Aistin

itsessäni vielä sen kauneimman, puhtaimman tunteen sinusta. Ja niin varoittamatta se tulvahtaa ylleni, keskellä kassajonoa, kyyneleet kohoavat silmiini. Kassaneiti katsahtaa kuin kysyvänä "onko kaikki kunnossa?" Ei ole kaikki kunnossa, ei! Sinä puutut elämästäni, sinä josta luovuin! Missä olikaan se unohduksen pohjaton kuilu? En jaksa yksin näitä muistoja sinusta kantaa.
5334
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miksi sitten yksin täytyy kantaa? Eikö paluu ole mahdollinen?

Äänestä
  • tiedätkö sinä? Ei päivääkään, ettenkö ajattelisi sitä mahdollisuutta. Nytkin, kun tässä istun, muistot täyttävät ajatukseni. Osa minusta on hukassa, se on siellä missä hänkin....

    Äänestä

  • "nettirakkautta" kirjoitti:

    tiedätkö sinä? Ei päivääkään, ettenkö ajattelisi sitä mahdollisuutta. Nytkin, kun tässä istun, muistot täyttävät ajatukseni. Osa minusta on hukassa, se on siellä missä hänkin....

    Tiedän, ehkä en tiedä. Jos minulta tätä asiaa kysyttäisiin, olisi paluu mahdollinen. Jopa toivottavaa. Ota selvää, ja palaa...

    Äänestä

  • !?! kirjoitti:

    Tiedän, ehkä en tiedä. Jos minulta tätä asiaa kysyttäisiin, olisi paluu mahdollinen. Jopa toivottavaa. Ota selvää, ja palaa...

    Oli kesä kauneimmillaan, kun vuosi sitten tiemme kohtasivat. En uskonut hänen laistaan maan päällään edes kantavankaan, kuin aivan minua varten luotu. Ajatukseni ihmetystä täynnä katselin, ihailin.
    Ilmeni jotain, josta järkytyin. Pahoitin mieleni, mutta silti en osannut olla ilman häntä.

    Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minulle se oli sitä ja epäilykset alkoivat vallata mieleni.
    Ehkä hän ei ymmärtänyt, kuinka tärkeä ja rakas olikaan minulle. Minä surin ja itkin pahaa mieltäni.
    Tiesin asemani hänen elämässään, mutta jaksoin silti haaveilla.

    -En löydä koskaan sinua toista, tiedän sen. Ihmisiä tulee ja menee elämässäni, sinua en unohda koskaan. Jo heti alkumetreillä tunsin, sinä se olet!-

    Olen hauras ja hän huomasi senkin. "olet jotenkin niin nuoren tuntuinen" sanoi kerran, kun keskustelimme. Sitä minä olenkin, elämänkokemuksiltani.

    -Sinulla on yhä paikka sydämessäni, sinua rakastan ja sinut haluaisin. Asiat eivät toteudu aina niinkuin haluaisimme ja tähän tyydyn.
    Pyysit kerran minua "odottamaan", mitä sillä tarkoititkaan, sitä en saanut koskaan tietää.-

    -Kaipaan sinua, ikävöin sinua.-

    Äänestä

  • "nettirakkautta" kirjoitti:

    Oli kesä kauneimmillaan, kun vuosi sitten tiemme kohtasivat. En uskonut hänen laistaan maan päällään edes kantavankaan, kuin aivan minua varten luotu. Ajatukseni ihmetystä täynnä katselin, ihailin.
    Ilmeni jotain, josta järkytyin. Pahoitin mieleni, mutta silti en osannut olla ilman häntä.

    Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minulle se oli sitä ja epäilykset alkoivat vallata mieleni.
    Ehkä hän ei ymmärtänyt, kuinka tärkeä ja rakas olikaan minulle. Minä surin ja itkin pahaa mieltäni.
    Tiesin asemani hänen elämässään, mutta jaksoin silti haaveilla.

    -En löydä koskaan sinua toista, tiedän sen. Ihmisiä tulee ja menee elämässäni, sinua en unohda koskaan. Jo heti alkumetreillä tunsin, sinä se olet!-

    Olen hauras ja hän huomasi senkin. "olet jotenkin niin nuoren tuntuinen" sanoi kerran, kun keskustelimme. Sitä minä olenkin, elämänkokemuksiltani.

    -Sinulla on yhä paikka sydämessäni, sinua rakastan ja sinut haluaisin. Asiat eivät toteudu aina niinkuin haluaisimme ja tähän tyydyn.
    Pyysit kerran minua "odottamaan", mitä sillä tarkoititkaan, sitä en saanut koskaan tietää.-

    -Kaipaan sinua, ikävöin sinua.-

    Surullista, myönnän. Tämä nyt ei sitten ainakaan ollut minulle, vaikka samankaltaisessa tilanteessa olenkin. Voimia sinulle että löydät hänet ja saatte asianne kuntoon, suuntaan tai toiseen. Kaikesta huolimatta, älä vaivu synkkyyteen, kyllä asiat aina selviävät, ja voithan itsekin edesauttaa olemalla rohkea niiden selvittelyssä. Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


"nettirakautta" kirjoitti:

itsessäni vielä sen kauneimman, puhtaimman tunteen sinusta. Ja niin varoittamatta se tulvahtaa ylleni, keskellä kassajonoa, kyyneleet kohoavat silmiini. Kassaneiti katsahtaa kuin kysyvänä "onko kaikki kunnossa?" Ei ole kaikki kunnossa, ei! Sinä puutut elämästäni, sinä josta luovuin! Missä olikaan se unohduksen pohjaton kuilu? En jaksa yksin näitä muistoja sinusta kantaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu