Sallimuksesta

Minusta ei sitten tullut uskovaista.
Hengellisyys on kiinnostanut aina, ja hieman häpeilleen tunnustan, että yhteen aikaan, lapsuudessa, luotin rukouksen voimaan niin että rukoilin herkeämättä, hiljaa mielessäni.
Luotinko minä?
Tarkemmin ajatellen kyse taisi olla pakkomielteestä joka oli minuun iskostettu ulkoa tulevalla suggestiolla, jonka kohteeksi jokainen täällä pian synnyttyään joutuu. Aluksi oli valmius omaksua kaikki minkä kanssa joutuu tekemisiin, peikot, keijukaiset, Joulupukki...miksei siis myös jumala ja Jeesus.
Sitten, pikkuhiljaa, kokemuspiiriin alkoi ilmaantua yhä enemmän n.s. todellisuudeksi miellettyjä asioita, paljastui selkeitä, ymmärrettäviä, syy-yhteyksiä. Silloin alkuaikojen mielikuvitusolennot alkoivat karista yksi toisensa jälkeen, tai vähintäänkin etsiytyä tajunnan taka-alalle omaan fakkiinsa. Aluksi muut paitsi jumala ja Jeesus.
Näillä nimittäin tuntui olevan enemmän todellista tehtävää, ne eittämättä täyttivät jonkin tilan mielessä, joka olisi olisi jäänyt tyhjäksi ilman niitä.
Ja se rukous….
Rippikoulussa sitten oli määrä vaihtaa lapsen usko aikuisen uskoksi.
Uskoa oli määrä vahvistaa tiedolla siitä mitä uskotaan ja miksi uskotaan jne. Olin vähällä selvitä rippikoulusta ilman sen kummempia kolhuja, mutta sitten, aivan lopussa pappi esitti kysymyksen, joka siihen mennessä ei ollut edes juolahtanut mieleeni.
”Oletteko koskaan ajatelleet, miksi Jumala sallii maailmassa niin paljon pahuutta?”. Näin hän kysyi.
Tämän jälkeen hän perusteli oman vastauksen teologisin sanakääntein alkaen syntiinlankeemuksesta ja päätyen ihmisluonnon turmeltuneisuuteen joka sitten aiheuttaa jne.
Siihen aikaan sattui Jehovan todistaja käväisemään meillä kotona myymässä naivistisessa tyylilajissa kirjoitettua kirjaa paratiisin uudelleen luomisesta maan päälle. Sen kauniiseen kuvitukseen sisältyi mm kuva, jossa iso, raateluhampainen leijona oli niityllä yhdessä söpön, ruohon pureskeluun soveltuvin hampain varustetun lampaan kanssa, ja kolmantena oli ihmislapsi. Tämä liittyi todella kirjan keskeiseen sisältöön, siinä havainnollistettiin Jesajan kirjan 11 : 6 - 9 sanomaa, missä kuvatunlaista tilannetta ennustetaan tulevaksi. Jakeesta 9 selviää implisiittisesti, että esmes leijonan ruokailutavat, joihin sen hampaisto erinomaisesti soveltuu, edustaisivat ”pahaa” ja ”vahinkoa”.

Silloisena ajankohtana, kuten kaikkina ajankohtina, oli käynnissä vakavan ja vaarallisen tuntuisia konflikteja eri puolilla maailmaa, Euroopassa oli meneillään Unkarin kansannousu.
Niitten uutisointi sanomalehdissäkin kuitenkin sisälsi paljo tapahtumien taustoittamista, uutiset saattoivat näkyviin, että ei mikään konflikti ollut tyhjästä syntynyt, vaan niitä edelsi tapahtumia jotka olivat johtaneet niihin, ja niitä seurasi tapahtumia, jotka johtivat niistä pois enemmän tai vähemmän pysyvästi.
Näihin kantimiin tämä juttu sitten jäi tajunnassani vuosiksi, kunnes opin antamaan sille nimen: sellaisuus.
Kun pappi esitti tuon kysymyksensä, pohdintatehtäväksi meille se kait oli tarkoitettu, huomasin itse asiassa heti, että se ei ole minun kysymykseni. En saanut sitä millään tavalla sisäistettyä, ja se on vaivannut minua lähinnä täydellisellä merkityksettömyydellään; pystyn kuin pystynkin hyväksymään tämän maailman sellaisuuden, ts. pystyn elämään sellaisuuden kanssa ymmärtäen, että se ei minun hyväksyntääni edes kysy.
Olen kylläkin etsinyt syitä siihen, miksi pappi sen kysymyksen esitti. Sama kysymys tulee nimittäin tuon tuostakin esille keskusteluissa uskovaisten kanssa.
Vastaus tähän kysymykseen on musertava: Se on teologian peruskysymys, jonka käyttövoima on dualismi,joka on uskonnon myötä pesiytynyt kulttuurimme ihmiskäsitykseen, josta joudutaan siihen, että jumala aiheuttaa kaiken kärsimyksen.
Siksi kysytään että miksi jumala sallii, kun pitäisi kysyä, että miksi me sallimme. Mutta silloin on hyäksyttävä se, että hengellisyyskin on meidän oma ominaisuutemme. Tämä trialistinen ihmiskäsitys vastaa todellisuutta ja panee meidät kysymään oikeita kysymyksiä, joilla vapautamme itsemme toimimaan muovisaasteen, liikatuotannon, luonnon kohtuuttoman riiston, atomisodan...mitä niitä uhkia nyt onkaan, torjumiseksi.