Ihme: vihaisena tahdon tehdä pahaa, mutta sisimmissäni tiedän etten tahdo

Globalisaatio tuntuu ihmisenä hyvältä.

Kaikki puhumme siitä, että miten vilskeessä selviydymme?

Oma kokemukseni on se, että joskus olen vihainen. En aina, mutta joskus on päiviä.
Silloin kuljen ympäriinsä ja olen vihainen. Se ei tarkoita, että tarvitsen auttajaa jostakin ympäröivistä ihmisistä. Minun täytyy vain kulkea, miettiä, TAISTELLA ITSEÄNI VASTAAN.

Huomasin enemmän kuin usein, että syvällä sisimmissäni, EN TAHDO VAHINGOITTAA. Jopa julkisen asian tärveleminen ei tunnu oikealta.