Sunnuntaiepistola

No jaa, itse en ole noin pessimistinen kuin Tajukangas. Ajattelen enemmän, että tämä on sota, jota emme saa hävitä. Sota islamia vastaan siis. Koska tuloksena muslimien voitosta on Isiksen kaltainen totalitaarinen hirmuhallinto, kalifaatti. Kuin natseilla oli valtansa.

Silloin on kaikki inhimillisyys mennyttä ja kristinusko kielletty.
Teen kaikkene estääkseni sen. Millä keinoin vain pystyn vaikuttamaan. Tässä vaiheessa jakamalla ja hankkimalla tietoa ja kirjoittamalla asioista sekä äänestämällä kansallismielisiä.

Ehkä myöhemmin pitää sotiakin. Eikä Ruotsikaan saa kukistua, koska se on meidän naapurimaamme. Emme voi elää kalifaatti naapurissa. Menemme vaikka yhdessä Venäjän kanssa pistämään musut ruotuun.

En nyt sanoisi, että väkivaltainen kansannousukaan olisi poissuljettu vaihtoehto. Meitä hillitsevät vain suvakit ja heidän musujen suojelunsa. Kun varsinainen, virallinen hallintakoneisto murtuu, ei enää ole suvakkeja eikä hyysäreitä kiljumassa rasistia eikä tuomitsemassa meitä vihapuheesta.

Silloin on vain me ja musut. Suvakit ovat vailla valtaa silloin.

Kirjoituksessa otettiin kyllä esille tuo kaksoisstandardi ja rasismi valkoisia kohtaan esille: viranomaiset eivät puutu, kun kantiksia hakataan. Mutta toisinpäin koneisto jyllää täysillä. Tämä on yksi vinouma rasismi-ajattelusta: kuvitellaan, että mustat ja muslimit ovat aina sorrettuja ja valkoiset vallassa. Vaikka asia on täysin päinvastoin.

Juurikin intersektionaalinen feminismi kuvittelee ja ylläpitää tätä käsitystä. Siksi meidän tulisikin lopettaa uskomasta heidän aatteisiinsa ja väitteisiinsä.

Myös massiivinen voitto Perussuomalaisille auttaisi.