1. Työreformin juuret
Työreformin juuret hajaantuvat kahtaalle, Keskustapuolueeseen ja Suomen Yrittäjiin.
Keskustapuolueessa valmius kehitellä työreformia johtuu useasta eri syystä:
- Ensinnäkin, työreformin ydin - järjestäytyneen ay-liikkeen hajoittaminen - sopii Kepulle valtapoliittisista syistä. Se näkee erityisesti SDP:n aseman ja yhteiskuntapoliittisen vaikutusvallan perustuvan hyvään yhteistyöhön ay-liikkeen, erityisesti SAK:n kanssa. Niinpä ay-liikkeen asemaa on murennettava SDP:n vaikutusvallan heikentämiseksi.
- Toiseksi Kepu pyrkii esiintymään poliittisen keskustan puolueena, kaupunkeihin ja taajamiin, pois maanviljelijäpuolueen leimastaan. Se on tehnyt sitä yrittämällä päästä palkansaajapuolueeksi, huonolla menestyksellä kuten ammattiliittovaalien tulokset osoittavat. Nyt se yrittää samaa yrittämällä nostaa profiiliaan yrittäjien puolueena.
- Kolmanneksi keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aholla on henkilökohtainen vaikutuksensa valittuun linjaan. Hänen pro gradu -tutkielmansa aihe oli maareformi; mielleyhtymäksi syntyi työreformi. Hänen broileripolitiikon uransa piti hänet kaukana työmarkkinoista ja loi sitä koskeville epäluuloille pohjaa. Pääministerikautenaan hän tuloksetta yritti soveltaa thatcherilaista ns. vallan kolmijako-oppia ja hävisi yhteenoton ay-liikkeen kanssa kolmasti. Tottakai se rassaa, varsinkin kun seuraava hallitus on menestynyt - ei suinkaan kolmijako-opin - vaan kolmikantayhteistyön avulla.
- Neljäntenä vaikuttaa myös sattuma: kepulainen ja uusmaalainen kansanedustaja Matti Vanhanen otti vetääkseen työreformin työmarkkinoita koskevan osuuden eikä varmaankaan vähiten siksi, että hänen veljensä, juristi Rauno Vanhanen on yksi Suomen Yrittäjien keskeisistä johtajista.
Suomen Yrittäjillä on oma lehmänsä tosin melko syvässä ojassa. Yrittäjillä on menossa monen rintaman sota: ne sotivat työnantajajärjestöjä vastaan saadakseen paikan työmarkkinapöydässä. Tavoittena on valtaa ilman vastuuta. Ne tappelevat ay-liikettä vastaan päästäkseen eroon työehtojen noudattamisesta. Ne väittävät työllistävänsä, mutta vaativat siihen erityisetuja. SY on kahden alan järjestön yhdistymisen jälkeen käynnistänyt silloisen johtajansa, nykyisen oikeusministerin Jussi Järventauksen johdolla melkoisen lobbaus- ja verkoston luomisen ja hyvällä menestyksellä. Se on tehnyt Järvetauksesta Kokoomuksen ministerin ja jättänyt järjestön johdossa tilaa entistäkin räväkämmälle ja rääväsuisemmalle edunvalvonnalle. Kepu-yhteys perustuu siis Vanhasen veljeksiin. Kokoomusyhteyttä vahvistaa se, että SY:n palkollinen on ministeri Niinistön erityisavustajana ja Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on useita SY:n luottamustehtävissä toimivia yleissitovuuden tuhoamispyrkimyksissä profilotuva Kari Kantalainen etunenässä. Niinpä Kokoomuksen yrittäjäsiipi on varsin vahva ja vain hyvä kotikasvatus - pyrkimys Kokoomuksen kasvun varvistamiseen - on pitänyt sen vielä hiljaisena.
Niinpä työreformin keskeiset ajajat ovat Keskustapuolue ja Suomen Yrittäjät. Kokoomus liittyy joukkoon, jos eduskuntavaalien tulos siihen johtaa.
2. Mitä työreformi pitää sisällään
Ensinnäkin työreformi näyttää olevan nk. "prosessi". Siitä on olemassa ainakin kolme peräkkäistä versiota, joissa kussakin on korjailtu edelliseen sisältyneitä mokia. Neljäs lienee odotettavissa lähiaikoina. Nykymuodossaan siihen sisältyy monta eri osa-aluetta. Niitä ovat työttömyysturvan uudistus, perustulon käyttöönotto, verotusuudistus, työnantajamaksujen porrastaminen, yrittäjyyden edistäminen ja paikallisen sopimisen lisääminen.
Kaikkiaan kokonaisuus on kovin monitasoinen ja sekava. Sitä on valmisteltu monissa työryhmissä, ja niiden asiantuntemus vaihtelee. Erään työryhmän puheenjohtaja on SAK:lle jopa kertonut sanoutuvansa työreformista itse irti. Talouspolitiikan asiantuntijoiden mielestä ohjelman toteuttaminen kävisi kovin kalliiksi eikä sen kustantamisen keinoja ole esitetty. Maria-Kaisa Aula, eräs työreformin arkkitehtejä, työreformin äiti (?), perustelee kustannussäästöjen syntyvän juuri työllisyyden paranemisen kautta. Taloustieteilijät pitävät tätäkin perustelua höpsönä. Työreformissa on useita sellaisia ehdotuksia, joita ay-liike voi tukea ja useita, joita kannattaisi selvittää lisää. Tuettavia ovat mm. tuloverotuksen kevennysten painottaminen pieni- ja keskituloisiin ja työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverokannan alentaminen. Ehdotus työnantajan sotumaksujen porrastamiseksi matalapalkkaisia suosivalla tavalla ansaitsee lisäselvityksiä.
Kepun työreformin punainen lanka on löysistä kaunopuheista huolimatta ay-liikkeen heikentäminen Suomessa. Siihen se tähtää esityksensä kahdella kovalla ydinasialla: yleisen työttömyysvakuutuksen vaatimisen avulla halutaan asiallisesti romuttaa työttömyyskassajärjestelmä yhteiskunnalle siitä aiheutuvista kuluista piittaamatta.
Toiseksi Kepu haluaa romuttaa työehtosopimusten vähimmäisehtoluonteen ja niiden yleissitovuuden. Työreformi ehdottaa säädettäväksi lakia, joka antaisi jokaiselle työpaikalle oikeuden sopia työehtosopimuksista piittamaatta toisin. Toisinsopimisen olisi oltava mahdollista asioista joista työnantaja ja työntekijä yhteisesti päättävät.
Tähän liittyviä ilmaisujaan Kepu on joutunut toistuvasti tarkentamaan. Ensiksi em. lauseen "työnantaja" ja "työntekijä" sanojen perään on sulkulausekkeissa ilmaantunt sana (osapuoli) kai tarkoittamaan, ettei sentään yksittäisten ihmisten ja työnantajan välisiä sopimuksia tarkoiteta. Sitten selostetaan tällä tarkoitettavan, että jos yksikin työpaikan työntekijä (kättään nostaen) vastustaa sopimista, niin niin ei tehdä. Tässä lähtökohdassa ei ole sen enempää järkeä. Jos jotain paikallisesti sovitaan, sen täytyy heijastaa työntekijöiden yhteistä, enemmistön tukemaa käsitystä eikä yksilöitten satunnaista mieleipiteen ailahtelua. Kepulaiset ovat aivan amatöörejä tällä alueella. He koheltavat kuin sika vatukossa.
Pahinta ay-liikkeen kannalta kuitenkin on, että paikallisen sopimisen toteuttaminen Kepun ehdoilla merkitsee käytännössä pienyritysten työntekijöiden jättämistä isäntävallan alle: paine hyväksyä tes-alitukset on kova, jos vaihtoehtona esitetään työn loppumista tai valikoituvia lopputilejä. Kepu ei toivottavasti ymmärrä mitä se esitti. Jos se tämän ymmärtäen teki, se on äärioikeiston puolue.
Työreformin juuret hajaantuvat kahtaalle, Keskustapuolueeseen ja Suomen Yrittäjiin.
Keskustapuolueessa valmius kehitellä työreformia johtuu useasta eri syystä:
- Ensinnäkin, työreformin ydin - järjestäytyneen ay-liikkeen hajoittaminen - sopii Kepulle valtapoliittisista syistä. Se näkee erityisesti SDP:n aseman ja yhteiskuntapoliittisen vaikutusvallan perustuvan hyvään yhteistyöhön ay-liikkeen, erityisesti SAK:n kanssa. Niinpä ay-liikkeen asemaa on murennettava SDP:n vaikutusvallan heikentämiseksi.
- Toiseksi Kepu pyrkii esiintymään poliittisen keskustan puolueena, kaupunkeihin ja taajamiin, pois maanviljelijäpuolueen leimastaan. Se on tehnyt sitä yrittämällä päästä palkansaajapuolueeksi, huonolla menestyksellä kuten ammattiliittovaalien tulokset osoittavat. Nyt se yrittää samaa yrittämällä nostaa profiiliaan yrittäjien puolueena.
- Kolmanneksi keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aholla on henkilökohtainen vaikutuksensa valittuun linjaan. Hänen pro gradu -tutkielmansa aihe oli maareformi; mielleyhtymäksi syntyi työreformi. Hänen broileripolitiikon uransa piti hänet kaukana työmarkkinoista ja loi sitä koskeville epäluuloille pohjaa. Pääministerikautenaan hän tuloksetta yritti soveltaa thatcherilaista ns. vallan kolmijako-oppia ja hävisi yhteenoton ay-liikkeen kanssa kolmasti. Tottakai se rassaa, varsinkin kun seuraava hallitus on menestynyt - ei suinkaan kolmijako-opin - vaan kolmikantayhteistyön avulla.
- Neljäntenä vaikuttaa myös sattuma: kepulainen ja uusmaalainen kansanedustaja Matti Vanhanen otti vetääkseen työreformin työmarkkinoita koskevan osuuden eikä varmaankaan vähiten siksi, että hänen veljensä, juristi Rauno Vanhanen on yksi Suomen Yrittäjien keskeisistä johtajista.
Suomen Yrittäjillä on oma lehmänsä tosin melko syvässä ojassa. Yrittäjillä on menossa monen rintaman sota: ne sotivat työnantajajärjestöjä vastaan saadakseen paikan työmarkkinapöydässä. Tavoittena on valtaa ilman vastuuta. Ne tappelevat ay-liikettä vastaan päästäkseen eroon työehtojen noudattamisesta. Ne väittävät työllistävänsä, mutta vaativat siihen erityisetuja. SY on kahden alan järjestön yhdistymisen jälkeen käynnistänyt silloisen johtajansa, nykyisen oikeusministerin Jussi Järventauksen johdolla melkoisen lobbaus- ja verkoston luomisen ja hyvällä menestyksellä. Se on tehnyt Järvetauksesta Kokoomuksen ministerin ja jättänyt järjestön johdossa tilaa entistäkin räväkämmälle ja rääväsuisemmalle edunvalvonnalle. Kepu-yhteys perustuu siis Vanhasen veljeksiin. Kokoomusyhteyttä vahvistaa se, että SY:n palkollinen on ministeri Niinistön erityisavustajana ja Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on useita SY:n luottamustehtävissä toimivia yleissitovuuden tuhoamispyrkimyksissä profilotuva Kari Kantalainen etunenässä. Niinpä Kokoomuksen yrittäjäsiipi on varsin vahva ja vain hyvä kotikasvatus - pyrkimys Kokoomuksen kasvun varvistamiseen - on pitänyt sen vielä hiljaisena.
Niinpä työreformin keskeiset ajajat ovat Keskustapuolue ja Suomen Yrittäjät. Kokoomus liittyy joukkoon, jos eduskuntavaalien tulos siihen johtaa.
2. Mitä työreformi pitää sisällään
Ensinnäkin työreformi näyttää olevan nk. "prosessi". Siitä on olemassa ainakin kolme peräkkäistä versiota, joissa kussakin on korjailtu edelliseen sisältyneitä mokia. Neljäs lienee odotettavissa lähiaikoina. Nykymuodossaan siihen sisältyy monta eri osa-aluetta. Niitä ovat työttömyysturvan uudistus, perustulon käyttöönotto, verotusuudistus, työnantajamaksujen porrastaminen, yrittäjyyden edistäminen ja paikallisen sopimisen lisääminen.
Kaikkiaan kokonaisuus on kovin monitasoinen ja sekava. Sitä on valmisteltu monissa työryhmissä, ja niiden asiantuntemus vaihtelee. Erään työryhmän puheenjohtaja on SAK:lle jopa kertonut sanoutuvansa työreformista itse irti. Talouspolitiikan asiantuntijoiden mielestä ohjelman toteuttaminen kävisi kovin kalliiksi eikä sen kustantamisen keinoja ole esitetty. Maria-Kaisa Aula, eräs työreformin arkkitehtejä, työreformin äiti (?), perustelee kustannussäästöjen syntyvän juuri työllisyyden paranemisen kautta. Taloustieteilijät pitävät tätäkin perustelua höpsönä. Työreformissa on useita sellaisia ehdotuksia, joita ay-liike voi tukea ja useita, joita kannattaisi selvittää lisää. Tuettavia ovat mm. tuloverotuksen kevennysten painottaminen pieni- ja keskituloisiin ja työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverokannan alentaminen. Ehdotus työnantajan sotumaksujen porrastamiseksi matalapalkkaisia suosivalla tavalla ansaitsee lisäselvityksiä.
Kepun työreformin punainen lanka on löysistä kaunopuheista huolimatta ay-liikkeen heikentäminen Suomessa. Siihen se tähtää esityksensä kahdella kovalla ydinasialla: yleisen työttömyysvakuutuksen vaatimisen avulla halutaan asiallisesti romuttaa työttömyyskassajärjestelmä yhteiskunnalle siitä aiheutuvista kuluista piittaamatta.
Toiseksi Kepu haluaa romuttaa työehtosopimusten vähimmäisehtoluonteen ja niiden yleissitovuuden. Työreformi ehdottaa säädettäväksi lakia, joka antaisi jokaiselle työpaikalle oikeuden sopia työehtosopimuksista piittamaatta toisin. Toisinsopimisen olisi oltava mahdollista asioista joista työnantaja ja työntekijä yhteisesti päättävät.
Tähän liittyviä ilmaisujaan Kepu on joutunut toistuvasti tarkentamaan. Ensiksi em. lauseen "työnantaja" ja "työntekijä" sanojen perään on sulkulausekkeissa ilmaantunt sana (osapuoli) kai tarkoittamaan, ettei sentään yksittäisten ihmisten ja työnantajan välisiä sopimuksia tarkoiteta. Sitten selostetaan tällä tarkoitettavan, että jos yksikin työpaikan työntekijä (kättään nostaen) vastustaa sopimista, niin niin ei tehdä. Tässä lähtökohdassa ei ole sen enempää järkeä. Jos jotain paikallisesti sovitaan, sen täytyy heijastaa työntekijöiden yhteistä, enemmistön tukemaa käsitystä eikä yksilöitten satunnaista mieleipiteen ailahtelua. Kepulaiset ovat aivan amatöörejä tällä alueella. He koheltavat kuin sika vatukossa.
Pahinta ay-liikkeen kannalta kuitenkin on, että paikallisen sopimisen toteuttaminen Kepun ehdoilla merkitsee käytännössä pienyritysten työntekijöiden jättämistä isäntävallan alle: paine hyväksyä tes-alitukset on kova, jos vaihtoehtona esitetään työn loppumista tai valikoituvia lopputilejä. Kepu ei toivottavasti ymmärrä mitä se esitti. Jos se tämän ymmärtäen teki, se on äärioikeiston puolue.
Vastaukset 10
Vanhimmat
1. Työreformin alkulähde on SAK - Eero Heinäluoma etunenässä. Sisällön osalta yritettiin vilpittömästi luoda uutta työllistävää toimintatapaa työmarkkinoille, mutta eturistiriidat taas palauttivat asian aina nolla-pisteeseen. Keskusta otti harkitun riskin tuodakseen asian poliittiseen mittaukseen vaaleissa. SAK:n propaganda kuitenkin väärensi asioita ja jopa Sauli Niinistö asettui menestystä näyttävää Työreformia vastaan kysellessään knoppitietoa (SAK:lta saatua-kysy-sitä-kysy-sitä) suorassa tv-lähetyksessä Esko Aholta.
2. Yleissitovuuden osuudelta Työreformin tarkoitus ei ollut ALITTAA minkään alan työehtosopimuksia, VAAN annettaisiin työntekijöille paikallisesti voimakkaampi lakiperusteinen oikeus sopia omista työehdoistaan tai noudattaa PERÄLAUTANA yleissitovasti TESiä. Tämä kyllä on ay-liikkeen ylivallan vastaista - joten ay-liikkeen johtajien viha asiaa kohtaan on/oli ilmeinen.
t:jarmo
Työreformi todella laadittiin alunperin kepun ja SDP:n yhteistä hallitusohjelmaa varten, kun kepu Ahon johdolla ja Matti Vanhasen toimiessa pääpukarina, ryhtyi laatimaan työreformia yhdessä SAK:n kanssa, missä eero Heinäluoma oli vahvasti mukana.
Tuo siis oli työreformin 1. versio, jota ei ole koskaan julkistettu.
Kun vaalit lähestyivät, päättivät Esko Aho ja Maria-Kaisa Aula muokata siitä vaaliohjelman ja kirjoittivat - ilmeisesti Vanhaselta mitään kysymättä - mm. työehtosopimusten yleissitovuutta ja työttömyyskassojen hallinointia koskevat kohdat sellaisiksi, että reformi toimisi vaaliaseena kokoomusta vastaan. Reformi oli sisällöltään työmarkkinoiden rakennetta radikaalisti uudistava, mistä syystä mm. nusujen Risto E. Penttilä ilmoittautui heti tukemaan Esko Ahoa ja alkoi puhua jhopa kepun ja nusujen valiliitosta.
Sitten SAK suuttui ja alkoi kampanjoida kepua vastaan leimaamalla työreformin "paluuksi torppariaikojen isäntävaltaan. Aho tästä hermostui pahasti, kun näki punamullan vaarantuvan ja muokkautti työreformista vesitetyn version. Tässä vaiheessa nusujen enttilä totsei Aholla menneen paskat housuun ja hän perui nusujen tuen kepulle ja puheensa vaaliliitoista, koska kepu vesitti jokaisen työreformin todellisen reformikohdan.
Niinpä työreformista jäi käteen vain se, että Esko Aho sekoili valipaneeleissakin nuoleskelemaan demareita ja SAK:ta väittämällä, että työreformi on paljon lievempi sisällöltään kuin esim. kokoomuksen työmarkkinapoliittinen ohjelma, mikä pitikin paikkansa.
Lopputulos oli se, että Vanhasen ja Heinäluoman aloittama punamullan valmistelu kaatui Esko Ahon tyrimiseen, ja Jäätteenmäki joutui kepun varajohtajana ollessaan hautamaan työreformin kerran kuudssa ja konttaamaan hakaniemen torilla Ihalaisen edessä pyytelemässä anteeksi Ahon tekemisiä, että kepulle aukeaisi tie punamultaan.
Tässä on lyhyesti ja selkeästi kerrottuna totuus työreformista.
kaikista koomista tässä on kun sailas (sdp) ajaa työreformia etteenpäi virkamiehenä
Kyllä siinä tuotakin oli, että Aho puhui yleisluontoisesti SDP:n ja SAK:n edustajille - joiden mielenkiinto on aina sopimusmoodin yksityiskohdissa - ja hänet oli helppo murtaa "nykyisellä työehtoterminologialla".
Eräs surkea tapaus liittyi keskustalaiseen tukityöllistäjä"yrittäjään", joka tyhmästi haastoi Esko Ahon, ja itse asiassa asettui vastustajan leiriin kehumalla voimassaolevaa työehtosopimusjärjestelmää ymmärtämättä mitä työreformilla ajettiin kokonaisuudistusten tasolla tulevaisuuden työmarkkinoille.
Keskustan työreformi on yksi hienoimpia poliittisia ohjelmia, mitä mikään puolue on uskaltanut uudistuksena esittää.
Nykyisin Työreformin paikallista sopimista noudatetaan eniten Metalliliiton työpaikoilla - mikä osoittaa, että asia on ajankohtainen mutta lainsäädäntöä ja ay-liikkeen toispuolisen vallan kaventamiseksi työehtosopimisessa tulee kehittää rauhallisemmin - kuin reformeina.
t:jarmo
Työreformi sisälsi jo alun perin sellaista, tarpeellisia uudistuksia, jotka on pakko toteuttaa, että työmarkkinat toimivat, kilpailukyky säilyy ja hyvinvoinnista voidaan huolehtia.
Ahon tyriminen 1999 vaaleissa pani ison osan työreformin asioista jäihin ja koko työreformi-termin pannaan, mutta monia asioita on jo toteutettu ja monia toteutetaan ilman työreformi-nimityksen haittavaikutuksia.
Sailas ajaa virkamiehenä aina kaikkia järkeviä esityksiä ja tekee niitä paljon myös itse. Sailas on valtionpolitiikassa sama asia kuin Pekka Korpinen Helsingin politiikassa: kumpikin ajaa pakollisia, hyviä asioita eteenpäin, koska kannatuksensa säilymisestä huolehtivat kansanedustajat ja kaupunginvaltuutetut eivät uskalla pitkällä kepilläkään puuttua siihen, mihin on pakko puuttua, jos aiotaan voida hyvin tästä eteenkin päin.
Sillä, että Sailas ja Korpinen ovat jäsenkirjatsdsolla demareita, ei ole mitään merkitystä suhteessa siihen, mitä asioita he kumpikin esittävät toteutettaviksi.
Paikallinen sopiminen on lisääntynyt ja lisääntyy. Sopimusvaltaa siirtyy jatkuvasti keskusliitoilta liitoille, liitoilta yhdistyksille ja yhdistyksiltä yrityksille. Näin ay-liike uudistaa itse itseään huolimatta siitä, että se sai Esko Ahon harkitsemattoman tyrimisen vuoksi kepun työreformista aseen, jolla SDP pidettiin eduskunnan suurimpana puolueena 1999 vaaleissa.
Työreformi on minustakin hieno poliittinen ohjelma. Nolointa on, että keskusta ei osannut sitä käyttää.
Nyt keskustan kannattaisi tehdä "reformi" pienyrittäjiä koskevasta lainsäädännöstä koko laajuudessaan alkaen yritysmuodoista, yritysten perustamisen ehdoista ja yritysverotuksesta.
Hyvä pohja kaikkeen edelliseen löytyy puoluetoimistosta, joka lienee arkistoinut kaiken, mitä nusut ja rkp kepulle esittivät jo Lipposen 1. hallituksen aikana.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=työreformi&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
Keskustan työreformi, sodanjulistus ay-liikkeelle ja rehelliselle palkanansaitsijalle
Keskustan puheenjohtajan Esko Ahon ajama työreformi asiakirjassa halveksitaan palkkatyötä, haetaan uusia sellaisia tukiaisjärjestelmiä, joiden varassa yrittäjyys toteutuisi keinottelemalla. Reformissa pyritään siirtämään vero- ja maksurasitteet yrittäjiltä palkanansaitsijoille.
KESKUSTAN TYÖREFORMI JA MUITA HAAVEITA
- Palkkatyön halveksintaa
- Tukiaisten varassa keinottelevan yrittämisen ihannointia
- Vero- ja maksurasitteet yrittäjiltä palkanansaitsijoille
- 30-luvun isäntävalta takaisin työelämään
- Lisäisi harmaata taloutta
- Poistaisi arkipyhäkorvaukset
- Poistaisi lomaltapaluurahat
- Poistaisi Tes-suojan pienten työpaikkojen työntekijöiltä
- Syyllistää työttömät joutenolijoiksi
Työreformi on hyökkäys järjestäytyneitä työmarkkinajärjestelmiä vastaan. Työehtosopimuksen yleissitovuutta purettaisiin ja isäntävaltaa lisättäisiin työelämässä. Reformissa syyllistetään työttömät joutenolijoiksi ja työreformi toteutuessaan lisäisi rajusti harmaata taloutta.
Seuraavissa vaaleissa ratkaistaan hyvin pitkälle millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää ja asua. Valitsemmeko nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltio Suomen, tosin hieman leikatulla sosiaaliturvalla. Mutta kuitenkin järjestelmän, jossa palkansaajajärjestöillä on keskeinen osa yhteiskunnan rakentamisessa. Vai haluammeko Suomeen järjestelmän, jota Esko Aho on ajamassa; Ei työehtosopimusten suojaa, maksuja lisää palkansaajille, työttömyyskorvaukset puolet pienemmiksi, arkipyhäkorvaukset pois, lomaltapaluurahat pois, lisää harmaata taloutta, lisää tukia yrittäjille jotka palkansaajat maksavat sekä luottamusmiesjärjestelmän romuttamista työpaikoilta.
Hyvät ystävät! Miettikää näitä asioita kun äänestätte seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Reijo Korhonen
puheenjohtaja
Herranjestas mitä tuubaa! Oliko tuo joku ay-puheenjohtaja?
Vai ei ay-liike valehtele!
t:jarmo
Pahus menin halpaan. Olisihan se pitänyt arvata, että kopioitua tekstiähän tuo oli. Ei siihen nikkinäpistäjä olisi itse kyennyt.
t:jarmo
vrt. teksti:
http://www.tkyturku.fi/vanhat/pekka.htm