisyydestä.
      Jo 2 minuuttia on raja, jonka vain vahvin ja voimakkain nainen voi sietää ruman miehen läheisyydessä.
      Sen huomaa helposti, kun nainen alkaa liikehtimään hervottomasti, jalat täpättävät, nainen tuijottaa älypuhelimen ruutuun ja naisen ajatukset voi selvästi lukea: Lähtis nyt tuo ruma mies tuosta vittuun tuosta, miks mun lähelle tulee aina, huom. aina ruma mies.
      Lopulta nainen poistuu paikalta kengänkannat kipinöiden.

      t. Ruma mies

    • Anonyymi

      Rumuus on pahinta mitä on. Ei saa naista eikä seksiä. Sitten masentaa ja rumalla ätmillä ei ole edes kavereita.

    • Olen yrittänyt löytää HYMYKOULUTTAJAA. Näin joskus ilmoituksen tuosta harvinaisesta ammatista, mutta en ole löytänyt.
      Olen habitukseltani synkähkön oloinen olematta synkkä, mutta ympäristö reakoi kielteisesti minun ylivakavuuteen.
      Ohje seuranvaihto ei ole ratkaisu, vaan muutoksen pitää lähteä minusta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      155
      2188
    2. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      118
      1673
    3. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      94
      1500
    4. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      97
      1453
    5. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1322
    6. Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle

      Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti
      Maailman menoa
      219
      1203
    7. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      209
      1192
    8. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      50
      1168
    9. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      99
      1091
    10. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      249
      952
    Aihe