Uskoontulo ja kristityt

Uskoontulo tai uskoonkasvaminen on itse kullakin omanlaisensa. Olen kuullut Vapaakirkossa useita todistuspuheenvuoroja, joissa henkilö on kertonut olleensa uskossa lapsesta saakka, eikä ole osannut nimetä mitään selvää uskoontulon hetkeä. Toki joitain elämänvaiheita on saattanut olla, jolloin hengelliset asiat ovat olleet tavallista enemmän mielessä ja Jumala on tuntunut vetävän entistä voimakkaammin puoleensa.

Ihminen voi uskoa, että tietty lääke parantaa hänet. Hän voi tietää miten se toimii ja mistä sen saisi ja lopulta kuitenkin kieltäytyä ottamasta sitä. Näin voi käydä monelle myös evankeliumin kanssa.

He kuulevat ikänsä, että Jeesus kuoli syntien edestä ja että Hän nousi kuolleista ja he ajattelevat, että tämä on vain asia, jota tulee pitää totena eikä mitään muuta. Mikä heiltä jää ikään kuin toimivan lääkkeen ottamisena tekemättä, on luottamuksen laittaminen siihen mikä todella Raamatun mukaan toimii, eli uskon laittaminen vain noihin Jeesuksen Kristuksen ansioihin ihmisen edestä.

Jeesuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus pään sisäisenä tietona ei siis lämmitä yhtään enempää, kuin se, että hyväksyisi ja uskoisi saunan olevan kuumana, mutta sitten jättämättä menemättä sinne kehoituksista huolimatta.

Kun ihminen siis kuulee, että Jeesus kuoli syntien edestä, että hänet haudattiin ja että hän nousi kolmantena päivänä kuolleista kirjoitusten mukaan (tämä on evankeliumi ja kaikki mitä se pitää sisällään, siis vain Jeesuksen ansiot) ja sanoo, että minä uskon tuon ja haluan pelastua vain noilla Jeesuksen ansioilla, niin se on mitä Jumala odottaa ihmiseltä ja Raamattu sanookin,

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (Room 6:23)

Ihmisen ei siis tarvitse arvailla ja epäillä mitään, vaan hän voi ihan rehellisesti kysyä itseltään, "olenko minä koskaan mennyt Jumalan eteen ja pyytänyt Jumalan lahjaa, joka on ikuinen elämä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, vai en?"Jos tätä ei ole tapahtunut, niin miksei nyt? Raamattu sanoo, että nyt on hyväksyttävä aika nyt on pelastuksen päivä. (2 Kor 6:2)

Askel elävän herran suuntaan pelastaa isommalta juopumukselta.
KJV (1789)
Luuk. 16:13 No servant can serve two masters: for either he will hate the one, and love the other; or else he will hold to the one, and despise the other. Ye cannot serve God and mammon.