Protun ohjaajien hausta on jo ketju, mutta mikä on kokkien tilanne?
(Huoli pois: en ole tarjoamassa itseäni tuohon hommaan...)
(Huoli pois: en ole tarjoamassa itseäni tuohon hommaan...)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sivusto nikotteli kun yritin vastata.
Protukokkeja tarvitaan aina lisää. Ahneus ei riitä motivaatioksi, koska työmäärään nähden kokeille maksettava rahallinen korvaus on varsin pieni. Kyseessä siis on vapaaehtoistyötä pienellä korvauksella. Kokki saa itse päättää, kuinka paljon hän osallistuu leirin toimintaan. Siinä missä toinen on koko ajan keittiössä, osallistuu toinen leikkeihin ja keskusteluihin. Työtaakkansa ja korvauksensa saa jakaa itse pestaamansa apukokin kanssa. Paitsi leirin tai koulutuksen ruokahuollosta, kokki kantaa paljon vastuuta tapahtuman taloudesta.
Lisätietoja on Protun sivuilla kohdassa Mukaan toimintaan -> Kokiksi.
Tuossa tulee hyvin esiin, että on pääkokki ja apukokki. Apukokiksi voi hakea myös varsin nuori, vaikkapa kerran apparina toiminut.
Käytännössä kaikkien ruokien tekeminen ja jälkihoito aamiaisesta iltapalaan vie miltei koko ajan, joten leirin toimintaan osallistuminen on vähäistä. Illalla se riippuu myös jaksamisesta. Työteliääs ja opettavainen pitkä viikko.
Eikö tuo aika riipu myös paikasta? Vaikka iso osa leiripaikoista onkin halpoja ja sen huomaa, tietääkseni on myös sellaisia missä keittiö on hyvin varusteltu.
(Kyselen ehkä tyhmiä, ei pysy kauha oikein minun kädessäni.)
Harvassa paikassa on työtä olennaisesti helpottavia koneita kuten juurestenkuorimakone. Vaikeuttavia juttuja kyllä on kuten liian pieniä kattiloita ja keittolevyjä. Tiskikonekin saattaa puuttua. Pääsääntöisesti ruoanlaittovälineiden tiskaaminen ei kuulu kokeille, vaan leiriläisille, mutta välillä täytyy kokinkin tarttua tiskiharjaan.
Jos on kaksi kokkia, niin aamuisin voi toinen jäädä nukkumaan kun toinen lähtee valmistamaan aamiaista.
Kokkien elämää helpottaa yhtenäinen musiikkimaku. Keittiössä raikaa kummankin mielimusiikkia töitä rytmittämässä. Yhdessä koulutuksessa kokit soittivat nonstoppina Mombasaa Denigraten tulkitsemana. Sitä saattoi jo pitää henkisenä väkivaltana.
Tiettyjen ruokien, myös kasvisruokien kypsyttelykin (ja liottaminen yms.) vie oman aikansa. Esivalmistelun ja tiskauksen lisäksi.
Toki joo. Apukokkina voi onneksi harjoitella.
Tämä kokin homma olisi yksi tehtävä jonka pitäisi olla listassa "Miten edistää käytännössä vapaa-ajattelua".
Kyllähän kaikkien kokkien ja apukokkien on hyvä olla tietoinen ja myötämielinen Porotun toiminnalle ja periaatteille.
Kyllä se on työteliäs, ja työtä on aamusta iltaan. välillä pieniä taukoja. Mutta tavallaan kiinni on koko ajan. Ja samalla voi jollain lailla elää leirin elämään.
Apukokiksi haakeutuneista osa on ollut apparina kerran (tai kaksi).
Pitää yllä protulaisuutta.. Vaikka täyttä työtä toki.
Leirielämää ja ohjauskokemuksia voi silti saada myös esimerkiksi Luonto-Liitossa. Leirikesässä on myös palkallisia ohjaajan hommia.
Luonto-Liiton ohjaajakurssi näyttää olevan ensi viikolla Helsingissä. Se kestää perjantaista sunnuntaihin ja kustantaa 50 euroa ei-jäseniltä. Voisin muuten mielenkiinnosta osallistua, mutta on muuta menoa.