Niitä kantaa
käsissään aina
jaloissaan
veriset arvet
sukujen rautaiset vanteet
ihon läpi seiniin
kiinni naulittuina
ikänsä mittaisten surujen
helvetit
sammuneina aurinkoina
kaikissa illoissa
aamujen hiilet
Golgatan ristin juureen
kannetun ihmisen vilu
käsissään aina
jaloissaan
veriset arvet
sukujen rautaiset vanteet
ihon läpi seiniin
kiinni naulittuina
ikänsä mittaisten surujen
helvetit
sammuneina aurinkoina
kaikissa illoissa
aamujen hiilet
Golgatan ristin juureen
kannetun ihmisen vilu
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen vain piikki
orjantappurapensaassa
josta leikattiin osa sinun kruunuusi Kristus!
Sinä sanot, olen rakkaasi.
Olen murhe omieni sydänhaavoissa
ja ainainen muistutus
vajavaisuudesta.
Sinä sanot, olen rakkaasi.
Olen personanongrata
unettoman ainainen levonestäjä
puheenaihe neuvostonistunnossa
Sinä sanot, olen rakkaasi.
( Kokoelmasta: "Huutoja" )
Tuntematon runoilija
Haavoissasi on vastaus huutooni
kun erämaa on asuntoni
haavoissasi Oi Herra, sain avun
sain huudolleni vastauksen
tyydyttävän
aina.
Ei meidän tarvitse kantaa perisynnin kirousta. Ei meidän jotka uskomme Jeesuksen täytettyyn työhön. Golgatan ristintyö pelastaa meidät menneiden sukupolvien synneiltä, ne eivät meille kuulu. Jeesus on kirvoittanut kahleet. Usko ja sen kautta tuleva armo riittää.
linja-auto pysäkillä
palelevin käsin
arpisin jaloin
kengittä
paidatta
vilun hellimät haaveet
huureisten puitten
oksilla
kukkivat surut
silmien pohjissa
ansaitsemattoman
rakkauden toivo
Golgatan veren värisenä
siltojen alla
kohti tulevat junat
ratojen varsilla
olevat pysäkit
kenenkään astumatta
ulos
ovien aukeamatta
etenevä liike maisemien välissä
pääte pisteeseen
kadoten
olemattomiin kaikkien kirjoista
silmien edestä
nimettömien kortistoon
unohdetut ihmisrippeet
haavoihin puetut veren väriset
vaipat
kaikkien läpi kasvaneitten rautojen
mestariteokset
hyljättyinä jätteinä
vastausta odottavina
kysymyksinä
Jumalan edessä
---
kaikkien kulissien poistamisen päivä
yön hetki
kuorista riisuttu elämä
ihoa vailla oleva paljas
sydän
tyhjässä talossa
seinään naulittuna
sääntönä sovinnaisuuksien
karkeloista
irrottumaan
siirtymään
annettuna lahjana
odottaviin käsiin
yhteisiksi haavoiksi
---
äänten yhteen kietoutumisten
tummat soinnut säkenöivissä
vivahteissa
mahdollisiksi tehtyinä
läpikulkureitteinä
ainoina
yhteenliittymisen muotoina
rautojen metalliset
ulottuvaisuudet
ne
teoreettiset houkutukset
käytännön tason
mahdottomuuksiksi todistettuina
Jumalan ihmeinä
---
valheen heliumin ilmalaivat
kaikissa väreissä
ylös pyrkiväiset kevyen suostuvaiset
silmien sensaatiot
niille valmistettuine selebreereineen
hulmuavissa nauhoissa
pessimismin promootioiden
juhlitut legitimaatiot
Jumalan suostumusten
vastakohtina
…
varjojen lumot
paot
polut
leikit
kuorettomina
leipinä ilman
sisältöä
sen
vihlovista tiloista
tunnistetut
tyhjiöt
elämän tirkistysaukkoina
ihmisavaruuden
turisteille takapihoilta
keskelle pihaa
Jumalan jalkojen vieressä
---
Jumalan kiikarissa
nämä sielujen linnunradat
mielien tähtitarhat
salaisuuksien
perkaamattomat puutarhat
nuo luotaamattomat
kaiut ihmisten ydinvarastoissa
vegetatiivisten järjestöjen
rauhoittamattomat
Jumalatta
hengittävät
solukot
rannattomine vesineen
nuo
kaksipäiset
surun linnut
radoiltaan poispoikenneet
komeetat
kaikkien sammuneitten
tähtien yhteinen valo
…
Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Mistä muusta puhuisi, paitsi siitä mitä on? Siitä, että ainut mitä on, ovat haavat ja heikkous ja tie. Joka on haavoissa paranevien haavojen tie; Jeesus! Kristus! Kaikki muu on vain sanoja; kuoria ilman sisältöä; niitä on paljon. Suut täynnä.
Haavani ovat auki
ne vuotavat kaipausta
ota Haavoihisi Herra!
pelkäävä sydämeni joka
värisee
tyytyy vain Sinussa!
Tule luokse, lähelle
kiinni
älä koskaan päästä irti!
kantaa kaksin käsin
kadonneita päiviä
naarmuisia hetkiä
verestävin silmin
rannoilta pihaan
kynnyksen yli
suojaan
kaikki surun
mustat päivät
ihon alla eletyt
kuolemat
Jumalan silmien
edessä riisutut
aamut ja illat
mielen rämeiköt
sielun pohjissa
sen salaiset kuilut
kaikissa luisissa
säiliöissä
piilotetut aarteet
jääkausien
ikuiset perinnöt
paljaaksi kuorittuina
siruina
edessäsi
Kristus
Kristuksen haavoissa katkeaa suvunkiroukset.
Hänen haavansa parantavat meidän sielumme haavat.
Jeesuksen haavoissa on vastaus kysymykseen:
-”Kuka minä olen ja mistä tulen”?